Taas on yksi parisuhde takana, ja olen ihan rikki. Tuntuu, että olen aina se, joka jätetään. Inhottaa edes ajatella seuraavaa suhdetta, mutta annan ajan kulua reippaasti ennen kuin edes alan tapailemaan uusia miehiä. Mitä siis minulle tapahtuu joka suhteessa? Tapaan miehen, joka vaikuttaa kaikin puolin "sopivalta". Aloitamme tapailun, mies selvästi ihastuu (minä myös), sitten tulee yllätyskäänne. Miehen mieli muuttuu.
En ole sellainen persoona, joka on myyty heti kättelyssä, koska olen aina ollut hitaasti lämpenevä. Esimerkiksi edellinen suhteeni alkoi siten, että olin ensimmäisien treffien ja toisienkin jälkeen hiukan epävarma, mutta nämä tunteet menivät ohi ja seurustelimme erittäin tiiviisti yli puoli vuotta. Sitten kuin salama tyhjältä taivaalta, mies ilmoitti, että ei olekaan niin kiinnostunut enää. Siis oli aluksi, mutta jotain muuttui. Itse olen siinä vaiheessa ihastuneimmillaan jne. Olen joka kerta yrittänyt keskustelulla saada selville, että mitä tapahtui ja minne katosi se halua olla yhdessä, mutta turhaan.
Nykyään pelkään sitä, että mies on ihan myyty heti ensi tapaamisella, koska niin on minulle joka kerta käynyt. Onko se sitten huono merkki, että mies ihastuu nopeasti ja palvoo sinua suhteen alussa? Olenko vain sitten törmännyt vääränlaisiin miehiin? Olen ihan sekaisin, kun tuntuu, että itsetuntoa parisuhteeseen ei riitä, kun nykyään pelottaa, että vähän ajan päästä kuitenkin viedään matto alta. Sitäkin olen miettinyt, että miksi miehet haluavat esitellä uutta tyttöystäväänsä innolla muille. Olenko jotenkin onnistunut olemaan aina se laastarisuhde?
Olen myös sitä pohtinut, että "etsinkö" vääränlaisia miehiä. Minulle miehen älykkyys ja kiltteys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi tietynlainen kunnianhimo on oleellista.
Mielessä liian monta kysymystä, mutta ei ainuttakaan vastausta. Toivottavasti joku, jolla on jotain muutakin kuin haukuttavaa viitsii vastata kysymyksiini.
Tämän viestin kirjoitti 25-vuotias nuori nainen, joka uskoo vielä löytävänsä miehen, joka haluaa perustaa perheen kanssani. En ole siis katkeroitunut näin nuorena. Tällä hetkellä sitä vain miettii, että altistanko itseni jatkuvasti vääränlaisille suhteilla ja miten se normaali rakkaustarina saa alkunsa..
En ole sellainen persoona, joka on myyty heti kättelyssä, koska olen aina ollut hitaasti lämpenevä. Esimerkiksi edellinen suhteeni alkoi siten, että olin ensimmäisien treffien ja toisienkin jälkeen hiukan epävarma, mutta nämä tunteet menivät ohi ja seurustelimme erittäin tiiviisti yli puoli vuotta. Sitten kuin salama tyhjältä taivaalta, mies ilmoitti, että ei olekaan niin kiinnostunut enää. Siis oli aluksi, mutta jotain muuttui. Itse olen siinä vaiheessa ihastuneimmillaan jne. Olen joka kerta yrittänyt keskustelulla saada selville, että mitä tapahtui ja minne katosi se halua olla yhdessä, mutta turhaan.
Nykyään pelkään sitä, että mies on ihan myyty heti ensi tapaamisella, koska niin on minulle joka kerta käynyt. Onko se sitten huono merkki, että mies ihastuu nopeasti ja palvoo sinua suhteen alussa? Olenko vain sitten törmännyt vääränlaisiin miehiin? Olen ihan sekaisin, kun tuntuu, että itsetuntoa parisuhteeseen ei riitä, kun nykyään pelottaa, että vähän ajan päästä kuitenkin viedään matto alta. Sitäkin olen miettinyt, että miksi miehet haluavat esitellä uutta tyttöystäväänsä innolla muille. Olenko jotenkin onnistunut olemaan aina se laastarisuhde?
Olen myös sitä pohtinut, että "etsinkö" vääränlaisia miehiä. Minulle miehen älykkyys ja kiltteys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lisäksi tietynlainen kunnianhimo on oleellista.
Mielessä liian monta kysymystä, mutta ei ainuttakaan vastausta. Toivottavasti joku, jolla on jotain muutakin kuin haukuttavaa viitsii vastata kysymyksiini.
Tämän viestin kirjoitti 25-vuotias nuori nainen, joka uskoo vielä löytävänsä miehen, joka haluaa perustaa perheen kanssani. En ole siis katkeroitunut näin nuorena. Tällä hetkellä sitä vain miettii, että altistanko itseni jatkuvasti vääränlaisille suhteilla ja miten se normaali rakkaustarina saa alkunsa..
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä vikaa näet pitää poikia/miehiä ystävinä kauemman aikaa? Pidä tapaamisiasi ystäviä kavereina, ystävinä muiden joukossa. Tehkää porukalla asioita, parantakaa maailmaa. Sitten kuukausien päästä joku noista kavereista saattaa erottua erikoisystävänä jonka kanssa haluat keskustella enemmän ja tutustua hiukan lähemmin.
On täydellisen tarpeetonta liimata itseään kehenkään - alkaa seurustella - kun ei edes tunne toista! Tutustumisjakso vie kuukausia, seurusteluvaihe on jo vakavampi aste. Sen jälkeen ehkä suunnittelu pitkäaikaisesta yhdessä olosta ja avIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIoliitosta.
Kuulostaa kuin sinä kiirehdit aivan liikaa asioita. Mmenet liian nopeasti asioiden edelle josta tietenkin saa sydänsurua. Jonka olisi voinut niin helposti välttää. Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis!
Mielestäni kyse ei ole kiirehtimisestä, koska jos ihastuu johonkin ihmiseen niin molemminpuolinen halu seurustella on ihan luonnollinen. Suhde kestää jos on kestääkseen, ei se asia siitä jahkailulla muutu ja kokemuksia suhteista on hyvä nuorena kerätä, että tietää mitä oikeasti haluaa.
Ehkä olet nätti tyttö ja siksi miehet alussa ihastuvat sinuun nopeasti. Fyysinen vetovoima ja ihastuminen kulkevat käsi kädessä. Tämän takia miehet tykkäävät myös esitellä sinut kavereilleen. Nopea ihastuminen ei ole huono merkki ollenkaan, vaan luo hyvän pohjan myöhemmälle rakastumiselle ja kumppanuudelle.
Ihastumisen jälkeen miehet ovat muuttaneet mieltään. Tämä on mielestäni ihan normaalia. Et vaan ole löytänyt sitä oikeaa miestä vielä, joka sopii sinulle parhaiten. Eihän mies sinua alussa ihastuessaan tunne vielä kunnolla, vaan luo lähinnä mielikuvan. Tapailun jatkuessa ja arjen tullessa kuvoihin mieli muuttuu ja mies huomaa, ettet ollutkaan luonteeltasi ihan hänelle se sopivin. Ei se tarkoita sitä, että sinussa olisi jotain vikana.
Mielestäsi kertomuksesi oli aika tavallinen, enkä nää siinä mitään erikoista. Viehätät miehiä selvästi ja he ihastuvat sinuun, mutta eivät ole kuitenkaan paremmin tutustuessaan kokeneet että "olet se oikea". Eihän sitä alussa ihastuessaan koskaan tiedä millainen toinen oikeasti on tai kestääkö suhde. Eli minusta sulla ei ole yhtään mitään huolenaihetta, sun täytyy vaan löytää se mies jonka kanssa sovit paremmin yhteen kuin edellisten kanssa.
Onko "suhde" sanojesi mukaan ajatusten vaihtoa verbaalisella tasolla vai liittyyko siihen intiimi kanssakäynti?
Jos heti alkajaisiksi "suhteeseen" liittyy seurustelu alapään tasolla, ei ole ihme että toinen jättää muutaman kerran jälkeen. Vastapuolen huomattua että alapää ei vastaa yläpään tasoa tai päinvastoin.
"Kerätä kokemuksia näistä suhteista" on väärä neuvo. Noilla tytoillä on ammattinimikin. Miehet yleensä eivät arvosta noita naisia kovin korkealle. Heidät koetaan kertakäyttotavarana.
Mutta se on aivan naisten itsensä asettama set up. He saavat juuri sitä mitä pyytävät. Ei enempää, ei vähempää.
Kuulostat kyllä melkoisen tiukkapipoiselta. Suhteilla tarkoitan, seurustelu-ja tapailusuhteita, joita on hyvä harrastaa sinkkuaikana, jotta tietää minkälaisen ihmisen kanssa parhaiten sopii yhteen ja minkälaista suhdetta kaipaa. Harvemmin eka poikaystävä on se, jonka kanssa perhe perustetaan.
Ja se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa, että jos harrastetaan nopeasti seksiä, on normaalia jos toinen jättää pian. Silloin on kyllä vika miehessä eikä naisessa. Jos pari sopii hyvin toisilleen, niin tuollaiset asiat on sivuseikkoja.
Varmaan ihastut vääriin miehiin. Valitsetko huomaamattasi sitoutumiskammoisia, jotka haluavat vain valloittaa ja näyttää valloituksia kavereilleen mutta eivät ollenkaan tavoittelee pitkäaikaista suhdetta.
Nopeasta seksista alennus, koko illan/päivän kestävästä täysi tuntipalkka.
Tuo on mitä ammattisiskosikin tekevät. HE eivät ole tiukkapipoja! Heivät sotke tunteitaammattiin. Sinulla pikku 23vuotias on vielä paljon oppimista.
Opitko se kolauksia saaden vain siististi ammattitaidolla, riippuu täydellisesti omista valinnoistasi!
Huh, enpä ole ikinä kuullut että normaalia tapailua ja seurustelua verrataan huoraamiseen. Oppeliini varmaan kaupungilla katselee kauhuissaan sormuksettomia pareja ja näkee sen naispuolisen huorana. Aikamoisen jyrkkää.
Mutta miten sen kunniallisen tytön sitten on tarkoitus löytää se aviomies jos ei saisi miehiä tapailla ollenkaan?
AP kirjoittaa että hän on hitaasti syttyvää, joten ei se voi olla kiirehtimisestä kiinni.
"On täydellisen tarpeetonta liimata itseään kehenkään - alkaa seurustella - kun ei edes tunne toista! "
Mutta ei kaveripohjalta toiseen tutustu sillä tavalla kuin seurustellessa.
"Tutustumisjakso vie kuukausia"
Jos pitää kuukausia miettiä, haluanko seurustella tämän henkilön kanssa vai en, kiinnostusta ei todellakaan ole seurustelusuhteeseen, saatikka avioliittoon, saakka!
On ihan hyvä tapailla alussa, riippuen vähän tapailun tiheydestä, mutta kyllä viimeistään muutaman viikon jälkeen pitää olla selvillä aletaanko seurustelemaan vai ei.
varsinkin tuo ensimäinen
Tiedätkös, tuota tapahtuu kaikille, monta kertaa, kunnes sopiva osuu kohdalle. Ei sinussa ole vikaa, et vain ole vielä löytänyt sitä jonka kanssa tunteet loksahtaa kohdalleen. Olet varmaan nätti niin miehet ihastuvat ennen kuin olette nähneet viihdyttekö yhdessä. Yhteensopivuus tietysti nähdään vasta sitten kun tunnetaan ja koetaan arkea yhdessä. Mutta ei se tarkoita etteikö alkuihastus voisi jatkua myös kestävään kiintymykseen. Jatka etsimistä ja uskalla rakastua, muuten et löydäkään sitä sopivaa. Moni alkaa pelätä sydänsuruja ja kartella suhteita, mutta kyllähän sydänsuruista toipuu, aina.
Oppeliinille sanoisin, että jos ihastuu ja rakastuu niin silloin ei olla pelkästään kavereina vaan halutaan seurustella. Sillä ei ole merkitystä missä vaiheessa seksi tulee mukaan, ei suhdetta jatketa tai lopeteta seksin seurauksena, paitsi poikkeuksena jos toisessa ilmenee jotain vikaa.
Voimakas ihastuminen ei ole huono eikä hyvä merkki, siitä ei voi ennustaa jatkoa. Alkuhuuma menee aina ohi ja joko muuttuu kestäväksi rakkaudeksi tai sitten ei. Sitä juuri on parin etsiminen. Jos ei ryhdy epävarmaan alkuvaiheeseen, ei ryhdy myöskään seurusteluun. Aika näyttää kenen kanssa tunteet pysyvät. Jos olet liian varovainen alkuvaiheessa, voi kaveri ajatella että et välitä hänestä tarpeeksi. Rakkaus sammuu jos ei tunne myös itseään rakastetuksi, oletko osoittanut hänelle että rakastat ja olet yhtä voimakkaasti ihastunut kuin hän on sinuun. Pettynyt ihminen saattaa suojella itseään olemalla huomaamattaan torjuva, ja silloin toinen ei enää jaksa olla innostunut. Ehkä ei sun kohdalla, mutta mieti kuitenkin olisitko jotenkin itse ajanut nämä miehet pois?
Tiedä ainakin että et ole ainoa. Tuota sattuu jokaiselle parinetsintävaiheessa, ja paljon. Kurjaa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta etsitään, ihastutaan ensin ehkä omiin kuvitelmiin. Voi olla myös, että mies ei ymmärrä että alkuhuuman loppuminen kuuluu asiaan. Jotkut haluaa aina vaan pelkkää ensihuumaa, eikä kestä sitä kun arki astuu kehiin. Jotkut ihastuu jatkuvasti uusiin ja haluaa aina vaan valloittaa, semmoiset ihmiset ei pysty olemaan pitkään kenenkään kanssa eikä olemaan uskollisia. Parempikin päästä semmosista eroon.
Voisithan myös tutkailla, oletko itse aiheuttanut eron. Oletko jotenkin hankala, rasittava, riitaisa, pahantuulinen, vaativa? Liian puhelias, liian hiljainen, mustasukkainen, tylsä, epäluotettava, torjuva, takertuva, huumorintajuton? Onko ulkonäössäsi jotain kestämätöntä? Mitä näitä nyt onkaan mitä vikaa ihmisessä voi olla ja minkä voi useimmiten korjata. Jos ei mitään tällaista, niin sulla on vain ollut huonoo tuuria, ja sitähän melkein kaikilla väliin on.
Kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet. Olen miettinyt itsekin, että kohdalleni on voinut sattua vääränlaisia miehiä, koska jotenkin uskon siihen, että minunkin olisi tullut tuntea jotain heti ekoilla treffeillä. Olen aina ollut varoivainen tunteideni suhteen, ja turhaan suojellut itseäni. Ehkä minun tulisi vain rohkeasti sanoa toiselle jo alkumetreillä, että tästä ei tule mitään. En tiedä kuinka selkeästi sanoin ensimmäisessä viestissä, että olen epäroinyt jokaisen suhteen alussa. Syy siihen, että olen jatkanut suhteeseen on ollut, että olen pelännyt olevani liian nirso.
Ehkä sekään ei ole ollut hyvä merkki, kun entinen mies sanoi, että edustan ulkoisesti hänen unelmien naistaan. Kai sitten miehillä on kyky ihastua voimakkaasti pelkästään ulkonäköön, koska itselläni en ole sitä huomannut. Hyvä ystäväni sanoi minulle, että oikeanlaisen kumppanin löytäminen on hankalaa. Minulla ilmeisesti ei ole ollut koskaan sellaista, koska tällä hetkellä en haikaile entisieni perään. Kai se olisi ollut todellista rakkautta omalta puoleltani, jos ajattelisin vieläkin jotain tiettyä miestä menneisyydestä. Tämän äskettäin päättyneen suhteenkin kohdalla tunteeni ovat ristiriitaiset. Toisaalta minulla on ikävä miestä, mutta toisaalta ajattelen, että ehkä hän ei ollutkaan se oikea. Vanha kysymys kuuluukin, mistä tunnistaa sen oikean?
Viestin loppuun on varmaan hyvä laittaa, että ketään entisistäni en vähättele. Luulen, että joka kerta olen oppinut, että mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä minulle, jotta pystyn sitoutumaan toiseen. Jotenkin ehkä olen naivisti ajatellut, että jos molemmat haluavat olla yhdessä niin siitä tuleekin parisuhde. Tunteet ovat sitten jääneet taka-alalle.
Varmaan kyse on ollut juuri siitä, että vastapuoli on ihastunut nopeasti, ja sinulla on tullut tunne siitä, että tämä on hyvä suhde, kun tuo toinen on ihastunut. Vaikka et itse olisikaan niin ihastunut, niin vastapuolen ihastuminen vaikuttaa sinunkin sitoutumisen haluusi. On vaikea eritellä omia todellisia tunteita, jos toinen vakuuttaa olevansa hyvin ihastunut. Voi olla, että koet, että sinunkin "täytyy" ihastua.
Kun tutustut uuteen mieheen, voisit miettiä, onko sinulle nimenomaan tärkeää, että tuo mies ihastuu sinuun heti. Eli, et ehkä itse kiinnostuisi ollenkaan miehestä, joka ei kiinnostu sinusta heti? Jos näin on, voi olla, että tämä juuri on ongelmasi: Haluat enemmän huomiota osaksesi kuin olet valmis itse antamaan.
Mitä jos asetelma olisi päinvastainen: Tapaisit kiinnostavan miehen, joka ei alussa vaikuta ihastuneelta. Jatkaisikto miehen tapaamista? Osoittaisitko hänelle, että SINÄ olet hänestä kiinnostunut? Jos vastaat ei, niin tulet varmaan jatkossakin kokemaan samankaltaisia pettymyksiä.
Jos mies on vaistonnut, että et ole kovin ihastunut, hän ei ole onnellinen kanssasi ja katsoo parhaaksi lopettaa ja etsiä innokkaamman kumppanin.
1. Suhteen onnistumista ei voi kukaan arvioida, lähes kaikki on mahdollista
2. Jos suhteessa ei ole aidosti mukana, se tuskin onnistuu
3. Et ole vastuussa kumppanin haluista ja valinnoista, kaikki eivät edes lopulta halua sitoutua
4. Pettymys on osa elämää mutta syyllisyyden kokemisessa on syytä käyttää harkintaa
5. Sinussa tuskin on mitään "vikaa", joten jatka etsintää niin ne muutkin tekee
6. Suhde onnistuu kunnioittavalla asenteella, josta seuraa rakkautta
hei! minulla on ollut suhde ihanaan kunnolliseen naiseen.. rakastin häntä todella mut arki alko käydä tylsäsk ku ei hymyä huulilta hirveemmin näkyny, eikä huumoriakaan ollut.. lopuksi jouduin jättämään kun hän oli liian tosikko.. voisiko siinä olla syy jos ei miehet viihdy?
hän aluksi hymyilevä ja huumorintajuinen? Mihin nämä ominaisuudet voivat yht'äkkiä kadota? Ehkä hänellä ei lopujen lopuksi ollut hyvä olla kanssasi.
Nauran sun "faktoilles"
Suhteen onnistumista voi todellakin arvioida kunhan jättää niitä tunteita siitä pois.
Miten kommunikoidaan?
Mitä yhteistä on arvoissa?
Onko yhteistä tekemistä?
Onko elämäntilanteet yhteneväiset?
Miten toiseen joutuu "sopeutumaan" (onko liian paljon kiinni kirittävää?)
Ikäero?
Jne.
"2. Jos suhteessa ei ole aidosti mukana, se tuskin onnistuu
3. Et ole vastuussa kumppanin haluista ja valinnoista, kaikki eivät edes lopulta halua sitoutua
4. Pettymys on osa elämää mutta syyllisyyden kokemisessa on syytä käyttää harkintaa
5. Sinussa tuskin on mitään "vikaa", joten jatka etsintää niin ne muutkin tekee
6. Suhde onnistuu kunnioittavalla asenteella, josta seuraa rakkautta "
Näissä puolestaan olet oikeassa mutta kyllä kannattaa harkita että millaista kumppania oikeasti etsii sekä mikä kumppanin valinnassa suhteessa mättää.
Virheiden kertaamisella ei välttämättä löydä lopulta onnea koskaan vain jonkun tyytymistilan kun ei jaksa enää yrittää enempää.
jotenki hikinen ettei kukaan jaksa katella sua.
Viestiesi perusteella ajattelisin, että ehkä yrität liikaa miellyttää miestä suhteen alkuvaiheissa, jolloin et ole oma itsesi -> mies ihastuu, sinä et. Suhteen edetessä kuitenkin joudut paljastamaan todellisen itsesi, luonteesi ja ajatusmaailmasi, joten ehkä siinä vaiheessa miehen mielikuvat paljastuvat vääriksi -> sinä ihastut, mutta mies haluaa erota.
Ainakin kuulostaa kovasti siltä, että mietit paljon sitä, miten suhteen merkit pitäisi lukea oikein, miksi sinun kohdallesi on sattunut niitä vääriä tyyppejä jne. Eli toisinsanoen mietit paljon suhde-elämää yleisellä tasolla, kysyt asiasta keskustelupalstalla ja mietit asiaa varmaan paljon. Mutta se, että et haikaile ketään entistä heilaasi etkä ole koskaan ollut varma tunteistasi, kertoo vähän sen puolesta että haluat nimenomaan parisuhteen, et jotakuta tiettyä miestä. Ja parisuhde ei toimi, jos se ei ole ns. henkilökohtaista.
Minusta sinun kannattaisi keskittyä itseesi ja olemaan itsekeskeisempi parisuhteissa, oikeasti takoa se selkäytimeen että parisuhde ei ole pakollinen osa elämää. Varsinkaan huono tai heikko suhde ei ole säästämisen arvoinen. Sitten kun olet todella oma itsesi koko ajan, olet itsenäinen ja et pelkää sitä, että sinut jätetään/sinusta ei pidetä, sitten pystyt todella antamaan oikean kuvan itsestäsi muillekin. SItten tulee säpinää, mies ei petykään koska mielikuva vastaa enemmän todellisuutta -> todennäköisemmin toimiva parisuhde. Lisäksi, mikäli et ole oma itsesi, et vedä puoleesi sinua miellyttäviä miehiä vaan sellaisia vääriä tapauksia, joita kiinnostaa ns. kiillotettu versio sinusta.