Onko siinä että ihmisiltä tai siltä kumppanilta odottaa seksuaalista pidättyväisyyttä?
Varsinkin naisten mielipiteitä olisi kiva kuulla kun vaikea tehdä tulkintaa aiheesta.
Onko menty siihen että varsinkin miehellä tulisi olla todella liberaali suhtautuminen seksiin ja siten esimerkiksi yhden illan suhteisiin?
Pitääkö sen nykyään mennä niin että nuorena rillutellaan menemään jonka jälkeen sitten kokeillaan erilaisia tohveleita mikä jalkaan parhaiten sujahtaa kunnes löytyy "se oikea" ainakin siksi muutamaksi kuukaudeksi/vuodeksi?
Nyt en puhu siis neitsyyksistä, odotetaan avioliittoon asti yms. vaan siitä että odottaa kumppanin olevan tietyllä tavalla seksuaalisesti suuntautunut ja jättävän esimerkiksi seksin vakituisempiin parisuhteisiin (eikä harrastavan yhden illan suhteita, vakipanoja) ja että seksi ei ole se juttu joka ihmisiä yhdistää?
Sitten on monia naisia joita olen tuntenut ja heistä tulee kuva että he antavat miehelle seksiä että suhde etenisi tai he yrittävät "ostaa" itselleen vakaan suhteen antamalla miehelle seksiä. Toki tällaisia miehiäkin asiasta voisi kyseenalaistaa, mutta naisen kannalta ajateltuna..mitä järkeä tuollaisessa toimintatavassa on?
Varsinkin naisten mielipiteitä olisi kiva kuulla kun vaikea tehdä tulkintaa aiheesta.
Onko menty siihen että varsinkin miehellä tulisi olla todella liberaali suhtautuminen seksiin ja siten esimerkiksi yhden illan suhteisiin?
Pitääkö sen nykyään mennä niin että nuorena rillutellaan menemään jonka jälkeen sitten kokeillaan erilaisia tohveleita mikä jalkaan parhaiten sujahtaa kunnes löytyy "se oikea" ainakin siksi muutamaksi kuukaudeksi/vuodeksi?
Nyt en puhu siis neitsyyksistä, odotetaan avioliittoon asti yms. vaan siitä että odottaa kumppanin olevan tietyllä tavalla seksuaalisesti suuntautunut ja jättävän esimerkiksi seksin vakituisempiin parisuhteisiin (eikä harrastavan yhden illan suhteita, vakipanoja) ja että seksi ei ole se juttu joka ihmisiä yhdistää?
Sitten on monia naisia joita olen tuntenut ja heistä tulee kuva että he antavat miehelle seksiä että suhde etenisi tai he yrittävät "ostaa" itselleen vakaan suhteen antamalla miehelle seksiä. Toki tällaisia miehiäkin asiasta voisi kyseenalaistaa, mutta naisen kannalta ajateltuna..mitä järkeä tuollaisessa toimintatavassa on?
Vastaukset 212
Vanhimmat
Jos tykkää seksistä, voi sitä haluta ihan ilman mitään vastineitakin.
Tämä liittyy asiaan mitenkä?
Totta kai voi haluta seksiä mutta sitä voi haluta myös eri muodoissa.
Minä tykkään ihmisestä jonka kanssa harrastan seksiä, en pelkästä seksistä jonkun ihmisen kanssa.
Kysymys kuuluukin onko väärin olla pitämättä seksistä pelkän seksin takia tai tekeekö se mielestänne miehestä jotenkin seksi vastaisen?
suhdetta vai suhteen aikana?
Jos ajatellaan ennen suhdetta, niin tuokin on joten ikäkysymys. Jos ollaan hyvin nuoria, se on toisenlainen. Kuulun sukupolveen joka eli vapaan seksin aikaa. Siksi katson että kokemusta voi olla jossain määrin ja siksi, että on oikeasti löytänyt ne omat rajat. Niitä ei ole asetettu ulkoapäin eivätkä perustu pelkoon. On oppinut huomaan mikä sopii itselle ja mikä ei. Samoin on voinut oppia itsestään ja seksuaalisuudestaan tärkeitä asioita. Silloin on helpompaa siinä vakavassa suhteessa ilmaista mitä haluaa ja mistä tykkää.
Toki sekin että on kaksi avointa ja rohkeaa yhdessä jotka opettelevat yhdessä, voi olla hyvä vaihtoehto. Tuntuu että kuitenkin nykyään suhdekin on suorittamista ja tehokkuutta. Asiat täytyy osata jo ennen eikä aikaa opetteluun ole. Nopeasti syytellään toista, kun hän ei osaa. Oli se sitten seksiä, parisuhdetaitoja tai vaikka tunneilmaisua.
Ei se kerro mitään todellisuudesta että millaisia suhteita on ollut ennen. Se kertoo enemmän elämäntilanteesta. Se kertoo enemmän, mitä tuo ihminen on oppinut. Ellei oppimista ole tapahtunut, ei tuollainen ihminen halua oppia ylipäätään mitään elämästä.
Mielenkiintoinen kommentti oli tuo että naiset yrittävät ostaa suhteen. Tuolla toisaalla kun väitetään, että mies nimenomaan tarvitsee tätä kyetäkseen rakastamaan?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9394238
Ennen suhteen alkua tietysti.
"Siksi katson että kokemusta voi olla jossain määrin ja siksi, että on oikeasti löytänyt ne omat rajat. Niitä ei ole asetettu ulkoapäin eivätkä perustu pelkoon. On oppinut huomaan mikä sopii itselle ja mikä ei. Samoin on voinut oppia itsestään ja seksuaalisuudestaan tärkeitä asioita. Silloin on helpompaa siinä vakavassa suhteessa ilmaista mitä haluaa ja mistä tykkää. "
Voisitko kertoa miksei tämä ole mahdollista ilman että on esimerkiksi useita seurustelusuhteita tai seksiin perustuvia juttuja takana?
Ihmiselläkö ei voi olla tietoa omista rajoista ennen kuin on ontu useamman partnerin kanssa?
Mielestäni aika omituinen näkökanta että ihminen "oppii" mistä tykkää eikä ihmisellä ole kykyä jo ennen suhdetta määrittää asioita.
Oisko sitten niin että osa esimerkiksi minä olen ollut aina suju seksuaalisuuteni kanssan jonka vuoksi olen nähnyt että se sopii minulle ainoastaan vakavampaan parisuhteeseen ja samaa odotan kumppanilta.
"Ei se kerro mitään todellisuudesta että millaisia suhteita on ollut ennen. Se kertoo enemmän elämäntilanteesta"
Totta helvetissä se kertoo. Itseähän juuri kuvailet miten nuo suhteet "rakentavat" ihmistä joten totta kai se menee niin.
Vai väitätkö ettet sinä ole kokemustesi summa vaan että olet tällä hetkellä sitä mitä elämäntilanteesi kertoo?
Aikamoista ristiriitaa tekstissäsi.
= Ensin rillutellaan ja kokeillaan että mistä tykkää sitten pannaan kokeillen että kenen kanssa soppii yhteen ja sitten ossaa jo pyytää sitä mitä halluu jonka jälkeen unohdetaan miten siihen pisteeseen on tultu?!!
ja sitä opetellaan. Voimme tietysti yrittää laittaa niihin lokeroihin, joita meille annetaan mallina. Voisin verrata tätä vaikka autolla ajoon. Voiko tietää jo ennalta että mitä on ajaa talvella tai kesällä? Mitä on ajaa peräkärryn kanssa tai yöllä verrattuna päivään. Entä voiko kuvitella etukäteen miten tuo poikkeaa vaikka rekalla ajosta? Voi kuvitella ja olettaa, mutta vasta sitten tietää kun on kokenut sen.
Parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä. Vaikka minä olisin sujut itseni kanssa, ei se puoliso sitä aina ole. Aluksi juttu voi mennä hyvin, mutta kun suhde jatku, yllättäen ilmaantuu ongelmia. Itsekin luulin että tykkään hellästä ja hitaasta seksistä, mutta se vain ei toiminut kuin hetken aikaa.
Kun on kokenut ja vaikka havainnut ettei ne yhden yön suhteet ole merkittäviä, ei enää haikaile niiden perään. On kokenut millaista on olla sen ”suuri munasen ” kanssa verrattuna rakastavan intohimoiseen, mutta pienempi kaluiseen mieheen, tietää jo mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
Elämäntilanteet meillä vaihtelevat toisiaan suurestikin. Kellä on koettelemuksia siitä elämän äärilaidasta, kellä muutoin on kohtaamisia yllättävien tilanteiden kanssa. Ehkä olet tullut hylätyksi ja tehnyt vääriä valintoja mm. seksipartnereiden suhteen. Tai sinulla ei ole nyt aikaa (työ, opiskelu) muuhun kuin seksuaalisuutesi tyydyttämiseen, mutta aikaa tulee joskus myöhemmin. Olet parisuhteessa ihmisen kanssa, eivätkä tarpeenne seksin osalta ole kohdanneet. Tai olet kokenut pettymyksen ja kyynistynyt niin ettet enää odota mitään hyvää elämältä.
Rajat kokeillaan monella saralla, myös seksuaalisella. Se on hyvin persoonakohtaista. Joitakin voi kiinnostaa, miltä joku erilainen tuntuu. Sen toki voi tukahduttaa, mutta se voi nousta esiin sitten vuosien saatossa. Moni pettää näissä tilanteissa. Joku voi uskotella itselleen olevansa tietynlainen, mutta yllätyksekseen huomaakin tekevänsä toisin.
Naisille on tavallista että se oma seksuaalisuus löydetään n. 30 – 40 vuotiaina. Eikä se ole sitä, mitä tyttösenä ehkä kuvitteli.
Vai niin.
Jos sinä et tiedä ennen kokemista ja elämä vain tapahtuu sinulle etkä kykene noudattamaan omaa tahtoasi niin älä kuvittele ettei joku toinen tietäisi sitä jo ihan etukäteen.
En ole täysin kokematon ja tiedän mitä tahdon. Tätä samaa odotan kumppanilta.
Nähtävästi näkemyksesi mukaan tämä ei ole mahdollista varsinkaan nuorille naisille vaan on aivan pakko panna eri tavoin eri kokoistenkin kanssa että tietää mitä haluaa. No hohhoh.
Ehkenpä sinun mielestäsi mitään ei voi määrittää koskaan elämässä varsinkaan etukäteen.
Minä en voi olla seksuaalinen konservatiivi ja minun pitäisi sinun mielestäni väkisin valita seksuaalisesti humputellut liberaali nainen suhteeseen ihan vain sen takia koska hän muka tietää paremmin kuin kaltaiseni mies mitä tahtoo.
En näe mitään aihetta keskustella tästä aiheesta sinun kanssa enempää.
En oikein näe sinun "elämässä ajopuuna" olemisessa paljonkaan järkeä, tunnetta enkä tahtoa. Vain olemista ja sen pohdiskelua "miten tässä nyt näin kävi" jälkiviisauksina.
Ai ja elämässä joskus pitää etukäteen valita mitä tahtoo vaikkei kokemusta olisikaan.
Muuten sitä seilaa vain suhteesta toiseen ilman päämäärää. Koskaan oppimatta että rakkaus on kiinni tahdosta ja valinnasta sekä siinä pysymisessä.
Kuvittelisi että mummo sen ymmärtää parhaiten. Ihmetys ettei näin ole vaan.
"Kun on kokenut ja vaikka havainnut ettei ne yhden yön suhteet ole merkittäviä, ei enää haikaile niiden perään. On kokenut millaista on olla sen ”suuri munasen ” kanssa verrattuna rakastavan intohimoiseen, mutta pienempi kaluiseen mieheen, tietää jo mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."
On mielestäni elämälle vieras ajatus, että tällaisia juttuja pitäisi naisen kokea ennen "sitä pysyvää suhdetta". Kokeilunhaluiselle riittää aina uutta kokeiltavaa - lipasta ei saa tyhjäksi vaikkapa alle kolmikymppisenä. Miksi edes pitäisi yrittää kokeilla kaikkea ennen pysyvää suhdetta, koska kokeiluahan voi jatkaa myös suhteen aikana ja sen jälkeen? Kaiken kokeilu ennen sitä oikeaa suhdetta on erityisen problemaattista siksi, että sille oikealle miehelle ei jää mitään uutta: kaikki on jo nähty ja mies parhaimmillaankin edustaa vain joitakin hyväksi koettuja juttuja, tuskin monessa niistäkään sitä maksimaalisesti parasta, jo aiemmin koettua - ei tee hyvää miehelle.
Tämä oli hyvin sanottu, puit sen siten kuten itsekin ajattelen.
Ei minun kaikkien naisten kanssa tarvitse tai edes niiden haluttavien kanssa tarvitse maata että tietäisin miltä jokin tuntuu.
Onko elämässä kyse jonkun mielestä todellakin siitä että etsitään sitä jonka kanssa haluaa olla juuri silloin vain kun taas tunteet muuttuu.
Jotenkin outoa vielä kun ajattelee että tuo nimimerkkinä käyttävä nainen on varmaan varsin kokenut mutta hän näyttää puhuvan nuorison äänellä miten hypitään kukasta kukkaan ja ihmiset ovat jonkinlaisia kokemuksen lähteitä lähinnä.
Tuli mieleen että mies on jonkinlainen tunneobjekti naiselle eikä niinkään ihminen.
"minun pitäisi sinun mielestäni väkisin valita seksuaalisesti humputellut liberaali nainen suhteeseen ihan vain sen takia koska hän muka tietää paremmin kuin kaltaiseni mies mitä tahtoo."
En ole edellinen, mutta ei kai hän missään niin sanonut? Seksuaalisissa konservatiiveissa yleensä on se vika, että he kertovat toisille miten näiden pitäisi elää, eivätkä pelkästään tee itse valintojaan sen mukaan mitkä heidän arvonsa ovat.
"Kaiken kokeilu ennen sitä oikeaa suhdetta on erityisen problemaattista siksi, että sille oikealle miehelle ei jää mitään uutta: kaikki on jo nähty ja mies parhaimmillaankin edustaa vain joitakin hyväksi koettuja juttuja, tuskin monessa niistäkään sitä maksimaalisesti parasta, jo aiemmin koettua - ei tee hyvää miehelle."
Miksi sille "oikealle" miehelle pitää jäädä jotain uutta? Itselläni ainakin viehätys ja suhde perustuu muihin asioihin kuin siihen, onko suhteessa naiselle ja itselleni jotain seksuaalisesti uutta. Ja miksi se tekisi jotenkin pahaa miehelle?
Kuten Kama Sutrakin viisastelee, jokainen mies haluaa/haluaisi olla naisensa ensimmäinen. Tätä voidaan pitää faktana. Toki voidaan silti ja siksi juuri kysyä, miksi näin on. Tekisi mieleni jättää vastausten pohdinta harjoitustehtäväksi; annan kuitenkin osan eteen: Yleisellä tasolla kuvattuna on niin, että mies kokee naiseensa erityistä yhteyttä silloin, kun mies onnistuu viemään naisen paikkaan, jossa tämä ei ole ennen käynyt. Tuollainen paikka voi olla isovanhempien maatila tai Eiffelin torni, mutta mielummin esimerkiksi yhtäaikainen orgasmi tai jokin uusi seksuaalisuuden puoli (vaikkapa BDSM tms.), vielä mielummin suurin koettu intohimo tai läkähdyttävin "rakkauden" tunne. Voimakkaat jaetut kokemukset yhdistävät ja tekevät suhteesta "erityisen". Siksi. Päinvastainen tekee miehelle pahaa, koska mies ei koe naiseensa erityistä seksuaalista yhteyttä (eikä luultavasti nainen mieheensä); hyvin mahdollisesti mies ei tunne olevansa millään seksuaalisuuden osa-alueella naiselleen "paras" tai "oikein" - pikemminkin sellainen keskinkertaisen mukiinmenevä tai ainakin sitoutumishalukas - kenelle se riittää, kenelle ei.
"Jotenkin outoa vielä kun ajattelee että tuo nimimerkkinä käyttävä nainen on varmaan varsin kokenut mutta hän näyttää puhuvan nuorison äänellä miten hypitään kukasta kukkaan ja ihmiset ovat jonkinlaisia kokemuksen lähteitä lähinnä. "
Miksi oletat että kaikilla vanhemmilla olisi tietynlaiset mielipiteet? Miksi oletat että vanhempien ihmisten mielipide olisi että pidä housut jalassa ja nuorison päinvastainen?
Itse olen huomannut että varsin moni vanhetessaan tulee vapaamielisemmäksi. Monet päätyvät ajattelemaan ettei nämä asiat olekaan niin kamalan vakavia. Monen vanhemman ihmisen mielestä esim yhdenillanjutuissa ei ole mitään pahaa, jos molemmat tietävät mitä ovat tekemässä. Ja miksi siinä olisi mitään pahaa? Jos kaksi aikuista haluaa harrastaa seksiä, ja sitten muistelevat jälkeenpäin asiaa lämmöllä vaikkei seurustelisikaan, niin mitä pahaa siinä on? Ja miksi pitäisi miettiä että mitä muut asiasta ajattelevat, sehän on vain niiden kahden ihmisen välinen asia.
Kysyit ihmisten mielipiteitä, miksi olet niin hämmästynyt siitä että kaikki eivät ole samaa mieltä kuin sinä?
"koska mies ei koe naiseensa erityistä seksuaalista yhteyttä (eikä luultavasti nainen mieheensä); hyvin mahdollisesti mies ei tunne olevansa millään seksuaalisuuden osa-alueella naiselleen "paras" tai "oikein" - pikemminkin sellainen keskinkertaisen mukiinmenevä tai ainakin sitoutumishalukas - kenelle se riittää, kenelle ei. "
Mitäh? Ei se seksuaalinen yhteys kuule siitä kärsi vaikkei ne sänkypuuhat ihan ennenkokemattomia juttuja olisikaan. Ei seksi eikä tunteet ole sellaista että ne tuntuu joltain vain ensi kerran. Eiffeltorni sen sijaan voi olla toisella kertaa jo tylsä. Eiffeltorni vain olla möllöttää, seksi on kahden ihmisen välistä kanssakäymistä, se voi sytyttää sen tulisen intohimon aina uudestaan ja uudestaan.
nuoruuteen että uskotaan lujasti että tiedetään mitä tahdotaan. Vanhemmiten sitä oppii tietämään mitä todellisuudessa tahtoo. Ei se nyt niin yksikertaista ole ja elämänkouluksi sitä kutsutaan.
Toki on persoonia, joilla ei ole tarvetta opetella, etenkin kun hän löytää kumppanin jonka kanssa sen voi tehdä. Ei se ole poissuljettua. Kaikki vain eivät löydä sellaista kumppania kuin vasta vuosikymmenien päästä.
Ei sinun tarvitse valita kuin sellainen, josta tykkäät. Ihan yleisellä tasolla ajatellen, ne omat kuvitelmat siitä, mistä pitää, eivät ehkä vastaa todellisuutta. Kun moni vaatii, että kyllä sen puolison pitäisi itse kertoa mistä tykkää ja mistä ei, on aika mahdotonta kun ei itsekään sitä tiedä. Kyse on siis asenteesta, missä toisen oletetaan olevan ”valmis” ja tuntevan itsensä niin täysin (joka lienee mahdollista vasta 50 – 60 v) kun aloitetaan se yhteiselämä. Vähän toisella asenteella moni solmu siellä kotona aukenisi, jos yhdessä voitaisiin lähteä tutkimusmatkalle toisiinsa.
Aika nopsia päätelmiä ajopuuna olemisesta. Ehkä se on juuri toisinpäin, olen aika vahva tahtoihminen. Elämä nyt vain ei kulje minun tahtoni eikä sinunkaan tahtosi mukaan. Päämäärä täytyy olla, mutta tie sinne voi mutkitella yllättävillä tavoilla. Minun elämäntarkoitukseni on kyllä selvillä, mutta onko sinun?
sukupolvien välinen kuilu, sillä onhan todettu että 70 luvulla olivat asenteet sallivampia kuin nykyään. Osallistuin jo tuolloin näihin samoihin keskusteluihin. Silloin miehet pelkäsivät naisten vapautunutta asennetta. Eniten heitä kauhistutti se, että naiset alkavat vaatimaan seksuaalista tyydytystä (höpinät orgasmeista ym.) . Miesten mielestä mies oli se joka opetti naisen ”tavoilleen” ja kertoi mistä naiset pitävät ja mistä eivät. Ehkä olemme palaamassa samaan?
Lienee vähän eri asia se, että menee vain tuntemustensa mukana kuin se, että päämäärätietoisesti haluaa oppia jotain itsestään. Esimerkkinä omalta kohdaltani mainitsen, että vaikka elin avoimessa liitossa, en silti kyennyt pettämään miestäni. Koin sen jo sisäisesti vääränä. Uskollisuuteeni ei siis perustu muiden vaatimuksiin tai pelotteisiin.
Ikävä kyllä emme me voi tietää miltä joku tuntuu, ellemme ole sitä kokeneet. Voimme vain olettaa ja uskoa. Kyllähän tämä nousee esiin niissä parisuhteissa, jossa sitä yhteiselämää on vietetty 15 tai 20 vuotta, eikä muita kokemuksia ole. Aika tyypillinen ajankohta pettämiselle tai erolle. Onko se sitten parempi vaihtoehto, en tiedä.
Totta on että me joudumme tekemän valintoja. Itse katson sitä luopumisen näkökulmasta. Mistä minun täytyy luopua saavuttaakseni jotain? Esimerkki, tiesin että haluan lapsia mutta en uskaltanut riskeerata sitä sillä, että olisin jäänyt odottamaan sitä satumaan prinssiä. Onnekseni en, sillä kun kohtasin Sen miehen johon todella rakastuin, en olisi enää voinut saada lapsia. Jokainen meistä tekee ne valinnat omien tavoitteidensa mukaan, mikä on hyvä, mikäli on kaksi kertaa ajatellut ovatko ne todella omia tavoitteita.
Jos sinä uskot romanttiseen ja kaikkinielevään rakkauteen ja se on tavoitteesi että löydät sopivan ihmisen, sehän on yksi vaihtoehto. Samalla suljet nuo muut vaihtoehdot pois. Jos valitset uskollisuuden, suljet pois muut kokemukset. Ellei sen puolison kanssa se seksi sujukaan, joudut jälleen tekemään valintoja. Ei onnistu se että syö ja säästää kakkua yhtä aikaa.
On aika kapea näkemys seksistä jos ajattelee, ettei sille toiselle jää mitään uutta. Voin kertoa että jää ja vieläkin löytyy lakkarista kaikkea mitä voimme kokeilla. Se mikä tuo lisää on juuri kaikki se mitä me molemmat olemme aiemmin kokeneet ja voimme yhdistää ne tähän yhteiseen kokemukseen. Ymmärrän kyllä että epävarmalle ihmiselle se voi tuoda ahdistusta, mutta siksipä en ole sellaisen kanssa yhdessä.
"On mielestäni elämälle vieras ajatus, että tällaisia juttuja pitäisi naisen kokea ennen "sitä pysyvää suhdetta". Kokeilunhaluiselle riittää aina uutta kokeiltavaa - lipasta ei saa tyhjäksi vaikkapa alle kolmikymppisenä. Miksi edes pitäisi yrittää kokeilla kaikkea ennen pysyvää suhdetta, koska kokeiluahan voi jatkaa myös suhteen aikana ja sen jälkeen? Kaiken kokeilu ennen sitä oikeaa suhdetta on erityisen problemaattista siksi, että sille oikealle miehelle ei jää mitään uutta: kaikki on jo nähty ja mies parhaimmillaankin edustaa vain joitakin hyväksi koettuja juttuja, tuskin monessa niistäkään sitä maksimaalisesti parasta, jo aiemmin koettua - ei tee hyvää miehelle."
Kaikki meistä eivät (valitettavasti?) synny valmiina, vaan me opimme asioita koko ikämme sekä itsestämme, että myös muista. Osa meistä ei tiedä 20-vuotiaana mitä haluamme 40-vuotiaana tai 60-vuotiaana. Osalla meistä ei ole koko elämän kattavaa suunnitelmaa. Osalle meistä vastakkaisen sukupuolen ajatustoiminta on sen verran erilaista ja vaikeasti tulkittavaa, ettei sitä pysty ennakoimaan. Tämä on ilmeisesti suuri synti?
Minä en nuorena tiennyt miehistä (enkä itsestäni) tarpeeksi, jotta olisin osannut valita oikean aviomiehen. Seurustelin useammankin miehen kanssa, taisi olla jokunen syntinen yhden yön juttukin ja menin lopulta naimisiinkin, vain erotakseni 11 vuotta myöhemmin. En koe olevani huono ihminen sen vuoksi, että tein virheen (tai virheitä) elämänkumppania valitessani. Todellakin oppia ikä kaikki. Eikä nuorempana "kokemani" muut miehet saaneet minua pettämään aviomiestäni. Absurbi koko ajatuskulku..
Uusi suhde on aina tuore riippumatta siitä mitä olet aiemmin tehnyt ja kenen kanssa. Seksikin pitää tavallaan opetella uudestaan sen uuden kumppanin kanssa, kaikki ovat kuitenkin erilaisia. Enkä puhu nyt värkkien koosta vaan vähän kokonaisvaltaisemmin. Kokeilunhaluiselle riittää kyllä kokeiltavaa sen kumppaninkin kanssa ihan riittävästi, jos halua siihen on. Ei pidä pelätä elettyä elämää, kaikki me vanhenemme ja kaikille niitä elämänkokemuksia kertyy.
Pelin ja sen säännöt muodostuvat siitä, kun jokainen asettaa omat "vaatimuksensa" muille ja yrittää toteuttaa omia halujaan.
Konservatismi on kai sitä, että pitää menneitä aikoja parempana tai säilyttämisen arvoisena.
"Seksuaalisissa konservatiiveissa yleensä on se vika, että he kertovat toisille miten näiden pitäisi elää, eivätkä pelkästään tee itse valintojaan sen mukaan mitkä heidän arvonsa ovat."
Kysynkin sulta: kerrotko kumppanillesi, miten tämän pitäisi elää (esim. koskien vieraissa käyntiä)?
"Jos kaksi aikuista haluaa harrastaa seksiä, ja sitten muistelevat jälkeenpäin asiaa lämmöllä vaikkei seurustelisikaan, niin mitä pahaa siinä on?"
Jospa vastaisit tähän itse ensin. Mikä siinä on pahaa, kun ukkomies käy panemassa vierasta naista, vaikka onkin avioliitossa toisen kanssa?
"Se mikä tuo lisää on juuri kaikki se mitä me molemmat olemme aiemmin kokeneet ja voimme yhdistää ne tähän yhteiseen kokemukseen."
Jos tämä olisi totta, niin mies saisi parhaan vaimon naisesta, joka on rillutellut mahdollisimman monipuolisesti menneisyydessään - mitä enemmän, sen parempi. Faktaa vai fiktiota? Tiedämme, mitä sanoo Kama Sutra. Tiedämme, miten (tyypilliset) miehet ovat asian kokeneet omassa kulttuurissamme kautta vuosisatojen. Voiko kukaan tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että fiktiota on?
"Ymmärrän kyllä että epävarmalle ihmiselle se voi tuoda ahdistusta"
Mitä tarkoitat "epävarmalla ihmisellä"?
"Kaikki meistä eivät (valitettavasti?) synny valmiina, vaan me opimme asioita koko ikämme sekä itsestämme, että myös muista. Osa meistä ei tiedä 20-vuotiaana mitä haluamme 40-vuotiaana tai 60-vuotiaana. Osalla meistä ei ole koko elämän kattavaa suunnitelmaa. Osalle meistä vastakkaisen sukupuolen ajatustoiminta on sen verran erilaista ja vaikeasti tulkittavaa, ettei sitä pysty ennakoimaan."
Totta.
"Tämä on ilmeisesti suuri synti?"
Oma käsitteistöni ei sisällä synnin käsitettä. Eli mun mielestä ei ole pieni eikä suuri synti. Virhe tai heikkous se voi olla, se rippuu toimijan omista tavoitteista.
"Minä en nuorena tiennyt miehistä (enkä itsestäni) tarpeeksi, jotta olisin osannut valita oikean aviomiehen. Seurustelin useammankin miehen kanssa, taisi olla jokunen syntinen yhden yön juttukin"
Missä mielessä pidät juttujasi syntisinä?
"ja menin lopulta naimisiinkin, vain erotakseni 11 vuotta myöhemmin. En koe olevani huono ihminen sen vuoksi, että tein virheen (tai virheitä) elämänkumppania valitessani. Todellakin oppia ikä kaikki."
En mä eivätkä monet muutkaan sua "huonoksi" ihmiseksi kutsu, koska kukaan, siis kukaan, ihminen ei voi olla huono; näin kai sana huono ymmärretään. Sen sijaan voi sanoa, että olet (ollut) verrattain typerä ja tehnyt virheitä. On paikallaan kysyä, mikä johti virheen tekemiseen ja miten olisit sen voinut välttää.
"Eikä nuorempana "kokemani" muut miehet saaneet minua pettämään aviomiestäni. Absurbi koko ajatuskulku.."
No, ei kai tässä kukaan, mä ainkaan, ole pettämisestä mitään puhunut. Vai onko mielestäsi?
"Uusi suhde on aina tuore riippumatta siitä mitä olet aiemmin tehnyt ja kenen kanssa. Seksikin pitää tavallaan opetella uudestaan sen uuden kumppanin kanssa, kaikki ovat kuitenkin erilaisia. Enkä puhu nyt värkkien koosta vaan vähän kokonaisvaltaisemmin. Kokeilunhaluiselle riittää kyllä kokeiltavaa sen kumppaninkin kanssa ihan riittävästi, jos halua siihen on. Ei pidä pelätä elettyä elämää, kaikki me vanhenemme ja kaikille niitä elämänkokemuksia kertyy."
Kyllä uusi suhde on aina uusi ja tuore ja jossain määrin erilainen kuin aiemmat. Mutta mihin se riittää ja mihin ei? Mies kysyy itseltään, millä seksuaalisuuden osa-alueilla olen kumppanilleni Se Oikein eli Se Sopivin verrattuna tämän aiempiin partnereihin. Mitä monimuotoisempi ja laajempi naisen seksihistoria on, sitä harvemmalla osa-alueella hän voi (rehellisesti) raportoida tämän viimeisimmän miehensä Siksi Oikeimmaksi. Voipi käydä jopa niin, että nyksä ei ole millään osa-alueella Se Oikein. Tämä on yksi pääteeseistäni. Oletko eri mieltä teesin paikkansa pitävyydestä vaiko sen merkityksestä?
No niinhän se vanha sanalaskukin sanoo, että huorista ne parhaat vaimo tulee. No, se oli vitsi.
Kama Surtra on oman kulttuurinsa tuote, eikä vastaa tämän ajan ilmiöitä. Ihmettelen sitten mistä tulevat ne miehet jotka surkuttelevat sitä parisuhteensa kehnoa seksiä. Kun ei se muija tee sitä tai tätä. Eikös miehen tulisi olla innoissaan, kun nainen pysyy kainona ja sulkeutuneena myös seksuaalisesti?
Tiedän että monella miehellä on fantasia, että hän aukaisee taivaat naiselleen. Että hän on se joka saa naisen innostumaan ja olemaan aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Saahan niitä olla, ei siinä mitään. Harvempi sen vain osaa toteuttaa käytännössä.
Hän joka on epävarma omasta viehättävyydestään sekä seksuaalisuudestaan voi esim. pelätä olevansa kehno, että häntä vertaillaan parempaan. Hän kokee uhkana toisen kokemukset, eikä suinkaan rikkautena.
on elänyt joko yhtä monimuotoisemman tai vieläkin rikkaamman elämän, eikä hänellä ole annettavaa aika lailla? Toisaalta tuo ajatuskuviosi pitää sisällään hempeää romantiikkaa, joku on se ”oikea”. Kysehän voi olla rakkaudesta ja kokonaisuudesta, juuri tuo mies on sitä mitä olen etsinytkin. Ehkä hän mennen tullen pesee kaikki ne entiset, jopa sillä seksin saralla?
Jos kääntää asetelman toisin, eli mitä on naisena kohdata kokenut mies. Ensimmäisenä jännittää ja pelottaa, osaako sitä toimia niin kuin ”pitää”. Mitä ne muut naiset ovat olleet, ovatko ne olleet parempia ja osaavampia kuin minä? Kun mies vaikutta pettyneeltä tai ikävystyneeltä, sitä heti lukkiutuu. Mitä tein väärin, miten se oikeasti olisi pitänyt tehdä? Mies käyttäytyy kärsimättömästi, se syö itsetuntoa sisältä ja lujaa.
Jos on jo nuo käynyt läpi ja oppinut ymmärtämään erilaisuutta, kaikkia ihmeellisiä käsityksiä jotka eivät pidä paikkaansa tai tuon pohjalta tietää, että olen kyllä ihan hyvä, mutta miehellä on nyt itsellään vähän ongelmia itsensä kanssa. Ehkä mies ei edes halua oppia tietämään millainen minä olen naisena. Silloin ei niin kolahda pahasti vaan osaa suhteuttaa asian.
"Hän joka on epävarma omasta viehättävyydestään sekä seksuaalisuudestaan voi esim. pelätä olevansa kehno, että häntä vertaillaan parempaan. Hän kokee uhkana toisen kokemukset, eikä suinkaan rikkautena. "
Ahaa.
Eli siis miehen joka ei halua että naisella on tuhat yhden yön kokemusta on oltava epävarma omasta viehättyvyydestään sekä seksuaalisuudestaan.
Miten ihmeessä toisen kokemukset eivät saisi olla uhka vaan pitäisi olla rikkaus?
Mikä viisaan vuoren asukki kuvittelet olevasi kun määrittelet jonkun epävarmaksi tuon perusteella?
Kysymys on samankaltaisista elämänarvoista. Ymmärrätkö?
Siitä että odottaa toiselta samaa kuin itseltä. En sanonut olevani kokematon epävarma munaton mies vaan joku joka odottaa naiselta että hän on seksuaalisesti pidättyväinen mitä tulee yhden yön juttuihin ja tästä todisteena on myös aiempi elämä.
En käsitä tätä ajatustyyliäsi jossa kaikki on vähän kuin sallittua ja sitten jostakin ihmeestä tulee joku "arvotuomio" että joku ihminen on esimerkiksi epävarma koska ei ole samoilla linjoilla kanssasi siitä että maailmassa täytyy osata valita eikä vain piehtaroida ympäriinsä sen mukaan miltä kulloinkin hyvältä tuntuu.
Olisi vähän sama kuin että minä sanoisin että jokainen saa tehdä mitä haluaa ja elämä ei mene niinkuin suunnittelee mutta jokainen joka tekee kuten sinä ei vain todennäköisesti tunne itseään edes 50-60 vuotiaana. Sen takia hän on koko elämänsä etsinyt itseään seksin kautta koska ei koskaan oppinut itseään tuntemaan kadoten yhä enemmän maailmaan ja sen tarjoamiin erilaisiin mahdollisuuksiin.
Eli todellisuudessa se olet sinä joka olet epävarma itsestäsi. Minä taas tiedän mitä olen ja mitä tahdon, kyselen vain mielipidettä että onko nykyisessä yhteiskunnassa paikkaa tällaiselle ajattelulle miehellä vai pitäisikö omaksua ehkäpä kaltaisesi "panen niin monen kanssa kuin huvittaa kun mulla on siihen mahdollisuus oppien ehkä itsestäni 40 panovuoden aikana ainakin sen ettei mikään koskaan riitä".
Enhän minä moista olettanut.
Oletin että hänellä olisi kokemusta asioista, mutta ainut asia mitä hän vaikuttaa osaavan sanoa on että "asiat muuttuu ja sitä oppii kaikenlaista, elämä on tällaista".
"Kysyit ihmisten mielipiteitä, miksi olet niin hämmästynyt siitä että kaikki eivät ole samaa mieltä kuin sinä? "
Minun kysymyksenihän oli että "mitä mieltä olette miehestä joka on konservatiivinen eli ei harrasta yhden yön juttuja sekä pitää seksiä osana vakaata parisuhdetta ja odottaa samaa myös naiselta".
Suurin osa näistä asioista tämän mummomuorin keskustelussa ei edes liity tuohon vaan hänen käsityksiinsä miten ihmisten mielipiteet muuttuu. Nähtävästi hän olettaa että minunkin muuttuu tai sitten olen helvetin epävarma joka pelkää sairaasti seksiä.
Pikkaisen ajattelin että vanhempana hän olisi viisaampi mutta ei näköjään noin olekaan.
Lopetin lukemisen tuossa "elämänkoulun" kohdalla.
Joo. Jos et osaa itse valita ja annat elämän opettaa erilaisten virheiden kautta sekä erilaisten mahdollisuuksien kautta niin ei ihmekään jos on 10 suhdetta ja 100 partneria takana.
Osoitat juuri selkeästi ajopuuna olemsien viimeisellä kappaleellasi ja sillä asenteella jonka olet omaksunut että määrittelet itsesi aina sen mukaan mikä elämäntilanne on ja mikä sinusta tuntui hyvälle.
Johtuiskohan se etteivät löydä sitä kumppania kuin vuosikymmenien päästä koska ovat ajopuuasenteella ja kokeilumentaliteetilla liikkeellä jo alunperin kuten sinä olet ollut?
Tässähän juuri kerroin elämäntarkoitukseni mutta ehkä tämän ketjun myötä muutan sen vastaamaan sitä että on parempi panna kuin palaa.
Oiskohan tässä syynä vain se että sinä olet paljon vanhempi verrattuna esimerkiksi minuun?
Enkä tarkoita että olisit vanhempi joten olisit viisaampi vaan että tuossa iässä jo voi olettaa että suhteita on takana kullakin aika monta ja toisaalta näin nuorella kuin minä ei samanlaista odotusta välttämättä ole?
Vai tuleeko nykyään jo 20-30 vuoden iässä olettaa että toinen ihminen on aivan varmasti harrastanut yhden illan suhteita sekä suhteutuu seksiin kuin jäätelöpuikkojen syöntiin? Tai partnerien vaihtamiseen seksimieltymysten vaihtuessa (ja "oppiessa) kuin sukkien vaihtamiseen?
Ehkä tosiaan pitää alkaa ottamaan vahinkoa takaisin ja luopua tällaisesta ajatuksesta olla konservatiivinen. Toisaalta en näe mitään syytä sitten panostaa johonkin suhteeseen kovinkaan pitkään koska vaihteluahan virkistää myös seksielämää.
Ehkä se on sitä "oppimista ja kasvamista" sitten?
Ukkomiehen käytös on tuomittavampaa koska ukkomies ilmeisestikin on vannonut uskollisuutta vaimolleen. Ellei sitten vaimo ole sanonut aviomiehelleen että käy missä mielit kunhan saan itse olla sinun lähentelyiltäsi rauhassa (näitäkin tapauksia on).
Kaksi aikuista, mitä ilmeisemmin vapaita henkilöitä, jotka eivät ole vannoneet uskollisuutta kenellekään toiselle, päättävät harrastaa seksiä yhteisestä päätöksestä ja nautiskelevat seksistä ja muistelevat seksiä hyvällä. Tässä skenaariossa ei mitään ongelmaa.
Et siis todellakaan käsitä eroa noiden asioiden välillä? Ei voi mitään.
Itse en ole koskaan harrastanut irtosuhteita, enkä koskaan aiokaan, mutta tajuan asian hyvin. Jokainen tyylillään, ei ole minulta pois.
mutta vaikuttaa asiaan.
Olen huomannut että nuoret aikuiset jakaantuvat eri leireihin. Joukko joka haluaa elää rillumarei elämää jo varsin varhain ja aika pidäkkeettömästi. Jos jo 15 v suree sitä, ettei saa yhdynnässä orgasmia , se tuntuu aika hurjalta. Sitten on noussut tämä uuskonservatiivisyys, joka osittain perustuu vanhaan protestanttiseen arvomaailmaan. Loput elävät ”normaalisti”, eli jotain tuosta välistä.
”…suhteutuu seksiin kuin jäätelöpuikkojen syöntiin? ” Jos seksi on tullut noin kyynistäväksi, on tuon henkilön kasvaminen kyllä jäänyt puolitiehen. Näin käy etenkin nuorten miesten kohdalla, joille seksi on vain ”hampaanpesua”. Naisten kohdalla tuo voisi mennä niin, että mitä se tointaa, kun ei siitä mitään saakaan. : ) – no tuo vaivannee enemmän meitä keski-ikäisiä.
Sehän on temperamentti kysymys, kuinka paljon kaipaa vaihtelua. En kyllä ymmärrä sitä, että jos löytää kumppanin joka tykkää myös vaihtelusta, miksi sitä ei voi toteuttaa silloin siinä suhteessa? Se että sellaista ei vain kerralla löydä, tai saattaa osoittautua että aluksi sujuu mutta sitten tökkii. Pettymys voi seurata. Kuten huomaat, jokaisessa valinnassa on riskinsä. Ei se silti poista onnistumisenkaan mahdollisuutta.
Eiköhän kuitenkin siinä suhteessa tule olla yhteinen arvoperusta ja yhteensopivuus on tärkeämpää kuin menneisyys?
Mutta logiikkasi ontuu ratkaisevalla tavalla. Väännettäköön sulle special edition rautalangasta.
Oletat, että ukkomies on vannonut uskollisuutta. Tämä on väärä oletus. Sitä ei tarvita. Siispä tuo oletus heitettäköön pois. (Mieshän vannoo, jos vannoo, vaimolleen uskollisuutta juuri siksi, koska vaimo pitää vieraissa käyntiä pahana. Nyt sun pitäisi jo ymmärtää homman juju - jos et, niin ponnistele muuta sekunti pidempään.)
Eli otetaanpa uudelleen: Mikä siinä on pahaa, kun ukkomies käy panemassa vierasta naista, vaikka onkin avioliitossa toisen kanssa?
(Eli miksi vaimo haluaa miehensä vannovan uskollisuutta?)
"Kama Surtra on oman kulttuurinsa tuote, eikä vastaa tämän ajan ilmiöitä."
Väärin. Monilta, eritoten mainituilta, osin kyseinen opus sisältää ikiaikaisia viisauksia miehen ja naisen välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä.
"Ihmettelen sitten mistä tulevat ne miehet jotka surkuttelevat sitä parisuhteensa kehnoa seksiä. Kun ei se muija tee sitä tai tätä. Eikös miehen tulisi olla innoissaan, kun nainen pysyy kainona ja sulkeutuneena myös seksuaalisesti?"
Uskoisin surkuttelun kohdistuvan naisen luonteeseen ja ehkäpä myös oppimishaluun ja uteliaisuuteen. Ei mies kaipaa vaimoltaan sitä, että joitain taitoja tai tekniikoita olisi valmiiksi opittu. Oikea asenne riittää.
"Tiedän että monella miehellä on fantasia, että hän aukaisee taivaat naiselleen. Että hän on se joka saa naisen innostumaan ja olemaan aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Saahan niitä olla, ei siinä mitään. Harvempi sen vain osaa toteuttaa käytännössä."
Kuka tai mikä mielestäsi sitten saa naisen aktiiviseksi ja kokeilunhaluiseksi, jos ei oma avio-/seurustelukumppani? Tarkoitatko ettei yksikään mies, mutta kymmenen tai kaksikymmentä erilaista miestä yhdessä kylläkin?
"Hän joka on epävarma omasta viehättävyydestään sekä seksuaalisuudestaan voi esim. pelätä olevansa kehno, että häntä vertaillaan parempaan. Hän kokee uhkana toisen kokemukset, eikä suinkaan rikkautena."
Viittaat siis epävarmuudella epätietoisuuteen eli tiedon puutteeseen. Tämä on juuri sellainen asia, jossa naisella (kumppanilla) on ratkaiseva rooli: kertoa kumppanilleen rehellisesti ja avoimesti, miten asiat ovat! Nähtävissä oleva ongelma tässä onkin se, että mies saa tietää, miten vertautuu muihin, mikä poistaa epävarmuuden, mutta samalla mies tietää ja tiedostaa, että ei ole naiselleen se oikein monellakaan osa-alueella. Yhteenveto: epävarmuus poistuu (rehellisellä) tiedottamisella. Eikö vain?
"Toisaalta tuo ajatuskuviosi pitää sisällään hempeää romantiikkaa, joku on se ”oikea”."
Ymmärrätkö tahallasi väärin? Miten hempeää on romantiikka siinä, kun kysytään, kuka on ollut "oikein" siinä mielessä, että on saanut puheellaan helpoiten naisen pikkupöksyt märiksi; tai kuka on ollut oikein siinä mielessä, että on ollut osallisena naisen ravistuttavimpaan orgasmisarjaan; tai saanut sydämen pamppailemaan kovemmin kuin ikinä; tai ... ?
"Kysehän voi olla rakkaudesta ja kokonaisuudesta, juuri tuo mies on sitä mitä olen etsinytkin."
Hmmm.. "rakkaus" ja "kokonaisuus" nimenomaan kuuluvat epäanalyyttiseen romanttishöttöiseen sanastoon. Ovat siis sun päässä, eivät mun.
"Ehkä hän mennen tullen pesee kaikki ne entiset, jopa sillä seksin saralla?"
Miksi et sano mielummin, että "jopa muutenkin kuin seksin saralla"? Pyydän ystävällisesti selvitystä.
"Entä jos se mies on elänyt joko yhtä monimuotoisemman tai vieläkin rikkaamman elämän, eikä hänellä ole annettavaa aika lailla?"
Niin, tätä ymmärtääkseni käsittelet vastauksesi loppuosassa. En saa kiinni siitä, mikä on pointtisi. Ehkä voisit tiivistää, niin en joudu arvailemaan.
"Eiköhän kuitenkin siinä suhteessa tule olla yhteinen arvoperusta ja yhteensopivuus on tärkeämpää kuin menneisyys?"
Yhteisen arvoperustan ja yhteensopivuuden mittarina menneisyys on korvaamattoman arvokas. Menneisyys on faktaa - puheet, lupaukset, ajatukset voivat tahattomastikin poiketa siitä, mikä on toteutunut ja mikä tulee toteutumaan.
"Missä mielessä pidät juttujasi syntisinä?"
Se oli sarkasmia. Tiedän ettei pitäisi sitä täällä viljellä, mutta lipsahti vahingossa..
Sinä et siis tuota pettämisjuttua kirjoittanut vaan joku muu, pahoittelut tästä. Joillain miehillä vain tuntuu olevan sellainen ajatuskulku, että jos nainen on ollut useamman miehen kanssa hän pettää helpommin.
"Kyllä uusi suhde on aina uusi ja tuore ja jossain määrin erilainen kuin aiemmat. Mutta mihin se riittää ja mihin ei? Mies kysyy itseltään, millä seksuaalisuuden osa-alueilla olen kumppanilleni Se Oikein eli Se Sopivin verrattuna tämän aiempiin partnereihin. Mitä monimuotoisempi ja laajempi naisen seksihistoria on, sitä harvemmalla osa-alueella hän voi (rehellisesti) raportoida tämän viimeisimmän miehensä Siksi Oikeimmaksi. Voipi käydä jopa niin, että nyksä ei ole millään osa-alueella Se Oikein. Tämä on yksi pääteeseistäni. Oletko eri mieltä teesin paikkansa pitävyydestä vaiko sen merkityksestä?"
Miehet ajattelevat niinkuin ajattelevat, minä en voi sitä muuksi muuttaa. Kerron vain omat kokemukseni. Minulla esim. on niitä seksikumppaneita kertynyt kaiken kaikkiaan ehkä kolmisenkymmentä tai siinä main. Silti nykyinen mieheni on paras rakastaja mitä minulla on ikinä ollut. Olettaisin sen johtuvan siitä että rakastamme kovasti toisiamme ja myös siitä että olen miehelleni enimmäkseen muuta kuin seksikummpani. Vaikka seksiä harrastetaan paljon niin vielä tärkeämpää on se, että jaamme ajatuksemme. Ja koska jaamme ne ajatukset on seksielämämme kehittynyt sellaiseksi kuin se on. Tämän vuoksi koko ajatusrakennelmasi on minusta väärä.
Naisten ja miesten seksuaalisuus on vähän erilaista ja monet tytöt joutuvat ihan oikeasti opettelemaan orgasmin siinä kuin miehiltä se kuulemma sujuu automaattisesti. Tämä varmasti nyt ymmärretään väärin mutta sanon silti. Yleisesti ottaen, jos haluat seksikumppaniksi seksistä kiinnostuneen, uteliaan avoimen naisen, on naisella todennäköisesti ollut jo muitakin seksikumppaneita. Jos haluat pidättyvämmän naisen niin .. no, hän on sitten pidättyväisempi eikä ehkä niin kiinnostunut seksistä. Näitä tarinoitahan kuulee koko ajan, että kun lapset on tehty niin naisen kiinnotus seksiin loppui sitten siihen.
"Jospa vastaisit tähän itse ensin. Mikä siinä on pahaa, kun ukkomies käy panemassa vierasta naista, vaikka onkin avioliitossa toisen kanssa? "
Eipä tässä mistään ukkomiehistä ollut kyse vaan ihan sinkuista. Eiköhän tuo ole ihan eri puheenaihe. Tosin kyllä mä sut muistan, sun pitää aina väen vängällä jankata ihan joka asiasta. Onko sulla joku neuroosi tai pakkomielle? Pysyisit edes aiheessa.
Hän sanoi heti alussa: "Siksi katson että kokemusta voi olla jossain määrin ja siksi, että on oikeasti löytänyt ne omat rajat." Eli antoi mielipiteensä. Taitaa olla erilainen mielipide kuin sinun, sellaista se on. Ehkä hänen kokemus on että asiat muuttuu, mitä sinä vänkäät vastaan.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni sun kysymykseen on, että ei herätä suurempia ajatuksia. Seksielämä on jokaisen oma juttu, eikä voi mielestäni sanoa että on oikein tai väärin jos harrastaa seksiä vaikka ei varsinaisessa suhteessa olisikaan. Kaikki on ok kunhan ei satuta muita. Jos susta ei tunnu oikealta harrastaa seksiä parisuhteen ulkopuolella, niin kunnioitan mielipidettäsi. En katso sinua mitenkään kummissani, enkä alas- enkä ylöspäin. Sitä mieltä minä olen.
klassinen juttu; onko sitä oikeaa olemassa? Kuka sen määrittelee? Ja millä tavoin oikea? Sinä ajattelet siis että seksin osalta oikein? No, ne tiedätkö on toisinaan ihan eri ihmisiä kuin ne, joihin rakastutaan. Jos niitä ravistuttavia orgasmeja pitää elämän autuutena ja onnena, on sellainen parisuhde aika huteralle pohjalle luotu.
No, yritin tiivistää, kokonaisuus on luonne, arvot, käytös, tai vaikkapa näkemys tulevaisuudesta. Rakastaminen on sitä arkea, jokapäiväistä toimintaa. Sitä mikä saa syttymään yhä uudestaan juuri tämän ihmisen kanssa. Ilmaisu on vain tulkitna kysymys, mutta asia tullee esille lukutaitoiselle; ..."muutenkin ja myös seksin saralla."
”Entä jos se mies on elänyt joko yhtä monimuotoisemman tai vieläkin rikkaamman elämän?” Tarkoittaa samankaltaisuutta ja yhteneväisyyttä miehen ja naisen välillä. On paljon yhteisiä asioita, jotka yhdistävät. Loppuosan käsittelin sitä, että ymmärrän kyllä, miltä miehestä saattaa tuntua, kun hän kohtaa itseään kokeneemman naisen.
muuten ilmaiset sen, mitä pidät arvokaan ja tavoiteltavana elämässäsi ellet puhu?
Menneisyys voi toki jotain kertoa, mutta riippuu ihan siitä kuinka se tulkitaan. Ei sitä voi pitää minään faktana. On monia jotka nuoruuden huumassa tekevät muuta, kuin sitä mitä pitävät arvokkaana. Meihin vain vaikuttaa niin moni asia. Kuten avioliitossani, uskoin että arvot ovat yhteisiä, mutta sitten miehelle alkoikin se mammona olla liian tärkeää. Yhteisellä menneisyydellä ei ollut juuri painoarvoa.
Toisaalta ihminen voi kasvaa ja muuttaa suuntaansa, ilokseni olen näitä tarinoita saanut seurata vierestä!
Kysehän oli siitä, mitä pahaa on siinä, kun kaksi aikuista sekstailee, vaikka eivät seurustele. Jos näet jonkin oleellisen eron sinkulla ja ukkomiehellä tämän asian suhteen, niin sä voit olla hyvä ja kertoa, mikä se oleellinen ero on. "No kun ukkomies ei ole sinkku" tms. ei tietenkään olisi kelpo vastaus - sen varmaankin tajuat itsekin.
"Kaikki on ok kunhan ei satuta muita"
Kun ukkomies käy vieraissa, mutta ei jää kiinni, se lienee ok, koska vaimoon ei satu.
Kun kaksi sinkkua, X ja Y, sekstailee, mutta kolmas, X:ään ihastunut, jää ilman, niin tätä kolmatta sattuu.
Eli mitähän oikeastaan tarkoitit?
"kuinka muuten ilmaiset sen, mitä pidät arvokaan ja tavoiteltavana elämässäsi ellet puhu?"
Puhumisella viittasiin spekulointiin, siis lähinnä tulevaisuuteen liittyvien tavotteiden hahmotteluun yms. Toki menneisyydestäkin kerrotaan lähinnä puhumalla. (Jos saivarrella halutaan, niin kirjoittaminen on lähes yhtä hyvä vaihtoehto, jossain mielessä jopa parempi.)
"Menneisyys voi toki jotain kertoa, mutta riippuu ihan siitä kuinka se tulkitaan. Ei sitä voi pitää minään faktana. On monia jotka nuoruuden huumassa tekevät muuta, kuin sitä mitä pitävät arvokkaana."
Olen eri mieltä seuraavin mielestäni painavin perustein. Jos menneisyyden faktat ovat ristiriidassa ihmisen arvojen kanssa, niin suurella todennäköisyydellä ne ovat sitä myös tulevaisuudessa. Jos olisikin luottanut siihen, mitä ihminen joskus nuorena puhui arvoistaan ja spekuloi tulevaisuuttaan, metsään olisi mennyt (siis siinä tapauksessa, jos ristiriidassa toteutuman kanssa).
Siksi johtopäätös on sama: menneisyys on faktaa, joka kertoo paljon ihmisen "todellisista arvoista".
"Kuka sen määrittelee? Ja millä tavoin oikea? Sinä ajattelet siis että seksin osalta oikein?"
Kyllä, nimenomaan seksin osalta oikein.
"No, ne tiedätkö on toisinaan ihan eri ihmisiä kuin ne, joihin rakastutaan."
Teesini onkin, että joka kerta kuin näin on, niin rakastutaan väärään ihmiseen tai sanoisinko mielummin että liian pehmoisin perustein.
Tai no rakastuminen voi olla vielä ok, mutta sille perustalle ei kannattaisi mitään vakavampaa juttua lähteä rakentamaan (koska seksipuoli ei ole kunnossa). Siksi olisikin toivottavaa, että tuo "toisinaan" olisi mahdollisimman harvinaista; kyse onkin juuri siitä, miten tähän päästäisiin.
"Jos niitä ravistuttavia orgasmeja pitää elämän autuutena ja onnena, on sellainen parisuhde aika huteralle pohjalle luotu."
Tässä on varmaan jokin väärinkäsitys. Lähtökohtahan on tietenkin se, että orgasmeja lähdetään kokeilemaan vain sellaisen kanssa, jonka kanssa on paljon muutakin pohjaa. Toiseksi miehen ja naisen suhde todellakin perustuu seksille - se on juuri se tekijä, joka erottaa suhteen muunlaisista ihmissuhteista. Indeed, muita puolia, kuten ystävyyttä ja yhteisiä harrastuksia, voi hyvillä mielin harjoittaa muiden kuin oman miehen/naisen kanssa. Kolmanneksi pitää ymmärtää se, että mies "rakastuu", jos rakastuu, naiseensa nimemonaan "seksin kautta".
"Loppuosan käsittelin sitä, että ymmärrän kyllä, miltä miehestä saattaa tuntua, kun hän kohtaa itseään kokeneemman naisen."
Kiitoksia selvennöksestä. Hyvä että ymmärrät, että miehestä saattaa tuntua kurjalta/ei-oikealta. Tunnustat siis ongelman. Ongelma tosiaan korostuu, jos nainen on miestä kokeneempi (kuten taitaa asia olla useimmissa aikamme tuoreissa nuorissa pareissa). Väitän, että ongelma on merkittävä myös muissa tapauksissa (poikkeukset pois lukien), mikäli nainen on kovin monimuotoisesti rillutellut.
"Joillain miehillä vain tuntuu olevan sellainen ajatuskulku, että jos nainen on ollut useamman miehen kanssa hän pettää helpommin."
En ota kantaa; tuosta on varmaan tutkimustuloksia jossakin. Onhan se sun oman loogikan mukaista ajatella, että pidättyväinen harrastaa seksiä pelkästään tai ainakin lähinnä parisuhteessa, eli ei rillutteluja eikä pettämisiä. Oma ajatuskulkuni on se, että naisen vieraissa käynti suhteen aikana ei ole sen pahempaa tai parempaa kuin vastaavien partnereiden kanssa sekstailu suhdetta ennen.
"Miehet ajattelevat niinkuin ajattelevat, minä en voi sitä muuksi muuttaa."
Aivan niin. Se mitä sä ja varsinkin nuoremmat sukupolvet, joilla kaikki on vielä mahdollista, on ottaa huomioon miesten ajattelu/tunnekoneisto. Mitä se voisi tarkoittaa, kun sen ottaa huomioon? Mun mielestä sitä, että rillutellessa tiedostetaan rilluttelun riskit, erityisesti se, kuinka se kaventaa naisen mahdollisuuksia löytää sopiva mies pysyvään suhteeseen.
"Silti nykyinen mieheni on paras rakastaja mitä minulla on ikinä ollut. Olettaisin sen johtuvan siitä että rakastamme kovasti toisiamme ja myös siitä että olen miehelleni enimmäkseen muuta kuin seksikummpani. Vaikka seksiä harrastetaan paljon niin vielä tärkeämpää on se, että jaamme ajatuksemme. Ja koska jaamme ne ajatukset on seksielämämme kehittynyt sellaiseksi kuin se on. Tämän vuoksi koko ajatusrakennelmasi on minusta väärä."
Kaksi kommentia tähän. Ensinnäkin mummomuori toteaa ylempänä, että toisinaan seksin puolesta oikeita on ihan eri ihmiset kuin ne, joihin rakastutaan. Kuuluuko omasi näihin toisinaan-tapauksiin, jää mulle avoimeksi. Toiseksi: tarkoittamani seksuaalinen yhteensopivuus tulee mitatuksi ennen rakastumista (tarkoitan tässä "romanttista rakastumista", en himoa ja kiimaa), sanotaanko viimeistään kolmanteen seksikertaan mennessä. Näin ollen kutsumalla omaa rakasta "parhaaksi rakastajaksi" ei ole oikea näkökulma, vertailu ei ole yhteismitallista. Oikeampi kysymys: oliko ensikiimasi rajuinta juuri nyksäsi kanssa? Tällä on merkitystä, väitän.
"monet tytöt joutuvat ihan oikeasti opettelemaan orgasmin siinä kuin miehiltä se kuulemma sujuu automaattisesti."
Mikä on pointtisi tässä? Tarkoitatko, että orgasmi opetellaan paremmin ja mielummin irtosuhteissa/lyhyissä suhteissa kuin vaikkapa ensimmäisessä "vakavassa" seurustelusuhteessa?
"Yleisesti ottaen, jos haluat seksikumppaniksi seksistä kiinnostuneen, uteliaan avoimen naisen, on naisella todennäköisesti ollut jo muitakin seksikumppaneita."
Näin kai se muutamana viime vuosikymmenenä on ollut Suomen kaltaisissa maissa; tuskin se noin on muualla ja muina aikoina ollut, yleisesti ottaen. Aikamme vitsaus, johon pitäisi keksiä lääke, joku voisi sanoa. Enkä edes aivan allekirjoita tuota "yleisesti ottaen": on edelleenkin paljon nuoria naisia, jotka ovat hyvin seksuaalisia ja orgasmiherkkiä, mutta jotka harrastavat seksiä vain "vakavissa" seurustelusuhteissa tai vähintään seurusteluaikein/-toivein.
"Aivan niin. Se mitä sä ja varsinkin nuoremmat sukupolvet, joilla kaikki on vielä mahdollista, on ottaa huomioon miesten ajattelu/tunnekoneisto. Mitä se voisi tarkoittaa, kun sen ottaa huomioon? Mun mielestä sitä, että rillutellessa tiedostetaan rilluttelun riskit, erityisesti se, kuinka se kaventaa naisen mahdollisuuksia löytää sopiva mies pysyvään suhteeseen."
Tässä kohtaa on onneksi niin, että kaikki miehet eivät ajattele samalla lailla. Pitää vain löytää sellainen mies, jonka kanssa ajatusmaailma kohtaa, muutenkin kuin seksin saralla. Ei se miten jotkut miehet (sinä) ajattelevat tee asiasta totuutta. Ja jos nainen ja mies ajattelevat erilailla, miksi juuri miehen ajatus olisi totta?
"Kaksi kommentia tähän. Ensinnäkin mummomuori toteaa ylempänä, että toisinaan seksin puolesta oikeita on ihan eri ihmiset kuin ne, joihin rakastutaan. Kuuluuko omasi näihin toisinaan-tapauksiin, jää mulle avoimeksi. Toiseksi: tarkoittamani seksuaalinen yhteensopivuus tulee mitatuksi ennen rakastumista (tarkoitan tässä "romanttista rakastumista", en himoa ja kiimaa), sanotaanko viimeistään kolmanteen seksikertaan mennessä. Näin ollen kutsumalla omaa rakasta "parhaaksi rakastajaksi" ei ole oikea näkökulma, vertailu ei ole yhteismitallista. Oikeampi kysymys: oliko ensikiimasi rajuinta juuri nyksäsi kanssa? Tällä on merkitystä, väitän."
Mummomuori on varmasti oikeassa siinä, että joillekin ihmisille rakkaus ja hyvä seksi ei tule samassa pakettissa. Minulle asia on toisin ja voin puhua vain siitä, vaikka en kielläkään, että muita variaatioita on varmasti olemassa.
Ensikiima on ensikiimaa aina, kohteesta riippumatta. Kiimassa voi olla myös ilman selvää kohdetta. Tässä miehet ja naiset kaiketi sitten eroavat toisistaan? Mutta kyllä nykyinen mieheni silti on paras rakastaja ikinä, johtuen siitä yhteydestä minkä jaamme ajatustasolla. Juuri siksi se seksi alkoi heti sujua kummankin haluamalla tavalla, ja vaikka olemme olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta, seksi on yhä aivan loistavaa. Muiden miesten kanssa "kiima" hävisi paljon nopeammin.
"Mikä on pointtisi tässä? Tarkoitatko, että orgasmi opetellaan paremmin ja mielummin irtosuhteissa/lyhyissä suhteissa kuin vaikkapa ensimmäisessä "vakavassa" seurustelusuhteessa?"
Tarkoitan sitä että naiset ovat erilaisia eikä heitä pitäisi yrittää pakottaa samaan, miestä (sinua) miellyttävään muottiin. Jotkut naiset ovat pidättyväisiä, toiset kokeilunhalusia. Toisille orgasmi tulee helposti, toiset joutuvat sen opettelemaan ja toiset eivät saa ikinä vaikka mitä tehtäisiin. Toiset naiset pitävät seksistä, toiset pitävät siihen asti että saavat lapsia ja toiset tekevät kaiken miehen mieliksi niin kauan kun jaksavat.
Jotkut ovat sinuja seksuaalisuutensa kanssa heti, toisia se ei edes kiinnosta ja toiset eivät tiedä mitä haluavat ennen kuin kokeilevat eri vaihtoehtoja.
Minä halusin kokeilla, olin utelias ja kiinnostunut. En pystynyt rakastamaan miestä, jonka kanssa seksi ei sujunut myös minua miellyttävällä tavalla. Seksuaalisesti pidättyvät miehet eivät varmasti ole minusta kiinnostuneita mutta se ei haittaa, koska minäkään en sellaista miestä halua. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, joten kaikkia ei tarvitse miellyttää.
Minusta on surullista myös, että rinnastat aikasemmat seksisuhteet ja pettämisen. Välttelet tuomita sanan käyttöä mutta kuitenkin olet sitä mieltä, että naisten mahdollisuus päättää oman ruumiinsa käytöstä on aikamme vitsaus. Tuntuu melkein siltä, että nostat seksin yli naisen ihmisarvon.
mukaan myös ammatin valinta, työpaikan valinta sekä vaikka sen oman elämäntavan valinta on silkkaa ajopuuna olemista? Missähän iässä nämä pitäisi olla jo niin selviä, että voi vaan päättää ja elää sen mukaan? 12 vai 15 v? Yksi vaikeimmista valinnoista on sen puolison valinta. Millä perusteilla se mielestäsi pitäisi tapahtua ja missä iässä?
Et kykene elämään virheetöntä elämää. Se nyt vain on niin. Ihminen joka omasta mielestään ei tee virheitä, eikä salli niitä toisillekaan ja lopulta ahdistaa itsensä tylyyn kohtaloon. Hän ei edes anna mahdollisuutta itselleen oivaltaa, ymmärtää tai oppia.
miehestä joka on konservatiivinen eli ei harrasta yhden yön juttuja sekä pitää seksiä osana vakaata parisuhdetta ja odottaa samaa myös naiselta".
Tarkasti tulkiten tarkoitat että jos on nykyaikainen ja on ollut muutama pidempi suhde, mutta ei ole kokeillut yhden yön juttuja, ja odottaa tuota samaa naiseltaan. Siis höh! Ihan tavallista – eikö vain?
Kuka ei pidä seksiä osana vakaata suhdetta?
Konservatiivisuus on kuule jotain muuta. Jälleen sukupolvien välinen kuilu? Arvelin että se olisit tarkoittanut sitä että miehellä ei ole ennen parisuhdetta /avioliittoa lainkaan kokemuksia muista ja odotat naisesi olevan neitsyt, kuten itsekin olet. Mikähän lie sinulla se raja jolloin on sopivasti kokemuksia ja milloin liikaa?
em. kirjan. parempiakin on olemassa.
Ok, sinä siis vakaasti uskot, että mies on se joka opettaa naiselleen hänen seksuaalisuutensa. Aktiivisuus voi olla myös jotain, mihin ei tarvita toista ihmistä. Aktiivisuus on itsensä toteuttamista ja toimintaa jossa toinen antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Jos partnerilla on itsellään jäykkiä käsityksiä kuinka homma tulee tehdä, samoin mikä on kiellettyä, hän sammuttaa pian toisen aktiivisuuden.
Ja kyllä, puhun edelleen siitä, että kunpa ihmiset rohkenisivat opetella yhdessä ja koetella näin rajojaan. Ikävä kyllä se ”arki” astuu liian pian kuvaan, samoin odotukset voivat olla aivan jotain toista. Naiset mm. odottavat että mies tyydyttää hänet ja miehet mm. odottavat että suuseksi sujuu tuosta vain. Kyllä sitä nuorena vain kainostellaan ja pyritään tekemään ”niin kuin muutkin”, pettymyksiä tulee.
En muuten ole kiistänyt sitäkään että jos itse olet niin varma itsestäsi ja samoin todella tiedät asioista kylliksi, niin osannet ohjata naistasikin eteenpäin. Osaat ottaa hänen kohdallaan huomioon myös kaikki erilaiset persoonalliset erot joita voit kokeilla ja opettaa sekä tunnet hänen sen hetkisen henkisen kasvupisteensä, niin mikä ettei.
Totta kai rehellinen pitää olla. Tuo on minulle eräs perusarvo.
Sinä olet siis se, joka määrittelee meille muille, mikä on seksin osalta ”oikein” ihminen?
Tiedätkö että nyt vain yrität tätä ikiaikaista juttua että etsit itse määrittelemilläsi kriteereillä ihmistä, joka oli sekä arvomaailmaltaan, luonteeltaan että seksuaalisesti täysin yhteen sopiva. No, tähän tarvitse kyllä todellakin lujaa uskoa. Haet itsesi täydellistä kopiota.
Tuossa olen samaa mieltä että parisuhteesta tekee juuri seksi sen erityisen. Se on se yksi käytännön tapa osoittaa ja lujittaa rakkautta. Muistat varmaan että kaikille ei seksi ole samaa kuin sinulle. Voi olla ettei niitä orgasmeja niin vain löydetäkään. Onneksi naiset ovat joustavia ja mieluummin ovat rakastavassa suhteessa, vaikkei se seksi juuri mitään olisikaan. Miehet taas harvemmin, joten se mies ei sitten ollut ilmeisen ”oikea”?
No epävarmat miehet nyt vain saavat sitä samaa, mitä naiset ovat kautta aikojen kokeneet. Mutta mieskin voi kasvaa ja alkaa luottamaan itseensä. Miesten välinen kilpailu on kovaa, naiset kyllä tietävät sen. Seksuaalisuus on se haavoittuvin alue tässä kilpailussa. Ehkäpä nuo naiset sitten vain suojelevat miestä tältä haavalta?
tuon edellisen. Ihmeellistä että on niin vaikeaa ymmärtää, mitä on erilaisuus.
Lisään tuohon yhden pointin. Se yhden yön juttu voi olla juuri sitä kiimaa. Sen rakastetun kanssa se voi olla lämmintä, kiihoittavaa ja henkisestikin tyydyttävää seksiä. Se ei lopu niin kuin kiima vaan sen voi yhä uudestaan ja uudestaan virittää tuleen.
Minä mittaan seksiä sillä, millainen tunnelma siitä seuraa. Jos se se lämmintä kiintymystä ja jopa pakahduttavaa helyyttää päiväkausia, niin silloin se on hyvää. Jos siitä seuraa ohimeneäv raukeuden tunne ja siitä seuraava levottmuuden tunne, se on ollut vain kiimaa ja panemista - ei siis kovin hyvää seksiä.
Voi blaah. Kyse oli siitä että monilla vanhemmilla ihmisillä on melkoisen avoin suhtautuminen seksuaalisuuteen, eikä seksi satunnaisen partnerinkaan kanssa ole mikään hirvitys asia, jos molemmat tietävät missä mennään.
Se että sä vedät tähän asiaan mukaan jotain ukkomiehiä ei ole yhtään mitenkään olennaista, tässä ei ollut kyse varatuista ja sinkuista, vaan suhtautumisesta seksiin ja seksualisuuteen.
Tuo oli kyllä tähän asti typerin kysymyksesi, ja kyllä sä sn itsekin tiedät. No selvästikkään sinkku Xllä ei ole mitään velvollisuuksia kolmatta eikä ketään muutakaan kohtaan sillä tavalla että hän ei voisi sekstailla tai vaikka seurustella Yn kanssa.
Kyllä sä jaksat saivarrella, mitäköhän tyydytystä sä siitäkin saat. No hyvää päivän jatkoa kuitenkin.
"Yksi vaikeimmista valinnoista on sen puolison valinta. Millä perusteilla se mielestäsi pitäisi tapahtua ja missä iässä?"
Kerron oman mielipiteeni. Naisen pitäisi valita puolisoksi mies, joka on (a) siihen astisista partnereista seksuaalisesti sopivin ja oikein ja tämän lisäksi (b) halukas sitoutumaan ko. naiseen ja (c) sellainen jonka kanssa nainen arvelee tuntevansa olon hyväksi tulevaisuudessa(kin).
Näistä kohta (a) on ensisijainen: sitä ei voi kompensoida kohdilla (b) ja (c).
Paras onkin "valita" puoliso HETI, kun mainitut kriteerit (a-c) täyttyvät, koska seuraaviin tilaisuuksiin kestää luultavasti aina pidemmän ja pidemmän aikaa kohdan (a) vuoksi.
Käsitin, että ukkomiehen vieraissa käynti olisi muka ollut jotenkin pahasta, vaikka sinkkujen keskinen seksi muka ei. Mutta ilmeisesti ymmärsin väärin. Eli olen samaa mieltä: vanhemmiten suhtautuminen seksiin voi vapautua ja silloin niin varatun kuin vapaankin seksi satunnaisten partnerien kanssa ovat yhtä lailla ok.
Ensinnäkin, kun aiemmin puhuttiin satuttamisesta, ei puhuttu mitään mistään "velvollisuuksista". Velvollisuus on nyt aivan uusi käsite tässä sopassa. Mitä kävi? Luovuit satuttamisesta puhumisesta ja vaihdoit velvollisuuksista puhumiseen. Toki asia olisi päivänselvä, JOS tuollaiset "velvollisuudet" olisivat jostain ylhäältä annettu. Vaan kun eivät ole.
Mistä muka tulee ukkomiehen velvollisuus olla käymättä vieraissa? (Seksin osapuolet aikuisia ja ymmärtävät missä mennään. Satuttamisesta puhumisesta kaiketi jo luovuttiin. ....)
Samoin hyvää päivän jatkoa! :-D
"parempiakin on olemassa."
Se on ainoa laatuaan. Ei kannata verrata omenoita ja appelsiineja.
"Ok, sinä siis vakaasti uskot, että mies on se joka opettaa naiselleen hänen seksuaalisuutensa."
Ei. En väitä tuollaista. Kyllä nainen saa ja voi oppia ihan tykönään ilman kosketusta miehiin. Pointtihan tässä oli se, kun joku antoi ymmärtää, että naisen on hyvä rillutella löytääkseen oman seksuaalisuutensa, mikä edelleen olisi (muka) hyväksi sitten "vakavassa" suhteessa. Tähän siis kohdistin vasta-argumenttini. Kysynkin uudelleen: tarkoitatko ettei yksikään mies, mutta kymmenen tai kaksikymmentä erilaista miestä yhdessä kylläkin?
"Jos partnerilla on itsellään jäykkiä käsityksiä..."
No, eihän naisen tietenkään pidä ryhtyä vakavaan suhteeseen tuollaisen kanssa.
"miehet mm. odottavat että suuseksi sujuu tuosta vain."
Väittäsin että harvassa ovat ne nuoret miehet, jotka toivovat vaimon harjoitelleen asiaa "riittävästi" monenkirjavissa irtosuhteissa; mielummin opetellaan yhdessä.
"En muuten ole kiistänyt sitäkään että jos itse olet niin varma itsestäsi ja samoin todella tiedät asioista kylliksi, niin osannet ohjata naistasikin eteenpäin."
Mikä tässä on se oleellinen toinen hyvä vaihtoehto? Rilluttelusuhteetko?
"erilaiset persoonalliset erot joita voit kokeilla"
Tarkoitat vamaan persoonallisten piirteiden etsimistä ka löytämistä (kokeilemalla). Yhdessä ihmisessähän ei ole eroja.
"Totta kai rehellinen pitää olla. Tuo on minulle eräs perusarvo."
No mutta tästä rehellisyydestähän seuraa se, että mies saa tietää, millä osa-alueilla mies on hänelle se sopivin/oikein ja millä ei. Tämä tiedottaminen poistaa epävarmuuden!
omalta kohdalta. Huomautan etten ehkä ole se tavallisin tapaus.
(a) siihen astisista partnereista seksuaalisesti sopivin ja oikein .
- kuvittelin pitkään, että minussa oli jotain vikaa, kun ei nuo seksihommat luistaneet edes yli 10 avioliiton aikana. Seurustelusuhde sitä ennen oli enemmän tuota kömpelöä opettelemista. Tätä mieltä oli miehenikin, olin siis frigidi. (Vaikka itsekseni homma toimi loistavasti, opin orgasminkin itse.) Seuraava aviomies oli hyvä teknisesti, hän osasi hommansa. Mikään muu ei sitten sujunutkaan, mies kävi väkivaltaiseksi. Sitten oli seurustelusuhteita joissa henkinen puoli pelasi, mutta tuo seksi jälleen mätti.
- Sitten kokeilin vapaan ja villin naisen elämää. Sitten oli suhde jossa mies oli häiriintynyt ja traumatisoi. Hän oli todella osaava teknisesti, sai minut jopa seksuaaliseen koukkuun. Sitten seurasi selibaattijakso. Kunnes tapasin nykyiseni joka oli ensin henkisesti ja arvoiltaan sopiva ja myöhemmin opeteltuamme myös seksuaalisesti se paras mahdollinen.
Kuka heistä sinun mielestäsi oli sopivin ja oikein? Missä vaiheessa olisi sinun mielestäsi pitänyt tapahtua tuo valinta? Milloin esimerkiksi minun olisi pitänyt tietää, mitä haluan? Mitä haluan elämältäni, mitä perheeltäni, mitä seksuaalisesti?
ja tämän lisäksi (b) halukas sitoutumaan ko. naiseen ja
- melkein jokainen mies olisi ollut halukas sitoutumaan mutta suhteen aikana siinä ilmenikin hämminkiä – etenkin niissä arvoissa joita pidin tärkeinä. Suhteet olisivat jatkuneet, jos minä olisin ollut valmis elämään omien arvojeni vastaista elämää.
(c) sellainen jonka kanssa nainen arvelee tuntevansa olon hyväksi tulevaisuudessa(kin).
- Siltähän se aina tuntuu ensimmäiset kuukaudet tai vuodet. Nyt kun on katseet samaan suuntaan, luotan että tämä mies pitää sen minkä lupaa.
Kuten huomaat, laitoit sellaiset kriteerit, että se sinun ”rilluttelusi” voi olla joskus paikallaan.
Se partneri voi siis olla oikea juuri siihen tilanteeseen, jossa elät. Eivät ihmiset tee aina valintojaan niin tietoisesti kuin kuvittelet. Meitä ohjaa myös ne tiedostamattomat virrat, jotka on vain opeteltava tuntemaan. Nuorena perheenperustaminen voi olla niin vahvana, että valinnat kohdistuvatkin niihin, joilla on sama vaihe. Ei siis siihen sopivaan.
"Sinä olet siis se, joka määrittelee meille muille, mikä on seksin osalta ”oikein” ihminen?"
En siinä mielessä kuin ilmeisesti ajattelet. Kuten on jo ollut puhetta, seksuaalisuuden alueellakin on monta osa-aluetta. Eri osa-alueilla eri mies voi kaiketi olla naiselle se sopivin/oikein. Nainen itse kyllä osaa eritellä tällaisia osa-alueita ja tunnistaa, miten on eri lailla kokenut eri miehet. Tässä keskustelussa en pyri sopivuuden/"oikeuden" täsmällisempään määrittelyyn. Mielummin en viittaisi edes osa-alueisiin, muuta kuin jo antamien esimerkkien kautta, vaan puhuisin vain seksuaalisesta (yhteen)sopivuudesta, minkä selvästikin ymmärrät, aivan oikein, muuna kuin, mitä romanttisella rakkaudella ja sen sellaisella yleensä ymmärretään.
"joka oli sekä arvomaailmaltaan, luonteeltaan että seksuaalisesti täysin yhteen sopiva. No, tähän tarvitse kyllä todellakin lujaa uskoa. Haet itsesi täydellistä kopiota."
Väärin. Arvoista ja luonteesta voi tinkiä, näissä suhteissa ei tarvitse olla "täydellistä" tai edes "oikeinta" siihen mennessä. Platonisen rakkauden huippua voi aivan hyvin etsiä samaakin sukupuolta olevien ystävien kanssa.
"Voi olla ettei niitä orgasmeja niin vain löydetäkään."
Ei tarvitsekaan löytää, jos ei ole kenenkään muunkaan kanssa koskaan löytänyt. Muussa tapauksessa täytyisi, pääsääntöisesti, mielestäni.
"Onneksi naiset ovat joustavia ja mieluummin ovat rakastavassa suhteessa, vaikkei se seksi juuri mitään olisikaan."
En pidä tätä onnellisuuden lähteenä - pikemminkin epäonnellisuuden, pettämisen, erojen ja etävanhemmuuden lähteenä.
"No epävarmat miehet nyt vain saavat sitä samaa, mitä naiset ovat kautta aikojen kokeneet. Mutta mieskin voi kasvaa ja alkaa luottamaan itseensä"
Tässä käytät jälleen käsitteitä "epävarmuus" ja "luottaa itseensä" oudolla tavalla. Mieshän voi olla VARMA siitä, että ei ole naiselleen seksuaalisesti sopivin (verrattuna naisen aiempiin partnereihin).
"Seksuaalisuus on se haavoittuvin alue tässä kilpailussa"
Kyllä. Siksi seksiasian nostakin näin vahvasti esiin.
"Ehkäpä nuo naiset sitten vain suojelevat miestä tältä haavalta?"
Putosin kärryiltä. Millä tavoin suojelevat? Rilluttelemalla nuoruudessaan?
Vapaudessa on vastuuta enemmän kuin ymmärretään.
On oltava se oma sisäinen vakaumus ja tahto. Toisille riittää se ulkoinen pakote ja sanktioitten mahdollisuus. Tämä pätee uskollisuuteen kuten irtosuhteisiinkin. Moni mies väittää, että naiset eivät sitoutuisi heinin, elleivät he huijaisi naisia uskollisuuden valoilla. Yleine käsitys on, että jokainen mies pettää, kun sopiva tilanne tulee. Ehkä miesten pitäisi keskenään hieman keskustella siitä, mikä on se miehisenmiehen rooli?
Satuttaminen on tunteisiin liittyvää. Voit satuttaa monella tapaa. Uskottomuus satuttaa epärehellisyydellä. Samoin jos harrastat seksiä ihmisen kanssa, joka on sinuun koivin ihastunut. Et kuitenkaan tunne itse vastaavia tunteita.
Seksi on kuitenkin alue, joka ei todellisuudessa vaadi mitään romanttisia tunteita. Tunteita kyllä mutta ei mitään tulevaisuutta edellyttävää. Silloin kun molemmat ymmärtävät mistä on kyse, he eivät valehtele kenellekään mitään, niin miksi ei myös satunnainen seksi toimisi?
Avoin liitto toimii, jos molemmat osapuolet sen hyväksyvät. Siinä vain ehkä ole niin syvää se tunnesitoutuminen mutta käytännön sitoutuminen voi kestää jopa elämän loppuun saakka.
Miten sä saat väännettyä asiat noin?
Seksi kahden sinkun välillä on näiden keskinäinen asia. Seksi ukkomiehen ja akkanaisen välillä ei enää olekaan tätä, vaan siinä ovat osallisina mysö puolisot. Eli siis siinä satutetaan kolmansia osapuolia. Sinkut eivät satuta ketään paitsi itseään, jos tekevät jotain arvoistaan poikkeavaa.
Jos sinkku harrastaa yhdenyön suhteita, niin se ei tarkoita, että olisi varattuna pettäjä. Eikä sekään, että ei sinkkuna irtosuhteita harrastaisi. Toinen tulkinta lienee se, että kokemattomille tulee jossain viheessa rillutteluvaihe, kun jäi nuoruudessa kokeilematta. Sekään ei pidä paikkaansa.
Muuten, miten sä löydä seksuaalisesti yhteensopivan partnerin, jos ette alkumetreillä kokeile seksiä? Mitä jos se ei toimikaan? Jätätkö sen tyypin sitten? Eikö sitä rinnasteta rillutteluun? Etkö rillutellut hänen kanssa vaikka aikomukset olikin vakavammat? Ethän kuitenkaa epäsopivan kanssa voi olla?
että jo asentojen moninaisuus vaatii aikamoista akrobatiaa. Eikä kaikki naisena nautintoa lisäävät vihjeet oikein pidä paikkaansa, nykytietämyksen mukaan. Toki siellä on jotain hyvääkin. Esimerkiksi se kuinka erilaisia naisia naidaan eri rytmeillä. Ne kuvaukset kuitenkin perustuvat no joo vähän kummalisiin oletuksiin. Niin vaikka intialaiset ovat mestareita erotiikassa, ei heilläkään aikoinaan ollut sitä tietoa mikä meillä nyt on. Ehkä voisit aloittaa perusteoksesta Master et Johnsonin naiset ja miehen seksuaalisuus – Shere Hiten raportiti. Suomessa vastaavan on tehnyt Haavio-Mannila ja Kontula.
”…harvassa ovat ne nuoret miehet, jotka toivovat vaimon harjoitelleen asiaa…”
Aivan, tämä paradoksi ilmenee monin tavoin. Pitää vain jotenkin osata, mutta kokeilla ei saa. Jos seuraat yleistä keskustelua, niin tämä tulee esiin erittäin usein. Miksi minun vaimoni ei tee sitä tai tätä? Sen voit huomata joko jutellessasi näiden miesten kanssa, tai vaikkapa menet tuonne avioliitto tai avoliitto palstalle. Eivät hirmuisesti eroa siitä, mitä ihan live elämässä jutellaan!
Ei ole kysymys siitä kuinka monta vaan siitä mitä laatua kokemukset ovat. Tässä voin sanoa että omat kokemukset ovat hyvä pohja. Satunnaiset suhteet noin ylipäätään eivät ole kummosia, mutta niihinkin voi olla poikkeuksia. Parhaiten oppii niissä seurustelusuhteissa. Edelleen ne jos mitkä ovat sitä kokemusta. Jos niitä on vaikka kolme ja erilaista, ne opettavat huikean paljon.
Yhdessä ihmisessä ei ole eroja, mutta et voi löytää hänen tiedostamatonta puoltaan, ellet kokeile erittäin erilaisia toimintatapoja. Ei hän itsekkään välttämättä tiedä, mikä toimii. tämä on se tavallinen juttu, oletetaan että toinen on tietynlainen. Esimerkiksi itse oletin että pitää olla rauhallinen ja pitkä esileikki, vaikka se vain johtui siitä, etten ollut kokenut koskaan intohimoista ja eroottisesti sensitiivistä latautumista koskaan. Mies joka sen teki, toimi aivan päinvastoin kuin oletin. Nyt pystyn luomaan itselleni tuon saman intensiteetin.
Eikö rehellisyys olekin hienoa! Siksi meilläkin homma toimii. Voimme olla avoimia ja luottaa toisiimme.
miehiä olemalla kertomatta rakastetulleen kuinka monta miestä on takana. Samoin että eivät kerro huikeimmista kokemuksistaan, sillä he ymmärtävät mikä ero on eroottisella ja rakkaudellisella kokemuksella. Sen he kertovat vain miehelle, johon luottavat. Eli miehelle jolla on tuota itseluottamusta kylliksi.
Juu, eli voi tyytyä naiseen joka antaa sinulle sen seksuaalisen huipun. Toisin sanoen kuulunetko miehiin, joille merkitsee eroottinen rakkaus enemmän kuin kiintymys ja yhteensopivuus? Muistutan, että voit ehkä tulla huiputetuksi jos nainen vain kaipaa perhettä ja turvallisuutta, aluksi homma sujuu ja kun tavoite on saavutettu, ei seksi enää kiinnosta. Toisaalta suurin osa avioliitoista pysyy pysytyssä naisten joustavuuden ansiosta. Tiedätkin varmaan että suurin osa keksi-ikäisistä naista on se ryhmä joka elää ”puutteessa”.
Naiset ovat aina epävarmoja siitä, ovatko he riittäviä miehilleen. Naisten ollut aina jaksettava sietää tietoisuus että ellei ole riitättävä, mies menee vierasiin. Miksi sinua ihmetyttää se, että nyt miestenkin on opittava olemaan riittäviä naisilleen? Miehet eivät vain ole oppineet sitä samaa mitä naiset!
Etkö ole tiennyt että miesten seksuaalista identiteettiä naiset suojelevat monin tavoin? Kuinka muuten he saisivat sitä hyvää seksiä?
Ja naisia sanotaan tippaleipäaivoisiksi..ihan turhaan.
Pyörittele keskenäsi, minusta et selvään asiaan riitakumppania saa, on parempaakin ajateltavaa.
Älä mene naimisiin. Eikä ole pakko olla uskollinen. Eikä ole pakko valita edes naiskumppania. Yksinkin voi olla jos ei miestäkään halua. Ajattelehan näitä. Ole yksilö.
se sama tyyppi vääntää ajankuluksi vaikka ruisleivästä patongin. On niiiiiiiin nähty. Leikkii fiksumpaa kuin onkaan. Antaa kuvitella.
"Kysynkin sulta: kerrotko kumppanillesi, miten tämän pitäisi elää (esim. koskien vieraissa käyntiä)?"
Kerron niiltä osin, mitkä koskevat meidän seksielämäämme. Et ehkä ole kuullut, mutta yleinen käsitys parisuhteesta ja avioliitosta on, että silloin ollaan lupauduttu harrastamaan seksiä vain kumppanin kanssa. Jos halutaan toimia toisin, sitten siitä sovitaan erikseen (avoin suhde), tai huonossa tapauksessa lähdetään vain vieraisiin. Sinkun ja parisuhteessa olevan tilanne on eri johtuen tuosta nimenomaisesta tai oletetusta lupauksesta, joka on aika selvä moraalinen normi muutenkin.
Olet siis sitä mieltä, että sinkut eivät saisi harrastaa seksiä niin paljon kuin he kokevat itsellensä sopivaksi, mutta parisuhteessa voisi olla ihan ok pettää? Näinkö ajattelet?
"Kuka heistä sinun mielestäsi oli sopivin ja oikein? Missä vaiheessa olisi sinun mielestäsi pitänyt tapahtua tuo valinta?"
Ensimmäinen ymmärtääkseni täytti kriteerit. Eli nähdäkseni toimit aivan ohjeen mukaan. Mahdollisuudet pidempäänkin onnelliseen liittoon olivat olemassa. En tiedä, miksi erositte.
Viimeinen ei taida olla oikea valinta, koska seksuaalista potkua ei suhteen alussa ollut niin paljon kuin jonkun muun kanssa aiemmin. Voit kuitenkin kuulua niihin poikkeuksiin, joilla tuosta huolimatta onni ja yhteys on maksimaalista.
"Milloin esimerkiksi minun olisi pitänyt tietää, mitä haluan? Mitä haluan elämältäni, mitä perheeltäni, mitä seksuaalisesti?"
Arvoperusta "pitäisi" olla kunnossa ennen ensimmäistä seksikertaa eli noin 16 vuotiaana. Yksityiskohtaisilla tulevaisuuden toiveilla ei ole niin väliä. Ei tarvitse milloinkaan tietää, mitä haluaa seksuaalisesti; asiaa voi tutkia oman kumppanin kanssa ilman paineita "tietämiseen".
"Siltähän se aina tuntuu ensimmäiset kuukaudet tai vuodet"
Toki on niin, että se joka ei tunnista, onko ihminen riittävän sopiva arvojen puolesta itselleen, ei luultavasti täyttä onnea kohtaa. Ihmisen elämäntapa ja menneisyys kyllä yleensä aika hyvin kertovat, millainen ihminen on ja mitä tulevaisuudessa tulee käymään.
"Kuten huomaat, laitoit sellaiset kriteerit, että se sinun ”rilluttelusi” voi olla joskus paikallaan."
En huomaa.
"Se partneri voi siis olla oikea juuri siihen tilanteeseen, jossa elät."
En ymmärrä. "Oikea" partneri on sellainen, jonkan kanssa voidaan elää tilanteesta toiseen.
"Eivät ihmiset tee aina valintojaan niin tietoisesti kuin kuvittelet."
En kuvittele. Sitä vastoin kuvittelen, että monet ihmiset tekevät valintojaan melko tiedostamattomasti, lyhytnäköisesti ja epäviisaasti.
"Nuorena perheenperustaminen voi olla niin vahvana, että valinnat kohdistuvatkin niihin, joilla on sama vaihe. Ei siis siihen sopivaan."
En ehkä ymmärrä logiikkaasi... Fakta todellakin lienee, että monet eivät nykypäivänä perusta perhettä sen sopivan kanssa. Mutta tämähän juuri on surullista ja epätoivottaa, asia joka olisi hyvä hoitaa paremmin, esim. käyttämällä esittämiäni valintakriteerejä (a-c). Kriteerit (b-c) pitävät huolen siitä, että valinta kohdistuu perhettä myös haluavaan - hyvä. Onnistumiseen tarvitaan siis enää vain kohdan (a) toteutuminen, missä rilluttelu ei taida auttaa.
Eipä löytynyt vasta-argumentteja. Mitä muuta olisi voinut odottaakaan. :-)
Yhteenvetona voimme sanoa, että ei ole osoitettu mitään perustetta, joka tekisi ukkomiehen vieraissa käynnistä sen kummempaa kuin kahden sinkun seksistä; molemmat kuuluvat kolmansille osapuolille yhtä vähän tai paljon.
"Seksi kahden sinkun välillä on näiden keskinäinen asia. Seksi ukkomiehen ja akkanaisen välillä ei enää olekaan tätä, vaan siinä ovat osallisina mysö puolisot. Eli siis siinä satutetaan kolmansia osapuolia. Sinkut eivät satuta ketään paitsi itseään, jos tekevät jotain arvoistaan poikkeavaa."
Eli mielestäsi ero on siis satuttamisessa, jos oikein ymmärrän. Hyvä, pidä tämä äläkä enää muuta kantaasi sen jälkeen, mitä luet seuraavilta riveiltä.
Kun ukkomies käy vieraissa, mutta ei jää kiinni, se lienee ok, koska vaimoon ei satu.
Kun kaksi sinkkua, X ja Y, sekstailee, mutta kolmas, X:ään ihastunut, jää ilman, niin tätä kolmatta sattuu.
Näin se sun näkemyksei, Miramella, toimii. Pidätkö siitä? Ja pidätkö siitä edelleen kiinni vai haluatko sittenkin vaihtaa johonkin toiseen yritelmään?
"Muuten, miten sä löydä seksuaalisesti yhteensopivan partnerin, jos ette alkumetreillä kokeile seksiä? Mitä jos se ei toimikaan? Jätätkö sen tyypin sitten? Eikö sitä rinnasteta rillutteluun? Etkö rillutellut hänen kanssa vaikka aikomukset olikin vakavammat? Ethän kuitenkaa epäsopivan kanssa voi olla?"
Tässä sulla on paljon kysymyksiä, jotka eivät nähdäkseni liity kommentiini, johon olet vastaamassa. Eikö näitä kysymyksiä ole käsitelty muissa osin tätä ketjua? Annan tässä vain lyhyet pikavastaukset.
Seksuaalisesa yhteensopivuudesta saa paljon tietoa, kun haistaa, tanssii, keskustelee (erityisesti seksistä) ja siitä mikä on toisen fiilis, tiedostaa oman halunsa ja himonsa voimakkuuden. Huomaa: en kuitenkaan väitä (tässä tai muualla), että seksuaalinen yhteensopivuus pitäisi selvittää ennen seksiaktia! Seksiaktillista tutustumista ei kai lasketa rillutteluksi sen vuoksi, että molemmilla on aikomus vakavaan suhteeseen, jos seksi pelaa (siis muu yhteensopivuus on jo todettu ja molemmat aikovat vakavaan suhteeseen, jos seksiosuuskin pelaa).
Tämä oli sopusoinnussa omien näkemysteni kanssa, siis tukee sitä, mitä olen yllä kirjoittanut. Tätä ainoastaan korjaisin:
"Uskottomuus satuttaa epärehellisyydellä."
Ei yleisesti. Vain jos on uskollisuutta luvattu.
Kyse tässä osaketjussa onkin siitä, miksi uskollisuutta pitäisi luvata. Toisin sanoen, miten vieraissa käynti on kolmansille osapuolille sen kummempaa kuin sinkkujen välinen seksi. Kun siis mitään lupauksia ei ole annettu.
"Jos niitä on vaikka kolme ja erilaista, ne opettavat huikean paljon."
Joo, mutta pointtini on, että tuollainen oppi ei auta tai ole edes hyvästä sitä tulevaa "vakavaa" suhdetta ajatellen. Syy tähän on, lyhyesti sanoen, se että se kumppani on kuitenkin vain yksi mies, ei esim. kolme erilaista miestä. Tarkastellaan tätä vielä esimerkkisi valossa:
"Mies joka sen teki, toimi aivan päinvastoin kuin oletin. Nyt pystyn luomaan itselleni tuon saman intensiteetin."
Katsotaan nyt tilannetta vakavassa suhteessa aviomiehen kanssa. Joko aviomies on kuin tuo esimerkin mies tai sitten ei ole. Jos on, niin silloin hän pystyy "opettamaan" vaimolleen saman ja opista ei ollut mainittavaa hyötyä. Jos taas ei, niin silloin mies on erilainen ja taaskaan opista ei ole hyötyä suhteen kannalta; opista on vain se hyöty, että vaimo tietää aviomieheltään puuttuvan tämän kyvyn/ominaisuuden - jos kyky on vaimon kannalta tärkeä, niin aviomies ei ole vaimolleen seksuaalisesti oikea ja näin ollen laitettava hetimiten vaihtoon.
"Eikö rehellisyys olekin hienoa! Siksi meilläkin homma toimii. Voimme olla avoimia ja luottaa toisiimme."
Tästä olen samaa mieltä (henkilökohtaisesti).
Mitäpä muuta olisin voinut odottaakaan :)
Sen kus käyt vieraissa sitten jos et välitä kuin omasta navastasi!
Sinun vasta-argumenttisi ja turhat jankkaamisesi eivät ole mistään kotoisin!
Sinun on vain pakko saada mitätön "voitto" anonyymiltä keskustelupalstalta ilmeisesti joka päivä. Puolestani tämän päivän voiton saat, koska minä en sitä tarvitse.
Normaali sosiaalinen kanssakäyminen ja tietyt käytösmallit ohjaavat meitä kaikkia. Jokainen tyylillään, suhteissakin. Toki kannattaisi tämän petturimiehen olla sitten rehellinen jo alusta alkaen.
Ole hyvä, jatka jankkaamista maailman tappiin ja ota se viimeinen sana ja "voitto". :D
"Naiset suojelevat miehiä olemalla kertomatta rakastetulleen kuinka monta miestä on takana. Samoin että eivät kerro huikeimmista kokemuksistaan, sillä he ymmärtävät mikä ero on eroottisella ja rakkaudellisella kokemuksella."
Väitä siis, että naiset ovat epärehellisiä (vieläpä yhteistyö- ja elämänkumppanilleen ja "rakastetulleen"), jos oikein ymmärrän.
Rankka väite. Joku voisi syyttää naisvihasta.
Luuletko, että mies, joka tulee noin suojelluksi, myös haluaa tulla noin "suojelluksi"?
Etkö pidä tätä kuvaamaasi seikkaa epätoivottavana, jopa viattomien hyväksikäyttönä, mahdollisesti toisen elämän varastamisena petoksen turvin? Väkivaltana, joku voisi sanoa.
"Toisin sanoen kuulunetko miehiin, joille merkitsee eroottinen rakkaus enemmän kuin kiintymys ja yhteensopivuus?"
En puhu itsestäni. Miehille yleenä miehen ja naisen suhteessa tietenkin eroottinen rakkaus on se merkittävin juttu - miksi muuten olisi kuvaamaasi "suojelua"?
"Muistutan, että voit ehkä tulla huiputetuksi jos nainen vain kaipaa perhettä ja turvallisuutta, aluksi homma sujuu ja kun tavoite on saavutettu, ei seksi enää kiinnosta."
Jälleen rankkaa naisten hmmm... arvostelua, korjaan arviointia. Kaikenlainen huiputtaminen tulisi varmaankin kitkeä pois, vaikka kovinkin keinoin, niin maailmasta tulisi parempi (?).
"Miksi sinua ihmetyttää se, että nyt miestenkin on opittava olemaan riittäviä naisilleen?"
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Olenko todella sanonut ihmettyneeni moisesta? Teesini on nimenomaan, että miehen ei tule olla vain "riittävä" vaan jopa paras/oikein/sopivin.
"Etkö ole tiennyt että miesten seksuaalista identiteettiä naiset suojelevat monin tavoin? Kuinka muuten he saisivat sitä hyvää seksiä?"
En taida ymmärtää. Tarkoitatko suojelulla samaa kuin aluksi? Keneltä/mistä saavat hyvää seksiä ja miten tuo "suojelu" auttaa asiaa?
"Ei se miten jotkut miehet (sinä) ajattelevat tee asiasta totuutta. Ja jos nainen ja mies ajattelevat erilailla, miksi juuri miehen ajatus olisi totta?"
En käsitä mitä tarkoitat. Viittasin ajattelu-/tunnekoneistolla lähinnä biologisperäisiin vietteihin ja tunteisiin, erityisesti liittyen "mustasukkaisuuteen" naisen muista mieskumppaneista. Tunteet ovat mitä ovat. Miten niin muka ne eivät olisi totta?? Kärjistäen: jos mies ei rakastu naiseen, koska kokee (biologisperäisesti) tämän "hutsuksi", niin
mikä se naisen erilainen ajattelu oikein olisi?
"Ensikiima on ensikiimaa aina, kohteesta riippumatta. Kiimassa voi olla myös ilman selvää kohdetta."
Olet ilmeisestikin oikeassa. Parempi sana voisikin olla "ensihimo".
"Mutta kyllä nykyinen mieheni silti on paras rakastaja ikinä, johtuen siitä yhteydestä minkä jaamme ajatustasolla. Juuri siksi se seksi alkoi heti sujua kummankin haluamalla tavalla, ja vaikka olemme olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta, seksi on yhä aivan loistavaa. Muiden miesten kanssa "kiima" hävisi paljon nopeammin."
Et kommentoi suoraan ensihimoasi nyksääsi, mutta ilmeisesti se sitten oli kohdallaan, kun tällä saralla on sujunut.
"Tarkoitan sitä että naiset ovat erilaisia eikä heitä pitäisi yrittää pakottaa samaan, miestä (sinua) miellyttävään muottiin. Jotkut naiset ovat pidättyväisiä, toiset kokeilunhalusia."
En olekaan pakottamassa. Aivan totta: jokainen nainen löytäköön itselleen sopivimman seksipartnerin elämänkumppanikseen (jos haluaa elämänkumppanin).
"Minusta on surullista myös, että rinnastat aikasemmat seksisuhteet ja pettämisen."
Väärä tulkinta. Oikein on: rinnastran aikaisemmat seksisuhteet vieraissa käyntiin. (Pettämisessä lisämausteena on salaaminen, lupauksen rikkominen, petos.)
"Välttelet tuomita sanan käyttöä mutta kuitenkin olet sitä mieltä, että naisten mahdollisuus päättää oman ruumiinsa käytöstä on aikamme vitsaus."
Väärin. Kerroin, että JOKU VOISI SANOA naisen useiden seksisuhteiden olevan aikamme vitsaus. Toiseksi, harvempi pitää MAHDOLLISUUTTA vitsauksena, mahdollisuuksien käyttö/valinta on eri asia. Vertaa: jokaisella on mahdollisuus riistää itseltään henki; itsensä riistäminen on valitettavaa, ja joku voisi haluta ehkäistä sitä.
"Tuntuu melkein siltä, että nostat seksin yli naisen ihmisarvon."
Tästä väitteestä en saa kiinni. Voisitko avata?
Tuohon yhteenvetoosi varmaan aika harva yhtyy. On tietysti hyvä, että joku itsestään-selvyyksiä joskus kyseenalaistaakin, mutta käytännössähän naimisiinmeno on lupaus uskollisuudesta. Pari voi keskenään sopia muuta, mutta ei se kovin yleistä ole eikä ns. avoimessa suhteessa eläminen sovi kovinkaan monelle.
Sinulla on varmaan oma pettämätön logiikkasi, mutta sillä ei taida olla paljon tekemistä oikean elämän kanssa. :)
"Sinkun ja parisuhteessa olevan tilanne on eri johtuen tuosta nimenomaisesta tai oletetusta lupauksesta, joka on aika selvä moraalinen normi muutenkin."
Mitä järkeä olisi verrata seksiaktia (sinkut) lupauksen rikkomiseen (parisuhde)? Ei mitään. Tietenkin, siis tietenkin, vertaamme sinkkujen seksiakti vieraissakäyntiaktiin parisuhteessa (ei lupauksen rikkomiseen).
Toisin saonen, miksi moisia !!!KONSERVATIIVISIA!!! uskollisuuslupauksia annetaan/edellytetään. Nyt jo linjakkuutta tähän ajatteluun, pyydän ystävällisesti.
"Olet siis sitä mieltä, että sinkut eivät saisi harrastaa seksiä niin paljon kuin he kokevat itsellensä sopivaksi, mutta parisuhteessa voisi olla ihan ok pettää? Näinkö ajattelet?"
En ajattele. Ajattelen näin: tässä ketjussa ei ole annettu perustelua sille, miksi sinkkuseksi olisi oikei eikä muille kuuluisi, mutta vieraissakäynti ei olisi oikei ja kuuluisi muille.
"Arvoperusta "pitäisi" olla kunnossa ennen ensimmäistä seksikertaa eli noin 16 vuotiaana. Yksityiskohtaisilla tulevaisuuden toiveilla ei ole niin väliä. Ei tarvitse milloinkaan tietää, mitä haluaa seksuaalisesti; asiaa voi tutkia oman kumppanin kanssa ilman paineita "tietämiseen". "
Eli kumppanin pitää olla paras seksuaalisesti. Omia seksuaalisia haluja selvitellään kumppanin kanssa. Kuitenkin tiedetään ennen suhdetta, kuka voi seksuaalisesti olla se sopivin. Miten nämä sopivat yhteen? Ymmärsin varmasti jotain väärin?
En jaksa kelata ketjua, että saisin selville käsityksesi siitä, milloin mies on seksuaalisesti sopivin naiselleen?
Yhtenä pointtina se, että vaikka mies tekisi valinnat kriteeriesi perusteella, on aika mahdoton saada takeita siitä että nainen tekisi. Eikä todennäköisesti teekään.
Se että epärehellisyys on aikamme ilmiö, ei tarkoita että kaikki niin tekisivät, mutta yletön kilpailu saattaa johtaa tuohon. Kyse on asenteesta. Monet miehet ylpeilevät asenteella että naisille täytyy valehdella ja etenkin siitä uskollisuudesta, muutoin ei ole tosi mies.
Se että naiset todellakin pyrkivät suojelemaan miehen seksuaalisuutta, ei liene huono asia? Kun esim. joku kerta ei kykenekään, miestä ei väheksytä tai pilkata. Muutoin voivat ongelmat vain kasaantua (suorituspaineet jne. tietenkin riippuu siitä, kuinka vahva miehen identiteetti on) eikä edes nainen enää saa sitä mitä haluaa. Voit ottaa sen vaikka ihan välittämisenä.
Eroottinen rakkaus on ehkä kehnoin muoto rakastaa. Se tietää lyhyttä mutta kiihkeää suhdetta. Harvoin kukaan jaksaa kieputusta montaa kuukautta. Intohimoa täytyy olla, mutta ei siis liikaa. Jos valitset tuon perustella naisen, kaunis, kiihottava ja seksuaalinen, unohdat että melkein kaikki vastarakastuneet tekevät niin. Se todellinen tapa rakastaa paljastuu tuon vaiheen jälkeen. Nainen voikin rakastaa sinua huomattavasti käytännönläheisemmin kuin odotit. Odotukset ja toiveet käyvät ristiriitaan. Nainen kaipaa kumppania ja sitoutumista, mies odottaa yhä hekumallista seksiä ja kiihkoa. Ei kyse ole huijaamisesta, vaan tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä.
http://www.unet.fi/laura/rakkaus/love4.html
Seksuaalinen riittävyys – ei se ole sitä, mitä aluksi on. Se on sitä, että vielä 20 vuoden nainen voi olla tyytyväinen seksiin. Kuten tunnettua, miehen intohimo useimmiten kun on kovin lyhytaikaista. Se voi lopahtaa vaikka lapsen syntymään (muutokset sukupuolielimissä) tai naisen lihomiseen. Se voi lopahtaa ”liian helppoon” eli arkiseen seksiin, kun ei aina jaksa olla ”riittävän” kiihkeä. Se voi lakata vaikka naisen ulkomuotoon, asusteet ja kampaus eivät enää ”sytytä”. Kyllähän sitä naista useimmiten syyllistetään siitä, ettei hän ole kyllin ”hyvä” jos mies menee vierasiin. Nyt miehet joutuvat painimaan tämän saman asian kimpussa.
Pitkässä suhteessa vaaditaan vähän toisenlaisia asioita, kuin sitä luulee. On loukku ajatella, että kunhan löytää sen ”oikean”, kaikki sujuu itsestään. Se paras ja oikeinkin voi ajan kuluessa muuttua vähemmän parhaaksi. Todellisuudessa löytyy aina vielä se ”parempi”, riippuu vain missä asiassa!
Hyvä itsetunto koostuu siitä, että kokee itsensä riittävän hyväksi. Ei siis välttämättä parhaaksi. Jos on sinut itsensä kanssa, voi hyväksyä itsessään ne puutteetkin. Silloin on myös voimaa antaa niitä anteeksi siltä puolisoltaan. Se että antaa rakkautta ja kiintymystä sellaisena kuin on, on se paras lahja sille toiselle. Se tekee seksistä täydellistä, ottaen huomioon että iän myötä sen merkitys alenee – mutta ei poistu kokonaan.
tai ole edes hyvästä sitä tulevaa "vakavaa" suhdetta ajatellen…
Huomaan että et nyt oikein hahmota mitä tarkoita oppimisella. Miten voit opettaa sellaista mitä et itse osaa? Jotenkin unohdat vastavuoroisuuden. Esimerkiksi, nyt kun tunnen itseäni tältä osin paremmin, voin myös minä opettaa sitä edelleen miehelleni. Hän puolestaan opettaa paljon muuta, mitä en ole aiemmin kokenut. Voin siis luoda tuon intensiteetin itse, eikä mies sitä pidä pahana – päinvastoin. Hän jopa nyt luo aivan omanlaistaan intensiteettiä mutta tuo siihen huumorin mukaan. 1 1 = 2.
Erityisesti se mitä oppii noiden suhteiden aikana, on se parina eläminen. On käynyt ”koulun” siitä kuinka eri tavoin voidaan suhtautua vaikkapa siivoamiseen, rahankäyttöön tai seksiin. Mitä niissä on sitä hyvää minkä haluat säilyttää ja mikä sitä kehnoa mitä haluat välttää.
Yksinkertainen esimerkki. Opettelen autolla ajoa. Periaatteessa autot toimivat aika samankaltaisesti. Ensin ajan vaikka Ladaa, sitten pakettiautoa ja välillä kokeilen automaattivaihteita. Väitetään että se paras mahdollinen on vaikka Ferrari, joten kokeilenpa sitä. Havaitsen että ei ole minun juttuni. Kun sitten eteen tulee jyräkkä maastoauto, tiedän että siinä se on. Käytän siis aiempaa tietämystäni ja kokemusta hyväkseni valinnassa sekä ajaessani. Joudun opettelemaan uutta mutta aiempi kokemus on suureksi hyödyksi.
Se mikä ihmisiä yhdistää ovat samankaltaiset kokemukset aiemmin elämässä. Kun ikää tulee, on myös niitä erilaisia kokemuksia. Epäilen että ajattelet seksiä liian teknisesti. Jokainen persoona tuo oman lisänsä ja mitä erityisempi persoona, sitä kehnommin hän on korvattavissa jollain toisella. Vaikka seksikokemus olisi mielestäsi kuinka huikea tahansa, mutta jos persoona ei sykähdytä muuten, hänet on helppo vaihtaa.
Varsinkin jos on oppinut että mitkä tekijät vaikuttavat seksin huikeana kokemiseen. Eivät ne aina ole kiinni vastapuolesta, vaan tilanteesta, hormoneista tai vaikka siitä että on ollut pitkään pidättäytynyt seksistä. Seksi toimii myös tehokkaasti kun olemme muutoin kiihtyneitä tai pettyneitä.
Vinkkinä että jos haluat antaa naisellesi huippukokemuksia yhdistä siihen sopiva annos vaarantunnetta, jännitystä ja turvallisuutta. Ajoita hetki joko munasolun irtoamisvaiheeseen tai juuri ennen kuukautisia (naiset vaihtelevat). Yllätä hänet, mutta sopivin annoksin. Luo tunnelmaa mutta ota ensin selvää missä naisesi vapautuu parhaiten – kaikille ei toimi kaikki ja raja milloin kokemus on epämiellyttävä, voi olla häilyvä. Toiset pitävät riita seksistä (eli ensin riidellään ja sitten naidaan), toiset silloin kun uhkaava tilanne raukeaa (vaikka liikenteessä) ja toiset siitä, että ollaan paikassa missä muut voivat nähdä. Sitten kun vielä mietit mistä itse tykkäsit, käykö nämä sinulle kiihokkeena, siinäpä sinulle on tekemistä vuosien myötä. – niin, en sitten tiedä onko paha jos teillä on jo molemmilla ollut jotain näistä mitä voitte yhdessä opetellen jalostaa eteenpäin.
on kyse avoimesta liitosta, eli molemmat ovat hyväksyneet tilanteen. Se ei siis ole pettämistä.
En vaadi itse miehiltä uskollisuutta vaan rehellisyyttä. Tarkoittaa että toinen kertoo, kun mieli alkaa tehdä vieraisiin tai siellä on käyty. Tässä minua on petetty ja rankimman kautta. Se että on itse uskollinen, täytyy olla oma päätös, ei toista varten sorvattu myöntyminen tai alistuminen toisen vaatimuksiin.
Yleisesti uskollisuutta luvataan. Ehkä se sillä hetkellä tuntuu hyvältä, mutta myöhemmin se ei olekaan niin tärkeää. Jokainen uskoo kykenevänsä salaamaan ja valheilla ohjaamaan toisen epäilyksiä poispäin. Aina kuitenkin joku kärähtää.
"Eli kumppanin pitää olla paras seksuaalisesti. Omia seksuaalisia haluja selvitellään kumppanin kanssa. Kuitenkin tiedetään ennen suhdetta, kuka voi seksuaalisesti olla se sopivin. Miten nämä sopivat yhteen? Ymmärsin varmasti jotain väärin?"
Näin sopivat. Nainen tapaa hyvän miehen. Nainen kokee, miltä ko. mies tuntuu seksuaalisesti (aktilla tai etäämpää). Naisen kokemus vertautuu naisen aiempiin kokemuksiin. Jos kukaan aiempi ei ole "kolahtanut" enempää eli ole "sopivampi", niin nainen voi ryhtyä ko. miehen kanssa "vakavaan" suhteeseen; muutoin ei ja nainen etsiköön uuden miehen.
"En jaksa kelata ketjua, että saisin selville käsityksesi siitä, milloin mies on seksuaalisesti sopivin naiselleen?"
Lisäykseni yllä sanottuun. Kyse on naisen subjektiivisesta kokemuksesta, joka koskee halua/himoa/kiihottumista/tyydyttymistä/mahdollisesti kontrollin menettämistä yms. erotuksena romanttisesta ihastumisesta ja platonisemmista sfääreistä.
"Yhtenä pointtina se, että vaikka mies tekisi valinnat kriteeriesi perusteella, on aika mahdoton saada takeita siitä että nainen tekisi. Eikä todennäköisesti teekään."
Tarkoitin kriteerini nimeomaan naisen käyttöön, en välttämättä miehen käyttöön. En ymmärrä, miten teoriassakaan kukaan voisi yleisesti taata jonkun noudattavan mitään kriteerejä - outo näkökulma. Mies voi kuitenkin tiedustella naiseltaan, onko nainen hänen kohdallaan kriteerejä noudattanut vai ei. Mihin hyvä nainen vastaa rehellisen avoimesti.
Miksi nainen ei mielestäsi todennäköisesti käytä noita kriteerejä?
Eli mikä niissä on mielestäsi ongelmana?
noiden väitteidesi perusteella lasketaan. Voihan olla että noita kertoja tulee useampia, vaikka kymmenen ennen kuin sen yhdennentoista kohdalla nappaa? Loistavaa kaksinaismoralismia sinulta!
Tuossa olet oikeassa että toisesta saa aika lailla tietoa ennen sitä sänkyyn hyppäämistä. Vähän vitsinä olen sanonut että käy kaupassa, aterioi ja tanssi miehen kanssa, ja saat tietää onko hän potentiaalinen ehdokas. Niistä ilmenee se kuinka kommunikointi sujuu ja yhteistyö pelaa, kuinka mies suhtautuu nautintoihin sekä puhuvatko kehonne samaa kieltä. Ongelma vain on että väärintulkintoja on liian helppo tehdä etenkin jos on ihastunut.
Hyvä vanhojen naisten neuvo on että tyydytä itsesi ennen kuin lähdet treffeille. Silloin ei liiallinen kiihottuneisuus sumenna silmiä eikä korvia. Jos toinen on selkeästi ihastunut, muista että hän mielellään myötäilee sinun käsityksiäsi. Joten anna ajan kulua, muutaman kuukauden päästä alkaa näkyä jo sitä todellisempaa puolta. Eikä kyse ole huijauksesta vaan Huom! lajityypillisestä käyttäytymisestä. Eri asia on kuinka pitkään jaksetaan pidättäytyä seksistä.
Pientä kokemuksen sanaa, eivät nämäkään vielä kerro todellista seksuaalista yhteensopivuutta. Voi olla että ne ensimmäiset kerran menevät penkin alle, mutta ajan kanssa löytyykin se yhteinen sävel. Mitä kokemattomampia ollaan, sitä todennäkörisempaa se on. Tai menee loistavasti alkuun, mutta se loppuukin kuin kananlento ensimmäisen vuoden aikana.
Naisille vinkkinä että miehet pakkaavat rakastumaan herkemmin kuin väittävät, eli seksi vauhdittaa heidän tunteitaan. Tilanne on ikävä jos huomaatkin, ettet sinä tykännytkään seksistä hänen kanssaan. Väite että miehille seksi on seksiä ja on eri asia kuin tunteet, on pötyä. Tämä on mielestäni se paras syy, jolloin joko katsellaan toisiaan vähän pidempään tai että harrastetaan seksiä jo aika varhaisessa vaiheessa, jolloin tunteet eivät ole syventyneet liikaa.
"Kyllä se rillutteluksi noiden väitteidesi perusteella lasketaan. Voihan olla että noita kertoja tulee useampia, vaikka kymmenen ennen kuin sen yhdennentoista kohdalla nappaa?"
No, tämähän riippuu siitä, mitä rilluttelemisella tarkoitetaan. Viittasin rilluttelulla lähinnä irtosuhteisiin ja romansseihin, joissa on jo varhaisessa vaiheessa jokseenkin selvää, että yhteistä tulevaisuutta ei tule olemaan; esim. jompikumpi hakee jo lähtökohtaisesti "pelkkää seksiä". On se toki mahdollista mutta ei kovin todennäköistä, että ensimmäisen suhteen kariuduttua täytyy sekstailla kymmenen miehen kanssa ennen kuin löytyy vähintään yhtä sopiva (seksuaalisesti) kuin ensimmäinen oli.
"Loistavaa kaksinaismoralismia sinulta!"
En ymmärrä. Mihin kahteen eri moraaliin viittaat?
"käy kaupassa, aterioi ja tanssi miehen kanssa,"
Kyllä, hyvin sanottu.
"Naisille vinkkinä että miehet pakkaavat rakastumaan herkemmin kuin väittävät, eli seksi vauhdittaa heidän tunteitaan."
Olen samassa käsityksessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että rakastumisen käsite niputtaa yhteen monenlaisia juttuja. Tietynlainen rakastuminen naiseen tulee, tai vastaavasti ei tule, seksin myötä - juuri tässä miehen kokema seksuaalinen erityisyys/"parhaus" näytteleekin suurta osaa.
"Väite että miehille seksi on seksiä ja on eri asia kuin tunteet, on pötyä."
Tässä ei liene oleellista eroa miehen ja naisen välillä. Molemmat pystyvät nauttimaan myös ns. tunteettomasta seksistä ja saamaan siitä kiksejä, joita ns. tunteellisesta seksistä ei edes voi saada. Tämä ei ole ristiriidassa parin edellisen kappaleen kanssa.
Tarkoitatko ensimmäistä seurustelukumppania? Ainahan aloittelijalle seksi sinänsä on jännää. Temperamenttimme, odotukset elämältä sekä asenteet vain olivat aivan liian erilaisia. Emme löytäneet sitä yhteisyyttä. Opetus, flegmaattiset älyköt nyt vain eivät ole sopivia rakastajia minulle.
Ensimmäinen aviomies? Erosimme koska arvomaailmamme erosivat liian jyrkästi toisistaan. Vaikka hän oli hyvä ystäväni 14 vuotiaasta, hän kuitenkin muutti käsityksiään. Rehellisesti, se oli järki liitto jossa ei todellakaan ollut mitään rakastumisia tai romantiikkaa. Siksi liitto oli avoin, eli hänellä oli useita naisia, eikä se minua haitannut. Teknisesti osaava kaveri seksissä, mutta eipä minua paljon sytyttänyt. (opetus, ystävyys ei ole riittävä peruste parisuhteelle) Sen teki vasta toinen mieheni. (Opetus; hyvä seksi ei takaa hyvää suhdetta.)
No, tuon ikäisellä (16v) ei vielä ole omaa arvoperustaa, se muodostuu noin 40 - 50 vuotiaana. Sitä ennen kasvatuksen merkitys on suuri ja etenkin se oma oppiminen ja asioiden tutkailu. Minut kasvatettiin vanhanaikaisesti. Avioliitto tulee solmia järjen, ei tunteiden perustella. Se rakkaus kuulemma seuraa sitten myöhemmin. Seksi ei ole tärkeää, vaan naisen tulee sietää sitä siksi, kun mies ”tarvitsee” sitä. Huomaatko, olen saanut erittäin konservatiivisen kasvatuksen mitä tulee seksiin ja parisuhteeseen! Jota kritisoin ja paljon vuosien ajan, kun muodostin omaa käsitystäni näistä asioita.
”…asiaa voi tutkia oman kumppanin kanssa ilman paineita "tietämiseen".”
Näinhän olenkin toiminut, eli oppinut eri kumppanien kautta sen, mitä todellisuudessa olen. Sillehän en mitään voi jos kumppanit eivät halua tutkia tai opetella! Miehille voi kasvatus tuoda vähän vääristyneen kuvan, heille riittää se mistä he tykkäävät ja tietämys naisista on kapea-alaista.
Äitini sanoin, ei ihmiset ole niin tynnyrissä kasvaneita ja tapin reiästä syötettyjä, ettei heillä oli jo aika lailla tietoa seksuaalisuudesta. Nuoret näkevät ja lukevat, vertaavat toisensa kokemuksia ja tutustuvat itseensä mm. masturboinnin kautta. Sekin että naiset oppivat hiljaksiin sen, miten he saavat oman orgasminsa. Useimmille se onnistuu yhdynnässä vasta noin 30 vuotiaana. Joillekin se onnistuu esim. vasta synnytyksen jälkeen ja jotkut eivät koe sitä koskaan.
Jos kumpikaan ei tiedä, niin mitähän arvelisit siitä seuraavan? Miten sitten voi valita sen ”parhaimman”, kun ei edes tiedä mikä se on?
Tuo on hauska juttu, ei tarvitse tietää, mitä haluaa seksuaalisesti ja kuitenkin se arvoperusta pitäisi olla valmis? Nämä kumoavat kyllä toisensa. Miten voi arvostaa jotain mistä ei mitään tiedä? Olisiko minunkin siis täytynyt pitää tuo kyyninen arvo avioliittoa kohtaan? Siinähän ollaan, vaikka hampaita purren harrastetaan seksiä, mutta ei erota eikä petetä. Muuten tätä vaihtoehtoa mietin pari vuotta. Tulin siihen lopputulokseen että olisin sietänyt ehkä jos olisin saanut rahoittavaa sekä libidoa alentavaa lääkitystä. Avioliitto olisi rullannut loistavasti, kunhan vain en olisi kaivannut seksiä enkä hellyyttä.
Mielenkiintoista on että väität että tämä oli se huonoin vaihtoehto? Se että tunsin vahvaa ja tyyntä rakkautta sekä sellaista eroottista vetoa, mitä en ennen ollut kokenut, on huono juttu? Se että tällä miehellä on samankaltainen arvomaailma eikä hän horju siinä, on huono juttu?
Niin nykyään liitot solmitaan pelkän tunteen varassa eikä jakseta miettiä sitä, mitä on se todellinen arki yhdessä. Itsekkyys, nautintojen perässä juokseminen ja ahneus tuhoavat ne parhaimmatkin liitot. Samoin intohimo johtaa montaa harhaan, sillä pelkästään ei pitkälle pötkitä. Taitaa se asenne kyllä olla ratkaisevaa, sillä ei mikään estä onnistumasta ensimmäisellä kertaa. Se vain on poikkeuksellista.
pointtisi. Toki mies haluaa sellaisen naisen rinnalleen, joka on arvomaailtaan samankaltainen. Sitä vain en ymmärrä, miksi sotket tuon seksin niin vahvasti mukaan?
”Kyse on naisen subjektiivisesta kokemuksesta, joka koskee halua/himoa/kiihottumista/tyydyttymistä/mahdollisesti kontrollin menettämistä yms. erotuksena romanttisesta ihastumisesta ja platonisemmista sfääreistä.”
Tämä on kyllä vaarallisen oloinen peruste lähteä miehen matkaan. Meikäläiselle riitti kaksi kertaa, jotka molemmat johtivat ikävään lopputulokseen. Ne syvät virrat voivat imaista sellaisen matkaan, että saa vain suuria haavoja itselleen. Juuri näin toimivat myös ne naiset, jotka hakevat seksuaalista kokemusta ja ovat valmiita myös irtosuhteisiin. Kyky heittäytyä virran vietäväksi, rohkeus antaa halujensa ohjata ja seksuaalinen taito joka auttaa tyydytyksen saamisessa ovat juuri noita ominaisuuksia, joita heillä on.
Taitaa tuo tietämyksesi naisista olla vähän kapoinen?
"Miten voit opettaa sellaista mitä et itse osaa?"
No, en kai ole tuollaista väittänyt.
"voin myös minä opettaa sitä edelleen miehelleni."
Väitän, että ne miehet ovat harvinaisia, jotka haluavat elämänkumppanikseen "opettajattaren". Esim. sellaisen, joka opettaa (jonka täytyy opettaa) miehelleen, kuinka anaaliseksiä harrastetaan riittävän hellästi mutta kuitenkin rajusti. Pääsääntöisesti miehen ja naisen seksuaalisuus ei ole tasapuolista - siinä on epäsymmetriset "roolit": mies vie, nainen vikisee.
"Yksinkertainen esimerkki. Opettelen autolla ajoa....Kun sitten eteen tulee jyräkkä maastoauto, tiedän että siinä se on. Käytän siis aiempaa tietämystäni ja kokemusta hyväkseni valinnassa sekä ajaessani."
Niin, voi sanoa, että muilla autoilla ajelu ei ole mennyt kokonaan hukkaan. Kuitenkin olisit voinut aloittaa harjoittelun suoraan maastoautolla. Se, että ferrari ei ole sun juttu, ei paljon auta maastoauton käsittelyssä. Siinä se auttaa, että tietää maastoauton "paremmaksi" ja "sopivammaksi", ja että ferrarilla ei ole miltään oleelliselta ominaisuudeltaan parempi kuin maasturi. Kaikki tämä on sopisoinnussa sen kanssa, mitä olen tässä keskustelussa todennut.
"Vinkkinä että jos haluat antaa naisellesi huippukokemuksia yhdistä siihen sopiva annos vaarantunnetta, jännitystä ja turvallisuutta."
Näin se on kai aina ollut. Hitaasti etenevä hieronta kynttilän valossa klassisen musiikin soidessa ei tosiaan ole niitä huippuesileikkejä. Sen sijaan kannatetaan riitelyä, tappelua ja vaikkapa autolla kaahailua (riittävän turvallisesti toki).
konservatiivisesta näkökulmasta.
Seksikokemuksia saa olla, kunhan se ovat olleet seurustelusuhteessa. Sellaiseksi ei kelpaa intohimoinen suhde vaan romanttinen vakava suhde. Sillä ei ole väliä kuinka monta noita on ollut. Partnerien määrä ei siis ratkaise naisen ”kunnollisuutta” vaan ”vakavamielisyys”. Nainen saa olla kokenut mutta kuitenkaan hän ei saa olla kokenut – kaksi eri moraalikäsitystä siis.
Haha, eli sinä haluat olla "opettaja", joka näyttää naiselle kaikkea mitä hän ei ole vielä nähnyt, Eiffeltornista alkaen :D
Siis tulemme siihen päätökseen, että mies tietää ja tuntee paremmin naisen seksuaalisuuden kuin nainen itse. Nainen siis vain odottaa mitä mies tekee ja hän ei päätä siitä, mistä hänen tulee tykätä, kuten vaikkapa tuo anaaliseksi. Siihen muuten en suostu, koskapa olen kokeillut ja huonoksi havainnut, eli tunnen itseni. Omituista, ainakin minun mieheni tykkää siitä että olen aloitteellinen ja aktiivinen…
Aloittanut suoraan harjoittelun maastoautolla. Siinäpä tullaan nyt siihen ytimeen. Entä kun sellaista ei ole ollut, mahdollisuus on tullut vasta aikojen kuluessa? Eikä sellaista ole osannut edes haikailla, kun ei ole ylipäätään tiennyt, millaisen auton sitä haluaa ja millaisesta itse tykkää. Voihan olla että vaikka olisikin aloittanut maasturilla, mutta haluaa kokeilla onko se muiden väittämä parempi Ferrari kuitenkin se parempi?
Sinä väität että ihminen voi ennalta tietää jo, kuka on se paras kumppani. Minä väitän että se on hyvin epätodennäköistä. Ihmisen kasvaminen jatkuu läpi elämän, emmekä me ole valmiita koskaan. Todellisia rakkausliittoja on harvassa, suurin osa tyytyy elämään sen sopivan kanssa, jos vain ne arjen arvot toimivat yhteen.
No, noita kiksejä kannattaa kokeilla. Mutta huomautan että naisena saan parempaa seksiä noin kynttilän valossa – jännitystä haetaan vain piristeeksi silloin tällöin, jotta se intohimo säilyy vielä 20 vuoden päästä.
Jostain syystä et oikeastaan vastaa yhteenkään kysymykseeni.
"Se että naiset todellakin pyrkivät suojelemaan miehen seksuaalisuutta, ei liene huono asia?"
Moni pitänee "suojelua" huonona asiana, jos sillä tarkoitetaan valehtelua ja epärehellisyyttä, että jättää kertomatta sellaista, jonka mies haluaisi tietää. Ja tätähän ymmärtääkseni juuri suojelulla tarkoitat.
"Kun esim. joku kerta ei kykenekään, miestä ei väheksytä tai pilkata."
Jos nainen oikeasti väheksyy ja mielessään pilkkaa, niin on epärehellistä olla ilmaisetta tätä asennettaan miehelle.
"Eroottinen rakkaus on ehkä kehnoin muoto rakastaa. Se tietää lyhyttä mutta kiihkeää suhdetta."
Kaksi asiaa. Yksi: et esitä perustelua sille, miksi eroottista rakkautta edustava suhde ei voisi jatkua kiihkeän alun jälkeen vähintään yhtä todennäköisesti kuin vähemmän intohimoinen suhde. Kaksi: jos eroottista rakkautta edustava suhden on kehno, niin olisiko sellaista sitten parempi välttää?
"Seksuaalinen riittävyys – ei se ole sitä, mitä aluksi on. Se on sitä, että vielä 20 vuoden nainen voi olla tyytyväinen seksiin."
Kyllä tämä määritelmä mulle sopii. Paras mahdollinen alku ei ainakaan pienennä mahdollisuuksia tuollaiseen riittävyyteen, väitän.
"Pitkässä suhteessa vaaditaan vähän toisenlaisia asioita, kuin sitä luulee."
Jaa, kuka luulee ja miksi muka luulisi, kun kerran mummomuorin ja muiden viisauksia on maailma pullollaan?
"Se paras ja oikeinkin voi ajan kuluessa muuttua vähemmän parhaaksi. Todellisuudessa löytyy aina vielä se ”parempi”, riippuu vain missä asiassa!"
Silläpä ei niin väliä olekaan, että vanhetaan ja ehkä vähän lihotaankin, jos on kuitenkin alussa ollut se yhdistävä tekijä, joka on synnyttänyt erityisen (seksuaalisen/eroottisen) rakkauden. Parempia ehkä olisi olemassa jossakin, mutta ei niitä niin vain eteen tule poimittavaksi. Enkä muutenkaan ole väittämässä, että pitäisi aina vaihtaa, jos oletettavasti parempi tulee vastaan - niin kauan kuin ei "parempia" kokeile, se oma on paras/sopivin koettu ja hyvä niin.
"Hyvä itsetunto koostuu siitä, että kokee itsensä riittävän hyväksi. Ei siis välttämättä parhaaksi."
Yleisesti voidaan ehkä käyttää käsitettä "riittävän hyvä", mutta suhteessa erityiseen naiseen, väitän, että "riittävän hyvä" ei riitä, vaan on oltava "paras", mitä tulee seksuaaliseen yhteensopivuuteen.
"Se että antaa rakkautta ja kiintymystä sellaisena kuin on, on se paras lahja sille toiselle."
Tähän oivallisin, ellei jopa ainoa, tie on se, että mies on naiselleen seksuaalisesti sopivin (verrattuna naisen aiempiin partnereihin). Tässä rakkaudella tarkoitan tietenkin miehen ja naisen välistä erityistä rakkautta eli eroottista rakkautta.
Oletetaanpa näin: naisella on ollut nuoruudessaan hehkuvan kuuma suhde erittäin seksikkääseen mieheen. Suhde menee mönkään, sanotaan vaikka miehen pettämisen, tai liian erilaisten maailmankuvien ja siitä johtuvan riitelyn takia.
Myöhemmin nainen tapaa miehen, joka on astetta vähemmän seksikäs ja taitava tyydyttämään naisen, mutta he sopivat muuten erittäin hyvin yhteen ja tunteet käyvät kuumina. Mies kysyy naiselta onko hän seksuaalisesti paras naiselle, ja nainen (toisin kuin todennäköisesti tosielämässä) vastaa rehellisesti, että ei. Sinun ajatusmallisi mukaan miehen pitäisi nyt ilmeisesti dumpata nainen. En pysty millään näkemään, miten se edistäisi kummankaan onnellisuutta tuossa tilanteessa ja elämänvaiheessa. Pitäisikö naisen olla loppuelämänsä yksin, koska nuoruudessa oli juttu, jota on hankala ylittää, ja joka meni ainakin osin hänestä riippumattomista syistä ns. reisille? Pitäisikö miehen luopua mahdollisesti loistavasta suhteesta, koska hän ei ollutkaan numero uno seksuaalisessa mielessä? Vaikka tuo seksikäs ex-karju on jossain kaukaisessa menneisyydessä. En usko, että suuri osa naisista ajattelisi tai haluaisi ajatella noin mustavalkoisesti, ottamatta heidän elämäntilanteitaan ja miehen muita ominaisuuksia huomioon.
Mielestäni tuo ajatusmallisi (seksuaalisesti parhain/sopivin) lähtee liikkeelle siitä, että mies suojaa itseään seksuaalisen epävarmuuden kokemuksilta, eikä miehen ja naisen kokonaisvaltaisen onnellisuuden edistämisestä. Miksei mieluummin mies (ja nainen) arvioisi tilannetta myös siltä pohjalta, mitä suhteesta on saavutettavissa, eikä pelkästään siltä pohjalta, mikä saattaa suhteessa tuntua negatiiviselta tai hankalalta? Eroottinen rakkaus ja seksi ovat kyllä ehkäpä tärkein osa parisuhdetta.
Vaikka mies olenkin, niin väitän, että romanttinen ihastuminen vaikuttaa tuntuvasti siihen, miten haluttavana tai seksikkäänä nainen miestä pitää. Erottelit sen tuossa kommentissasi halusta/himosta jne.
"Sitä vain en ymmärrä, miksi sotket tuon seksin niin vahvasti mukaan?"
Lyhyesti: siksi, koska miehen ja naisen suhteen erottaa muista ihmissuhteista nimenomaan seksi.
"Tämä on kyllä vaarallisen oloinen peruste lähteä miehen matkaan. Meikäläiselle riitti kaksi kertaa, jotka molemmat johtivat ikävään lopputulokseen."
Eihän tuo olekaan riittävä peruste lähteä miehen matkaan: miehen pitää olla muutenkin vähintään "okei". Toisaalta tuosta kuitenkin tulee välttämätön peruste, jos on joskus aiemmin (virheellisesti!?) lähtenyt vastaavanlaisen miehen matkaan.
"Juuri näin toimivat myös ne naiset, jotka hakevat seksuaalista kokemusta ja ovat valmiita myös irtosuhteisiin."
Paitsi eivät taida aina tarkistaa/edellyttää, että mies on muutenkin "okei". Tarkoitatko sanoa, että tuossa kuvaamassasi naisten toiminnassa on jotain problemaattista, korjattavaa tai vältettävää?
"Taitaa tuo tietämyksesi naisista olla vähän kapoinen?"
Mihin viittaat? Mikä esimerkiksi olisi sellainen asia, jota en mielestäsi tiedä?
Tunnut ymmärtävän kupletin juonen aika hyvin, eli olisitkohan mies ihan niin kuin väitätkin...
"Sinun ajatusmallisi mukaan miehen pitäisi nyt ilmeisesti dumpata nainen. En pysty millään näkemään, miten se edistäisi kummankaan onnellisuutta tuossa tilanteessa ja elämänvaiheessa."
Kyllä pitäisi, jos on toivoa löytää nainen, jolle mies on oikeampi. Nimittäin kyseisessä suhteessa mies ei voi saada naiseensa sitä erityistä seksuaalista yhteyttä, minkä se "parhaus" tuo. Tuo erityinen seksuaalinen yhteys ulkoistuu paitsi menneisyyteen (ex-karju) myös mahdollisesti tulevaisuuteen. Näen tämän riskinä parisuhteen onnelle ja kestävyydelle.
"Pitäisikö naisen olla loppuelämänsä yksin, koska nuoruudessa oli juttu, jota on hankala ylittää, ja joka meni ainakin osin hänestä riippumattomista syistä ns. reisille?"
Kuvaamassasi skenaariossa on todellakin käynyt murheellinen vahinko/moka/virhe, jota pitäisi yrittää välttää (jos tavoitteena on täyden rakkauden parisuhde). Jos vähintään yhtä sopivaa miestä ei löydy, niin naisen on tyydyttävä saamaan elämässään vähemmän kuin muutoin voisi saada. Sitten kun ikä on neljänkymmenen tienoilla, on ajattelemani parisuhteen etsikkoaika ohi. Tällöin nainen voi hyvinkin löytää miehen, joka myös on halukas tyytymään, kun parempaa ei ilmeisesti voi löytää.
"Mielestäni tuo ajatusmallisi (seksuaalisesti parhain/sopivin) lähtee liikkeelle siitä, että mies suojaa itseään seksuaalisen epävarmuuden kokemuksilta, eikä miehen ja naisen kokonaisvaltaisen onnellisuuden edistämisestä."
Ei oikeastaan: mieshän nimenomaan kerta toisensa jälkeen joutuu luopumaan suhteesta, koska hänen todetaan olevan jotain muuta kuin parasta A-luokkaa seksin osalta (kunnes eteen tulee se hänelle sopiva nainen). Eihän tämä mitään suojelua ole.
"Miksei mieluummin mies (ja nainen) arvioisi tilannetta myös siltä pohjalta, mitä suhteesta on saavutettavissa, eikä pelkästään siltä pohjalta, mikä saattaa suhteessa tuntua negatiiviselta tai hankalalta?"
Samaan pakettiinhan nuo kuuluvat. Ei kai se esim. riitä, että saa vähän keskinkertaista seksiä (mikä on kuitenkin parempi kuin ei mitään).
"Vaikka mies olenkin, niin väitän, että romanttinen ihastuminen vaikuttaa tuntuvasti siihen, miten haluttavana tai seksikkäänä nainen miestä pitää. Erottelit sen tuossa kommentissasi halusta/himosta jne."
Kyllä. Tässä onkin riski sekoittaa kaksi eri asiaa. Viittaan jälleen mummomuorin kommenttiin: toisinaan ne seksuaalisesti oikeimmat ovat aivan eri ihmisiä kuin ne, joihin ihastutaan ja rakastutaan. Eli puhun sellaisesta halusta/himosta/yms., jota nainen tuntee, vaikka/koska ei ole (vielä) ihastunut.
Miehen herkkää hipiää on hyvä suojella, sillä se innostaa miestä vielä parempaan. Loukkaaminen ei ole rehellisyyttä. Miesten on vain vaikeaa sietää, että näin on. Me naiset olemme vähän paksunahkaisempia tässä, sillä meitähän on arvostelut vuosisatoja toisin.
Eroottinen rakkaus perustuu usein tuntemuksille ja todellakin sille alitajuiselle virralle. Emme osaa sanoa, miksi toinen vetää voimakkaasti puoleensa vaikka arjessa tulee kahnausta jatkuvasti. Tyypillinen on / off suhde. Tunnerekisterissä kuljetaan siis ylös ja alas, mutta suvantovaihetta ei oikein saavuteta. Kun himo on palanut loppuun, ihmetelleen mitä oikeastaan toisessa näkikään. Jos pari löytää myös muita yhdistäviä tekijöitä, suhteenjatkumiselle ei ole estettä. On luonteita jotka nauttivat vuoristoradasta ja luonteita jotka palavat siinä loppuun. Erotiikka tulee olla, mutta se ei pelkästään riitä.
Paras mahdollinen alku vain ei takaa sitä, että kuinka jatko toimii. Jos vähänkään viitsit ottaa selvää, niin tavallista on että juttu toimii niin 2- 3 vuotta ja lopulta aletaan vieraantua, ellei ole mitään muuta liimaa.
Tuossa olen samaa mieltä että on hyvä että toinen on erityinen ihminen. Hänen persoonansa on erityinen, eivät hänen genitaalinsa. Ehkä katson tätä asiaa toisesta päästä. Rakastaminen on se liima, yksi tapa osoittaa rakkautta on seksi. Tuon olen varannut vain häntä varten, muille osoitan sitä toisin. Mutta, vaikka hän menettäisi kykynsä sairauden tai onnettomuuden vuoksi, en siitä huolimatta jättäisi, vaikka se merkitsi seksin loppumista. Ellei ole tällaista tunnetta, ei siinä seksin upeuskaan paljon paina.
Oltava paras – siis millä tavoin paras? Jos olet noin seksikeskeinen, se tietää, että kun naisesi syystä tai toisesta ei pysty tai halut hupenee, sinä tulet hylkäämään hänet. Et siis ole mikään turvallinen puoliso. Tulet pitämään hönet jatkuvasti veitsen terällä.
Se mikä on se paras, ei ole niin yksioikoista. Voihan olla niin, vaikka ensin ei ollutkaan se ”paras”, mutta ajan kuluessa opitaan toisistaan paljon ja sitten olet se ”paras”. Se että joku orgasmikokemus ei ole sitä, että on paras, vaan voi olla että antaa paremman nautinnon ja etenkin sen jälkihehkun kuin kukaan muu.
Näin olen ymmärtänyt tämän kirjoittajan kohdalta että hänelle seksi on suoritus josta annetaan pisteitä kuin mäkihypystä, mutta hän on hukannut se olennaisimman – onnellisuuden. Todella rakastuneelle naiselle seksi on ihanaa – vaikka ei aina saisikaan niitä kiksejä.
"Nainen saa olla kokenut mutta kuitenkaan hän ei saa olla kokenut – kaksi eri moraalikäsitystä siis."
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Muistaakseni en ole tässä ketjussa käyttänyt ollenkaan "kunnollisen naisen" käsitettä. Jos haluat tulkita, että ohjeeni (ne kriteerit) noudattaminen on tuota kunnollisuutta, niin yhden moraalinhan siitä saa, eikä kahta. Silloin todellakin partnerien määrällä ei ole merkitystä tuon "moraalin" kannalta.
"Näin olen ymmärtänyt tämän kirjoittajan kohdalta että hänelle seksi on suoritus josta annetaan pisteitä kuin mäkihypystä, mutta hän on hukannut se olennaisimman – onnellisuuden. Todella rakastuneelle naiselle seksi on ihanaa – vaikka ei aina saisikaan niitä kiksejä."
Ensin ei ole "tunteita", "rakkautta" eikä "onnellisuutta". On viehättyminen/ihastuminen, halu/himo/kiihottuminen, kiksejä.
Tämän jälkeen on rakkaus, onni ja rakastuneen naisen ihana, kiksitön seksi.
Ensimmäinen ei sulje pois jälkimmäistä vaan päinvastoin! Molempi parempi.
Haluat siis kokemattoman viileän naisen joka himoitsee sinua ja joka ei ole saanut kokea seksuaalista täyttymystään kuin vasta sinun kanssasi. (Himokkaimmat naiset eivät ole niitä, eivätkä ne jotka ihastuvat sinuun, sillä heillä ei ehkä moista himoa ole – on vain rakkasutta.) Silloin voit olla sitä parasta luokkaa. Voisit harjoitella sitä keski-ikäisten naisten kanssa, jotka varmaan antavat palautetta siitä, oletko kyllin hyvä ja on opetettavaa sille nuorikolle. Vai pelottaako se, ettet olekaan kyllin hyvä?
Se että se vaatii sinulta huikeita kykyjä, on sinun ongelmasi. Itsehän keräät näitä vaatimuksia yllesi. Ehkäpä etsintäsi tuottaa tuloksen. Toivon parhainta onnea ja menestystä, ja hetken miettimistä mistä etsit noita naisia. Hyvä seksi kun ei ole keskinkertaista mutta ei välttämättä mitään kiimaankaan.
koska olet nykyaikainen etkä konservatiivi.
Olipas kummallisia väitteitä.
"Haluat siis kokemattoman viileän naisen joka himoitsee sinua ja joka ei ole saanut kokea seksuaalista täyttymystään kuin vasta sinun kanssasi."
En puhu omasta puolestani, kun en välttämättä ole nuori mies enää. Puhun tavallisten nuorten miesten ja naisten puolesta. Kommentti väitteeseesi: ei naisen tarvitse olla kokematon eikä varsinkaan viileä. Miksi yrität tuollaista syöttää? Seksuaalisen täyttymyksen kokemista vasta elämänkumppanin kanssa voidaan todellakin pitää ideaalina ja tavoiteltavana asiana.
"(Himokkaimmat naiset eivät ole niitä, eivätkä ne jotka ihastuvat sinuun, sillä heillä ei ehkä moista himoa ole – on vain rakkasutta.)"
Himokkaimmat naiset eivät ole viileitä, tarkoittanet. Mutta kun ei tarvitse viileä ollakaan. Jos naisella ei ole "moista himoa" (mitä lieneekään) tulevan elämänkumppanin kanssa, niin miksi olisi ollut koskaan ennenkään; kyllä näillekin naisille sellainen seksuaalisesti sopivin voi löytyä.
"Voisit harjoitella sitä keski-ikäisten naisten kanssa, jotka varmaan antavat palautetta siitä, oletko kyllin hyvä ja on opetettavaa sille nuorikolle. Vai pelottaako se, ettet olekaan kyllin hyvä?"
Kyllä, nuori mies voi harjoitella kypsemmän naisen kanssa. Ei kai nuori mies tuollaisessa tilanteessa pelkää olevansa liian kehno kypsälle opettajattarelleen.
"Se että se vaatii sinulta huikeita kykyjä, on sinun ongelmasi."
Eihän se "minulta" vaadi sen enempää kuin siltäkään, joka on naiselle "toistaiseksi paras". Mitä oikein ajat takaa?
"miettimistä mistä etsit noita naisia."
Mies löytää naisensa sieltä, mistä nainen löytää itselleen seksuaalisesti sopivimman miehen.
"Tarkoitatko ensimmäistä seurustelukumppania?"
Tarkoitin tätä. Tämähän täytti kriteerit (a-c), siis myös kohdat (b-c) - et kai muutoin olisi suhteeseen ryhtynyt. Ahaa... tarkempi lukeminen osoittaakin, että kriteerit (b-c) eivät sittenkään olleet kunnossa. Teit siis virheen.
"Ensimmäinen aviomies?"
Koska arvomaailmanne erosivat liian jyrkästi, kriteerit (b-c) eivät täyttyneet. Teit siis jälleen virheen. Onko se tosiaan niin vaikea selvittää/arvioida/ennustaa, miten toinen maailman ja elämän näkee, ennen kuin suhteeseen ryhtyy? Noudatitko sitä oppia, jota edelliset sukupolvet ovat perimätietona jättäneet?
"No, tuon ikäisellä (16v) ei vielä ole omaa arvoperustaa, se muodostuu noin 40 - 50 vuotiaana."
Jos näet asian noin, niin silloin et kai voi olla sitä mieltä, että lastentekosuhteissa juuri parin arvomaailman pitäisi olla samankaltainen.
"Jos kumpikaan ei tiedä, niin mitähän arvelisit siitä seuraavan? Miten sitten voi valita sen ”parhaimman”, kun ei edes tiedä mikä se on?"
Paras on se, jonka kokee parhaaksi/sopivimmaksi/kolahtavimmaksi/kuumoittavimmaksi siihen astisista.
"Tuo on hauska juttu, ei tarvitse tietää, mitä haluaa seksuaalisesti ja kuitenkin se arvoperusta pitäisi olla valmis? Nämä kumoavat kyllä toisensa. Miten voi arvostaa jotain mistä ei mitään tiedä?"
Seksuaaliset mieltymykset eivät ole arvoja, mielestäni. Arvoihin kuuluu se, miten suhtautuu rehellisyyteen, itsekkyyteen, tasavertaisuuteen, heikompien auttamiseen, mammonaan, henkiseen kasvuun, hedonismiin jne. jne. Nimenomaan seksiasiat ja arvot eri koreissa. No okei, suhtautuminen ns. vapaaseen seksiin voidaan laskea arvoihin, mutta se ei kuulukaan niihin tekijöihin, jotka määrittelevät seksuaalista sopivuutta esittämässäni mallissa.
"Olisiko minunkin siis täytynyt pitää tuo kyyninen arvo avioliittoa kohtaan?"
Mahtoiko se koskaan olla oikeasti arvosi.
"Se että tunsin vahvaa ja tyyntä rakkautta sekä sellaista eroottista vetoa, mitä en ennen ollut kokenut, on huono juttu? Se että tällä miehellä on samankaltainen arvomaailma eikä hän horju siinä, on huono juttu?"
Ekaan: jos tyyni rakkaus sulkee pois ensiluokkaisen ensihimon, niin sitä voitaneen hyvinkin pitää "huonona juttuna". Se on tietenkin hyvä, että on samankaltainen arvomaailma - tämän kai pitäisi olla suhteeseen ryhtymisen esiehto (kriteerit (b-c)).
Asia pitää nähdä kuitenkin siinä valossa, että ilmeisesti et ollut enää nuori vikan suhteen alkaessa, vaan olit jo "tuhlannut" etsikkoaikasi, jopa tehden "virheitä" (esittämieni kriteerien mielessä).
ei ollut (loistavaa) kaksinaismoralismia multa, vaikka niin väitit.
"Siis tulemme siihen päätökseen, että mies tietää ja tuntee paremmin naisen seksuaalisuuden kuin nainen itse. Nainen siis vain odottaa mitä mies tekee ja hän ei päätä siitä, mistä hänen tulee tykätä, kuten vaikkapa tuo anaaliseksi."
Väärin. Mikään sanomani ei tue moisia päätelmiä.
"Aloittanut suoraan harjoittelun maastoautolla. Siinäpä tullaan nyt siihen ytimeen. Entä kun sellaista ei ole ollut, mahdollisuus on tullut vasta aikojen kuluessa?"
Ne naiset, jotka eivät nuoruudessaan tapaa riittävää määrää miehiä, ei tietenkään voida olettaa löytävän itselleen sopivaa kumppania. Yleensä naiset kuitenkin tapaavat runsain mitoin miehiä, varsinkin suurissa kaupungeissa.
"Voihan olla että vaikka olisikin aloittanut maasturilla, mutta haluaa kokeilla onko se muiden väittämä parempi Ferrari kuitenkin se parempi?"
Ferrarihan oli muistaakseni se sopimaton, joka ei mainittavia kiksejä antanut. Oli miten oli, joka tapauksessa lopputulos on sama molemmin päin: sekä maasturi että ferrari on kokeiltu ja maasturi sopivimmaksi todettu - eli ihan sama.
"Sinä väität että ihminen voi ennalta tietää jo, kuka on se paras kumppani. Minä väitän että se on hyvin epätodennäköistä. Ihmisen kasvaminen jatkuu läpi elämän, emmekä me ole valmiita koskaan."
Tuo on todellakin vaihtoehtoinen tapa: ei pyritäkään kestävään parisuhteeseen vaan vaihdellaan aina muutaman vuoden välein uuteen malliin, välillä jopa uuteen merkkiin. Mutta jos pyritään kestävään, täyden rakkauden parisuhteeseen (mikä lienee mm. lapsille hyväksi) on naisen valittava mies, joka on siihen astisista seksuaalisesti "paras".
"Todellisia rakkausliittoja on harvassa, suurin osa tyytyy elämään sen sopivan kanssa, jos vain ne arjen arvot toimivat yhteen."
Pidän tätä valitettavana tai ainakin arvelen, että tämä on monien mielestä valitettavaa, jos toisinkin voisi olla. Siksi tästä asiasta täällä keskustelen ja teesini ja mallini esitän.
"Miehen herkkää hipiää on hyvä suojella, sillä se innostaa miestä vielä parempaan."
Vain jos mies itse haluaa tuollaista suojelua, eikö niin? (Ja silloinkin mies voi olla lyhytnäköinen heikkoudessaan.)
"Loukkaaminen ei ole rehellisyyttä."
Onpas. Jos sanoo (tähdellisen) asian niin kuin se on, vaikka se loukkaa, niin se se vasta rehellistä onkin. Sanomatta jättäminen olisi epärehellistä.
"Miesten on vain vaikeaa sietää, että näin on."
Millä tavoin on (en ymmärrä)?
"Paras mahdollinen alku vain ei takaa sitä, että kuinka jatko toimii."
No ei tietenkään TAKAA. Mutta paras mahdollinen alku lisää todennäköisyyttä sille, että jatkokin toimii (ei päinvastoin).
"Rakastaminen on se liima, yksi tapa osoittaa rakkautta on seksi. Tuon olen varannut vain häntä varten, muille osoitan sitä toisin."
Tämä herättääkin kysymyksen: miten rilluttelusuhteiden seksi osoittaa tuollaista rakkautta? (Menee kuitenkin vähän ohi aiheen.)
"Oltava paras – siis millä tavoin paras?"
Monta osa-aluetta: naisella suurin halu/himo/intohimo/kiihottuminen, kovimmat sydämen tykytykset, totaalisin kontrollin menettäminen, räjäyttävin orgasmi(sarja) yms.
"Jos olet noin seksikeskeinen, se tietää, että kun naisesi syystä tai toisesta ei pysty tai halut hupenee, sinä tulet hylkäämään hänet."
Väärin. Suhteen alussa jaetut voimakkaimmat seksuaaliset kokemukset synnyttävät yhteyden, joka voi hyvinkin jalostua täydeksi rakkaudeksi ja kiintymyksesi. Myöhemmin tietenkin rakkaus ratkaisee, mutta ensin sen pitää syntyä.
Meidän tapamme ajatella tuntuvat olevan niin kaukana toisistaan, että koen keskustelun kanssasi hyvin vaikeana. Tulee mieleen vanha sanonta hyvää päivää - kirvesvartta :)
" "Minusta on surullista myös, että rinnastat aikasemmat seksisuhteet ja pettämisen."
Väärä tulkinta. Oikein on: rinnastran aikaisemmat seksisuhteet vieraissa käyntiin. (Pettämisessä lisämausteena on salaaminen, lupauksen rikkominen, petos.)"
Vieraissa käymisellä tarkoitetaan kai samaa kuin pettämisellä. Se, että luvan kanssa saisi harrastaa seksiä muiden kanssa lienee sentään aika harvinaista kultturissamme?
"Väärin. Kerroin, että JOKU VOISI SANOA naisen useiden seksisuhteiden olevan aikamme vitsaus. Toiseksi, harvempi pitää MAHDOLLISUUTTA vitsauksena, mahdollisuuksien käyttö/valinta on eri asia. Vertaa: jokaisella on mahdollisuus riistää itseltään henki; itsensä riistäminen on valitettavaa, ja joku voisi haluta ehkäistä sitä."
Tämä ei siis ollutkaan sinun mielipitesi vaan arvelit että JOKU voisi kenties olla tuotakin mieltä? Punainen lanka keskustelusta katoaa täällä menetelmällä..
""Tuntuu melkein siltä, että nostat seksin yli naisen ihmisarvon."
Tästä väitteestä en saa kiinni. Voisitko avata?"
Tällä tarkoitan sitä, että sinun mielipiteesi tuntuu olevan että seksi on kaikkein tärkeintä, ja se ettei nainen ole sitä muiden kanssa harrastanut. Et tunnu antavan naiselle muuta arvoa. Ihan kuin et kunnolla ymmärtäisi, että naiset ovat omia itsejään eivätkä miehen jatkeita. En pysty käsittämään tälläistä katsantokantaa koska itse haen täysivaltaista kumppania jonka kanssa jakaa.. no, kaikki. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa miehen aikaisemmat kokemukset siltä kannalta, että alkaisin häntä sitten tuomita niiden vuoksi. Hän tietenkin on sellainen kuin on, osaltaan kokemuksiensa vuoksi. Rakastan häntä sellaisena kuin hän on. Mitä merkitystä seksikokemuksilla on siltä ajalta kun emme edes tunteneet toisiamme? Eikö se ole täysin epäolennaista? (Mieheni jakaa siis nämä mielipiteet kanssani, eikä ole koskaan ollu kiinnostunut aikaisemmista seksikokemuksistani. Muista kokemuksista kyllä). Me teemme oman historiamme, yhdessä. Se on tärkeää.
"Vieraissa käymisellä tarkoitetaan kai samaa kuin pettämisellä. Se, että luvan kanssa saisi harrastaa seksiä muiden kanssa lienee sentään aika harvinaista kultturissamme?"
No, mä en tarkoita vieraissa käymisellä samaa kuin pettämisellä; tarkoitan vieraissa käymisellä sitä, kun käydään vieraissa.
Jotta ymmärtäisit, mistä on kyse, muotoilen vielä kerran uudelleen:
Miksi sinkut saisi harrastaa keskenään seksiä "luvan kanssa", mutta
ukkomies ei saisi käydä vieraissa "luvan kanssa"? Eli mikä on se ajateltu peruste, joka soveltuu ensimmäiseen mutta ei jälkimmäiseen?
"Tämä ei siis ollutkaan sinun mielipitesi vaan arvelit että JOKU voisi kenties olla tuotakin mieltä? Punainen lanka keskustelusta katoaa täällä menetelmällä.."
Katsos, omalla, yksittäisellä mielipiteelläni/maulla ei ole paljonkaan merkitystä ellei se edusta suurempien joukkojen näkemystä. Tämä seikka on aina keskustelun punainen lanka.
"Tällä tarkoitan sitä, että sinun mielipiteesi tuntuu olevan että seksi on kaikkein tärkeintä, ja se ettei nainen ole sitä muiden kanssa harrastanut. Et tunnu antavan naiselle muuta arvoa. Ihan kuin et kunnolla ymmärtäisi, että naiset ovat omia itsejään eivätkä miehen jatkeita. En pysty käsittämään tälläistä katsantokantaa koska itse haen täysivaltaista kumppania jonka kanssa jakaa.. no, kaikki."
Osaisitko heittää jonkin lainauksen kirjoittamastani, joka jotenkin tukee tuota tunnettasi tai "oikeuttaa" (tekee ymmärettäväksi) sen?
Itse en osaa.
"Mitä merkitystä seksikokemuksilla on siltä ajalta kun emme edes tunteneet toisiamme? Eikö se ole täysin epäolennaista?"
Yleensä ihmisille on väliä omilla seksikokemuksillaan. Sitä kautta niillä on/voi olla tietenkin väliä rakkaillekin. En näe sillä merkitystä, tunsitteko toisenne vai ette; kokemuksilla on merkitys itsessään. Siksi vuoden takaiset kokemukset ovat samalla viivalla kuin eiliset ja huomiset.
Keskustelu kanssasi on minusta vaikeaa juuri tästä syystä, että joskus puhut ryhmän puolesta olematta itse välttämättä? samaa mieltä, joskus muutat yleiseti käytetyt termit taas oman käsityksesi mukaiseksi kuten tuo vieraissa käynti..
En selvennyksestäsi huolimatta oikein ymmärrä vertaustasi koska kukaan meistä ei tiedä miten elämässä lopulta käy. Sinkkuna ollessaan ei voi käydä vieraissa koska ei ole ketään kenen kanssa keskustella siitä loukkaako tämä lopulta, ei ole tietoa siitä onko tälläistä henkilöä ikinä. Uuden suhteen aloittaessaan ei voi tietää ollaanko lopun ikää yhdessä vai erotaanko vielä joskus. Tällä logiikalla, jos haluaisi olla vain yhden kumppanin kanssa, pitäisi seksi ajoittaa kuolinvuoteelle..
""Tällä tarkoitan sitä, että sinun mielipiteesi tuntuu olevan että seksi on kaikkein tärkeintä, ja se ettei nainen ole sitä muiden kanssa harrastanut. Et tunnu antavan naiselle muuta arvoa. Ihan kuin et kunnolla ymmärtäisi, että naiset ovat omia itsejään eivätkä miehen jatkeita. En pysty käsittämään tälläistä katsantokantaa koska itse haen täysivaltaista kumppania jonka kanssa jakaa.. no, kaikki."
Osaisitko heittää jonkin lainauksen kirjoittamastani, joka jotenkin tukee tuota tunnettasi tai "oikeuttaa" (tekee ymmärettäväksi) sen?
Itse en osaa."
Tämä käsitykseni on muotoutunut tässä keskustelumme lomassa. Lähinnä ehkä siksi että korostat niin kovasti seksin merkitystä ja olet tuonut esiin, että miehen tuntema rakkaus vähenee sitä mukaa mitä useamman partnerin kanssa nainen on ollut. Eli naisen "arvo" muotoutuu seksikäyttäytymisen mukaan.
"Yleensä ihmisille on väliä omilla seksikokemuksillaan. Sitä kautta niillä on/voi olla tietenkin väliä rakkaillekin. En näe sillä merkitystä, tunsitteko toisenne vai ette; kokemuksilla on merkitys itsessään. Siksi vuoden takaiset kokemukset ovat samalla viivalla kuin eiliset ja huomiset."
En jaa tätä käsitystäsi. Niillä seksikokemuksilla mitä minulla oli nuorena ei todellakaan ole tänä päivänä mitään merkitystä. Olen nykyisen kumppanini kanssa harrastanut seksiä kuitenkin reippaasti yli tuhat kertaa, mitä siihen verratuna on joku satunnainen seksikerta viisitoista vuotta sitten?
"joskus puhut ryhmän puolesta olematta itse välttämättä? samaa mieltä"
Ei joskus vaan käytännössä aina - oma mielipiteeni kun ei paljon paina. Huomaa, että mielipide on samaa sarjaa arvojen ja makujen kanssa. Sen sijaan syyt ja seuraukset, faktat ja logiikka ei ole mielipideasioita. Kirjoitustapani pitäisi auttaa lukijaa tekemään tämä jäsentely.
"joskus muutat yleiseti käytetyt termit taas oman käsityksesi mukaiseksi kuten tuo vieraissa käynti.."
Tarpeen mukaan pyrin kyllä määrittelemään, mitä kullakin käsitteellä tarkoitan. Samaa toivon muilta.
"Sinkkuna ollessaan ei voi käydä vieraissa koska ei ole ketään kenen kanssa keskustella siitä loukkaako tämä lopulta, ei ole tietoa siitä onko tälläistä henkilöä ikinä."
Jos sinkkunainen on sitä mieltä, että vieraissa käynti loukkaa tulevaa miestä, niin samoin on loogista olla sitä, mieltä että naisen sinkkuseksi loukkaa tulevaa miestä. Mitä tuo loukkaaminen nyt sitten tarkoittaakaan.
Etkö pidä järjettömänä ajatusta, että sinkkuna on sopivaa/hyvä/perusteltua/okei/fine tehdä ihan mitä tahansa (esim. toimia 100 päivää ns. katuhuorana, 3 asiakasta per päivä), koska ei ole tietoa, onko koskaan henkilöä/omaa miestä, jota tämä loukkaisi?
"Uuden suhteen aloittaessaan ei voi tietää ollaanko lopun ikää yhdessä vai erotaanko vielä joskus. Tällä logiikalla, jos haluaisi olla vain yhden kumppanin kanssa, pitäisi seksi ajoittaa kuolinvuoteelle.."
En saa selvää, mihin tämä liittyy. Jos haluaa olla vain yhden kumppanin kanssa, niin on ryhdyttävä suhteeseen sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa suhteen voidaan olettaa kestävän (parhaimman tiedon valossa).
"olet tuonut esiin, että miehen tuntema rakkaus vähenee sitä mukaa mitä useamman partnerin kanssa nainen on ollut. Eli naisen "arvo" muotoutuu seksikäyttäytymisen mukaan."
Hmmm... Kuvaamaasi korrelaatiota partnerien määrän ja miehen rakkauden välillä ei nähdäkseni ole, JOS mies on naiselleen seksuaalisesti oikein/paras (eli nainen miehensä näin valitsee). Jos taas nainen valitsee miehensä satunnaisesti, riippumatta seksuaalisesta parhaudesta, niin silloin tosiaankin kuvaamasi korrelaatio on olemassa, koska viimeisien partneri ei todennäköisesti ole naiselle se seksuaalisesti oikein/paras. Parempi etten ota tuohon "arvoon" kantaa, ennen kuin kerrot, mitä tuolla sanalla tarkoitat.
"Niillä seksikokemuksilla mitä minulla oli nuorena ei todellakaan ole tänä päivänä mitään merkitystä. Olen nykyisen kumppanini kanssa harrastanut seksiä kuitenkin reippaasti yli tuhat kertaa, mitä siihen verratuna on joku satunnainen seksikerta viisitoista vuotta sitten?"
Yhtä hyvin voi kysyä: mitä siihen verrattuna on joku satunnainen seksikerta eilen tai huomenna? Eilisen ja huomisen seksikokemuksilla ei ole todellakaan mitään merkitystä?
"Yhtä hyvin voi kysyä: mitä siihen verrattuna on joku satunnainen seksikerta eilen tai huomenna? Eilisen ja huomisen seksikokemuksilla ei ole todellakaan mitään merkitystä?"
Tuohon lauseeseen varmaan kiteytyy tämä meidän välisemme erimielisyys. Minulle eilinen tai huominen seksikerta jonkun muun kuin mieheni kanssa ei ole mahdollinen, koska olemme menneet naimisiin ja sopineet olevamme vain toistemme kanssa. Enkä edes halua seksiä kenenkään muun kanssa, kun viisitoista vuotta sitten saatoin hyvinkin haluta. Enhän edes tiennyt tapaavani unelmieni miestä.Tätä valoa vasten merkitystä todellakin olisi. Silloin pettäisin miestäni mikä sotisi arvojani vastaan.
Sinun aikajanakäsityksesi tässä on minusta sen verran erikoinen, että en pääse sen kanssa mitenkään sinuiksi.
Mutta kiitos keskustelusta :-)
"sopineet olevamme vain toistemme kanssa. Enkä edes halua seksiä kenenkään muun kanssa, kun viisitoista vuotta sitten saatoin hyvinkin haluta. Enhän edes tiennyt tapaavani unelmieni miestä.Tätä valoa vasten merkitystä todellakin olisi. Silloin pettäisin miestäni mikä sotisi arvojani vastaan."
Ajattele tilannetta ennen kuin sovit mitään miehesi kanssa. Kysy itseltäsi: miksi haluat sopia niin, että vieraissa ei käydä? Miksi asialla on sinulle merkitystä, vaikka kyse on vain kahden muun aikuisen välisestä asiasta (seksistä)? Miksi et voisi jättää tuollaista sopimatta? Onko siinä jotain "pahaa", jos muidenkin kanssa sekstailette?
Idea sinkun käyttäytymisessä ja parisuhteessa olevan käyttäytymisessä on lähinnä lupauksissa. Olet luvannut parisuhteessa olla toiselle uskollinen. Jos et ole uskollinen, satutat tätä, vaikka hän ei siitä tietäisikään. Eli rikot lupauksen tietoisesti. Onhan parisuhteita, joissa ei tarvitse olla uskollinen, kun niin on sovittu ja nekin toimii ihan hyvin.
Sinkku ei ole luvannut kellekkään mitään, ei myöskään sille sinkulle joka voi olla häneen ihastunut. Jos tähän sattuu, niin sille ei voi mitään. Kyse ei siis ole pelkästä satuttamisesta, vaan lupauksista ja luottamuksesta.
Mä en siis olekaan rillutellut nuoruudessani, koska olen aina halunnut vakavan suhteen. Oon vaan kokeillut sitä seksuaalista toimivuutta. No mutta sehän on kiva.
"pitää ymmärtää se, että mies "rakastuu", jos rakastuu, naiseensa nimemonaan "seksin kautta"."
En ole tästä ihan samaa mieltä. Muutakin vaaditaan kuin seksuaalista intohimoa. Yhteensopivuus ja jonkinlainen "sielunkumppanuus" ovat ainakin itselläni nostaneet tunteita aika lailla, ei pelkästään seksi.
"Muutakin vaaditaan kuin seksuaalista intohimoa."
Kyllä, jos "täydestä rakkaudesta" puhutaan. Intohimo on kuitenkin välttämätöntä. Intohimoon puolestaan riittää pelkkä intohimo. Olet siis ilmeisestikin tästä asiasta samaa mieltä kanssani.
En rinnasta sinkkujen seksiä lupauksen rikkomiseen (parisuhteessa tai muualla). Ok?
Rinnastan sinkkujen seksin vieraissa käyntiin (siis seksiaktiin) parisuhteessa. Ok?
Kysymys kuuluu: Miksi toivoisit/edellyttäisit, että puolisosi lupaa olla käymättä vieraissa? Eli mitä se puolisosi vieraissa käynti sua haittaisi/loukkaisi tai sulle kuuluisi? Ok?
"Jos et ole uskollinen, satutat tätä, vaikka hän ei siitä tietäisikään."
Ei kai sentään. Vai miten ajattelet kivun välittyvän petetylle tuossa tapauksessa, että tämä ei saa asiasta tietää?
"Mä en siis olekaan rillutellut nuoruudessani, koska olen aina halunnut vakavan suhteen. Oon vaan kokeillut sitä seksuaalista toimivuutta."
Niin, mun määritelmä rilluttelulle oli se, että jommalla kummalla ei ole vakavia aikeita tai arvomaailmat yms. eivät kohtaa, mutta silti sekstaillaan. Toisin sanoen rikotaan esittämiäni kriteerejä (a-c). Taisi tuo sana olla kuitenkin sun lanseerama tässä ketjussa, joten oma määritelmäsi (mikä?) olisi paikallaan tietää.
puute omissa vuorovalitustaidoissa jos ei kykene sanomaan kritiikkiä tai arvostelua rakentavasti. Se kertoo vain että tuo ihminen on aika pahantahtoinen.
Ikävää kyllä nuo todennäköisyydet eivät toimi todellisessa elämässä, koska todennäköisesti et kohtaa sitä ihmistä joka on keskimääräinen kaikessa. Tuo on myös pelkkää fantasiaa että parhaimmat kiksit (voimakkaimmat kokemukset) antaneen kanssa syntyy hyvä rakkaus suhde.
Rakkaus ei ole mitään mikä syntyy, vaan se on jokaisessa oleva voima. Itse kukin ratkaisee, kuinka tuota voimaansa käyttää. Sanotaan että lähimmäksi tuota täydellisyyttä pääsevät äiti ja lapsi. Rakastumisen tilassa me regressoidutaan samankaltaiseen tilaan, mutta siitä sen pitäisi kasvaa aikuisten väliseksi rakkaudeksi. Seksi tekee siitä vain hankalampaa, seksi miehen ja naisen välinen rakkaus vaatiikin enemmän tahtoa.
"virheitä", sillä olen ihminen ja minulla on halu oppia. Usein nuo virheet näet ole virheitä.
Ensimmäinen ei ole samaa kuin sopivin. Hän oli sopiva ensimmäiseksi koska olimme molemmat toisellemme ensimmäisiä, mutta huomattiin kun opittiin, ettemme me oikein pelitetty yhteen. Minä en ollut kuitenkaan valmis sitoutumaan ihmiseen, joka halusinkin vallan toisenlaista elämää. Arvelin ihastuksissani että olo tulee olemaan hyvä, mutta kun ei nuori noissa arveluissaan nojaa kuin mielikuvituksessa ja todellisuus onkin toista.
Seurustelin ex mieheni kanssa vuoden, olimme kihloissa vuoden ja kokonaisuudessaan olimme tunteneet toisemme kuusi vuotta. Jopa avioliiton ensi vuosina hän kovasti oli samaan suuntaan, mutta kun työura alkoi nousta, todelliset karvat tulivat esiin. Miksi tämä ei rittänyt?
Jokainen seuraava voi olla se kuumottavin. Jo siksi että hän uusi ja tuntematon ja antaa näin seksille lisää potkua.
Totta kai jokainen siihenastinen arvo on oikea, koska vasta oma kriittinen pohdinta ja kokemus vasta sen muuttavat.
No, ilmeisesti sinulle on nyt aika vierasta koko rakkauden käsite. Ehkä siksi ettet ole sitä kokenut ja on vaikeaa verrata sitä johonkin toiseen. Rakkauksien tuntemus ja muodot vaihtelevat, ne ovat varsin subjektiivisia asioita, ja niitä on vaikeaa vertailla keskenään. Mitä enemmän on elämänkokemusta sitä paremmin niitä oppii tunnistamaan.
Jos kerron että aiemmin olen vastaavalla tavalla rakastanut miestä, jonka kanssa en koskaan ollut. Sitä kesti noin 15 vuotta, jonka jälkeen vasta koin tunteideni muuttuneen enemmän toverilliseen suuntaan. Miehen kanssa en koskaan ollut koska tapasin hänet varattuna ollessani, eron jälkeen hän ei suostunut muuttamaan elämäntapojaan, joten lähdin eteenpäin. Olen ollut hänen kanssaan yhdynnässä kaksi kertaa (eroni jälkeen) ja ne kerrat eivät todellakaan toimineet.
Tyyni rakkaus ei sulje intohimoa pois, vaan intohimo täydentää sitä. Tarkoittaa kun tunteet ovat vakaita eivätkä heilahtele tai niitä ei käytetä palkkioina, se antaa sen vahvan pohjan yhteiseen elämään. Intohimo sinänsä kun ei anna sitä lainakaan. Eli etenkin kohdat a) ja c) täyttyivät sekä myös b).
Seksuaaliset arvot ovat sitä, mitä sinä arvostat seksissä. Hellyyttä, hunajaa vai menoa ja rytmiä, turvallisuutta vai jännitystä, tai ehkä sittenkin päivittäisiä panoja tai kerta kahteen viikkoon tunteja naiden. Onko se arvokkaampaa että saat fyysisen tyydytyksen vai se saatko henkisen tyydytyksen. Vai onko arvokkaanpa se (kuten sinulle) että saat huippukokemuksia vai se että muuten on hyvä olla yhdessä vaikka toisinaan seksi on huippua ja toisinaan lässähtänyttä.
Totuus on että olen käyttänyt elämäni, enkä säästellyt sitä tai pyrkinyt ”elämään oikein”. Sillä nuo "oikein eläjät ovat erehtyneet itsekkin, jonka olen kokemuksen myötä huomannut.
"Se kertoo vain että tuo ihminen on aika pahantahtoinen."
No, rehellisyydestähän olimme puhumassa, emme pahantahtoisuuksista tms. Rehellinen nainen ei piilottele murskaaviakaan totuuksia mieheltään silloin kun mies haluisi totuudet tietää.
"Ikävää kyllä nuo todennäköisyydet eivät toimi todellisessa elämässä, koska todennäköisesti et kohtaa sitä ihmistä joka on keskimääräinen kaikessa. Tuo on myös pelkkää fantasiaa että parhaimmat kiksit (voimakkaimmat kokemukset) antaneen kanssa syntyy hyvä rakkaus suhde."
Tämä on tietäväinen toteamus olisi helpompi pureskella, niellä ja sulattaa, jos antaisit asialle jonkin järjellisen selityksen. Tuo viittauksesi keskimääräiseen ei ole sellainen selitys. Nimittäin ei kai ole syytä olettaa, että mies, joka ominaisuuden A puolesta vetävämpi/parempi/sopivampi/.... kuin toinen mies olisi luultavasti/todennäköisesti ominaisuuden B puolesta heikompi/huonompi/epäsopivampi/... ? Sehän on päinvastoin, yleensä "hyvät ominaisuudet" korreloivat keskenään, siis kasautuvat. Siksi on loogista odottaa, että paremmasta alusta seuraa parempi jatko. Pyydän selitystä vastakkaiseen näkemykseesi.
"Rakkaus ei ole mitään mikä syntyy, vaan se on jokaisessa oleva voima."
Jokaisella on varmaakin potentiaali rakastaa, mutta tuon voima tulee käyttöön vain suotuisissa olosuhteissa, kuten erityisen ihmisen kanssa (ei esim. kenen tahansa puhtaalla päätöksellä).
"Sanotaan että lähimmäksi tuota täydellisyyttä pääsevät äiti ja lapsi."
Kovin harhaanjohtavasti muotoiltu, ellei jopa suorastaan väärin. Puhut nimittäin nyt vain yhdestä rakkauden lajista ja sen täydellistymästä äidin ja lapsen välisessä rakkaudessa. "Täyteen rakkauteen" kuuluu mukaan mm. eroottinen rakkaus, joka laji eroaa esim. platonisesta rakkaudesta.
"Seksi tekee siitä vain hankalampaa, seksi miehen ja naisen välinen rakkaus vaatiikin enemmän tahtoa."
Ei. Seksi on muodossa tai toisessa välttämätöntä eroottiselle rakkaudelle, joka puolestaan on välttämätöntä miehen ja naisen väliselle täydemmälle rakkaudelle (jossa mukana muitakin rakkauden lajeja).
"En rinnasta sinkkujen seksiä lupauksen rikkomiseen (parisuhteessa tai muualla). Ok?
Rinnastan sinkkujen seksin vieraissa käyntiin (siis seksiaktiin) parisuhteessa. Ok? "
Rinnastelet aika rennosti asioita yleisen ajattelun vastaisesti. Yleensä parisuhteessa edellytetään uskollisuutta.
Sultakin voisi kysyä, että miksi yleensä ihmiset nimittäisivät suhdettaan vaikka seurusteluksi, avoliitoksi tai avioliitoksi, jos jompikumpi, vaikkapa mies, haluaa käydä vieraissa? Olisivat vaikka ulospäin kavereita tai kämppiksiä.
"Yleensä parisuhteessa edellytetään uskollisuutta."
Niin, ja yleensä parisuhteessa asutaan samassa asunnossa. Entä sitten? Kysymys on: miksi edellytetään uskollisuutta? Eli mikäpä on se vastaus tähän kysymykseen?
"Sultakin voisi kysyä, että miksi yleensä ihmiset nimittäisivät suhdettaan vaikka seurusteluksi, avoliitoksi tai avioliitoksi, jos jompikumpi, vaikkapa mies, haluaa käydä vieraissa?"
Esimerkiksi avioliitoksi jo siksikin, että avioliittostatus tuo mukanaan koko joukon lakipykäliä liiton osapuolten turvaksi. Liitoksi siksi, että ovat liittoutuneet ja sitoutuneet toisiinsa vähintään määräajaksi. Mihin tämä kysymyksesi liittyy? Miksi kysyt?
"miksi edellytetään uskollisuutta?"
Siihen on ihmisillä varmasti monia syitä:
- omistushalu,
- turvallisuudentarve
- suurempi todennäköisyys, että lapsi on oma
- tautien pelko
- ei kestetä sitä mahdollisuutta, että a) nainen voisi saada parempaa seksiä tai b) mies voi lähteä jonkun toisen naisen matkaan ja c) samat toiseen suuntaan
- sosiaalinen paine ja sosiaalinen status
Ensimmäinen mitä tähän tarjotaan on luultavasti rakkaus, mutta kyllähän ihmistä voi rakastaa vaikka oltaisiin avoimessakin suhteessa.
Harvassa suhteessa varmaan ainakaan alussa sovitaan, että suhde olisi avoin. Jos et halua lähteä siitä uskollisuuden oletuksesta liikkeelle, voisit ainakin kertoa, mihin pyrit tällä uskollisuusaiheella? Säästää postien määrää, jos heittää teesinsä heti alkuun. Tähän mennessä kuulostaa siltä, että kannatat lisää miesten vieraissakäyntivapautta parisuhteisiin. Naiset eivät yleensä sitä kovin paljon diggaile, syitä löytyy vaikka postin alusta.
"- omistushalu,"
Tarkoittaa kai oleellisesti samaa kuin uskollisuuden edellyttäminen, ei siis selitä.
"- turvallisuudentarve"
Mihin tämä viittaa, ellei sitten tauteihin ja siipanvaihtoon?
"- suurempi todennäköisyys, että lapsi on oma"
Ei päde ainakaan naiseen, joka tietää omansa omaksi. Miehen kohdalla relevantti, mutta sisältynee viettiperäiseen mustasukkaisuuskomponenttiin. Koskeekin yhtä lailla naisen sinkkuseksiä, ainakin muutama kuukautta ennen suhdetta.
"- tautien pelko"
Koskee yhtä lailla sinkkuseksiä, esim. hurjastelua pari kuukautta tai vuotta ennen suhdetta.
"- ei kestetä sitä mahdollisuutta, että a) nainen voisi saada parempaa seksiä tai b) mies voi lähteä jonkun toisen naisen matkaan ja c) samat toiseen suuntaan"
(a) sisältyy miehen mustasukkaisuuskomponenttiin, koskee yhtä lailla sinkkuseksiä (miksi muka ei koskisi?). (b) ei ole relevantti, koska puhutaan "pelkästä seksistä ilman tunteita". (c) nainen ei ole niinkään mustasukkainen miehen tunteettomasta vierasseksistä; mies ei niinkään pelkää, että nainen jättää (varsinkaan "pelkän seksin" takia).
- sosiaalinen paine ja sosiaalinen status
Koskee yhtä lailla sinkkuseksiä. Aikanaan on koskenut ehkä enemmänkin.
Yhteenveto: jokainen uskollisuuden edellyttämisen peruste (lähinnä primitiivinen mustasukkaisuus) soveltuu myös sinkkuseksiin (sen välttämisen edellyttämiseen). Ei tämän pitäisi olla yllätys: ei ole uutta auringon alla se, että mies on mustasukkainen naisen aiemmista seksikumppaneista. Nainen ei ole samalla tavoin mustasukkainen miehen aiemmista eikä rinnakkaisista seksikumppaneista. Tästä sukupuolten välisestä erosta ei seuraa se, että sinkkuseksillä ja uskottomuudella olisi jokin ero - päinvastoin.
"Jos et halua lähteä siitä uskollisuuden oletuksesta liikkeelle, voisit ainakin kertoa, mihin pyrit tällä uskollisuusaiheella?"
Pyrin siihen, että ihmiset tunnustavat, että sinkkujen välinen seksi kuuluu kolmansille osapuolille yhtä lailla kuin vieraissa käynti parisuhteessa. Laajempi teema on "menneisyydellä on merkitystä".
Minä uskon vahvasti siihen, että seksi muiden henkilöiden kanssa tavalla tai toisella sekoittaa elämää ja tuo siihen sellaisia ongelmia, joista ei yksiavioisessa suhteessa tarvitse huolehtia.
Mustasukkaisuuden lisäksi voi tulla ongelmia yhteisen seksielämän puitteissa. Ihmisellä on tapana innostua uudesta kovasti ja pitäisin huonona sitä vaihtoehtoa että minä kärvistelen puutteessa kotona, kun mieheni harrastaa seksiä toisen/toisten naisen/naisien kanssa. Lisäksi seksikumppania kohtaan saattaa herätä muitakin tunteita. Mitä jos joku mieheni seksikumppaneista tulisi raskaaksi? Vahingossa tietenkin, mutta nainen haluaisi pitää lapsen. Myös tautiriski pitäisi ottaa huomioon toisin kun tässä nykyisessä tilanteessamme.
Ennen kuin väität, että sama tilannehan se on sinkkuseksissäkin niin ei ole. Aloittaessani suhteen mieheni kanssa hänellä ei esim. ollut seksitauteja eikä lapsia kenenkään kanssa.
En vaan usko, että avoin suhde on se helpompi vaihtoehto. Minä pidän mukavasta ja helposta elämästä :)
Olen miettinyt kovasti noita väitteitäsi ja minusta olet vain paketoinut uudestaan tuon miesten saman ikiaikaisen sanoman siitä, että nainen ei saa itse päättää koska ja kenen kanssa hän harrastaa seksiä. Että miehellä pitää olla oikeus määrittää miten nainen käyttäytyy. On oikeastaan samantekevää perustetaanko vaade naisen siveydestä raamattuun, vanhoihin tapoihin vai "nainen ei saa mieheltä täyttä rakkautta jos on liian kokenut" -väitteeseen. Kaikkien tarkoitus on kuitenkin se sama, että mies saa päättää naisen seksuaalisuudesta. Sinun teesisi on vain yhdenlainen varoitus siitä, että jos nainen haluaa saada hyvän miehen ja hyvän parisuhteen on parempi pidättäytyä seksistä muiden kanssa.
Jossain olit kirjoittanut, että ei haittaa jos nainen on kokenut ennestään jos mies on kuitenkin hänelle se paras seksikumppani. Tätä ei mies voi koskaan ihan oikeasti tietää, paitsi jos nainen on neitsyt eikä muita kokemuksia ole. Silloin mies on paras vaikka olisikin huono :) Tämähän lienee kuitenkin se perimmäinen tarkoituksesi vaikka yrität selittää asiaa muuta kautta?
"Nainen ei ole samalla tavoin mustasukkainen miehen aiemmista eikä rinnakkaisista seksikumppaneista."
Ja mistäköhän heitit tämän tutkimustuloksen? Omasta päästäsi?
Hienoa huomata, että olet miettinyt asioita.
"Minä uskon vahvasti siihen, että seksi muiden henkilöiden kanssa tavalla tai toisella sekoittaa elämää ja tuo siihen sellaisia ongelmia, joista ei yksiavioisessa suhteessa tarvitse huolehtia."
Ei pelkkä seksi sen enempää sekoita. Katsotaan vielä kohta kohdalta:
"Mustasukkaisuuden lisäksi voi tulla ongelmia yhteisen seksielämän puitteissa. Ihmisellä on tapana innostua uudesta kovasti ja pitäisin huonona sitä vaihtoehtoa että minä kärvistelen puutteessa kotona, kun mieheni harrastaa seksiä toisen/toisten naisen/naisien kanssa."
Voidaan rajata tarkastelu satunnaiseen seksiin, esim. työmatkoilla ja vastaavilla, ehkäpä vain kertakeikka per kuukausi. Olen muuten usein lukenut/kuullut, että vieraissa käynti terästää seksielämää (myös) "kotona".
"Lisäksi seksikumppania kohtaan saattaa herätä muitakin tunteita."
Ns. "pelkkää seksiä" tarkoitan. Ainahan on esim. ryöstetyksi tulemisen riskiä ja sen sellaista, mutta eihän kaikkea sellaisten riskien takia kannata yleensäkään jättää tekemättä.
"Mitä jos joku mieheni seksikumppaneista tulisi raskaaksi? Vahingossa tietenkin, mutta nainen haluaisi pitää lapsen."
Samanlainen riski sisältyy sinkkuseksiin.
"Myös tautiriski pitäisi ottaa huomioon toisin kun tässä nykyisessä tilanteessamme."
Piileviä ja pitkään itäviä tauteja voi olla tullut yhtälailla sinkkuseksistä.
"Ennen kuin väität, että sama tilannehan se on sinkkuseksissäkin niin ei ole. Aloittaessani suhteen mieheni kanssa hänellä ei esim. ollut seksitauteja eikä lapsia kenenkään kanssa."
Mehän tarkastelemme sinkkuseksin etuja ja haittoja siihen ryhdyttäessä, ei jälkiviisaana. Samat jututhan voisi todeta parisuhteen jälkeen, kun vierasseksi ei näitä ylläreitä tuonutkaan.
"Olen miettinyt kovasti noita väitteitäsi ja minusta olet vain paketoinut uudestaan tuon miesten saman ikiaikaisen sanoman siitä, että nainen ei saa itse päättää koska ja kenen kanssa hän harrastaa seksiä. Että miehellä pitää olla oikeus määrittää miten nainen käyttäytyy."
Riippuu siitä, mitä "saa itse päättää" tarkoittaa. Kysymys on ainoastaan siitä, että teoilla/syillä on seuraksia ja että ne on hyvä tiedostaa ja huomioida. On tarpeetonta ajatella tuon monimutkaisemmin.
"On oikeastaan samantekevää perustetaanko vaade naisen siveydestä raamattuun, vanhoihin tapoihin vai "nainen ei saa mieheltä täyttä rakkautta jos on liian kokenut" -väitteeseen."
Tai mihin tahansa. Aivan, sillä ei ole väliä. Maailma on mikä on ja toimii niin kuin toimii ja asettaa meille rajoitetta: emme voi saada kaikkea, mitä äkkiseltään saattaisimme haluta.
"Kaikkien tarkoitus on kuitenkin se sama, että mies saa päättää naisen seksuaalisuudesta."
En oikein tiedä, mitä edes yrität tarkoittaa tällä väitteellä.
"Sinun teesisi on vain yhdenlainen varoitus siitä, että jos nainen haluaa saada hyvän miehen ja hyvän parisuhteen on parempi pidättäytyä seksistä muiden kanssa."
Kyllä. Paitsi tuo loppuosa on hieman kärkevästi muotoiltu ja sana "hyvä" on liian mieto - kuka haluaa tyytyä "hyvään", jos voisi saada upean tai erinomaisen tai ensiluokkaisen.
"Jossain olit kirjoittanut, että ei haittaa jos nainen on kokenut ennestään jos mies on kuitenkin hänelle se paras seksikumppani."
Kyllä.
"Tätä ei mies voi koskaan ihan oikeasti tietää, paitsi jos nainen on neitsyt eikä muita kokemuksia ole."
Aika pitkälle voi: nainen kertoo oma-aloitteisesti; mies kysyy naiselta, nainen kertoo; mies lukee naistaan ja tämän reaktioita.
"Silloin mies on paras vaikka olisikin huono :)"
Kyllä. Olisiko jotenkin parempi ja naisen ja miehen yhteyttä parantavaa, jos tämä samainen huono tietäisi olevansa huonompi kuin joku naisensa edellinen?
"Tämähän lienee kuitenkin se perimmäinen tarkoituksesi vaikka yrität selittää asiaa muuta kautta?"
Ei. Tarkoitukseni on kertoa syy-seuraus-suhteista, niin kuin luulen niiden olevan. Jotta ihmiset toimisivat kaukonäköisemmin kuin nyt, omaksi onnekseen, mitä se kullekin on.
Ihmiset ovat yksilöitä, se on järjellinen selitys. Kyllä se vain voi olla että seksi sujuu mutta muu suhde ei suju. Miksi sinun on niin vaikeaa se hyväksyä? Toki tunnen muutaman tapauksen jossa ollaan seksisuhteessa, mutta muu parisuhde on hyvin etäinen. Turhan monta karrelle palanutta suhdetta on tullut seurattua, kokemusta on myös sekin vaikka itse ei olekaan tekijänä.
No, olen sekaantunut häiriintyneeseen jonka kohdalla ei todellakaan parempi seksi alku johtaa parempaa suhteeseen, pitänyt millään tavoin paikkaansa. Mutta sen olen kohdannut että muuten parempi alku johtaa myös parempaan seksiin ja suhteeseen.
No sinulla on näemmä ihan oma käsitys rakkaudesta. Eroottinen rakkaus ei kyllä mielestäni ole täyttä rakkautta. Seksi on se erityinen tapa soittaa rakkauttaan, oli se sitten mitä hyvänsä. En siis rakastele vanhempieni tai lasteni kanssa, mutta ei se rakkaus ole sen vähäisempää tai epätäydempää, sama pohja siinä on. Käsityksesi on lähempänä romanttista rakkautta jossa ollaan toinen toiselleen täydellisiä ja lähes jumalolentoja. Kypsään rakkauteen kuuluu myös kyky rakastaa ilman seksiäkin, sen ehkä koet sitten vanhana.
Ongelmasi siis on että löydät samalla tavalla ajattelevan ihmisen. Näinhän se on, että ei kaikkien tarvitse olla sinulle sopivia, riittää kun on yksi sellainen. Haasteenasi on siis löytää tuo yksi nainen. Koska sinulla ei nyt ole vielä kokemusta tuosta vaatimastasi asiasta, voit siis vain olettaa. Sitten kun olet kokenut, tiedät paremmin – eikö vain?
ei tue moisia päätelmiä. ????
Kylläpä vain on niin että väität kovasti olevasi niin hyvä ja taitava rakastaja että ilman muuta olet siinä parhaan luokassa? Sinä osaat opettaa naisen olemaan nainen ja löytämään hänen seksuaalisuutensa. Sinä tulet olemaan se joka kertoo, onko nainen nauttinut mielestäsi oikealla tavalla, jotta voit laskelmoida kannattaako häneen ”rakastua”. Ellei hän suorituksensa vastaa vaatimuksia, hylkäät hänet ja jatkat kokeiluja.
Toinen vaihtoehto on tyytyä naiseen jolle sinä kykenet olemaan ”paras”, vaikka et sitä olekaan noin muihin miehiin verrattuna. Tämä mahdollisuus paranee, jos naisella ei ole aiempaa kokemusta mihin verrata. Eikä hän ole liian vaativa ja vaan kykenee nauttimaan vähän kehnommastakin seksistä eli siihen mitä voit tarjota.
Mennäkseni tuohon autovertaukseen, paras ei siis olekaan paras vaan sopivin? Eli ihan sama vaikka olisitkin se paras rakastaja, sinähän olet vaan se sopiva…
Elävä todellisuus puhuu toista; kaikki haluavat kestävään parisuhteeseen mutta harva sen saa. Parhaimmat mahdollisuudet on onnistua jos molemmilla on kyky tehdä kompromisseja ja joustaa vaatimuksistaan. Samoin että puolisot ovat sopivia toisilleen, eivät haikaile sen ”parhaan” perään.
Tarkoittaa että puoliso on se paras elämänkumppani mutta ei välttämättä seksikumppani – sillä seksin osalta voidaan tehdä sovitteluja. Onkin esitettyä kritiikkiä, onko se ihan välttämätöntäkään elää vain yhden kanssa, koska mikään historiassa tai edes ns. biologiassa sitä käsitystä tue.
Siinä mielessä olet auttamaton romantikko sekä konservatiivi, että uskot elinikäiseen onnelliseen liittoon. (On aivan toinen kysymys, mikä on lasten paras.) Riippuu kovin yksilöstä että kuinka suurella todennäköisyydellä kohtaa sen syvän rakkauden, useimmat eivät koko elämänsä aikana. Eikä kaikki sitä kaipaakaan, heille riittää se siihenastisista ”paras” rakkaus, minkä he ovat kohdanneet. Eikä se ole huono vaihtoehto, sillä mahdollisuus kestävään suhteeseen paranee.
Tunnustan rehellisesti että niin itsekin lähdin liikkeelle, etsin sitä onko todella mahdollista löytää se rakkain. Uskoni vuosien saatossa hiipui, ja harmittelin että oli ottanut sellaisen riskin. No, tulihan se päivä kun se löytyi. Ensin oli yhteys, vahva ja periksi antomaton. Sitten tuli vasta se seksi. Hiljalleen aina vain parantuen. Se ei olisi ollut mahdollista ilman tuota vahvaa yhteyttä ja rakkautta. Seksi oli se laasti joka sitoi tiilet yhteen.
Onnea etsintään!
"Ihmiset ovat yksilöitä, se on järjellinen selitys. Kyllä se vain voi olla että seksi sujuu mutta muu suhde ei suju. Miksi sinun on niin vaikeaa se hyväksyä?"
En väitäkään mahdottomaksi, että huikea seksialku ei johda hyvään, kestävään suhteeseen. Toki se on mahdollista. Väitteenihän on, että parempi seksialku johtaa todennäköisemmin parempaan jatkoonkin. Siis että korrelaatio on positiivinen, ei negatiivinen. Etkö tätä hyväksy?
"Eroottinen rakkaus ei kyllä mielestäni ole täyttä rakkautta."
Ei munkaan mielestä. Se on osa sitä.
"En siis rakastele vanhempieni tai lasteni kanssa, mutta ei se rakkaus ole sen vähäisempää tai epätäydempää, sama pohja siinä on."
Ei ole sama pohja, koska ainakin eros puuttuu.
"Käsityksesi on lähempänä romanttista rakkautta jossa ollaan toinen toiselleen täydellisiä ja lähes jumalolentoja."
Ei, romanttinen rakkaus voidaan erottaa omaksi muodokseen, joka on eroottista rakkautta vähemmän "lihallinen". Jumalallinen rakkaus on taas asia erikseen.
Ks. esim.
http://en.wikipedia.org/wiki/Love_styles
ja
http://www.cyberparent.com/romance/romance-love-styles.htm
'There are six basic love styles: Eros (passionate love), Ludus (game-playing love), Storge (friendship love), Pragma (logical love), Mania (possessive, dependent love), and Agape (all-giving selfless love).'
(Varmasti löytyy parempiakin tekstejä koskien näitä käsitteitä.)
"Kypsään rakkauteen kuuluu myös kyky rakastaa ilman seksiäkin, sen ehkä koet sitten vanhana."
Varmastikin näin. Eroottinen komponentti on kuitenkin hyvä olla mukava, vähintään yhteisissä muistoissa.
"Ongelmasi siis on että löydät samalla tavalla ajattelevan ihmisen. Näinhän se on, että ei kaikkien tarvitse olla sinulle sopivia, riittää kun on yksi sellainen. Haasteenasi on siis löytää tuo yksi nainen. Koska sinulla ei nyt ole vielä kokemusta tuosta vaatimastasi asiasta, voit siis vain olettaa. Sitten kun olet kokenut, tiedät paremmin – eikö vain?"
Onko tämä jokin sinä-passiivi? En ole väittänyt, että itselläni olisi asiassa jokin "ongelma" tai että asia olisi mulle ajankohtainen. Sitä paitsi seuraavilla sukupolvillahan ne mahdollisuuteen toimia toisin ovat; nykynuoriso ja me vanhemmat olemme jo valintamme tehneet. Mulla on omakohtaistakin kokemusta, joka sopii hyvin yhteen muun tiedon kanssa: näistä se näkemys muodostuu.
"Kylläpä vain on niin että väität kovasti olevasi niin hyvä ja taitava rakastaja että ilman muuta olet siinä parhaan luokassa?"
Tällaisen väitelauseen heität ilman perusteita (joita ei ole) ja kysymysmerkki perään. Näen keskustelutekniikassa reilusti parantamisen varaa.
"Ellei hän suorituksensa vastaa vaatimuksia, hylkäät hänet ja jatkat kokeiluja."
Erikoisen outo väite, jonka yhteyttä täällä kirjoittamaani en havaitse. Vai tarkoitatko, että nainen tekee tai tulisi tehdä noin?
"Toinen vaihtoehto on tyytyä naiseen jolle sinä kykenet olemaan ”paras”, vaikka et sitä olekaan noin muihin miehiin verrattuna."
Että on naiselle paras tarkoittaa nimenomaan sitä, että on paras verrattuna muihin (naisen kokemiin) miehiin.
"Tämä mahdollisuus paranee, jos naisella ei ole aiempaa kokemusta mihin verrata. Eikä hän ole liian vaativa ja vaan kykenee nauttimaan vähän kehnommastakin seksistä eli siihen mitä voit tarjota."
Totta. Mitä tuollaisen "kehnomman" miehen kanssa sitten mielestäsi naisen pitäisi tehdä?
"Mennäkseni tuohon autovertaukseen, paras ei siis olekaan paras vaan sopivin? Eli ihan sama vaikka olisitkin se paras rakastaja, sinähän olet vaan se sopiva…"
En ymmärrä kysymystäsi. Paras ja sopivin tarkoittavat oleellisesti samaa mun sanankäytössäni.
"Samoin että puolisot ovat sopivia toisilleen, eivät haikaile sen ”parhaan” perään."
No, jos muotoillaan näin: mies on naiselleen sopivin (erit. seksuaalisesti) verrattuna naisen aiempiin miehiin, ja puolisot eivät koe tarvetta etsiä vieläkin "parempaa" (millaista ei tietenkään ole koskaan koettu).
"Tarkoittaa että puoliso on se paras elämänkumppani mutta ei välttämättä seksikumppani – sillä seksin osalta voidaan tehdä sovitteluja."
Teesini on, että seksin osalta ei kannata eikä ole syytä tehdä sovitteluja - vasta jos on ajanut itsensä umpikujaan ja toivo paremmasta on mennyt.
"Onkin esitettyä kritiikkiä, onko se ihan välttämätöntäkään elää vain yhden kanssa, koska mikään historiassa tai edes ns. biologiassa sitä käsitystä tue."
Tämä on hyvä kysymys. Kyllä vaikkapa 5 miehen ja 3 naisen muodostama kommuuni voisi olla aivan onnellinen kokonaisuus, kenties. Avioliittolain laajentamista esim. tältä osin pitäisi varmaankin harkita.
"Siinä mielessä olet auttamaton romantikko sekä konservatiivi, että uskot elinikäiseen onnelliseen liittoon."
No, lähinnä olen vain ottanut pohdittavakseni tämän useimpien ihmisten haaveen elämänkumppanista ja "rakkaudesta".
keskustele vaan kirjoittelemme. Et voi lukea ilmeitäni etkä äänenpainojani.
Sinä haluat olla se paras – vertailtuna muihin miehiin – joten uskot olevasi tavallista parempi! Yllättäen et enää erottele että noin on vain sopiva mutta toinen paras. Vaadit että seksin kanssa ei tehdä kompromisseja, kaiken on sujuttava kerralla, upeasti eikä siinä saa olla vaihteluja vuosien saatossa. Ei siis opetella keskenään vaan osataan jo upeasti olla se ”paras”. Naisesi ilmeisesti joutuu sitten olemaan se joka joustaa? Ellei hän ole mieleisesi, niin mitä teet (joudutkin tekemään kompromisseja)? Vaihda toiseen?
Haave elinikäisestä suhteesta… No, jos ottaisit samalla selvää faktoista. Vaikka siitä mikä tekee parisuhteesta kestävän, eli heidän kokemuksistaan tehtyjä tutkimuksia, jotka ovat tehneet niin. Toisaalta nuo haaveet on luotu meille ulkoapäin ja liittyvät lähinnä protestanttiseen puritanismiin, jota tuolta rapakon takaa meille ympätään. Tieteellisessä valossa ihmiset toteuttavat sarjasuhteita (johon kuuluu uskollisuus sen hetkiselle partnerille) eivät niinkään moniavioisuutta. Ennen oli helpompaa olla elinikäisessä suhteessa, kun elinikäkin oli lyhyempi ja ihmiset kuolivat sankoin joukoin sairauksiin ja tapaturmiin. Keskimääräinen avioliitto oli n. 15 – 20 vuotta. Sen aikaa me olemme muutoinkin liitoissamme, evoluutio kenties vaikuttaa, ettei sen pidempää tarvitse olla kunnes lapset ovat aikuisia.
Alan jo epäillä että olet insinööri tai muu tilastonikkari, joka uskoo onnistuvansa ihmissuhteissaan matemaattisen kaavojen ja tilasto kikkareiden avulla.
Aletaanhan sieltä pylväännokasta tulla alas. Juu, kyllä, hyvä seksi vahvistaa ihastumisen ja rakastumisen tunnetta, totta kai. Näinhän väitinkin .Ei sen mitään maata kaatavaa tarvitse olla, hyvää ja tyydyttävää. Eroottinen komponentti, juuri näin = rakenneosa tai kokonaisuuden osa.
Rakastamisella on sama pohja, rakastumisella ei. Ihan vinkkinä, noista löytyy kyllä ihan suomenkielisiäkin sivuja. Toisekseen olen kyllä Alberonini, Shere Hitet, KamaSutrat ym. lukenut. Rakkaus on arkipäivän tekoja, joiden kautta uudistetaan suhde päivittäin. Tekoja on muitakin kuin mitä sillä jalkovälillä tehdään. Se on asenne elämään ja ohjaamme sitä tahdollamme. Se myös luo oivan pohjan erotiikan säilymiselle ja uudistumiselle.
”Mulla on omakohtaistakin kokemusta…” eli elät nyt itse tuollaista suhdetta. Onneksi olkoon! Omituista ettet löydä kuitenkaan sanoja kuvaamaan, mitä on se täydellinen rakkaus, vaan pelkästään himosta, kiimasta ja seksistä. Jos haluat ohjata seuraavaa sukupolvelle, niin puhu mieluummin siitä henkisestä asenteesta ja yhteisistä arvoista, sillä tuon kiima osuuden he osaava jo liiankin hyvin!
"Mehän tarkastelemme sinkkuseksin etuja ja haittoja siihen ryhdyttäessä, ei jälkiviisaana. Samat jututhan voisi todeta parisuhteen jälkeen, kun vierasseksi ei näitä ylläreitä tuonutkaan."
Jos tarkoituksesi on verrata vaan sinkkuseksiä ja avointa liittoa niin olet ehkä oikeassa, en tiedä, kun en ole avoimessa liitossa elänyt. Se ei kuitenkaan liene edes niin yleistä.
Sinkkuseksin ja avioliiton vertailu niin, ettei mitään muuta oteta huomioon kuin seksi, on nähdäkseni mahdotonta. On oikeasti aivan eri asia tietää suhteen alkaessa, että kumppanilla on lapsi jonkun muun kanssa kun joutua asian eteen eläessään sitä suhdetta. Et voi vain olettaa että mitään niistä negatiivisistä piirteistä mistä mainitsin ei tapahdu, ja ajatella että seksi on vain seksiä. Ihminen arvioi mahdolliset riskit ja hyödyt ja tekee päätökset sen mukaan. Avioliitossa ollessa seksi muiden kanssa on enemmän riski kuin hyöty. Niitä kaikkia "paskajuttuja" kun kaikesta huolimatta tuntuu sattuvan yllättävänkin useasti.
""Tätä ei mies voi koskaan ihan oikeasti tietää, paitsi jos nainen on neitsyt eikä muita kokemuksia ole."
Aika pitkälle voi: nainen kertoo oma-aloitteisesti; mies kysyy naiselta, nainen kertoo; mies lukee naistaan ja tämän reaktioita."
Yllä oleva väitteesi on minusta melko naivi. En jaksa uskoa, että todellisessa maailmassa kukaan kertoisi uudelle kumppanille tämän häviävän seksitaidoissa edellisille kumppaneille. Jonkun miehen olen kuullut väittävän, että mitä kauniimpi seksikumppani, sitä suurempi nautinto. Ja niin kauan kun naisella ei ole seksikumppaneitaan kohtaan mitään tunteita, niin varmaan mitä taitavampi rakastaja, sitä suurempi nautinto. Useille naisille seksi on kuitenkin parasta rakastetun kumppanin kanssa. Vaikka olisi ollut kuinka monta partneria aikaisemmin, niin rakkaus muuttaa kaiken paremmaksi. Mummomuori tätä jo yritti sinulle selittää useammassakin viestissä.
Sitäpaitsi ihminen muuttuu ja kehittyy koko elämänsä ajan, myös seksi on erilaista eri aikoina. Se että joku on paras koko ajan vaatisi todellakin vain yhden seksikumppanin.
Jos ajattelisit tätä asiaa naisen näkökulmasta ymmärtäisit, että teesisi ontuu pahasti. Mutta otat huomioon vain miehen nökökulman (myös naisen puolesta) ja siksi emme pääse asiassa eteenpäin. Uskon, että agendasi on oikeasti muu kuin se minkä puolesta väittelet ja siksi mielipidettäsi ei ole mahdollista muuttaa tai edes kehittää ottamaan nainen huomioon yhtälössä.
Lisäksi vielä mietin, että jos katsot kaiken ihmisen menneisyydessä harrastaman seksin olevan relevanttia nykyisyydessä, ulotat tämän piirteen varmaan koskemaan myös muita ihmisen tekemiä asioita? Kaikki tekemämme ja kokemammehan vaikuttaa meihin, ei suinkaan vaan harrastamamme seksi.
"Sinä haluat olla se paras – vertailtuna muihin miehiin – joten uskot olevasi tavallista parempi!"
Logiikkasi pettää pahan kerran. Ei halusta olla paras seuraa se, että uskoo olevansa tavallista parempi. Sitä paitsi vertailukohtahan on kokoajan sen tietyn naisen edelliset kokemukset (miehet).
"Yllättäen et enää erottele että noin on vain sopiva mutta toinen paras."
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Sopiva ei riitä, pitää olla sopivin eli paras.
"Vaadit että seksin kanssa ei tehdä kompromisseja, kaiken on sujuttava kerralla, upeasti eikä siinä saa olla vaihteluja vuosien saatossa. Ei siis opetella keskenään vaan osataan jo upeasti olla se ”paras”."
Saa olla vaihtelua vuosien saatossa. Miehen tulee olla alkumetreillä paras naiselleen, kyllä.
"Naisesi ilmeisesti joutuu sitten olemaan se joka joustaa? Ellei hän ole mieleisesi, niin mitä teet (joudutkin tekemään kompromisseja)? Vaihda toiseen?"
En ymmärrä, mitä tarkoitat. Ei se ole joustoa naiselta, että kokee miehen itselleen seksuaalisesti sopivimmaksi/parhaaksi/räjäyttävimmäksi. Jos mies on naiselle(en) vasta toiseksi paras, niin silloin miehen kannattaa harkita naisen vaihtamista (ja naisen miehen vaihtamista).
"Vaikka siitä mikä tekee parisuhteesta kestävän, eli heidän kokemuksistaan tehtyjä tutkimuksia, jotka ovat tehneet niin."
Tutkimukset ovat osoittaneet mm. että naisen aiempien kumppanien määrän kasvaessa eron todennäköisyys kasvaa merkittävästi jo kun tuo kumppanien määrä on pienehkö (1-3).
"Toisaalta nuo haaveet on luotu meille ulkoapäin ja liittyvät lähinnä protestanttiseen puritanismiin, jota tuolta rapakon takaa meille ympätään."
Ei kovin sivistynyt väite: katse Japaniin, Intiaan, Iraniin, ... sama kaikkialla.
"Tieteellisessä valossa ihmiset toteuttavat sarjasuhteita (johon kuuluu uskollisuus sen hetkiselle partnerille) eivät niinkään moniavioisuutta."
Fraasin "tieteellisessä valossa" olisit voinut jättää pois. Paremminkin sarjasuhteilu on aikamme trendikäs vitsaus, joku voisi sanoa. Biologiamme suosinee uskottomuutta ja esim. naisen tuplastrategiaa (erikseen hoivaava mies ja siittäjä mies).
"evoluutio kenties vaikuttaa, ettei sen pidempää tarvitse olla kunnes lapset ovat aikuisia."
Laskenkin 20 vuoden liiton oleellisesti ottaen elinikäiseksi. Ero silloin, kun nainen on nelikymppinen, voi todellakin olla avain onneen.
"Juu, kyllä, hyvä seksi vahvistaa ihastumisen ja rakastumisen tunnetta, totta kai. Näinhän väitinkin .Ei sen mitään maata kaatavaa tarvitse olla, hyvää ja tyydyttävää."
Ei riitä. Puhun siitä rakkaudesta/rakastumisesta, jota mies tuntee naistansa kohtaan, kun mies kokee "omistavansa naisensa seksuaalisesti"; naisen omistaa tässä mielessä se mies, joka on naiselle ollut seksuaalisesti oikein/sopivin/"paras". Omistamisen käsite on valitettavasti mustamaalattu viime aikoina meidän kultuurissamme, ilmeisesti feminismin syytä.
"Omituista ettet löydä kuitenkaan sanoja kuvaamaan, mitä on se täydellinen rakkaus, vaan pelkästään himosta, kiimasta ja seksistä. Jos haluat ohjata seuraavaa sukupolvelle, niin puhu mieluummin siitä henkisestä asenteesta ja yhteisistä arvoista, sillä tuon kiima osuuden he osaava jo liiankin hyvin!"
Miehen ja naisen välisessä "täydessä rakkaudessa" voidaan tinkiä muilta osin, mutta ei eroottisesta komponentista.
Vastaavasti sielunystävysten välisessä "täydessä rakkaudessa" voidaan tinkiä muilta osin, mutta ei platonisesta rakkaudesta.
Ei nuoriso (erit. nuoret naiset) taida kiimaosuutta hallita, yleisesti: he saattavat tietämättömyydessään rillutella ja siten pelata itsensä asemaa, josta ei enää "täyteen rakkauteen" ole nousemista.
"Sinkkuseksin ja avioliiton vertailu niin, ettei mitään muuta oteta huomioon kuin seksi, on nähdäkseni mahdotonta."
Nähdäkseni se on mahdollista.
"On oikeasti aivan eri asia tietää suhteen alkaessa, että kumppanilla on lapsi jonkun muun kanssa kun joutua asian eteen eläessään sitä suhdetta."
Nyt et vertaa sinkkuseksiä ja vierasseksiä aviossa. Vaan jotain ihan muuta aiheeseen liittymätöntä. Kun sinkut ryhtyvät seksiin, ei ole lapsia missään - on vain monenmoisia riskejä. Kun ukkomies ryhtyy vierasseksiin, ei ole lapsia missään - on vain monenmoisia riskejä.
"Et voi vain olettaa että mitään niistä negatiivisistä piirteistä mistä mainitsin ei tapahdu, ja ajatella että seksi on vain seksiä. Ihminen arvioi mahdolliset riskit ja hyödyt ja tekee päätökset sen mukaan. Avioliitossa ollessa seksi muiden kanssa on enemmän riski kuin hyöty. Niitä kaikkia "paskajuttuja" kun kaikesta huolimatta tuntuu sattuvan yllättävänkin useasti."
Kuten sanoin, samoja riskejä on molemmissa: sekä sinkkuseksissä että vierasseksissä aviossa. Ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla vierasseksi olisi enemmän riski kuin hyöty, mutta sinkkuseksissä olisi toisin. Sitä paitsi lievät aste-erto riski-hyöty-suhteissa eivät edes riittäisi perusteeksi sille jyrkäle kannalle, että sinkkuseksi ei kuulu muille, mutta vierasseksi kuuluu.
"En jaksa uskoa, että todellisessa maailmassa kukaan kertoisi uudelle kumppanille tämän häviävän seksitaidoissa edellisille kumppaneille."
Mitä se nainen sitten sanoo, kun mies asiaa kysyy?
"Ja niin kauan kun naisella ei ole seksikumppaneitaan kohtaan mitään tunteita, niin varmaan mitä taitavampi rakastaja, sitä suurempi nautinto."
Käytännössä aina on tunteita: panetusta/halua/himoa/intohimoa/ihastusta/yllättymistä/jännitystä/laukeamista/liikuttumista/.... Taitavuus tuskin pitkälle riittää: pitää olla seksikäs ulkonäkö/olemus/ääni, oikea tuoksu, "oikea" rytmi/rajuus/hellyys. Mikä on seksikästä ja oikeaa vaihtelee jonkin verran naisen mukaan.
"Useille naisille seksi on kuitenkin parasta rakastetun kumppanin kanssa."
Ei pidä verrata omenoita ja appelsiineja. No, jos rakastuu ensi silmäyksellä ja ennen ensimmäistä aktia, niin sitten voitaneen ottaa vertailuun.
"Se että joku on paras koko ajan vaatisi todellakin vain yhden seksikumppanin."
Kyse on siitä, kehen/keihin naisen voimakkaimmat eroottiset kokemukset/muistot liittyvät.
"Jos ajattelisit tätä asiaa naisen näkökulmasta ymmärtäisit, että teesisi ontuu pahasti. Mutta otat huomioon vain miehen nökökulman (myös naisen puolesta) ja siksi emme pääse asiassa eteenpäin."
Kerro mulle, mitä on se naisen näkökulma, johon viittaat.
"Kaikki tekemämme ja kokemammehan vaikuttaa meihin, ei suinkaan vaan harrastamamme seksi."
Kyllä, juuri näin. Miehen ja naisen suhteen kannalta kaikkein merkityksellisintä on se, mikä on erityistä miehen ja naisen suhteessa: seksuaalisuus/erotiikka.
Mutta toki on muitakin tärkeitä asioita, erityisesti liittyen elämänarvoihin ja niiden ilmenemiseen käytännössä.
""Sinkkuseksin ja avioliiton vertailu niin, ettei mitään muuta oteta huomioon kuin seksi, on nähdäkseni mahdotonta."
Nähdäkseni se on mahdollista."
Mutta kun se ei ole, koska emme elä hypootesissa. Kaikki liittyy kaikkeen, joka päivä tapahtuu jotain joka muuttaa asioita.
""En jaksa uskoa, että todellisessa maailmassa kukaan kertoisi uudelle kumppanille tämän häviävän seksitaidoissa edellisille kumppaneille."
Mitä se nainen sitten sanoo, kun mies asiaa kysyy?"
Ensinnäkään en ole koskaan edes kuullut, että miehet tenttaisisvat naisiaan heidän aiemmista seksisuhteista. Saati että haluaisivat vertailuja, joten koko kysymys on turha. Minun otokseni noin kolmisenkymmentä miestä ei ehkä ole tyydyttävän suuri, mutta kukaan ei ole koskaan kysellyt aikaisempia seksikokemuksia, muita kyllä.
Mutta jos mies kysyisi niin ei saisi vastaukseksi että häviää seksitaidoissa.
"Kyse on siitä, kehen/keihin naisen voimakkaimmat eroottiset kokemukset/muistot liittyvät."
Miksi olet päättänyt että ne muistorikkaimmat kerrat pitää olla kolme ensimmäistä? Ei siinä ole mitään järkeä. Seksi paranee kerta kerralta kun kumppaniin tutustuu paremmin.
"Kerro mulle, mitä on se naisen näkökulma, johon viittaat."
Tätä jo selitin. Naiselle tunteet mekitsevät yleensä todella paljon ja seksi on parempaa kun rakastaa. Ei ensimmäiset seksikerrat ole parhaita.
"Kyllä, juuri näin. Miehen ja naisen suhteen kannalta kaikkein merkityksellisintä on se, mikä on erityistä miehen ja naisen suhteessa: seksuaalisuus/erotiikka."
Tämä on niin suppea näkökulma, että lienetkö koskaan naisen kanssa suhteessa ollutkaan? Seksuaalisuus on osa parisuhdetta, ei sen ainoa tärkeä osa.
"Ensinnäkään en ole koskaan edes kuullut, että miehet tenttaisisvat naisiaan heidän aiemmista seksisuhteista. Saati että haluaisivat vertailuja, joten koko kysymys on turha."
Niiden miesten osalta, ketkä eivät halua tietää, miten itse suhtautuu/vertautuu naisen kokemusmaailmaan, niin kysymys on turha. Arvelen, että tällaiset miehet näkevät suhteensa naiseen lähinnä pragmaattisena, himoa ja kiintymystä ehkä, mutta ei ehkä niinkään intohimoa ja rakkautta.
"Minun otokseni noin kolmisenkymmentä miestä ei ehkä ole tyydyttävän suuri, mutta kukaan ei ole koskaan kysellyt aikaisempia seksikokemuksia, muita kyllä."
Pikaromansseissa, yh.den yön panoissa, festarihoidoissa ja sen sellaisissa miestä tosiaankin tuskin asia kiinnostaa. Ota laskuihin mukaan vain seurustelusuhteet eli yli kahden vuoden mittaiset suhteet, niin miehen tunnot voivat jo tulla näkyviin. Miksi luulet miesten kyselevän muista aikaisemmista kokemuksista kuin seksikokemuksista? Ovatko ne muut jutut merkityksellisempiä naiselle ja suhteelle, vaiko vain sellaisia joista on helpompi puhua?
"Mutta jos mies kysyisi niin ei saisi vastaukseksi että häviää seksitaidoissa."
Mikä se naisen rehellinen vastaus sitten olisi, jos kuitenkin suora kysymys esitetty?
"Miksi olet päättänyt että ne muistorikkaimmat kerrat pitää olla kolme ensimmäistä? Ei siinä ole mitään järkeä. Seksi paranee kerta kerralta kun kumppaniin tutustuu paremmin."
Ensinnäkin siksi, että monet suhteet kestävät vain enintään muutaman seksikerran verran - nämä on saatava vertailuun mukaan. Toiseksi ei pidä verrata omenoita ja appelsiineja - alkuseksi on yhteismitallista ja siinä tulee huomioitua ne primitiiviseen vetovoimaan liittyvät tekijät/perustuva yhteensopivuus. Toki voidaan sen lisäksi verrata suhteiden kypsemmän vaiheenkin seksiä.
"Tätä jo selitin. Naiselle tunteet mekitsevät yleensä todella paljon ja seksi on parempaa kun rakastaa. Ei ensimmäiset seksikerrat ole parhaita."
Joo, mutta rakkausseksi on eriasia kun rakkaudeton pano - molemmat merkityksellisiä juttuja ja eri akseleilla, yhteismitattomia. Toki voidaan lisänä verrata myös rakkaussuhteiden seksiä, mutta tällä lienee vähemmän merkitystä sen kannalta, miten mies rakastuu naiseen(sa). Muistetaan myös mummomuorin viisaus: ne (miehet) jotka ovat sopivimpia seksuaalisesti ovat toisinaan ihan eri ihmisiä kuin ne, joihin ihastuttaan ja rakastutaan.
"Tämä on niin suppea näkökulma, että lienetkö koskaan naisen kanssa suhteessa ollutkaan? Seksuaalisuus on osa parisuhdetta, ei sen ainoa tärkeä osa."
Väärin luettu. En väitä, että seksuaalisuus olisi parisuhteen ainoa tärkeä osa. Tärkein se on.
"Niiden miesten osalta, ketkä eivät halua tietää, miten itse suhtautuu/vertautuu naisen kokemusmaailmaan, niin kysymys on turha. Arvelen, että tällaiset miehet näkevät suhteensa naiseen lähinnä pragmaattisena, himoa ja kiintymystä ehkä, mutta ei ehkä niinkään intohimoa ja rakkautta."
Aika rankka väite, että mies joka ei tenttaa naisen aiempia seksikokemuksia ja sijoitustaan ranking-listalla, ei rakasta naistaan! Minulla alkaa olla vaikeuksia suhtautua juttuihisi enää mitenkään harkittuina... Täytyyhän sinun ymmärtää, että suuri osa miehistä ei ajattele samoin kuin sinä
"Miksi luulet miesten kyselevän muista aikaisemmista kokemuksista kuin seksikokemuksista? Ovatko ne muut jutut merkityksellisempiä naiselle ja suhteelle, vaiko vain sellaisia joista on helpompi puhua?"
Olettaisin, että miehiä ei ole kiinnostanut seksisuhteeni jonkun toisen miehen kanssa, vaan lähinnä se meidän välinen suhde. Miehet joiden kanssa olen ollut seurustelusuhteessa ovat kuitenkin olleet ihan tavallisia miehiä, joita on kiinnostanut seksin lisäksi myös ajatukseni ja se miten olen niihin päätynyt. Toki sama toisinkin päin.
"Mikä se naisen rehellinen vastaus sitten olisi, jos kuitenkin suora kysymys esitetty?"
En oikeasti pysty edes kunnolla kuvittelemaan kyseistä tilannetta, niin omituinen se minusta on. Mutta vastaukseksi saisi jotain mitä on totta mutta ei loukkaavaa.
"Muistetaan myös mummomuorin viisaus: ne (miehet) jotka ovat sopivimpia seksuaalisesti ovat toisinaan ihan eri ihmisiä kuin ne, joihin ihastuttaan ja rakastutaan."
Juu, painotus sanalla toisinaan. Ei suinkaan aina tai edes useasti.
"Väärin luettu. En väitä, että seksuaalisuus olisi parisuhteen ainoa tärkeä osa. Tärkein se on."
Tästä olen kanssasi eri mieltä.
Oletko koskaan ajatellut miten kokevat ne lukuisat naiset, jotka eivät koskaan saa orgasmia tai koskaan saa orgasmia miehen kanssa? Vai onko se vaan kylmästi niin, että nämä naiset eivät koskaan saa myöskään rakkautta?
"Mutta vastaukseksi saisi jotain mitä on totta mutta ei loukkaavaa."
Jos kysyy, monenneksiko paras on ja monestako. Onko vastaus "en kerro" tai "ihan hyvä olet"?
"Juu, painotus sanalla toisinaan. Ei suinkaan aina tai edes useasti."
Enpä enää muistakaan, miten asia oli omalta kohdaltasi ("tunteettomasta" alkuseksistä siis puhutaan).
"Oletko koskaan ajatellut miten kokevat ne lukuisat naiset, jotka eivät koskaan saa orgasmia tai koskaan saa orgasmia miehen kanssa?"
Olen. Kokevat varmaan, että heiltä jää jotain saamatta, mitä jotkut muut (naiset) saavat ja arvostavat.
"Vai onko se vaan kylmästi niin, että nämä naiset eivät koskaan saa myöskään rakkautta?"
Esittämäni teesi ei ota tähän mitään kantaani. Siis jättää mahdollisuuden sille, että he saavat siltä itselleen sopivimmalta mieheltä sitä erityistä rakkautta, josta puhun.
"Jos kysyy, monenneksiko paras on ja monestako. Onko vastaus "en kerro" tai "ihan hyvä olet"?"
En vaan näe tilannetta, jossa aikuinen mies kyselisi jotain tälläistä. Varsinkin yhdessä harrastetun seksin jälkeen, jossa molemmat ovat nauttineet? No, kysyttäessä lukumäärän kertoisin tottakai niinkuin se on, mutta en pysty laittamaan esim. seurustelusuhteissa harrastamaani seksiä paremmuusjärjestykseen. Muuten kuin siltä osalta, että nykyinen mieheni on paras. Sen sitten varmaan kertoisin.
Sinä painotat kovasti noita ensikokemuksia. Minulla ensikokemukset eivät ole parhaita kokemuksia kenenkään kanssa. Vain yksi mies on ollu suoraan sanottuna "huono pano", mutta kaikki muut ihan hyviä ensikokemuksiksi. En liene ainoa nainen, jolle seksi paranee kun kumppaniin tutustuu.
"Esittämäni teesi ei ota tähän mitään kantaani. Siis jättää mahdollisuuden sille, että he saavat siltä itselleen sopivimmalta mieheltä sitä erityistä rakkautta, josta puhun."
Mutta kun väität, ettei mies rakastu, jos ei ole naiselleen paras seksuaalisesti. Jos hän on ns. yhtä huono kuin muutkin? Miten sen rakastumisen kanssa sitten?
"En liene ainoa nainen, jolle seksi paranee kun kumppaniin tutustuu. "
Toisaalta moni nainen sekstailee sellaistenkin miesten kanssa, jotka eivät välitä jäädä enempiä tutustumaan.
"Mutta kun väität, ettei mies rakastu, jos ei ole naiselleen paras seksuaalisesti. Jos hän on ns. yhtä huono kuin muutkin? Miten sen rakastumisen kanssa sitten?"
Jos on yhtä huono kuin muutkin, niin silloin on paras (tai ei ainakaan ketään huonompi). Eli aivan hyvin sen rakastumisen kanssa.
Mä en taas ymmärrä, miksi on pakko puhua konservatiivisuudesta ja liberaalista. Suhtautuminen seksiin voi olla hyvinkin liberaalia ja vapaata, vaikka ei yhden illan juttuja harrastaisikaan ja suurin osa yhden illan juttujen harrastajista on kylläkin ihan samaa konservatiivista kastia; kumppani vaihtuu, mutta asento on lähestysaarnaaja ja samat temput tehdään kun aina ennenkin, koska luottoa ei ole. Osa saattaa olla ensihetkestä lähtien aina valmiita kaikkeen, mutta suurin osa ei ja iso osa yhden illan juttujen miehistäkin etsii nopeaa panoa: ei suorituksia ja kikkailuja ja naisen tyydyttämistä, vaan sen verran hyvää, että saattaa saada toisenkin kerran, mutta pääosin helppoa panoa. Naiset tuskin saavat edes orgasmia suurin osa. Ja joo, joo, rynnätkää nyt laumoin kertomaan, miten saatte orgasmin, mutta kun on ihan tosiasia, että naiset ei sitä lähelläkään kaikki ihan tuosta vaan saa, niin yhden illan tuttavuuden kanssa... Tuskin.
Mutta siis, vakituisiin suhteisiin panostavilla voi olla vaikka miten villi ja liberaali seksielämä, ei ne mene käsi kädessä välttämättä ollenkaan. Itsekään en yhden illan suhteita harrasta enää ollenkaan, mutta en todellakaan ole konservatiivi, enkä jaksa mitään yksitoikkoista panemista velvollisuuden vuoksi ;)
Sitäpaitsi ei ole kovin avointa suhtautumista sekään, että pitäisi suhtatua juuri kuten "minunkin". Eli jos "minä" nussin kaikkien kanssa, ei voi vaatia samaa muilta minkään liberaaliuden ehdoksi. Seksitaitoja taas ei opita yhden illan jutuissa, etenkään kun jokainen on yksilö ja jos aikoo ihmiseen tutustua seksuaalisesti, pitäisi tutustua juurikin siihen henkilöön eikä olettaa sen olevan "kuten muutkin". Tai jos joku oppiikin, kaikki ei. Kenelle nyt mikäkin on se juttu, voihan se olla tuntemattoman kanssa tavallaan helppoakin, kun ei välitä paskaakaan :)
Mutta en myöskään voi sietää sitä, että tiukkapipoisesti tuomitaan muut: ei se siitä oikeesti kulu eikä ketään huononna. Jokaisen intiimielämä pitäisi olla heidän omaa ja valintoja saa tehdä. Lisäksi inhoan tätä "konservatiivien" (sanotaan nyt vaikka sitten näin) muitten tuomitsemista ja yököttelyä, sukupuolitaudeilla provoamista, pelottelua, tuomintaa, siis tätä "olet tehnyt virheen joudut helvettiin" menttaliteettia, ja sellaista, että "kyllä minä hoidan aina asiat niin ettei vahinkoja satu" että ollaan niin täydellisiä että alkaa lähinnä kuvottaa ja mikä tahansa huorakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Se on asennekysymys.
Olisi kivaa, jos jokainen voisi vaan olla oma itsensä. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei heti halua seksiä harrastaa, kunhan on siitä rehellinen eikä ala kehittelemään sädekehää päänsä päälle sen takia. Eikä siinä, jos heti haluaa seksiä, kunhan ei heti ala painostamaan muita olemaan vaikka väkisin samanlaisia, ja osaa joskus odottaakin. Ihmisillä ei ole aikaa kuunnella eikä tutustua useinkaan enää, suhteeseen sännätään kaikki-mulle-heti-tyyliin ja kaikki siitä revitääänkin sitten irti. Tai sitten siinä yksinäisyyden läheisriippuvuudessa tyydytään mihin tahansa eikä taaskaan tietenkään... mitään aitoa ole. Kuunteleminen ja tutustuminen vie aikaa.
Olisi kivaa, jos jokainen saisi valita itselleen sopivimmin, ilman konservetiivisuutta tai muuta. Että ei tarvitsisi aina olla selittelemässä nokunoku... Miksei vaan että en halua seksiä ensin, vaikka seksiä haluankin, kattotaan kunhan tässä tutustutaan. Ja se ois että okei. Tai että jos nyt mennään sänkyyn, niin muistettas se, että jos oikeesti kyse ois vaan runkkauksesta, sen vois hoitaa yksinkin tai vaikka välineellä: siksi me sitä ihmistä tarvitaan, että me tarvitaan sitä ihmistä. Joten jos kunnioitusta olis, jos ei aina suurta rakkautta oiskaan.
Konservativismi oli vain termi joka tuli mieleen.
Tällä en tarkoita mitään muuta kuin sitä että seksi kuuluu vakituiseen parisuhteeseen jossa on muutakin yhteistä kuin seksi eikä suhde perustu seksille, on vain osa sitä.
Minulle on aivan sama mitä muut sinällään puuhaa, mutta olen pikkaisen alkamaan ihmettelemään asennetta jossa nähtävästi jopa tällä tavoin "konservatiivinen" nainen odottaa että miehellä olisi liberaalimpi suhtautuminen seksiin ja että hän on harrastanut seksiä ihan huvikseen jo.
"Mutta en myöskään voi sietää sitä, että tiukkapipoisesti tuomitaan muut: ei se siitä oikeesti kulu eikä ketään huononna. Jokaisen intiimielämä pitäisi olla heidän omaa ja valintoja saa tehdä. Lisäksi inhoan tätä "konservatiivien" (sanotaan nyt vaikka sitten näin) muitten tuomitsemista ja yököttelyä, sukupuolitaudeilla provoamista, pelottelua, tuomintaa, siis tätä "olet tehnyt virheen joudut helvettiin" menttaliteettia, ja sellaista, että "kyllä minä hoidan aina asiat niin ettei vahinkoja satu" että ollaan niin täydellisiä että alkaa lähinnä kuvottaa ja mikä tahansa huorakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Se on asennekysymys. "
Niin mutta toisaalta jokainenhan saa valita oman asenteensa ja suhtautua miten haluaa kun etsii itselleen kumppania.
En voi nähdä mitenkään seurustelevani esimerkiksi naisen kanssa jolle ihmisiä vaihdetaan suhteissa kuin sukkia, seksi on tärkeintä suhteissa ja yhden illan panot.
Lisäksi olen huomannut että monet nuoremmat naiset ovat vaihtamassa nuo yhden illan panot (joissa sinäkin sanot ettei ole luottoa ja orkkuja ei tule) vakipano suhteisiin joidenkin tuttujen kanssa.
Minulla ei ole mitään tarvetta huoritella ketään tai pitää itseäni parempana, mutta mietin vain että miten naiset kohtaavat tällaisen miehen. Onkohan sitä jotenkin syntynyt väärään aikaan ja väärään paikkaan kun tuntuu että miehellä pitäisi olla itseasiassa aika usein "se vain mielessä" vaikka naiset siitä marisevatkin kun joku sanoo että mieluummin odottaa sitä oikeaa jonka kanssa harrastaa seksiä kuin metsästää seksiä ja naisia.
Minusta jokainen voi elää kuten tahtoo, mutta muita ei saa vahingoittaa, eikä mielellään tietysti itseäänkän. Irtosuhteita tai maksullista seksiä harrastavat tuntuvat olevan jotenkin rikkonaisia. He eivät oikeasti kunnioita itseään, eivätkä muita. Seksikin taitaa olla enempi pakkomielle, jossa asian hienous on jäänyt tavoittamatta. Jos taas seksistä halutaan pidättäytyä niin, että pää alkaa seota ja tulee esim. kiroutumia, ei sekään tervettä ole. Joillekin selibaatti sopii, joillekin ei lainkaan.
"Sitten on monia naisia joita olen tuntenut ja heistä tulee kuva että he antavat miehelle seksiä että suhde etenisi tai he yrittävät "ostaa" itselleen vakaan suhteen antamalla miehelle seksiä. Toki tällaisia miehiäkin asiasta voisi kyseenalaistaa.." Ehkä turvaton ihminen "ostaa" seksillä elinkustannusten jakajaa, läheisyyttä, lievitystä yksinäisyyden pelkoon, sosiaalista statusta, isän lapselleen. Vielä nykyisinkin joistakin naisista on "noloa" olla sinkku eli mies kuuluu must-juttuihin siinä missä käsilaukkukin. Ja miesseuralaisen saa todella helposti sekä nopeasti tarjoamalla seksiä. Itse en näe seksiä minkäänlaisen kaupankäynnin välineenä.
Vikaa löytyy silloin jos alkaa arvostelemaan toisten sellaista seksuaalista käytöstä, joka ei loukkaa ketään osapuolta.
"ei loukkaa ketään osapuolta".
"osapuoli"
nimimerkiltä 22, vaan ei kuulu vastausta. Jos mies käy vieraissa, onko miehen vaimo silloin osapuoli? Kuka määrittelee, mikä loukkaa ja ketä? Tyhjää puhetta, ellei noihin vastaa.
No minä voin määritellä, että osapuoli on myös miehen tai naisen mahdolliset parisuhdekumppanit. Se, mikä loukkaa ei ole kovin helposti määriteltävissä. Voi varmaan turvallisesti sanoa, että pettäminen loukkaa käytännössä aina.
Miksi et määrittelisi osapuoliksi myös miehen ja naisen lapsia, sisaruksia, vanhempia, alaisia ja pomoa, miksi juuri parisuhdekumppanit? Eli missä ero. Sen ymmärtää, että seksin osapuolia ovat sitä seksiä harrastavat, mutta tässähän yritetään laajentaa osapuoliski myös muita.
Voi varmaan turvallisesti sanoa, että "siveetön" käytös loukkaa niitä, jotka käytöstä "siveettömänä" pitävät; se loukaa heidän siveyskäsitystä vastaan. Mikä sä olet määrittelemään, mikä mua loukkaa, voisin kysyä.
Mitä se muille kuin kumppaneille kuuluu, mitä aikuisten ihmisten välillä neljän seinän sisällä tapahtuu? Ei vanhemmillakaan ole aikuisten lastensa asioihin päättämistä siveellisyyden puolesta. Ei mikä tahansa loukkaantuminen ole oikeutettua. Mutta, sulla on arvosi ja mulla omani, vähän sallivammat.
Et salli, että asia kuuluisi muille kuin kumppaneille. (Miksi edes kumppaneille?)
Et salli (tai pidä "oikeutettuna") loukkaantumista mistä tahansa.
Et vaikuta kovin sallivalta.
Korjataan niin, että loukkaantua tietysti saa mistä tahansa, mutta yleensä ei ole oikeutettua painostaa toisia muuttamaan käytöstään pelkän loukkaantumisen takia.
Vapaus tehdä jotain on lähtökohta, asioiden kieltämiseen pitää olla jokin syy.
Kieltäisitkö kumppaniltasi vieraissa käynnin? Millä syyllä/perusteella?
Kiitos kun jaksoit tuon saivartelijan kanssa.
Lähdetäänkö siitä, että ilmiselviä asioita ei tarvitse perustella, mutta muusta voidaan keskustella.
Se mikä on sulle ilmiselvää, ei ole välttämättä sitä muille. Jos vieraissa käynnin kieltämisen perusteet ovat sulle ilmiselviä, niin pystynet napakat syyt ja perusteet tähän heittämään.
Jos vaimo lähtee vieraisiin, niin kai se sitä sen ukko loukkaa? Mä en tajua mitä sä oikein haet, vai huvikseskos louskutat leukoja? Harjoittele suoraan sanomista. Jos kaksi suhteessa elävää nussii vapaahetoisesti keskenään lakeja nuodattaen, niin so what?
Miksi sä mietit sitä mitä homot sängyssään tekevät? Ja aika paljon samoja juttua haluaa hetromieskin tehdä naiselle.
Muistin että tää olis ollu tää räsäs-keskustelu.
Ne "osapuolet" voi jokainen määritellä ihan loogisella ajttelulla. Paitsi jos on pakkomielteinen pilkunnussija.
Jokainen voi päätyä eri määritelmään. Eli ei hyvä. Asia edelleen avoin ja kyseinen väite tyhjä, kunnes perusteltu määritelmä annettu.
Kysyinkin edellisen kirjoittajan määritelmää, koska huomasin jo tuossa vaiheessa sen poikkeavan omastani. On hyvä tietää, mitä ihminen tarkoittaa osapuolilla, joille asiat hänen mielestään vielä kuuluvat.
Oma määrittelyni on toisenlainen, eikä siihen tarvita "loogista ajattelua" sen enempää :D
Seurustelu ja seksuaalisuus ovat asioita, joissa tervepäinen ihminen kuuntelee omaa sisintään, ei päiviräsäsiä, ei pornoteollisuutta, eikä sukulaisia ja tuttavia. Ulkoaohjautuvuus vie näissä asioissa harhaan ja tekee onnettomaksi.
Näissä kuten melkein missä tahansa muussakin asiassa kannattaa ottaa huomioon ikiaikaiset viisaudet, isän ja äidin neuvot, peruskoulun seksivalistus, isojen poikinen kertoma yms., jotta ei tekstisi lyhynäköisiä valintoja, virheitä, mahdollisesti mokia oman tulevaisuuden kannalta.
Haluat olla ulkoaohjaaja, miksi?
Ihmisen omaehtoinen, itselähtöinen, spontaani toiminta on illuusio. Ihminen on yksi ratas suuressa koneistossa, nappula pelien pelissä. Geeneillä pääsee melko pitkälle, mutta on koviin naiivia unohtaa meemit. Kovin naiivit ja sinisilmäiset ovat likinäköisiä eivätkä maksimoi onneaan pitkällä tähtäimellä.
Mikä sinä olet määrittelemään toisen ihmisen maksimaalista onnea pitkällä tähtäimellä?
Erityisesti kun ollaan nähty tuhannesti, että toisen onni voi olla toisen onnettomuus. Niinkin pienessä yksikössä kuin parisuhde.
Jollekin onnellisuus tai arvo sinänsä voi olla se, että parisuhde kestää mahdollisimman monta vuotta. Onko se maksimaalinen onni mielestäsi?
En ole määrittelemässä muoden (maksimaalista) onnea. En ole mitään sellaista väittänyt. Jokainen määrittelee itse oman onnensa. Mutta lyhynäköinen ja typerä ei tiedä ja tunne tietä omaan onneensa. Ei ole vaikea nähdä, että likinäköinen ahneus ei monessakaan asiassa vie parhaaseen tulokseen pitkällä aikavälillä, riippumatta siitä, miten paras tulos määritellään.
Luulen, että "lyhytnäköinen ja typerä" tekee kuten parasta sillä hetkellä on, koska hänen onnensa ei ole se yleisesti onneksi määritelty. Hän ei ole sen onnellistavampaa elämäntapaa kohdannut (vaikka sinun mielestäsi pitäisi olla).
Lyhytnäköinen ja typerä ottaa euron heti, kun ei tajua, että vuoden kuluttua saisi kymmenen, jos olisi ottamatta heti. Harmittelee ja katuu sitten, kun huomaa naapurin valinneen toisin ja lunastavan kymmenkertaisen pottinsa.
se mikä sinulle on 10 euroa, voi olla minulle -10 euroa.
"Mutta lyhynäköinen ja typerä ei tiedä ja tunne tietä omaan onneensa."
Sinä tunnet tien omaan onneesi, ja naapurinkin onneen katsot tuntevasi.
En näe sun vastauksessa mitään järkeä. Juuri niistä ihmisen itsensä arvostamista euroista puhutaan. Väite, että katson tuntevani tien naapurini onneen, on yksinkertaisesti perätön, väärä todistus. Kysehän on siitä, että kaukonäköinen näkee ja saavuttaa itse oman onnensa jollakin omalla tavallaan, lyhytnäköinen luultavasti ei.
Entä jos ei elä niin pitkään, että ehtisi nauttia kaukonäön hedelmistä? Elämänhän on tunnetusti epävarmaa.
Viisas ja kaukonäköinen toki huomioi monen moiset epävarmuudet toimintatapaa valitessaan. Jos arvelee elävänsä vain pari vuotta, niin silloin onnea maksimoidaan parin vuoden ajalle.
Aika paljon tämä on kiinni ihmisestä. Jollekin seksuaalisuus ei ole elämän tärkeimpiä asioita, jollekin se voi olla tärkeämpää.
Kyllä voit odottaa kumppaniltasi ihan mitä haluat, on eri asia löydätkö tällaista kumppania. Muilta ihmisiltä et voi mitään vaatia, jokainen elää omanlaisensa elämän. Ei tähän asiaan tarvita saarnaajia.
Miehen ei tarvitse olla yhtään liberaalimpi kuin miehestä tuntuu. Elät ihan niinkuin itse tahdot, tämän asian puitteissa. Kukaan ei vaadi sinulta yhden yön suhteita.
Ei tarvitse rillutella nuorena, mutta voi jos haluaa. Rilluttelun kautta, voi huomata, mistä pitää. Esim. pitääkö tiukemmasta menosta vai hellemmästä jne. Toisaalta jotkut ihmiset voivat olla ilman seksiä koko elämänsä. Aika yksilökeskeistä.
Nuoruuden rilluttelu ei kyllä sulje pois mitään, ei onnellista vakaata parisuhdetta eikä mitään muutakaan. Konservatiivi ei välttämättä löydä koskaan seurustelukumppania eli ei sitten koe seksiäkään.
Maailmahan ei ole mustavalkoinen.
Minä esimerkiksi seurustelin vakavasti ensimmäistä kertaa 23-vuotiaana. Tarkoittaa sitä, että jos en olisi yhden illan juttuja kokenut, en olisi vielä tuolloinkaan seksiä kokenut, koska eka suhde oli seksitön. Meitä siis yhdisti muu kuin seksi. No eihän se pidempän päälle toiminutkaan.
Näistä asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia. Kukin taaplaa tavallaan.
"Ei tarvitse rillutella nuorena, mutta voi jos haluaa. Rilluttelun kautta, voi huomata, mistä pitää. Esim. pitääkö tiukemmasta menosta vai hellemmästä jne."
Samoin perustein kannattaa jatkaa rilluttelua läpi elämän, koska erilaista selviteltävää riittää loputtomasti. Tämä on vasta-argumenttini, jonka mielestäni kumoaa perusteesi nuorena rilluttelulle.
"Nuoruuden rilluttelu ei kyllä sulje pois mitään, ei onnellista vakaata parisuhdetta eikä mitään muutakaan."
Tämä ei pidä paikkansa. On olemassa koko joukko miehiä, jotka eivät sitoudu naiseen, joka on nuoruudessaan rillutellut mutta sitoutuisi, mikäli "sama" nainen ei olisi rillutellut. Nämä miehet siis sulkeutuvat pois. Koska näitä miehiä ja toisaalta rilluttelevia miehiä' on verrattain paljon, käy mitä todennäköisemmin niin, että rillutelleen naisen on vaikea löytää itselleen sellainen toisenlainen, naisen ruilluttelua arvostava mies. Naisen monimuotoiset kokemukset luultavasti myös vähentävän rilluttelua arvostavan miehenkin kokemaa erityisyyttä, mikä laimentaa rakkautta, vähentää onnellisuutta ja kannustaa miestä hankkimaan itselleen - parisuhteen aikana tia sen jälkeen - vähintään vastaavat kokemukset kuin naiselleen ja tämän aiemmille kumppaneille.
Tarkoitin "Koska näitä miehiä ja toisaalta rilluttelevia naisia on verrattain paljon"
Että sä jaksat jauhaa tota samaa viikosta toiseen. Miten se voi häiritä niin paljon, jos joku tekee asiat niinkuin haluaa, eikä niinkuin sinä haluaisit? Ota sinä itsellesi se kokematon nainen jos tunnet ettet voi kokenutta rakastaa. Mutta lakkaa jankkaamasta samaa ja esittämästä mielipiteitäsi niinkuin ne olisivat kaikkien miesten mielipiteitä.
Mitäpä jos keskustelisit itse asiasta. Jos olet mies, voit esittää eriävän kannan, perustellusti tottakai. Jos jauhankin samaa, niin ota huomioon, että ainoastaan vastaan tai kommentoin jonkun jo uudesti sanomaa; en ole keskusteluita aloittanut samoista aiheista. Eli väärää puuta haukut. Ole hyvä.
Tottakai voi rillutella koko elämänsä, mikäs siinä. Mitä pahaa siinä on? Pitääkö kaikkien elää samalainen elämä? Etkä sinä voi sanoa, mikä tekee kenestäkin onnellisen ja mikä ei. Parisuhde ei tee kaikkia onnelliseksi ja hyvä niin.
Jotkut rilluttelee nuorena ja asettuu sitten aloilleen, toiset ei rilluttele mutta löytävät kumppaninen.
Toiset rilluttelevat koko elämänsä, toiset eivät ikinä löydä kumppania ja ovat ikuisesti ilman seksiä. Niin se vaan menee, ei voi mitään. Turha alkaa ketään neuvomaan, miten elää.
Mä en tunne näitä miehiä, jotka sallii itselleen rilluttelun, mutta ei naisille. Onneksi. Mä tunenn miehiä, jotka sallii muille sen minkä itselleenkin. Ja on kokemattomia miehiä, joilla on kokenut nainen ja toisten päin. Ihmisen arvoa ei vähennä se, miten on päättänyt elää. Tietysti sinä saat tuomita keitä haluat, se on sun oikeus. Mutta itse en lähde noille linjoille.
Ja mistä sitä ikinä tietää kuke kenenkin kanssa on vehdannut. Ei siitä edes tarvitse ikinä kellekkään kertoa eikä se kellekkään kuulu. Tietysti tuppukylässä on vähän vaikeampaa, mutta onneksi sellaisista paikoista pääsee pois, joissa pipo on liian tiukalla, jos niin tahtoo.
"Tottakai voi rillutella koko elämänsä, mikäs siinä. Mitä pahaa siinä on? Pitääkö kaikkien elää samalainen elämä? Etkä sinä voi sanoa, mikä tekee kenestäkin onnellisen ja mikä ei. Parisuhde ei tee kaikkia onnelliseksi ja hyvä niin."
En ole väittänyt, että koko elämän rilluttelussa olisi jotain pahaa. Tarkoitin, että samalla perusteillä, joilla puolustelet nuoruuden rilluttelun kannattavuutta, voidaan perustella koko elämän rilluttelun kannattavuutta. Toisin sanoen näkemyksesi mukaan ei ole perusteita lopettaa rilluttelua nuoruuden jälkeen, koska perusteet jatkamiseen ovat olemassa. Argumentaatiossasi on siis ilmeisestikin aukko. En ole yrittänytkään sanoa, mikä tekee kenestäkin onnelisen ja mikä ei. Vai olenko mielestäsi? Sanon vain sen, että mikäli haluaa mahdollisimman onnellisen ja rakastavan parisuhteen, ei naisen kannata nuoruudessaan rillutella (poikkeustapauksia on, mutta niitä ei kannata setviä näissä keskusteluissa, koska ne ovat verrattain harvinaisia).
"Jotkut rilluttelee nuorena ja asettuu sitten aloilleen, toiset ei rilluttele mutta löytävät kumppaninen.
Toiset rilluttelevat koko elämänsä, toiset eivät ikinä löydä kumppania ja ovat ikuisesti ilman seksiä. Niin se vaan menee, ei voi mitään. Turha alkaa ketään neuvomaan, miten elää."
Mikä lienee pointtisi? Huomaatko itse, mitä muotoa argumentaatiosi on? "Asiat vaan ovat ja menevät näin. Kenenkään ei kannata ketään neuvoa missään." Mitä mieltä itse olet tällaisen argumentoinnin järkevyydestä, logiikasta, asiallisuudesta, tehokkuudesta yms.?
"Tietysti sinä saat tuomita keitä haluat, se on sun oikeus. Mutta itse en lähde noille linjoille."
Tuomitseminen kuuluu sun sanavarastoon, ei mun. Mä puhun syistä ja seurauksista, lyhytnäköisyydestä ja kaukonäköisyydestä - onko tällaisessa pohdinnassa mielestäsi jotain moitittavaa tai jotain, mitä et kannata?
"Ja mistä sitä ikinä tietää kuke kenenkin kanssa on vehdannut. Ei siitä edes tarvitse ikinä kellekkään kertoa eikä se kellekkään kuulu."
Täh? Tarvitseehan se omalle kumppanille kertoa, jos/kun asia tätä kiinnostaa. Muuten joutuu perustamaan parisuhteensa valheelle ja petokselle, minkä luulisi monelle olevan kovin epätoivottu vaihtoehto verrattuna vastakohtaansa.
Tuntuu siltä ettet pidä naisia ihmisinä. Ajattelet naisia vaan seksin kautta.
Sinun pitäisi ymmärtää että jos ja kun joskus kohtaat sen sinulle sopivan ihmisen, ei menneellä ole mitään merkitystä.
Omat saivartelusi ovat kyllä epäselvemmät kuin nuo Miramellan.
"Sanon vain sen, että mikäli haluaa mahdollisimman onnellisen ja rakastavan parisuhteen, ei naisen kannata nuoruudessaan rillutella (poikkeustapauksia on, mutta niitä ei kannata setviä näissä keskusteluissa, koska ne ovat verrattain harvinaisia)."
Sä et nyt oikein ymmärrä, että suurin osa miehistä ei jaa tätä sun kieroutunutta näkemystäsi vaan ihan niin kuin Miramella yritti selittää, niin ihmiset on tai eivät ole suhteissa ihan naisen seksuaalihistoriasta välittämättä. Sun katsantokantasi on se harvinainen.
"Sinun pitäisi ymmärtää että jos ja kun joskus kohtaat sen sinulle sopivan ihmisen, ei menneellä ole mitään merkitystä."
Sinäkö sen päätät, miten täällä muiden pitää elämänsä elää?
"Omat saivartelusi ovat kyllä epäselvemmät kuin nuo Miramellan."
Perustelematon heitto.
"Sä et nyt oikein ymmärrä, että suurin osa miehistä ei jaa tätä sun kieroutunutta näkemystäsi vaan ihan niin kuin Miramella yritti selittää, niin ihmiset on tai eivät ole suhteissa ihan naisen seksuaalihistoriasta välittämättä. Sun katsantokantasi on se harvinainen."
Olet siis ymmärtänyt väärin. En väitä, etteikö miehet olisi suhteissa myös rillutelleiden naisten kanssa, jopa "vakavissa suhteissa". En väitä, ymmärrätkö? Nimenomaan nyt kolmikymppisinä avioituvissa pariskunnissa sulhasella lienee usein selvästi vähemmän (esim. 5) aiempia seksipartnereita kuin morsiammellaan (esim. 20) , tyypillisesti. Tämä on todellakin tosiasia. Teesini onkin se, että näissä liitoissa jää puuttumaan jotain oleellista, paljolti rilluttelun seurauksena, kuten että mies olisi vaimolleen seksuaalisesti kaikkein oikein/sopivin verrattuna naisen aiempiin kumppaneihin (ja tästä aiheutuvat seuraamuksen pariskunnan kokemalle yhteydelle ja suhteen erityisyydelle).
Tiedostava mies ei ryhdy vakavaan suhteeseen, jos ei ole naiselleen tuossa mielessä se oikein; tiedostavat miehet voivat olla melko harvinaisia, varsinkin nuorisossa - viidenkympin korvilla moni tavallinenkin mies jo sentään vaihtaa vaimoa, jos on perustan ongelmat tiedostettu.
Eikö sulta puutu argumentit siitä, että miten mies muka ei olisi sopiva seksuaalisesti kokeneelle naiselle, jos ei ole itse kokenut paljon. Miten perustelet tämän?
"Teesini onkin se, että näissä liitoissa jää puuttumaan jotain oleellista, paljolti rilluttelun seurauksena, kuten että mies olisi vaimolleen seksuaalisesti kaikkein oikein/sopivin verrattuna naisen aiempiin kumppaneihin (ja tästä aiheutuvat seuraamuksen pariskunnan kokemalle yhteydelle ja suhteen erityisyydelle). "
Tästähän sinulla on tuskin mitään näyttöä vai onko? Tämä on teesisi, mutta se ei perustu mihinkään. Eikö sinulle ole tullut mieleen, että kasvaessaan ihminen alkaa tajuata, että parisuhde koostuu muustakin kuin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja menneisyydestä. Tärkeimpiä asioita on yhteensopiva arvomaailma, huumorin tajua, tulevaisuuden odotukset jne.
Ja arvomaailmakin voi olla sellainen, että sinkkuna saa kokeilla, mutta parisuhteessa ollaan uskollisia.
Mun parisuhteessa olen juurikin se kokeneempi, mutta se ei vaikuta meidän rakastavaan parisuhteeseen mitenkään. Me ollaan todella hyvin toisillemme sopivia. Voisi olla, etten olisi niin paljon rillutellut, jos olisin heti teininä alkanut jonkun kanssa seurustella. Mutta kun kumppania ei silloin löytynyt toisin kuin miehelleni, niin minkäs voit. En kuitenkaan ihan ilman seksiä halunnut olla. Se ei kuitenkaan ole minkäänlainen juopa meidän välissä.
Teesisi on sikäli epäonnistunut, että et voi sitä perustella mitenkään etkä toteen näyttää. Useat tuntemani pari voivat hyvin vaikak nainen on vapaata nuoruuttaan viettänytkin.
Mikä on se oleellinen, mikä näistä liitoista jää puuttumaan? Mikä meiltä puuttuu? Mieheni on kuitenkin paras minulle myös seksuaalisesti. Nainen sitoo seksuaalisuuden usein tunteisiin. Seksi on sitä parempaa, mitä rakkaampi toinen on. Ja uskon että se menee näin myös miehillä.
Mikä on tiedostava mies? Eikö tiedostava mies tajua, että nuorena tulee tehtyä kaikenlaista, vaikkapa näpistettyä kaupasta karkkia. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä varasta. Meillä on erilaisia kausia.
Ja siitä elämän pituisesta rilluttelusta. Jos se tekee jonkun onnelliseksi, niin mitä sitten?
Ja kyllä sinä sanot, että vain se että nainen ei rilluttele nuoruudesssan voi tehdä hänestä onnellisen ja saattaa tasapainoiseen parisuhteeseen. Et kuitenkaa tätä mitenkään perustele. Sinä katsot asiaa vain omasta näkökulmastasi, joka on se, että sinä et kestä ajatusta, että joku toinenkin on joskus päässyt naisesi pesälle. Sinä haluat olla se harva ja valittu ja siksi juuri se paras. Mitä jos joku toinenkin on ollut hyvä? Se lienee kamalaa sinun mielestäsi.
Onneksi sinä olet harvinaisuus, ei ne muut. Voit toki itsellesi uskotella mitä vain, mutta kyllä se ole sinä jonka argumentointi menee kehää.
Olet ilmeisen naiivi tuossa menneisyys asiassa. Suhde ei parustu valheelle, jos et kerro kaikkea, mitä olet menneisyydessäsi tehnyt. Et edes kaikkea pysty kertomaan, koska et varmasti edes kaikkea muista. Ja nyt tarkoitan muutakin kuin seksuaalista historiaa. Eihän se historia eroa muustakaan historiasta, kuten sairaskertomuksista. Kait nekin pitää tietää.
Alkaako sinun parisuhteesi näin:
"Kirjoitatko kulta tähän paperille kaikkien seksisuhteidesi kestot, ajankohdat? Lisäksi haluaisin tietää, miten pisteytät kumppanisi asteikolla 4-10, että tiedän missä itse olen."
:D
Kyllä parisuhteessa jotain oleellista pitää toisen menneisyydestä tietää, mutta seksipartnereiden määrä nyt ei vaan kuulu niihin oleellisiin asioihin normaaleissa ihmissuhteissa. En tiedä tarkalleen monenko kanssa mieheni on ollut, eikä hän monenko kanssa olen ollut. Kuka niitä edes laskee? Sen tiedän, että mulla oli vähän aktiivisempi varhaisaikuisuus, koska hänellä oli 6 vuoden suhde ja minä olin sinkku 4 vuotta tuosta ajasta.
Joo, ainakin ihan yhtä paljon kun sinäkin tai nimimerkki Mies olen.
"Eikö sulta puutu argumentit siitä, että miten mies muka ei olisi sopiva seksuaalisesti kokeneelle naiselle, jos ei ole itse kokenut paljon. Miten perustelet tämän?
Esität tämän kolme kertaa vastauksessasi. Ennen kuin kolmesti kiellän, niin kysyn sulta seuraavaa. Etkö, käsi sydämellä, usko teesiini eli oletko vastakkaista mieltä? Mitä jos esitänkin perusteluja, esim. teesiäni tukevaa tutkimustietoa - lähdetkö kiistämään tutkimustulokset tai johtopäätökset? Entä mitä perimätietomme ja kirjallisuus (esim. Juhani Ahon "Juha") tietää asiasta - tukeeko teesiäni vai sen vastakohtaa?
"Tästähän sinulla on tuskin mitään näyttöä vai onko?"
Valitsen yhden. Vaimon vähäinen partnerimäärä ennustaa kestävää avioliittoa, sanoo tutkimus; katso esim. Laasasen postaus asiasta (sis. linkki alkuperäisartikkeliin):
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/45960-vaimon-vahainen-partnerimaara-ennustaa-kestavaa-avioliittoa
Toki kestävyys on vain yksi mittar, mutta näytöstä tämä käy kaikin tuomariäänin.
"Eikö sinulle ole tullut mieleen, että kasvaessaan ihminen alkaa tajuata, että parisuhde koostuu muustakin kuin seksuaalisesta yhteensopivuudesta ja menneisyydestä."
Kyllä. Noin yksinkertainen asia pitäisi ymmärtää jo 16-vuotiaana.
"Tärkeimpiä asioita on yhteensopiva arvomaailma, huumorin tajua, tulevaisuuden odotukset jne."
Väitän, että ei, jos tärkeydellä viitataan miehen ja naisen väliseen mahdollisimman "täyteen rakkauteen". Nimittäin eroottinen komponentti on ylitse muiden; muutkin tärkeitä.
"Ja arvomaailmakin voi olla sellainen, että sinkkuna saa kokeilla, mutta parisuhteessa ollaan uskollisia."
Onpa hassu tapa käyttää arvomaailman käsitettä. Yhtä hyvin voisi sanoa arvomaailman olevan sellainen, että sinkkuna saa näpistellä, mutta parisuhteessa ollaan näpistelemättä.
"Se ei kuitenkaan ole minkäänlainen juopa meidän välissä."
Että asia ei ole huonosti, ei tarkoita sitä, että se olisi välttämättä erityisen hyvin.
"Teesisi on sikäli epäonnistunut, että et voi sitä perustella mitenkään etkä toteen näyttää. Useat tuntemani pari voivat hyvin vaikak nainen on vapaata nuoruuttaan viettänytkin."
Koskien perustelemista viittaan näyttöön edellä. Toteen näyttäminen on liikaa vaadittu tällä foorumilla. Tiedämme, että monet parit eivät voi hyvin: petetään ja erotaan.
"Mikä on se oleellinen, mikä näistä liitoista jää puuttumaan? Mikä meiltä puuttuu? Mieheni on kuitenkin paras minulle myös seksuaalisesti. Nainen sitoo seksuaalisuuden usein tunteisiin. Seksi on sitä parempaa, mitä rakkaampi toinen on."
Ei välttämättä jää, mutta on suuri riski, että jää puuttumaan puhtaaseen himoon ja välittömään seksuaaliseen yhteensopivuuteen perustuva yhteys. Jos miehesi on sulle seksuaalisesti se oikein/sopivin mitattuna kolmella ensimmäisellä seksikerralla, niin silloin ei varmaan teiltä puutu tässä mielessä mitään oleellista. Ilmaisu "seksi on sitä parempaa, mitä rakkaampi toinen on" ei riittävästi erottele eroottisen rakkauden sävyjä; viittaan mummomuorin kommenttiin, joka toteaa, että toisinaan seksuaalisesti oikeimmat ovat aivan eri ihmisiä kuin ne, joihin rakastutaan.
"Mikä on tiedostava mies?"
Tiedostava mies mm. tietää mistä rakkaus koostuu, mitä nainen voi tuntea suhteissaan (erilaisiin) miehiin ja tuntee naisen seksuaalisen valinnan kaksoisstrategian.
"Eikö tiedostava mies tajua, että nuorena tulee tehtyä kaikenlaista, vaikkapa näpistettyä kaupasta karkkia. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä varasta. Meillä on erilaisia kausia."
Jos 45-vuotiaana vuoden ajan näpistelen, niin tekeekö se musta varkaan?
Se että asioita tulee tehtyä, ei tarkoita sitä, etteikä niiden tekemättä jättäminen voisi johtaa pidemmällä tähtäimellä paljon parempaan lopputulokseen.
"Ja kyllä sinä sanot, että vain se että nainen ei rilluttele nuoruudesssan voi tehdä hänestä onnellisen ja saattaa tasapainoiseen parisuhteeseen."
Liian jyrkkä tulkinta. Teesinihän on: rilluttelu lisää merkittävästi riskiä siihen, että nainen ei löydä itselleen kumppania, jonka kanssa koetaan "täyttä rakkautta" (koska seksin/himon/yms. saralla on puutetta verrattuna naisen aiempiin).
"näkökulmastasi, joka on se, että sinä et kestä ajatusta, että joku toinenkin on joskus päässyt naisesi pesälle. Sinä haluat olla se harva ja valittu ja siksi juuri se paras. Mitä jos joku toinenkin on ollut hyvä?"
No, kysymys ei välttämättä omalla kohdallani ajankohtainen. Puhun tyypillisen (nuoren)miehen "puolesta". Miestä EI välttämättä/useinkaan haittaa, jos joku muukin on pesälle päässyt, KUNHAN mies itse on se paras - kyllä vain, muut saavat olla hyviä, kunhan itse on paras. Tällainen "paras mies" voi kohdistaa naiseensa erityisen huomion/rakkauden, jota vaille nainen muutoin jää, ja päinvastoin nainen mieheensä.
"Suhde ei parustu valheelle, jos et kerro kaikkea, mitä olet menneisyydessäsi tehnyt. Et edes kaikkea pysty kertomaan, koska et varmasti edes kaikkea muista."
"Kaikkea" on olkinukkeargumentti - vältä! Suhde ei perustu valheelle, jos kerrot kumppanille kaiken sen, minkä tämä haluaa tietää. Yleensä on kerrottava ainakin kaikki huippukokemukset.
"Ja nyt tarkoitan muutakin kuin seksuaalista historiaa. Eihän se historia eroa muustakaan historiasta, kuten sairaskertomuksista. Kait nekin pitää tietää."
Kyllä "pitää", jos kumppani haluaa tietää. Jos kumppani haluaa tietää "liikaa", niin on vaihdettava kumppania itselleen sopivampaan.
"Alkaako sinun parisuhteesi näin:
"Kirjoitatko kulta tähän paperille kaikkien seksisuhteidesi kestot, ajankohdat? Lisäksi haluaisin tietää, miten pisteytät kumppanisi asteikolla 4-10, että tiedän missä itse olen.""
En puhu omasta puolestani vaan tyypillisen (tiedostavan) nuoren miehen. Vastaus on kyllä, siis ajatusmalli oikea, jälkimmäinen virke oleellisempi, toki toteutus tahdikkaampi ja tyylikkäämpi.
Seisot kovasti sen takana, että miehen pitäisi olla seksuaalisesti paras naiselleen. Tämähän ei ole mahdollista suurelle osalle miehistä. Vaikka nainen ei olisi kokeillut muita miehiä, niin ei hän elä tyhjiössä, vaan media ja ystävät esim. vaikuttavat hänen käsitykseensä mitä seksi voi olla. Eli pelkällä naisen kokemattomuudella ei voida turvata sitä, että mies olisi paras/sopivin seksuaalisesti.
Ylempänä mainitut huumori, persoonien yhteensopivuus, viihtyvyys yhdessä jne. ovat melkoisen tärkeitä asioita, ja varmasti vahvistavat seksuaalistakin yhteensopivuutta. Itse en keskittyisi noin tiukasti seksuaalisen parhauden korostamiseen, suhteessa on paljon muutakin. Mielestäni riittää hyvinkin pitkälle, jos mies on riittävän hyvä seksuaalisesti naiselle (ts. nainen saa melkein aina) ja muuten pari sopii hyvin toisilleen.
"Eli pelkällä naisen kokemattomuudella ei voida turvata sitä, että mies olisi paras/sopivin seksuaalisesti."
Ei niin eikä tarvitsekaan. Riittää, että mies on paras/sopivin verrattuna naisen aiempiin seksipartnereihin. Muulta osin olet aivan oikeassa: ympäröivässä maailmassa on kaikenlaisia "virikkeitä", jotka mukavasti ruokkivat mielikuvitusta; en näe tässä juurikaan ongelmaa.
"Itse en keskittyisi noin tiukasti seksuaalisen parhauden korostamiseen, suhteessa on paljon muutakin. Mielestäni riittää hyvinkin pitkälle, jos mies on riittävän hyvä seksuaalisesti naiselle (ts. nainen saa melkein aina) ja muuten pari sopii hyvin toisilleen."
Tietenkään seksuaalinen "parhaus" ei yksinkään riitä suhteeseen: se on välttämätön ehto, ei riittävä; lisäksi on viihdyttävä "riittävän hyvin" muutenkin yhdessä. En ymmärrä, miksi seks. parhaudesta kannattaisi tinkiä? Ensiluokkainen huumori ja yhdessäviihtyvyys voidaan ulkoistaa ystävyyssuhteisiin (joihin voi toki yhdistää vaikkapa keskinkertaista seksiä, jos tämä asianosaisille sopii).
Ainakaan minä neito en halua fyysisesti miestä, jolla on huono huumorintaju ja jonka kanssa en viihdy yhdessä. En voisi koskea edes tikulla sellaista, ei tulisi mieleenkään.
Jos pitää jostakusta niin vähän henkilönä, että "ulkoistaa" nuo tärkeät asiat muille ihmisille, niin mistä ihmeestä tippuisi seksi siihen yhtälöön?
Yhtä absurdia kuin sanoisi, ettei pidä jostakin ihmisenä, kaverina eikä edes 15 min. kahvitteluseurana, mutta haluaisi tämän kanssa naimisiin. Sulle ehkä mahdollista, jos näet naisessa vain genitaalit. Monille naisille mahdottomuus, varsinkin sellaisille "konservatiivisille" joita peräänkuulutat.
"Jos pitää jostakusta niin vähän henkilönä, että "ulkoistaa" nuo tärkeät asiat muille ihmisille, niin mistä ihmeestä tippuisi seksi siihen yhtälöön?"
Etkö huomannut, että kirjoitin seuraavasti?
"Tietenkään seksuaalinen "parhaus" ei yksinkään riitä suhteeseen: se on välttämätön ehto, ei riittävä; lisäksi on viihdyttävä "riittävän hyvin" muutenkin yhdessä."
Sanoin siis, että on viihdyttävä riittävän hyvin yhdessä eli että viihdytään yhdessä ilman seksiäkin. Se mikä voidaan ulkoistaa on huippukokemukset vaikkapa huumorin ja sielunkumppanuuden osalta; miehen ja naisen suhteessa riittää hyvä tai kiitettävä taso.
(Teesini on, että seksin osalta asia ei ole näin.)
Ei millään pahalla sua tai Laasasta kohtaan, mutta en koe häntä luotettavana tutkijana. Hän on hyvin tarkoitushakuinen tutkija ei objektiivinen. Sen kai jo tiesitkin. Jos sulla ois vaikka muita tutkimuksia aiheesta antaa?
Ja sen verran kokemuksesta, että ei ole rilluttelu vaikuttanut parisuhteen seksiin mitenkään. Ehkä oon harvinaisuus sitten. Ja mies (jolla on itsetunto paikallaan) kestää kyllä sen, että joku toinenkin mies on voinut olla hyvä sängyssä. Kestäähän nainenkin sen, että miehellä on ollut muita hyviä seksikumppaneita. Nyt me käytämme oppimme toisiimme ja nautimme hekumallisesta seksistä. Täysin kokemattomilla se tuskin olisi mahdollista. :)
No sit en ihmettele, jos sun kanssa ei moni alkaisi suhteeseen, sen verran olisi naurettava alku.
Onneksi meillä ei tommosia kysellä, kun keskitytään ihan tähän hetkeen ja tulevaan. Epäilen suuresti, että jonkun tekisi onnelliseksi menneisyyden tonkiminen.
että äläpä nyt sekoile.
"Jos sulla ois vaikka muita tutkimuksia aiheesta antaa?"
Se ei ole Laasasen tutkimus, mikä selviää kyllä sullekin, jos vaan katsot Laasasen postauksen ja linkin.
"kestää kyllä sen, että joku toinenkin mies on voinut olla hyvä sängyssä. "
Teesini onkin se, että hyviä saa edellisetkin olla, kunhan viimeinen on paras.
"Nyt me käytämme oppimme toisiimme"
En oikein ymmärrä, mihin viittaat opilla. Oppia mitä?
"Epäilen suuresti, että jonkun tekisi onnelliseksi menneisyyden tonkiminen."
Yrität tonkimis-retoriikalla väritellä ja sävytellä mielenmaisemasi mukaan.
Fakta kuitenkin on, että onneen kuuluu yleensä rakkaus. Ja kun mies rakastuu naiseen, mies haluaa tietää, millainen nainen on ja miten mies suhtautuu naisen kokemusmaailmaan. Edelleen ihminen haluaa, että häneen rakastuttaisiin ja että häntä rakastettaisiin sellaisena kuin hän on. Tähän ei voi päästä käsittelemättä menneitä merkityksellisiä asioita. Menneisyyden muistoista, yhteisistä ja erillisistä, puhuminen on yleistä ja perinteikästä ihmisten, ystävysten ja rakastavaisten välistä seuranpitoa, joka on paitsi viihdyttävää, myös lähentää ihmisiä ja syventää suhteita.
lähtökohtaisestihan tässä maailmassa ei kannata odottaa keltään mitään koska kaikilla on vapaus toteuttaa itseään.
"Onko siinä että ihmisiltä tai siltä kumppanilta odottaa seksuaalista pidättyväisyyttä?"
-Ei kai siinä väärää ole mutta se riippuu naisesta keltä sitä odotat? Miksi odotat jotain sellaista naiselta joka ei jaa kanssasi samoja arvoja? Jos taas jakaa, voitte sitten yhdessä keskustella pidättäytymisen mahdollisista hyödyistä.
Kaiken kaikkiaan ihmisluonnon ja elämän mystisyys ja ihanuus (kuin myös kurjuus) liittyy faktaan ettei meistä kukaan ole juuri samanlainen kuin sinä itse. Tuskin itsekään "synnyit" ajatellen noin (ellet sitten ole uskontosi sisällä siihen arvoon kasvanut?).
Relvantinpaa olisi pohtia:
- Onko siinä mitään väärää jos toinen ei ajattele asiasta kuin sinä?
- Onko sinulla oikeutta vaatia ihmiseltä joka ei ole samassa tilanteessa ja elänyt samoja asioita kuin sinä sitä pidättäytyvyyttä. Jos etenkään et ole koko ikääsi ollut pidättäytymisen kannalla vaan esimerkiksi herännyt siihe kyllästyttyäsi irtosuhteisiin/ja tai niistä koituviin mahdollisiin seurauksiin tms...mitkä syysi sitten ovatkin.
Minä tässä ainakin voi todeta että iloitsen puolestasi jos omaat tällaisen näkemyksen - etenkin koska se ei ole keneltäkään pois. Kiinnostaisi kuulla lisää minkävuoksi olet siihen päätynyt jne. Se on aina mielenkiintoista..
Miksi minun pitäisi perustella omat arvoni eikä toisten joiden mielestä seksiä tuleekin harrastaa vapaasti kunnes löytyy se yksi oikea.
Vai johtuuko se siitä että näkemykseni on normaalista heteromiehen vapaan seksin näkemyksestä poikkeava?
"Tuskin itsekään "synnyit" ajatellen noin (ellet sitten ole uskontosi sisällä siihen arvoon kasvanut?). "
Ja sinäkö synnyit että mitä enemmän seksiä mitä useamman partnerin kanssa kokeillen ennen varsinaista suhdetta niin sen parempi?
"- Onko siinä mitään väärää jos toinen ei ajattele asiasta kuin sinä?
- Onko sinulla oikeutta vaatia ihmiseltä joka ei ole samassa tilanteessa ja elänyt samoja asioita kuin sinä sitä pidättäytyvyyttä. Jos etenkään et ole koko ikääsi ollut pidättäytymisen kannalla vaan esimerkiksi herännyt siihe kyllästyttyäsi irtosuhteisiin/ja tai niistä koituviin mahdollisiin seurauksiin tms...mitkä syysi sitten ovatkin. "
Totta kai on oikeus vaatia kumppanilta mitä minä odotan?
Olisin kaksinaismoralisti jos olisin rillutellut nuorempana ja nyt odottaisi että toinen ei olisi tehnyt samoin.
Seksikokemukseni liittyvät parisuhteisiin lukuunottamatta ekaa kertaa joka oli sellainen pikku romanssi silloin joskus muinoin.
Syy minkä takia asiaa kysyn että tämä asia on noussut esiin itse aikalailla pidättyväisten naisten kanssakin eli että miehellä tulisi ollut olla meneillään jonkin sortin "peliä" myös silloin sinkkuna. Samoin tutustuin pieneen naisporukkaan jossa jokainen vaikuttaa olevan aikalailla kevyiden suhteiden kannalla joista voisi kehittyä jotain syvempää. Tällaisena miehenä tuli sellainen olo että se on oikeastaan sama mitä minä heistä ajattelen koska heidän mielestä minussa on jotain vikaa kun en ole niin herkästi sänkyyn hyppäämässä.
Eli onko seksuaalinen konservatismi ja yleinen pidättyväisyys sekä harkinta vain niin pahasti muodista että sen harrastajat ovat jotain outoja friikkejä?
Ei minusta, eikä varmasti kaikista muistakaan. Lienee paljonkin meitä joiden mielestä ihmisellä ei ole velvollisuutta harrastaa mahdollisimman paljon seksiä mahdollisimman monen eri henkilön kanssa. Suoraan sanoen minua ei ihmisten naimapuuhahistorioiden pohtiminen ei juurikaan kiinnosta. Minulta sinäkin saat luvan pidättäytyä tai rellestää tai tehdä jotain siltä väliltä, enkä pidä sinua lainkaan friikkinä.
"Eli onko seksuaalinen konservatismi ja yleinen pidättyväisyys sekä harkinta vain niin pahasti muodista että sen harrastajat ovat jotain outoja friikkejä?"
En voi uskoa että sinua pidettäisiin nyt sentään friikkinä mutta varmaan valtavirtaa vastaan kuitenkin ponnistelet. Meidän kulttuurissahan uskotaan että miehen tekee aina mieli ja mies on aina valmis...
Useimmille ihmisille kai seksin harrastaminen ei ole se kaikkein tärkein juttu. Tämä myös siis niin päin, ettei ole sen suurempaa syytä pidättäytyäkään. Monet ajattelevat ettei se haittaa mitään, eikä ole keneltäkään, pois vaan yhteinen nautinto.
Sinä olet halunnut nostaa seksin "jalustalle" ja pidät sitä hyvin tärkeänä kriteerinä. Sellaisia naisiakin kuitenkin löytyy varmasti mutta ovatko he muuten sellaisia kuin haluat onkin jo toinen kysymys.
kyse onkin siis vähän muusta; ” Seksikokemukseni liittyvät parisuhteisiin lukuun ottamatta…” Sinulla on siis kokemuksia, vieläpä parisuhteesta! Sehän on paljon enemmän kuin pelkät yhden yön suhteet. Et siis oikeastaan ole mikään konservatiivi tai pidättyväinen vaan vähän paremmin osaat olla sinut seksuaalisuutesi kanssa, etkä ole jakamassa itseäsi kaikille tarvitseville.
Se on melkoista friikkiyttä nykyään, etenkin nuorten miesten keskuudessa, jotka kilpailevat sillä kuinka monta kaatoa ovat saaneet. Mahtaa sinulla olla melkoinen painostus muiden miesten osalta? Eivätkä he pidä sinua vähän outona, kun et käytä ”biologista oikeuttasi jakaa siementä mahdollisemman monen naisen kanssa”? Samoin että et ole valmis pettämään naistasi juuri tämän valtavan ”panetuksen kourissa”? Tuskin naisille olet mitään muuta kuin hieno juttu.
Oikea konservatismi on sitä että pidättäytyy kaikista seksisuhteista ennen avioliittoa. Eli sinähän olet rillutellut jo aika tavalla….
Kuvittelin että tämä asia oli selvä.
Jos nimimerkkikin on "ei kokematon mut" ja puhun parisuhteesta enkä avioliitosta niin eikö se ole selvää?
Mikä muu termi kuin "konservatiivinen" sitä kuvaisi? "Vähän konservatiivinen"?
Kyllä osa miehistäkin voi kysellä että eikö ole emäntää tällä hetkellä (koko ajan pitäisi olla kierrossa) mutta muistetaan nyt että heterona en ole kiinnostunut heidän mielipiteistään vaan Naisten mielipiteistä.
"Tuskin naisille olet mitään muuta kuin hieno juttu. "
Ei se kyllä siltä vaikuta joidenkin kokemusten myötä. Täälläkin oli sinullakin oletus että olen joku avioliittoon odottelija...
"Eli sinähän olet rillutellut jo aika tavalla…. "
Rilluttelulla tarkoitin sitä että seksiä harrastetaan seksin vuoksi eikä parisuhteessa ollessa.
sinä aloitat keskustelun niin voisit kai samalla perustella miksi kannatat tätä pidättyvyyttä? Vai kuvitteletko arvojen olevan jotenkin "sisäsyntyisiä"? Hahaa, minäpä keksin juuri etten kannata alkoholin juomista mutta en kerro miksi. Sitten vaadin sitä muiltakin..Mikä pointti? - on ainut kysymys joka jää ..
Tee iha rauhassa mitä haluat tai ole tekemättä.
harhaan. Konservatiivisuus tarkoittaa että kannattaa perinteisiä arvoja. Ehkä sinulle nuo 80 luvun arvot ovat perinteisiä mutta ei minulle. Tarkoitat siis ihan tavallista tapaa että seurustellessa harrastetaan seksiä mutta irtopanoja vältellään. Ei kovin konservatiivista minusta.
Ihmettelen jo millaisten ihmisten keskellä elät? Kuulostaa lähinnä joltain juppiseurapiiriltä. Miksi ei tuollainen mies kelpaisi? Tavallinen normaali suomalainen mies…
" Ehkä sinulle nuo 80 luvun arvot ovat perinteisiä mutta ei minulle. Tarkoitat siis ihan tavallista tapaa että seurustellessa harrastetaan seksiä mutta irtopanoja vältellään. Ei kovin konservatiivista minusta. "
Kyllä se nykypäivänä on jo suorastaan äärikonservatiivista.
Puhutaan vaikkajostain liberalismista ja puhutaan tosiaankin siitä mitä se oli 60-luvulla, niin se on sitä että asutaan yhdessä vaikkei olla naimisissa!
suhtautuminen seksiin?
Minun mielestäni kumppaniltaan voi vaatia mitä tahansa, tai siis tarkemmin sanottuna kenelläkään ei ole velvollisuutta hyväksiä kumppanikseen sellaista ihmistä, oka ei täytä hänen vaatimuksiaan. Jos vaatimukset ovat liian omituisia tai hankalia, sitten täytyy olla yksin.
Nykyisen vaimonikin meinasin jättää heti alkuunsa, kun se antoi omasta mielestäni turhan helposti.
Sitä mäkin jo aiemmin sanoin, että kumppaniltaa saa vaatia mitä vaan.
Mutta muita, jotkaa elää eri tavalla kuin itse, ei voi tuomita. Ja tuomitsemisella tarkoitan sitä, että rillutellut nainen ei muka voi saada onnellista parisuhdetta. Voi toki mutta ei konservatiiviesti asiaan suhteutuvien kanssa. Eikä varmaan tahtoisikaan :)
Tottakai mies saa olla juuri, mitä itse tahtoo.
miehen nussima huora tämä vaimosi sitten on?
mitäs väärää siinä on jos toisilla on vako märkänä ja toisilla kuivana...
En huolisi miestä jolla on yhden yön suhteita takanaan. Mutta toisaalta en myöskään huolisi vanhoillista miestä, koska on suuri todennäköisyys että sellaisilla on myös muutenkin vanhoilliset asenteet. Eli minulle kelpaa mies, jolla ei hypi sängystä toiseen, mutta ei odota samaa minulta.
Minä syyttäisin tv- sarjaa "Sinkkuelämää", jos nyt puoliksi vitsillä sanon.;) Tarkoitan, ettei kukaan oikeasti ole esimerkiksi "Samantha Jones", mutta moni varmaan haluaisi olla ja kuvittelee olevansa, koska vaikutteita media tyrkkää realismin ulkopuolelta. Veikkaan, että monen voi näinä päivinä olla vaikeaa kertoa, ettei tykkää ja nauti bylssäämisestä vaikka yhdenillansuhteiden merkeissä, koska periaatteessa ja tietyssä mielessä voitais ajatella, että seksuaalisten irtosuhteiden hyväksymiseen on trendikylttyyrismissä olemassa jopa sosiaalinen altistus. Samaten kaikenlainen seksistä höpöttäminen pitäisi nykyisin hyväksyä, mukamas normaalina asiana, vaikka kaikkia se ei kiinnosta. Kato vaikka paneelikeskusteluja, joissa jos jonkinmoiset yhteiskunnan varoilla koulutetut seksuaaliterapeutit hokee, että sun on iihan "normaalia" ostaa vaikka dildo ( MITÄ ONKO SELLAISEENKIN NYKYISIN SOSIAALINEN PAKKO?) tai runkata (ihmiset runkkaa kuitenkin ja muutenkin, joten miksi SIITÄKIN AIHEESTA on pakko puhua?).
Mä en koskaan ole tuntenut yhtäkään todella paljon irtosuhteita harrastanutta, joka olisi onnellinen tai ylpeä siitä taustastaan. On sitä itselläkin tullut nuorena sähellyttyä, mutta mitä omia kaksikymppisaikojani muistelen, niin kyllä siinä oli toisaalta jokin ällöttävä pakko korostaa seksuaalista kokeneisuutta, vaikka todellisuudessa oli ujo ja arka, kokematon ja aitoa rakkautta kaipaava tyttö. Muistelin, että n. kakskolmoseksi mä valehtelin seksikokemusteni määrää rankasti ylöspäin, kosken kehdannut kertoa kenellekään, etten halua maata kenen tahansa kanssa ja etten sitä ole tehnyt. Olin menevä, ns. "räväkäksi" tiedetty, melko kaunis ja lukuisia komistuksia deittaava ( eli siten mulla varmaan luultiin olevan paljon seksisuhteitakin) ja oikeasti varmaan tyyppi, josta monet arveli, että mulle ehkä olisi luontevaa vapaa seksi, mutta se todellisuus asiasta oli toista.
Mä en sanoisi, että seksiä pitäisi harrastaa ainoastaan rakkaudesta - siihen en itse ainakaan pysty, koska jos mä tapaan ihmisen, joka vetää eroottisesti multa jalat alta, makaan sellaisen kanssa jos voin ja jos siihen on mahdollisuus, mutta se on ainoastaan säälittävää, jos kunnitoiusta kuka tahansa ostaa menemällä sänkyyn ja keräilemällä seksikokemuksia, kuin paraskin nymfo tai casanova. About kuuden, alta kymmenen ihmisen kanssa olen oikeasti harrastanut seksiä ja olen yli kolmikymppinen.
Läheisessä parisuhteessa ainoastaan, voi seksi olla hyvää. Kiintymystä sisältämätön seksi on merkityksetöntä, enkä jaksaisi raflasta pokailla ketään panoja varten. Muistan sen häpeän ikuisesti, kun kerrankin heräsin yhden miehen vieressä ja siinä sitten aamulla sanottiin, että moro ja päivää ja hyvää jatkoa. Yhdenillan suhteet ei sovi kaikille.
Se on hieno, että puhut tuosta aiheesta rohkeasti. Ei tosiaankaan tarvitse harrastaa yhden illan suhteita, jollei koe niitä omakseen ja jos vierastaa sellaisia. Minä ainakin vierastan.:)
26-vuotiaana sairastuin psyykkisesti ja aloin käydä avohoidossa.Samalla kun olen pikkuhiljaa parantunut,on minulle selvinnyt,että irtosuhteita en kaipaa.Jos löydän Herra Oikeanlaisen antaudun tietnkin myös seksuaalisesti mutta muuten en "lähde baanalle" ,ulos yöhön iskeäkseni kertapanoa.Itse asiassa teknobileet aiheuttivat jossain määrin henkistä sairastumistani koska en sittenkään halunnut olla niin tyrkyllä.Tein virheen nuorena kun pukeuduin avonaisiin kaula-aukkoihin.Annoin itsestäni halvan vaikutelman ja miehet olivat törkeitä ja röyhkeitä.Koska tällä hetkellä ei ole miesystävää, elän täysin seksittä.Tärkeintä minulle on henkinen paraneminen ja hyvinvointi.