Kertookapas naiset minulle että mistä ja miten teidät oikein "löytää"????
Olen eronnut pitkästä suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt jonkin aikaa on tuntunut että uuden löytäminen ois "kiva juttu"...
Ja en ole ettimässä mitään yhden yön huvia...
Ette te tule lenkkipoluilla nykimään hihasta,baareissa käyn harvoin enkä silloinkaan lähe sinne sillä asenteella että nyt otan/isken jonkun matkaan vaan olen pelkästään pitämässä hauskaa.
Deitti sivujaki olen kokeillut heikolla menestyksellä....Toki sieltä olis löytyny heti mutta en ole valmis muuttamaan kenenkään kans yhteen näkemättä toista ja sitä ei tämä toinen ymmärtäny...........
Muuten on ollut hiljaista sillä rintamalla :( Pitäis varmaan olla jonkin sortin Runeberg että osais kirjoittaa mielenkiinnon herättävän "esitelmän" itsestään....
Olen normaali töissä käyvä,omillaan toimeen tuleva ja liikuntaa laidasta laitaan harrastava mies...
Eli kertookas missä ja miten?????? :)
Olen eronnut pitkästä suhteesta reilu vuosi sitten ja nyt jonkin aikaa on tuntunut että uuden löytäminen ois "kiva juttu"...
Ja en ole ettimässä mitään yhden yön huvia...
Ette te tule lenkkipoluilla nykimään hihasta,baareissa käyn harvoin enkä silloinkaan lähe sinne sillä asenteella että nyt otan/isken jonkun matkaan vaan olen pelkästään pitämässä hauskaa.
Deitti sivujaki olen kokeillut heikolla menestyksellä....Toki sieltä olis löytyny heti mutta en ole valmis muuttamaan kenenkään kans yhteen näkemättä toista ja sitä ei tämä toinen ymmärtäny...........
Muuten on ollut hiljaista sillä rintamalla :( Pitäis varmaan olla jonkin sortin Runeberg että osais kirjoittaa mielenkiinnon herättävän "esitelmän" itsestään....
Olen normaali töissä käyvä,omillaan toimeen tuleva ja liikuntaa laidasta laitaan harrastava mies...
Eli kertookas missä ja miten?????? :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Periaatteessa voit käydä juttusille missä tahansa. Ensin tutustumista juttelemalla, eikä heti iskuyritystä. Sellaista reilua juttua voi heittää vaikka harrastusten parissa, työpaikalla, kaupassa, rappukäytävässä, salilla. Yritä hankkiutua harrastuksiin, jossa tapaa ihmisiä. Kaveritkin voisivat järjestää sulle tutustumistilaisuuksia, jos kerrot ongelmastasi. Jonkinverran yritystä kyllä tarvitaan, muuten asiat ei etene...
Tulee vaan aika vähän liikuttua semmoisilla paikoilla missä vois edes törmätä niihin mahdollisiin kumppani ehdokkaisiin :(
Työpaikalla on ainoastaan miehiä,asun omakotitalossa jossa naapurit aikalailla eläkeiässä tai lähellä sitä,lähikaupan asiakaskunta myös keski-iän ylittänyttä....
Ja en tosiaan yritä heti "iskeä" jos juttusille asti pääsen :)
Tuossa kaveri asiassa kävi ihme homma ku eron jälkeen yritin ottaa normaali kontaktia heihin niin eipä se ollutkaan niin helppoa....Tuli tekosyitä yms miksei voinu mennä/tulla kahville jne....Ex:n kans he kuitenki jatkoivat entisenlaista yhteyden pitoa....Ja mikä ihmeellisintä niin ne kaikki oli niitä "minun" kavereita,ex:n kautta kavereiksi tulleet jatko samalla linjalla ku sen suhteen aikanakin........Eli heidän kanssa olen edelleen tekemisissä.....Osasta heistä on tullut ihan ystäviä...Mutta tuntuu etten viitti sanoa heille että järkkäävät minulle treffit ;)
Ja tottakai yritystä on,en kyllä edes kuvittele että joku tulis pimputtelemaan ovikelloa ja tarjoutumaan kumppaniksi :) Mutten halua olla mikään epätoivoinen tyrkkykään......
Samat ongelmat kaikilla, on mies tai nainen. Jos on ihan "normaali" ja vielä omaa eron jälkeen ylpeyttä sopivasti ei halua ihan tyrkkynä olla mutta vaikeaa on lähestyä ainakin pk. seudulla ihmisiä. Olen täällä koko ikäni asunut, eli 34.v ja niistä 11.v parisuhteessa. Ei sillon joutunut asiaa miettimään, että missä vapaat ihmiset kohtaa ja miten? Nyt homma tuntuu vaikeutuvan koko ajan, tulen kohta erakoksi. Töissä olen se ilopilleri, tehopuurtaja ja sosiaalinen höpöttäjä ja kotona odottaa tyhjyys.
Moni jatkaa nopeasti uuteen suhteeseen eron jälkeen, mulle homma ei suju niin vaan. Uskallus laittaa itsensä peliin, olisi ensin löydyttävä, mutta toisaalta se pelko pettymyksestä on liian voimakas...Dilemmaa siis riittää ja uskon että meitä yksinäisiä on aivan liikaa jo. Tilausta olisikin ( ainakin pk. seudulla ) sellaselle "sinkkujen olohuoneelle" jossa voisi käydä lukemassa lehtiä yms. ottaa kupin teetä ja jutella mukavien tyyppien kanssa, eikö? :-)
Aikalailla minun kohdalla sama juttu.Töissä olen paljon äänessä,iloinen,nauravainen ja ainakin itse luulen olevani "suosittu" jne...Kotiin tullessa aina se sama tyhjyys....Pitemmän päälle se ahdistaa enemmän ja enemmän...Vaikka baarit ei kiinnosta ollenkaan niin olen alkanut kulkemaan siellä vkonloput ihan vaan sen takia ettei tarvi istua yksin kotona.....
Siis oli tarkoitus kirjoittaa että olen ajatellut että alan kulkemaan siellä ihan sen takia ettei tarvi istua yksin kotona......
"Tilausta olisikin ( ainakin pk. seudulla ) sellaselle "sinkkujen olohuoneelle" jossa voisi käydä lukemassa lehtiä yms. ottaa kupin teetä ja jutella mukavien tyyppien kanssa, eikö? :-) "
Todellakin, kannatetaan!!! Nythän on niin paljon työttömiäkin, että eiköhän sieltä joku rohkea luulisi löytyvän joka ottaisi haasteen vastaa ja perustaisi tälläisen sinkkujen olohuoneen! Ihan loistava liike idea muuten! Itse voisin harkita muuten, mutta en tahdo yrittäjäksi! Ehkä joku muu tahtoo?
En tiedä. Sitä samaa mietin päivittäin naisena.
minäkin naisena mietin, missä voisin tavata mukavan ja luotettavan miehen. baareja lähestulkoon vihaan ja olen naisvaltaisella alalla, joten töissäkään ei miehiä tapaa. Talven tullen ulkoilukin jää, sillä en pidä vesisateesata enkä kylmästä, kesällä sitten saatan ottaa kirjan ja mennä puistoon tai rannalle. ei se kirja tarkoita sitä, ettenkö olisi suostuvainen jutteluun.
Missäs teitä miehiä tapaa? Riippuu muuten siitäkin, aloittaja siis, että minkä tyylistä naista etsit?
Mies-/naisvaltaiset alat on kyllä pahoja jos kuuluu siihen enemmistöön joukossa. Itsekin opiskelen tällaiselle alalle ja ihan käsittämätöntä että koulussa oman alan rinnakkaisluokat mukaanlukien n. 4 naista n. 120 miehen joukossa. Omalla luokallani ei valitettavasti ketään. Toisaalta itse ujona poikana huokaisen helpotuksesta kun ei tarvitse esitelmiä pitää kauniiden naisten edessä. Kun en kuulu kaikkein itsevarmimpiin tyyppeihin.
Ruokalassa ja muualla onneksi kuitenkin satunnaisesti näkee myös naisia. Välillä mietin että pitäisiköhän vaihtaa naisvaltaiselle alalle, tai valmistuttua vaihtaa alaa :)
Tuo ihmisten "kohtaamispaikka" on myös mietityttänyt. En harrasta tällä hetkellä mitään missään seuroissa tms. jossa tapaisi ihmisiä. Näen ihmisiä vain normaaleissa arjen tilanteissa, koulu- ja työmatkalla, kaupoissa ym. Lenkilläkään on paha ketään alkaa pysäytteleemään vain jutellakseen niitä näitä :) Joskus kuitenkin käyn tapahtumissa joissa tapaan tuttuja.
Ajattelin kuitenkin aloittaa joulun jälkeen jonkun kamppailulajin, mikäli koulun ja sen oheisprojektien ohella saan aikaa vielä löytymään.
Kokeile! Kyllä *liste kumma, jos et löydä sieltäkään
"Ja en ole ettimässä mitään yhden yön huvia..."
Mikset muka
mietin tässä että jos alkaisi taas taidemaalaamaan. jos menisi kansalaisopiston taidekursseille,
voisi siellä olla mukavia boheemeja neitokaisia..? (vanhoja mummoja ja pappoja kuitenkin)
sit tanssikursseilla on kuulemma pulaa partnereista. tanssissa tulisi automaattisesti läheisempi
kontaktikin vastakkaiseen sukupuoleen.
työskentelen enimmäkseen yksin, enkä juo
Kyllähän sinun on sieltä kotoasi lähdettävä itseäsi ulkoiluttamaan, ei sinua sieltä kukaan hae. Itse erosin pari kuukautta sitten ja olen tavannut paljon mukavia ja kiinnostavia naisia baareissa, konserteissa, junassa, lentoasemilla jne... En toki ole vielä valmis edes irtoseksiin, mutta en halua eristäytyä ja vieraantiua kontaktien luomisesta. Ehkä jonain päivänä ajatus naisystävästä ei tunnu mahdotttomalta ja sitä ajatellen pitää itseni vireessä. Kontaktien luominen on kuitenkin taito, joka ruostuu, jos eristäytyy yksinäisyyteen tai vanhojen kavereiden piiriin.
Joku harrastus,tapahtumat tai vastaavat voivat olla hyviä paikkoja kumppanin bongaamiseen.Baareista ja yökerhoista voi olla vaikeaa löytää ketään.Lisäksi yökerhojen kovaääninen melu haittaa keskustelua.Olen huomannut viimeaikoina jotenkin ärtyväni yökerhojen metelissä.En ole nuorempanakaan ollut mieletön bilettäjä,mutta vanhemmiten(yli30 vee) jotenkin kaipaa rauhallisempaa miljöötä ihmisten kanssa olemiseen.
Muuten mietin samankaltaisia asioita, olen jonkinlainen ikisinkku,en kovin kokenut parisuhteessa,seksissä ja muutenkaan.Vähän melankolinen,en ehkä helposti lähestyttävä, ulkonäkö ihan ok.Muutaman kerran olen tehnyt yrityksi kiinnostaviksi kokemiani henkilöitä kohtaan, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään.Eli minusta ei oltu riittävän kiinnostuneita tai ei kiinnostuneita ollenkaan.Nyt olen vain päättänyt antaa asian olla,mutta en kyllä haluaisi vanheta yksin ja perhettäkin olisi kai hankittava.Tai ei pakko, mutta olen aina kuvitellut itseni perheellisenä ja lapsia haluaisin.
Viihdyn kyllä itsekseni, en ole kauhean sosiaalinen, olen vähän sosiaalisesti kömpelö, eikä minulla ole laajaa ystäväpiiriä.Tämä ehkä selittää osin sen, miksi en ole oikein tavannut ja löytänyt ketään.Luonnollisinta ja helpointa on kai löytää parisuhde/mahdollinen kumppani esimerkiksi ystävysten illanvietoista,kavereiden kautta,harrastuksista. Eli yhteenvetona ei oikein osaa neuvoa kummemmin.Ehkä jonkun kaverin kaverin illanviettoporukasta voisi tärpätä.Baareista en ainakaan usko kenenkään löytävän mitään järkevää ihmissuhdetta.
Samaa voisin kysyä minä, mistä kummasta löytyy mukavia, normaaleja sinkkumiehiä? Siis niitä, jotka eivät hyppää naisesta naiseen, ole varattuja, pervoja jne. Eli siis niitä, joihin olen suurimmalta osin törmännyt esim. juuri baareissa.
Itsellä vajaa pari vuotta sinkkuilua ja sitä ennen pitkä suhde takana, päälle parikymppinen. Olen kyllä sosiaalinen ja tykkään jutella ihmisille, tutustua ja flirttaillakin jos vastaan sattuu mielenkiintoinen mies. Olen kuitenkin parisuhdeihminen, vaikka elämääni ihan näinkin olen tyytyväinen. En kaipaa yhdenyön juttuja ja haluaisin jo löytää sen oikean vierelle pikkuhiljaa, jonka kanssa arjen ja elämänsä kaikkine hetkineen voisi jakaa. Lenkkipolkua olen miettinyt ja joskus joitain katseita vaihtanut, mutta siihenpähän se on jäänyt.
Ja niin, ehkä ongelmani on myös se, että vaikka hyvännäköiseksi/söpöksi kehuttu.. niin jos huomaan että joku kivannäköinen mies mua katselee, niin alan ujostelemaan ja käännän helposti katseeni pois. Hassua, muuten kun tykkään ihmisistä ympärillä ja aika helposti mielestäni menen vieraillekin ihmisille juttelemaan. Jostain syystä tulee paineita jos joku oikeasti kiinnostava mies katselee. Ihan kamalaa :D siinä sitten soimaa itseään kun tilanne menee ohi ja valuu käsistä.
Mutta tosiaan, pointtina tässä se että tiedän niin tunteen! Ja voin kertoa että samaa me sinkkunaiset ihmetellään tahollamme!