oletko kertonut puolisollesi

Ja otti koville alussa molemmille. Mutta kannatti. Suhde nyt parempi kuin koskaan.

parempi olo, entäs puolisollesi?

kertomisesta sinulle kirjoitti:

parempi olo, entäs puolisollesi?

No ei sitä alun olotilaa voi millään mittarilla sanoa, että parempi. Mutta se oli pakko tehdä koska olin tehnyt mitä olin. Olin siihen asti luullu, että syyllisyys olis jotenkin helpottanut kun kerron, mutta siitä se syyllisyys vasta alkokin kun näki toisen reaktiot ja tajus itse sen mitä oli oikein tullut tehtyä. Eli ei todellakaan tuonut mitään "parempaa oloa". Mutta siitä mentiin eteenpäin, aika kankeesti ja vaikeesti. Ja koko siihenastinen yhteinen elämä joutu suurennuslasin alle. Paljon heitettiin vanhaa pois ja alettiin tehdä uutta. Molemmat on nyt sitä mieltä, että ilman sitä mylläkkää tuskin oltais nyt tässä näin. Molemmat kans aika paljon erillaisina ihmisinä kun alussa. Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi vaikka olisin antanut jalkani jos olisin voinut muuttaa tapahtuneet toisiksi. Mä kunnioitan kuiteskin mun puolisoa ihan hirveesti siksi että se oli niin vahva että jakso koko paskan alusta loppuun.

kerroin kirjoitti:

No ei sitä alun olotilaa voi millään mittarilla sanoa, että parempi. Mutta se oli pakko tehdä koska olin tehnyt mitä olin. Olin siihen asti luullu, että syyllisyys olis jotenkin helpottanut kun kerron, mutta siitä se syyllisyys vasta alkokin kun näki toisen reaktiot ja tajus itse sen mitä oli oikein tullut tehtyä. Eli ei todellakaan tuonut mitään "parempaa oloa". Mutta siitä mentiin eteenpäin, aika kankeesti ja vaikeesti. Ja koko siihenastinen yhteinen elämä joutu suurennuslasin alle. Paljon heitettiin vanhaa pois ja alettiin tehdä uutta. Molemmat on nyt sitä mieltä, että ilman sitä mylläkkää tuskin oltais nyt tässä näin. Molemmat kans aika paljon erillaisina ihmisinä kun alussa. Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi vaikka olisin antanut jalkani jos olisin voinut muuttaa tapahtuneet toisiksi. Mä kunnioitan kuiteskin mun puolisoa ihan hirveesti siksi että se oli niin vahva että jakso koko paskan alusta loppuun.

Jos tekee murhan tai muun vastaavan vakavan rikoksen tuntee syyllisyyttä mutta eihän nyt joku vieraissa käynti ole yhtään mitään. Siis jos ei jää kiinni.

Kuka nyt niin helvetin tyhmä on että menee kertomaan! Sellaisesta typeryydestä pitääkin rangaista, toivottavasti sinut jätetään!

kerroin kirjoitti:

No ei sitä alun olotilaa voi millään mittarilla sanoa, että parempi. Mutta se oli pakko tehdä koska olin tehnyt mitä olin. Olin siihen asti luullu, että syyllisyys olis jotenkin helpottanut kun kerron, mutta siitä se syyllisyys vasta alkokin kun näki toisen reaktiot ja tajus itse sen mitä oli oikein tullut tehtyä. Eli ei todellakaan tuonut mitään "parempaa oloa". Mutta siitä mentiin eteenpäin, aika kankeesti ja vaikeesti. Ja koko siihenastinen yhteinen elämä joutu suurennuslasin alle. Paljon heitettiin vanhaa pois ja alettiin tehdä uutta. Molemmat on nyt sitä mieltä, että ilman sitä mylläkkää tuskin oltais nyt tässä näin. Molemmat kans aika paljon erillaisina ihmisinä kun alussa. Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi vaikka olisin antanut jalkani jos olisin voinut muuttaa tapahtuneet toisiksi. Mä kunnioitan kuiteskin mun puolisoa ihan hirveesti siksi että se oli niin vahva että jakso koko paskan alusta loppuun.

pitäis tulla SULLE edes parempi olo että kerrot?? Aika itsekästä "odotin että oloni paranisi"...öö mitä luulet että kun sun olo paranee niin toisella huononee eikös vain??? Kunhan itsellä helpottaa...
SINÄ mokasit, ja sinun pitää se myös kärsiä, taakka on sinun, ei toiselle siirrettäväksi.

Itse sitä pitää syntinsä kantaa. Joka tietoa lisää se tuskaa lisää , niin sanotaan ja
paikkansa tuo pitää.
Minusta se ei todellakaan toisenkaan oloa helpota, päinvastoin, monta sujuvaa
juttua tuo llika suoruus on pilannut.

Ajatus oli et en kerro. Kerroin sit kuitenkin kun tuli tunne et vaimon täytyy tietää miks elämä oli menny jotenki perseellee. Se tuntu olevan ihan pihalla. En suosittele ja olisin jättäny kertomatta jos oisin tienny mitä seuraa.

....(((( kirjoitti:

Ajatus oli et en kerro. Kerroin sit kuitenkin kun tuli tunne et vaimon täytyy tietää miks elämä oli menny jotenki perseellee. Se tuntu olevan ihan pihalla. En suosittele ja olisin jättäny kertomatta jos oisin tienny mitä seuraa.

tapahtumista aikaa jo vuosia, enkä kertonut enkä jäänyt kiinni. Oli olevinaan niin kuuma suhde, muka merkityksellinen, mutta aikansa kestettyään se oli helppo päättää. Olen asiaa katunut hieman jälkeenpäin, en paljoa, se taphtui silloin niissä olosuhteissa mitä silloin oli. Ehkä se vei elämääni jollain tapaa eteenpäin, mutta varmasti ilman sitäkin olisin pärjännyt. Olen onnellinen että mieheni ei sitä tiedä.

Silloinen suhde on nyt auttanut, kun mieheni kertoi omasta suhteestaan. En vieläkään paljastanut omaani. Mutta tiedän ja osaan suhteuttaa hänen hyppynsä paremmin tähän meidän pitkään kestäneeseen liitton. Ei mitään merkitystä pidemmän päälle.

...

... kirjoitti:

...

Hei, ei kait salasuhdetta ole ihan huvikseen hei.....

hei................. kirjoitti:

Hei, ei kait salasuhdetta ole ihan huvikseen hei.....

En tietenkään ole kertonut, enkä aio myöskään jäädä kiinni. Salasuhde piristää niin kivasti tylsää arkea. Jaksaa paremmin kun on vähän vaihtelua välillä.