En jaksanut olla enää kynnysmatto.
Nähtiin aina vain silloin kun hänelle sopi. Hän saattoi perua tapaamisen viime hetkellä ihan ihmeellisistä syistä. Autokyydit kyllä kelpasisvat, ikinä en saanut bensasta korvausta. Ostin hänelle synttäri ja joululahjoja. Itse en saanut mitään. Itse aina ehdotin hänelle tapaamisia, hän ei ole vuosiin pyytänyt minua mihinkään.
Kuuntelin hänen murheitaan, mutta kun aloin kertomaan omistani, en saanut sympatiaa.
Kun sanoin että ei käy enää, niin sain kuulla olevani paha ihminen.
En ole ilkeä, olen vain löytänyt itsekunnioitukseni.
Nähtiin aina vain silloin kun hänelle sopi. Hän saattoi perua tapaamisen viime hetkellä ihan ihmeellisistä syistä. Autokyydit kyllä kelpasisvat, ikinä en saanut bensasta korvausta. Ostin hänelle synttäri ja joululahjoja. Itse en saanut mitään. Itse aina ehdotin hänelle tapaamisia, hän ei ole vuosiin pyytänyt minua mihinkään.
Kuuntelin hänen murheitaan, mutta kun aloin kertomaan omistani, en saanut sympatiaa.
Kun sanoin että ei käy enää, niin sain kuulla olevani paha ihminen.
En ole ilkeä, olen vain löytänyt itsekunnioitukseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sen perusteella mitä kirjotit ni teit ihan oikein. Kyllä niitä hyviäkin ystäviä löytyy. :)
menettänyt ystävää.. hän menetti ystävän... näin oli myös mun x tyttöystävän ja mun kanssa..
Häneltä meni ystävä, sinulta hyväksikäyttäjä. Löydät kivoja ystäviä vielä, älä lannistu.
Eli tutustutin parhaan kaverini hyvää miespuoleiseen kaveriini, joka sitten rakastui bestikseeni epätoivoisesti. He ovat säätäneet keskenään kaksi vuotta, ilman että mitään kunnollista fyysistä suhdetta on syntynyt. Miespuoleinen kaverini on tehnyt selväksi seurassa, että olen hänelle se kakkonen. Ohareita yhteisesti sovittuihin juttuihin on tullut pienellä varoitusajalla jos bestikseni on keksinyt jotain muuta, minua ei ole huomioitu seurassa jos olemme olleet kolmisin, mielipiteitäni on mitätöity, minut on leimattu ongelmalliseksi ja herkkänahkaiseksi yms. Nyt tilanne meni siihen, etten enää jaksanut olla miespuoleisen kaverini kanssa väleissä. Miehen pää pehmeni liikaa tästä mukasuhteesta ja kaikki lojaliteetti ystävyydestä katosi ja muuttui toisarvoiseksi. Olo on tosi loukkaantunut ja surullinen, mutta parempi näin. Ikävää ettei tämä henkilö näe miten bestikseni käyttää häntä hyväksi ja hän on halukas vaihtamaan meidän ystävyytemme tuohon löyhässä hirressä roikkumiseen. En tiedä vielä miten bestiksen ja minun suhde kestää tämän.
Itsekunnioitus voi olla välin tiukassa kun etsii vaan ystävää. Minulla vastaava tilanne ystäväni kanssa. Toimin hänen kuskinaan, muuten ei huvita nähdä, ellen sitten lähde baariin. Hän ei voi käydä meillä koska inhoaa koiria ja pikkulapsia mitä joskus saattaa olla kylässä. Olenkin miettinyt miten sairas täytyy ihmisen olla että inhoaa jotain noin....ettei voi olla edes samassa tilassa heidän kanssa.
No, nyt alkaa omakin itsekunnioitus toivottavasti jo nostaa päätään. Lopetan säälimästä toista ja jatkan matkaani. Kun hän kerran on tunnevammainen pintakiiltokuva ei todella edes kuuluu kaveripiiriini. Saa etsiä kuskin nyt muualta...
Rajat on joskus laitettava, vaikka se kipeää tekisikin. Mutta jatkuva kynnysmattona oleminen vasta hajottavaa onkin ja ystävyys ei saa perustua toisen hyväksikäytölle tai jatkuville loukaamisille. Onhan se kipeää tunnustaa tosiasiat, etenkään kun ei tiedä miten kaveripiiri tulee hajoamaan ja onko enää ystäviä kun siitä kuviosta lähtee. Kaipa sitä seuraa aina jostain löytää ja tekemistä. Pääasia että on itse ehjä ja voi hyvin.