Olenko tuomittu lopu elämäkseni tähän helvetinkierteeseen? Olen tuntenut mieheni 6-vuotta ja menimme naimisiin n-puolivuotta sitten. Suhteemme ei ollut ennen naimisiin menoa mitään ruusuilla tanssimista vaan matkalla oli todella paljon mutkia ja mäkiä. Jotenkin vaan luulin, että avioliitto tämän miehen kanssa olisi se oikea asia ja, että hän olisi se oikea. Makuuhuoneessa oli silloin tällöin hiljaista jo ennen avioliittoa, mutta minusta on alkanut tuntua, että koko hemmetin liitto on tuhonnut kaiken sen mitä oli joskus jäljellä.
Hää-yömme ei ollut mikään jokaisen naisen unelma vaan pikemminkin kauhutarina, mutta toisaalta olihan se naimisiinmeno rankkaa ja onhan se ymmärrettävää, että ihmiset ovat väsyneitä sen jälkeen ja niin minä olin ainakin todella väsynyt, olinhan ihan paniikissa koko hemmetin päivän. No mieheni olisi varmaan painanut koko yön, mutta minä en, sain itsestäni juuri ja juuri irti yhden kerran ja sitten se oli siinä. Vietimme häiden jälkeen aikaa yhdessä pienen loman merkeissä, ja mieheni tietenkin oli kuvitellut ajan pienessä päässään vain makuuhuoneessa jota ei kuitenkaan tapahtunut, sillä minä en vaan halunnut kuin ehkä muutaman kerran.
Nyt elämme sitä muka niin ihanaa avioliiton arkea ja tämä on ihan hirveää! Mikä minua vaivaa en vain halua enään yhtään seksiä ja makuuhuoneestamme on tullut minulle todellinen ”hirviöiden luola” jota haluan vältellä keinolla millä hyvänsä. Olemme lähdössä häämatkalle ja nyt pelkään, että se on vain yksi ”hirviö” lisää tähän soppaan! Haluaisin niin kovasti seksielämäni takaisin, mutta pelkään, että se on mennyt.
Kun olen yrittänyt keskustella asioista mieheni kanssa rakentavasti, se ei todellakaan onnistu! Mieheni ei osaa kommunikoida, hän menee saman tien kuoreensa kun yritän puhua hänen kanssa. Olkoon asia vain se, että minulla on paha olla ja haluaisin häneltä hieman tukea. Yleinsä kaikki keskustelumme ovat päättyneet hyvin verisiin riitoihin sillä olen vaan niin kyllästynyt puhumaan yksin. Tiedän, että ketään ei saa pakottaa puhumaan vaan jokainen puhuu sitten ajallaan, mutta en tiedä jaksanko enään odottaa. En haluaisi, että meidän yhteinen elämä päättyy siihen, että aiheutan miehelleni liikaa paineita puhumalla ja sillä, että en vain halua seksiä. Miehenihän luulee, että en halua seksiä juuri hänen kanssa, mutta asia on niin että en halua sitä kenenkään kanssa.
Mitä teen alan pikkuhiljaa revetä saumoistani, olenko yrittänyt muuttaa miestäni joksikin muuksi kun olen yrittänyt luoda keskustelua asioista jotka saattaa olla arkojakin. Haluaisin vaan niin kovasti saada tämän parisuhteen toimimaan. Alkaa tässä pääkin mennä jo sekaisin.
Hää-yömme ei ollut mikään jokaisen naisen unelma vaan pikemminkin kauhutarina, mutta toisaalta olihan se naimisiinmeno rankkaa ja onhan se ymmärrettävää, että ihmiset ovat väsyneitä sen jälkeen ja niin minä olin ainakin todella väsynyt, olinhan ihan paniikissa koko hemmetin päivän. No mieheni olisi varmaan painanut koko yön, mutta minä en, sain itsestäni juuri ja juuri irti yhden kerran ja sitten se oli siinä. Vietimme häiden jälkeen aikaa yhdessä pienen loman merkeissä, ja mieheni tietenkin oli kuvitellut ajan pienessä päässään vain makuuhuoneessa jota ei kuitenkaan tapahtunut, sillä minä en vaan halunnut kuin ehkä muutaman kerran.
Nyt elämme sitä muka niin ihanaa avioliiton arkea ja tämä on ihan hirveää! Mikä minua vaivaa en vain halua enään yhtään seksiä ja makuuhuoneestamme on tullut minulle todellinen ”hirviöiden luola” jota haluan vältellä keinolla millä hyvänsä. Olemme lähdössä häämatkalle ja nyt pelkään, että se on vain yksi ”hirviö” lisää tähän soppaan! Haluaisin niin kovasti seksielämäni takaisin, mutta pelkään, että se on mennyt.
Kun olen yrittänyt keskustella asioista mieheni kanssa rakentavasti, se ei todellakaan onnistu! Mieheni ei osaa kommunikoida, hän menee saman tien kuoreensa kun yritän puhua hänen kanssa. Olkoon asia vain se, että minulla on paha olla ja haluaisin häneltä hieman tukea. Yleinsä kaikki keskustelumme ovat päättyneet hyvin verisiin riitoihin sillä olen vaan niin kyllästynyt puhumaan yksin. Tiedän, että ketään ei saa pakottaa puhumaan vaan jokainen puhuu sitten ajallaan, mutta en tiedä jaksanko enään odottaa. En haluaisi, että meidän yhteinen elämä päättyy siihen, että aiheutan miehelleni liikaa paineita puhumalla ja sillä, että en vain halua seksiä. Miehenihän luulee, että en halua seksiä juuri hänen kanssa, mutta asia on niin että en halua sitä kenenkään kanssa.
Mitä teen alan pikkuhiljaa revetä saumoistani, olenko yrittänyt muuttaa miestäni joksikin muuksi kun olen yrittänyt luoda keskustelua asioista jotka saattaa olla arkojakin. Haluaisin vaan niin kovasti saada tämän parisuhteen toimimaan. Alkaa tässä pääkin mennä jo sekaisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli 5,5 vuoden aikana et viitsinyt tutustua mieheesi sen vertaa, että olisit tiennyt hänen surkean kommunikointinsa ja sitä kautta kyvyttömyytensä hoitaa parisuhdetta. Tai kuvittelit että nainen yksin hoitaa. Menit sitten naimisiin kyseisen tuntemattoman miehen kanssa, ostit sian säkissä ja nyt valitat laadusta.
Miehesi on toinen pölvästi. Otti akan, jolle kuhertelukuukausi on kaikkea muuta kuin kuhertelua. HAHHAH. Sovitte kyllä tosi hyvin toisillenne :D
olen samaa mieltä :)
miksi kaikki aina luulevat että naimisiinmeno mitään muuttaa?
Mies ei ole sinun kotipsykologisi. Tukea tarvitaan ajoittain, mutta yleensä kummankin osapuolen pitäisi jaksaa seisoa omilla jaloillaan.
Mitä teettekin, älkää hankkiko lapsia, kun liitto on tässä jamassa. On nimittäin mahdollista, että miehet eivät ole sinua varten.
Mulle ei sopinut pillerit alkuunkaan, meni kaikki seksihalut. Jos syöt pillereitä, oli ne mitä merkkiä tahansa, lopeta heti. Hommaa vaikka kuparikierukka tai käyttäkää kortsua, jos ehkäisyä tarviitte. Meillä ainakin pillereiden lopetus toi vipinää peiton alle kummasti. Kokeile ainaskin!
Näissä parisuhteissa kun yleensä unohdetaan että siinä niin ku ollaan yhdessä.
Luehan tekstisi uudestaan ja huomaa kuinka kerrot siitä että menitte naimisiin ja kuinka rankkaa se sinulle oli ja siitä kuinka miehesi ei jaksa kuunnella murheitasi niin et välttämättä vieläkään huomaa mikä on pielessä.
Siis TE menitte naimisiin ja se oli SINULLE rankkaa.
Mikä tässä on pielessä?
Niin katsos kun sillä miehelläkin on tunteet, vaikka hän ei sitä välttämättä näytäkään.
Se voipi jopa johtua siitä ettei hän tahdo kertoa siitä kuinka rankkaa hänellä on johtuen
A) hän ei tahdo kaataa murheitaansinun niskaasi
B) hän ei tahdo kuulla kuinka sinä jatkat hänen kertomustaan siitä kuinka rankkaa sinulla on
C) Molempia
Tai vaikkapa
D) hänellä oli oikeasti mitä mahtavin päivä ja ei ole mukavaa kuulla kuinka rankkaa se sinulle oli. Menittehän te yhdessä naimisiin ja hän varmasti myös halusi että sinäkin olisit nauttinut siitä.
Vaikka se olisi ollut mitä mahtavin päivä sinulle rankkuudesta huolimatta niin jos puhut tästä ihanasta päivästä vaan ottamalla sen asian esille kuinka väsyttävää se oli niin toiselle saattaa tulla sellainen olo että oli virhe mennä naimisiin koska sinä et nauttinut.
Kun itsellä on rankkaa, niin ei useinkaan tahdo kuunnella toisen murheita. Onhan niissä omissakin ihan tarpeeksi. "Eikö toi voisi lohduttaa mua sen sijaan että alkaa paapattaa omista murheistaan?"
Niin katsos kun ei ole mitään mun murheet ja sun murheet, vaan meidän murheet.
Te menitte yhdessä naimisiin mikä oli varmasti teille molemmille rankkaa.
"VAi että sulla on rankkaa. No entäs mulla?" ja riidellään.
Voi tuota oravan pyörää.
Nää on aika monen ihmisen ongelmia:
-Ei puhuta tarpeeksi
-Puhutaan vasta sitten kun ollaan jo ihan poikki
-Puhutaan eri kieltä
-Puhutaan vaan "omista" ongelmista ja etsitään vikoja toisesta osapuolesta
Ajatellaan että kun ollaan itse ihan väsyneitä niin voimia ei riitä halaamaan toista. Ajatellaan että sen toisen pitäisi halata mua ja kun se ei sitä tee niin sitten tapellaan. Riittäähän ne voimat kummasti siihen tappeluunkin niin mikseisanomaan kyllä ME selvitään?
Seksin harrastaminen tuntuu pakolliselta pahalta myös minulla.
En tunne mitään muuta kuin kipua seksiä harrastaessa, tosin suuseksi tai esim sormettaminen tuntuu hyvälle. Syynä ehkä e-pillerit, limakalvojen kuivuus ja orgasmivaikeudet perusseksissä.