Hei kaikille!
Minkä vuoksi uusia ystäviä on niin vaikea saada?
Olen 23vee tyttö ja olen huomannut,että aika monessa tapauksessa tuntuu kuin kaverit olisivat vain kierrätettävää tavaraa,eli kiertoon vaan.Minä ainakin kaipaisin koko eliniän ystävyyssuhteita,tai ainakin muutaman vuoden kestäviä...
Opiskelen yliopistossa ja olen huomannut,että siellä on todella hankalaa tutustua ihmisiin,vaikka olisikin suhteellisen puhelias ja reipas ihminen.Ainakin sitä alaa,jota itse opiskelen leimaa "epäkoulumaisuus",eli luentoryhmät ovat isoja,ihmiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin(jokaisella on oma muista poikkeava lukujärjestys) ja muutaman kerran vuodessa pidettävät laboratoriotyökurssit tutustuttavat kyllä mukaviin ihmisiin,mutta ystävystymistä ei sitten laboratoriotöiden jälkeen tule jatkettua...yliopisto kai on vaan niin iso paikka,että jos ei ehdi joka opiskelijatapahtumassa käymään,niin kavereita/ystäviä on lähes mahdoton saada.
Onneksi minulla on ihana mies,rakastettuni,joka on paras ystäväni.Muutimme juuri mieheni kanssa yhteen asumaan ja nyt huomaan,että miehellä on omia menoja enemmän kuin minulla.Mikäs siinä,ei ole hyvä,että parit ovat koko ajan vain toistensa seurassa.Olen vain huomannut,että itse kaipaisin uusia ystäviä,ihmisiä,joiden kanssa voisi pitää hauskaa kuin myös jakaa murheita.
En tosin ole aivan yksinäinen,onhan minulla ystäviä jonkin verran.Monet ystävistäni ovat vain todella kiireisiä syystä tai toisesta.Jotkut seurustelevat kiihkeään tahtiin ja toiset taas panostavat hulluna uraan ja opiskelevat kuin viimeistä päivää...
Minusta olisi mukavaa viettää esimerkiksi kerran kuussa "tyttöjen iltoja" isolla tyttöporukalla.Mentäisiin vaikka juhlimaan/leffaan/ulos syömään yms.Ennen kun kaikki ystäväni olivat vielä sinkkuja,oli todella hauskaa pitää juuri noita tyttöjen iltoja porukalla.Mutta nyt tuntuu,että kaikille vain parisuhde ja opiskelut merkitsevät jotain.En siis halua väheksyä omaa parisuhdettani,kaipaan vain toisinaan muutakin seuraa kuin mieheni.Nytkin vappuna pidimme uudessa kodissamme vappubileet ja vieraat koostuivat lähes yksinomaan mieheni kavereista...vain kaksi ystävääni oli paikalla.
Olen yrittänyt tutustua hiljalleen uusiin ihmisiin mm.harrastuksissa ja töissä,mutta huomaan,että useimpia kiinnostaa vain "sen hetken tuttavuudet".
Onko muilla samanlaista "ystävyyspulaa"???
Minkä vuoksi uusia ystäviä on niin vaikea saada?
Olen 23vee tyttö ja olen huomannut,että aika monessa tapauksessa tuntuu kuin kaverit olisivat vain kierrätettävää tavaraa,eli kiertoon vaan.Minä ainakin kaipaisin koko eliniän ystävyyssuhteita,tai ainakin muutaman vuoden kestäviä...
Opiskelen yliopistossa ja olen huomannut,että siellä on todella hankalaa tutustua ihmisiin,vaikka olisikin suhteellisen puhelias ja reipas ihminen.Ainakin sitä alaa,jota itse opiskelen leimaa "epäkoulumaisuus",eli luentoryhmät ovat isoja,ihmiset vaihtuvat tiuhaan tahtiin(jokaisella on oma muista poikkeava lukujärjestys) ja muutaman kerran vuodessa pidettävät laboratoriotyökurssit tutustuttavat kyllä mukaviin ihmisiin,mutta ystävystymistä ei sitten laboratoriotöiden jälkeen tule jatkettua...yliopisto kai on vaan niin iso paikka,että jos ei ehdi joka opiskelijatapahtumassa käymään,niin kavereita/ystäviä on lähes mahdoton saada.
Onneksi minulla on ihana mies,rakastettuni,joka on paras ystäväni.Muutimme juuri mieheni kanssa yhteen asumaan ja nyt huomaan,että miehellä on omia menoja enemmän kuin minulla.Mikäs siinä,ei ole hyvä,että parit ovat koko ajan vain toistensa seurassa.Olen vain huomannut,että itse kaipaisin uusia ystäviä,ihmisiä,joiden kanssa voisi pitää hauskaa kuin myös jakaa murheita.
En tosin ole aivan yksinäinen,onhan minulla ystäviä jonkin verran.Monet ystävistäni ovat vain todella kiireisiä syystä tai toisesta.Jotkut seurustelevat kiihkeään tahtiin ja toiset taas panostavat hulluna uraan ja opiskelevat kuin viimeistä päivää...
Minusta olisi mukavaa viettää esimerkiksi kerran kuussa "tyttöjen iltoja" isolla tyttöporukalla.Mentäisiin vaikka juhlimaan/leffaan/ulos syömään yms.Ennen kun kaikki ystäväni olivat vielä sinkkuja,oli todella hauskaa pitää juuri noita tyttöjen iltoja porukalla.Mutta nyt tuntuu,että kaikille vain parisuhde ja opiskelut merkitsevät jotain.En siis halua väheksyä omaa parisuhdettani,kaipaan vain toisinaan muutakin seuraa kuin mieheni.Nytkin vappuna pidimme uudessa kodissamme vappubileet ja vieraat koostuivat lähes yksinomaan mieheni kavereista...vain kaksi ystävääni oli paikalla.
Olen yrittänyt tutustua hiljalleen uusiin ihmisiin mm.harrastuksissa ja töissä,mutta huomaan,että useimpia kiinnostaa vain "sen hetken tuttavuudet".
Onko muilla samanlaista "ystävyyspulaa"???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on aivan sama ongelma. Asun pienellä paikkakunnalla ja jo senkin takia on vaikea löytää uusia ystäviä. Mutta syksyllä lähden kaupunkiin ja yliopistoon ja lähinnä toivoin että sieltä löytäisin sitten ystäviä. Miehelläni on paljon tuttuja ja kavereita ja tulenhan minäkin niiden kanssa toimeen, mutta olisi mukavaa jos itsellänikin olisi muutama likkakaveri joiden kanssa viettää aikaa, ja nimenomaan sellaista rentoa illanviettoa kaipailisin. Mutta olen sattunut huomaamaan, että usein tytöt vaativat likkakavereiltaan paljon. Jos niitä et tapaa tarpeeksi usein, he suuttuvat ja sellainen rento meininki on taas vaikeaa saavuttaa -joskus jopa mahdotonta. Niin täällä päin! Mutta pyrin olemaan pirteä oma itseni, eiköhän ne kaverit jossain vaiheessa löydy.. Ei niitä varmaa väkisin ettimälläkään löydä..
Mä olen sua 10v vanhempi ja jo työelämässä ja mun "ongelma" on se, että kaikki ikäiseni ovat perheellisiä ja me taas mieheni kanssa emme kaipaa lapsia parisuhteeseemme. Ei siis ole oikein yhteistä puhuttavaa kun kollegat vaan haluais puhua muksuista.
Mun mies on myös hyvin aktiivinen ja hänellä on monta hyvää mieskaveria. Mäkin viihdyn hyvin heidän seurassaan, miesten jutut kun harvemmin liikkuu vaippa-imetys-esikoulu-linjalla... ; )
Mutta harrastusten kautta mäkin olen uusia naisystäviä tehnyt. Aktiivisuutta ja viitseliäisyyttä se vaatii, sillä ihmiset ei yleensä "kehtaa" tehdä alotteita tyylii "lähetäänx kaffelle jumpan jälkeen?" vaikka kuinka tekis mieli ja pukuhuoneissa ei juuri ehdi keskustelua syntymään.
Onnex rohkeita poikkeuksiakin löytyy.
Pari naispuolista tosiystävää mulla nyt siis on ja se kyllä riittää. Tuttuja ja puolituttuja on sitten senkin edestä, mutta kun en ole kovin kylässä ramppaavaa tyyppiä, niin ne suhteet todellakin jäävät aika pinnallisiksi.
Tee aloite siellä omassa ystäväpiirissäsi esim. siihen tyttöjen iltaan. Kun joku järkkää illanvieton, niin kyllä ihmiset yleensä yrittää ehtiä mukaan vaikka olisivatkin just rakastuneita tai uraputkessa. Kaikista kun ei ole siihen alotteen tekijän rooliin eikä hippojen järjestäjäksikään.
Hän joka seuraa kaipaa tehköön siis aloitteen.
Tsemppiä! : )
Aivan...noinhan minäkin luulin,että jos järjestän bileitä ja tyttöjen iltoja,niin porukkaa tulee.Mutta toisin on käynyt!Sitä paitsi olen tylsistynyt siihen,että itse yritän ainakin kerran kuussa kutsua ystäviäni joukolla johonkin,mutta usein käy niin,että vain yksi ystävistäni pääsee paikan päälle.Bileisiin tosin yleensä muutamia tulee,mutta en kuitenkaan koko ajan niitäkään viitsi järjestää...
Eli olen kyllä yrittänyt,mutta jotenkin tuttuni ovat nihkeitä nykyään tekemään paljon mitään!Kyse ei ole siitä,että minua kartettaisiin,vaan tiedän,että ystäväni opiskelevat koko ajan yms.sen harvan kerran kun joku ystävistäni pitää pirskeet,niin kyllähän minutkin tietenkin kutsutaan mukaan,mutta noin tapahtuu todella harvoin...
Ehkäpä olen vain yliaktiivinen:)En vaan itse tahdo koko ajan opiskella/käydä töissä yms.Kyllä ystäville kannattaa uhrata aikaa,vaikka edes kerran kuussa!Varsinkin nyt kun monet ystävistäni ovat vielä lapsettomia ja perheen ei pitäisi niin paljon viedä aikaa.
Toki ymmärrän lapsiperheiden kiireet,juuri sen takia haluaisin vielä nauttia nuoruudestani.Kuitenkin se perheen perustaminen on itsellänikin edessä muutamien vuosien päästä ja silloin on kyllä mukavaa panostaa täysillä omaan perheeseen ja lapsiin!Mies jo haluaisi lapsia,mutta olen sanonut,että odotetaan muutama vuosi vielä;)
Moi!
olen sun kanssa samaa mieltä! Olen 20 vuotias tytteli,asun pienellä paikkakunnalla ja olen myös avoliitossa.Olen valmistunut lähihoitajaksi ja olen parasta aikaa töissä, joten elämä hymyilee! Jotakin kuitenkin puuttuu,nimittäin ystävät! Olen iloinen,reipas,huumorintajuinen mutta muakin niin ihmetyttää,että mikä siinä on että on niin vaikia saaha ystäviä?Semmosta,kenen kanssa olla ja pittäa hauskaa,myöskin istua ja pittää tyttöjen iltoja..Poikakaverilla on paljon kavereita ja viihyn niitten kans,mutta niillä on omat jutut ja mua ne ei sillain kiinnosta.Muutin tälle pienelle paikkakunnalle kaupungista,nyt sitten tuntuu niin pahalta kun ei oo semmosia kavereita kenen kanssa olla! Ymmärrät varmaan..en tiiä etes mitä ajan takaa mutta mistä niitä ystäviä sitten saa?Oon yrittäny tutustella näihin paikallisiin tytteleihin mutta ne vaan nakkelevat niskojaan ja haukkuu selän takana sitten.Ei sekkään mukavaa oo!