Yllätyin pahasti!
Minulla oli vaimoni kanssa ongelmia, kevensin sitten mieltäni vanhalle isälleni ja hänen naisystävälleen. Tarvitsin siis vain jonkun kuuntelemaan ongelmiani.
Tästähän seurasi, että he alkoivat syrjimään ja väheksymään vaimoani!
Nyt vaimoni ei halua lähteä enää kanssani vierailuille heidän luokseen.
En ikimaailmassa olisi puhua pukahtanut ongelmistamme, jos olisin tiennyt seuraukset!
Olisiko tämä pitänyt tietää?
Onko tämä yleistä?
Minulla oli vaimoni kanssa ongelmia, kevensin sitten mieltäni vanhalle isälleni ja hänen naisystävälleen. Tarvitsin siis vain jonkun kuuntelemaan ongelmiani.
Tästähän seurasi, että he alkoivat syrjimään ja väheksymään vaimoani!
Nyt vaimoni ei halua lähteä enää kanssani vierailuille heidän luokseen.
En ikimaailmassa olisi puhua pukahtanut ongelmistamme, jos olisin tiennyt seuraukset!
Olisiko tämä pitänyt tietää?
Onko tämä yleistä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuollainen suhtautuminen, olivat ilmeisestikin pitäneet henkilöä jollain jalustalla ennen sitä kun kerroit.
Vaikeaa varmaan suhtautua kuten ennen kun ei ole mikään siellä mielessä kuten ennen. Olisi varmaankin uuden keskustelun paikka sinulla ja näillä vanhemmilla. Koita saada heitä ymmärtämään ettei asia koske heitä vaikka sinua koskeekin ettei tarvitse suhtautua negatiivisesti kun kaikilla on aina jotain ongelmaa siellä kotonaan.
Aikuiset lapset ja vanhemmat eivät voi olla terapiasuhteessa toisiinsa. Melko yleisesti siitä ei hyvä seuraa.
Vaistomaisesti tietysti jokainen vanhempi on oman lapsensa puolella. Sen varmaan tiesitkin, kun rupesit avautumaan isällesi.
Jos tulit esittäneesi vaimostasi pahoja tosiasioita, esim. uskottomuuden, uskotun lähiomaisen käsitys vaimosta muuttuu aina. On muitakin pahoja asioita, joista helposti voisi seurata vaimosi syrjintää.
Mitä pitäisi tehdä? Uudelleen puhumisen aika ilman muuta. Ja kai se olisi paras tehdä yhdessä vaimon kanssa. Mutta turhaa teidän puolestanne on ruveta vihamielisiksi sukulaisia kohtaan. Teit(te) ilman muuta mokan. Isälle kannattaa sanoa, että teit väärin, kun kerroit asiasta ja kerro, että olette vaimon kanssa sopineet asian. Esitä, että isä voisi unohtaa sinun ajattelemattomat puheesi.
Syrjimään vanhaa isääsi ja puolusta vaimoasi kunnolla ja vaimosi kuullen niin että ikkunat helisee ja näytät kaapin paikan että sinun vaimoa ei aliarvioida ja sanot isällesi ja tämän naisystävälle että olettepa te kummaa porukkaa kun noin herkästi otetaan herne nenään. Miehelle perhe ja oma vaimo menee kaiken muun edelle ja se asia on vain näin.
No eihän se vaimo nyt mennyt edelle kun juostiin iskälle itkemään parisuhdeongelmia. Niin se vain menee, että kun valitat selän takana jostakusta muille, he alkavat kanssa inhoamaan ja haukkumaan sitä ketä haukut. TJEU: koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen.
Tulipahan opittua sitten tuokin kerralla, ei unohdu!
Tämä viimeisen kommentoijan kirjoitus oli yllätys, koska itse suhtaudun noihin työpaikkahaukkujiin täysin päinvastoin. He menevättävät arvostuksen minun silmissäni puhuessaan toisista pahaa, ei se josta he puhuvat.
Vaimoni tapauksessa oli ehkä kysymys siitä, että vanhemmillani oli aikaisemmin jo paljon negatiivisia tunteita häntä kohtaan alitajunnassa, mutta he pitivät ne tietonaan minun vuokseni.
No valitettavasti kyllä tuo minun mielestäni olisi pitänyt tietää/arvata. Mutta nythän säkin olet kantapäänkautta sen oppinut.
En tiedä mitä menit sitten heille kertomaan, mutta et sä voi mitenkään määrätä, että jotkut ihmiset vain kuuntelisivat ilman että heillä syntyisi mitään reaktioita kertomaasi - edes hekään eivät välttämättä voi estää kertomiesi juttujen vaikuttavan suhtautumiseen (käytökseen kyllä tietyssä määrin). Jos sä olet kertonut asioista, joita vaimosi mielestäsi tehnyt väärin tai kismittänyt silloin, niin vaikutat silloin heidän kuvaan vaimostasi.
Tämän vuoksi en itse ongelmatilanteissa miehestä puhu sukulaisilleni, koska niistä ongelmista voi kuitenkin selvitä, mutta suutuksissa kerrotut asiat ilman, että kuuntelijat kuulisivat niitä hyviäkin puolia, jäävät elämään - sitä ei voi vetää enää takaisin. Olisihan se kivaa, jos voisi vaikka riitojen tullessa purkaa kaikkea äidilleni, mutta toisaalta tiedän, että hän on äitini ja jos haukun mieheni hänelle, niin ei hän niitä puheita osaisi tuosta vaan unohtaa vaikka sopu tulisikin. Olen myös huomannut, kuinka hankalalta voi joskus tuntua ihan sen kumppaninkin puolesta ja jää ristiriitaiset tunteet, kun joku ystävä tilittää kuinka se mies/vaimo on tehnyt taas niin ja näin ja ei ikinä sitä tai tätä ja on näin ilkeä. Sitten viikon päästä ollaankin sovussa.
Eli ongelmat täällä on päätetty selvittää keskenään ja lenkkipolulla. Jos oikein tilittää tarvitsee niin minulla on esimerkiksi yksi keskustelupalsta (puoliso tietää, ei suomi24). Jos jollekin sukulaiselle/ystävälle välttämättä haluaa tilittää, niin hänet kannattaa valita erittäin huolella ja hyväksyä se mahdollisuus, että seurauksena kuulijan ja kumppanisi välit voivat viiletä.
en menisi mieltäni huojentamaan iäkkäille vanhemmilleni. Vanhempien on ensinnäkin aikas vaikeaa suhtautua asiaan puolueettomasti. Ja muutenkin, miksi rasittaisin vanhoja ihmisiä omilla ongelmillani.