ja heti kättelyssä toivon vain asiallisia vastauksia, jos nyt ylipäänsä joku haluaa kommentoida. Tiedän että varmasti täällä on henkilöitä jotka haluaisivat kertoa kuinka ärsyttävää on kun joku vuodattaa sydäntään jossain suomi24:lla, joten voiko sen aiheen jättää?
Tilanne on siis se että olen kyllästynyt. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 1 1/2 vuotta, olemme kolmekymppisiä.
Mitä ihmettä pitäisi ajatella kun hän väittää rakastavansa, välittävänsä ja ottavansa mun tunteet huomioon, mutta heti jos hän päättää esim. valehdella ja tietää että loukkaannun siitä, niin hän leikkii sen jälkeen marttyyria ja kaikki yhteiset suunnitelmat ja sopimukset (esim. yhteisestä reissusta,tms) voi hänen puolelta unohtaa. Ja tätä tapahtuu TODELLA usein.
Rakastan häntä kyllä, ( hyviä puolia mainittakoon :ei viihdy kapakoissa,on hyvin avulias ihmisiä kohtaan,ei tietääkseni ei ole pettänyt,paljon hyviä harrastuksia, ei ole liian netttiriippuvainen, ahkera työntekijä,hyvä huumori, ei ole väkivaltainen ), mutta alan itse olla henkisesti täysin muumio. En ajattele enää yhtä selkeästi. Tottahan on ettei aina suhde ole ruusuilla tanssimista, mutta tuo ettei hän voi ottaa vastuuta toiselle aiheuttamasta mielipahasta vaan aina pitäisi kaikki lakaista maton alle ( HUOM. minun aiheuttmat mielenpurkaukset kyllä sitten taas käydäänkin läpi suurennuslasin kanssa) ja tilanne on se että jos välirauhaa haluaa, olen minä se joka anteeksi pyytää,,kummankin virheet.
siksi sen kummemmin enää selittelmättä : onko tässä enää mitään järkeä jatkaa?
Tilanne on siis se että olen kyllästynyt. Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 1 1/2 vuotta, olemme kolmekymppisiä.
Mitä ihmettä pitäisi ajatella kun hän väittää rakastavansa, välittävänsä ja ottavansa mun tunteet huomioon, mutta heti jos hän päättää esim. valehdella ja tietää että loukkaannun siitä, niin hän leikkii sen jälkeen marttyyria ja kaikki yhteiset suunnitelmat ja sopimukset (esim. yhteisestä reissusta,tms) voi hänen puolelta unohtaa. Ja tätä tapahtuu TODELLA usein.
Rakastan häntä kyllä, ( hyviä puolia mainittakoon :ei viihdy kapakoissa,on hyvin avulias ihmisiä kohtaan,ei tietääkseni ei ole pettänyt,paljon hyviä harrastuksia, ei ole liian netttiriippuvainen, ahkera työntekijä,hyvä huumori, ei ole väkivaltainen ), mutta alan itse olla henkisesti täysin muumio. En ajattele enää yhtä selkeästi. Tottahan on ettei aina suhde ole ruusuilla tanssimista, mutta tuo ettei hän voi ottaa vastuuta toiselle aiheuttamasta mielipahasta vaan aina pitäisi kaikki lakaista maton alle ( HUOM. minun aiheuttmat mielenpurkaukset kyllä sitten taas käydäänkin läpi suurennuslasin kanssa) ja tilanne on se että jos välirauhaa haluaa, olen minä se joka anteeksi pyytää,,kummankin virheet.
siksi sen kummemmin enää selittelmättä : onko tässä enää mitään järkeä jatkaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro tunteistasi ja tästä asiasta hänelle kuinka tämän koet. Kaikkein olennaisimpia asioita suhteessa on nimenomaan se että kaikesta voi avoimesti puhua ja asioita ei lakaista maton alle.
oon tästä kanssa samaa mieltä. pitää pystyä puhumaan. jos ei pysty, on suhteessa jotaki pielessä. ja muutenkin toimiva suhde on sellainen jossa eletään tasapainossa, ei siten että toinen on aina musta lammas. jos sun miehes ei pysty jostain asiasta puhumaan tai jotakin asiaa käsittelemään ilman syyttämistä tai räjähtämistä, niin eikö silloin hälytykset soi?! miehellä voi olla pahamieli siitä että ootkin oikeessa tällä kertaa! tsemppiä kovasti!
Siinä vastaan Onnettomalle, ja sama sopii aika lailla sullekkin,sillä rakkaasi on pahasti Narsisti ja vie sinulta myös itsetuntoa, joten lue sieltä mielipiteeni.