Siis homman nimi tämä. Muutimme kerran paikkauntaa, tuolloin eräs huonekaluni jolla on erittäin-erittäin runsaasti tunnearvoa jätettiin mieheni ent. huoneeseen anoppilaan talteen tytärtäni varten. Sanoin että ystävällisesti haluan sen takaisin sitten myöhemmin, ja anoppi tähän myöteli kyllää ja tottakaita.
Nyt sitten on se päivä koittanut että haluan kalusteeni eli kalliin sohvan takaisin. Emme ole puheväleissä muista syistä enää, joten ilmoittelin tekstiviestillä että nyt sitten tavarat tänne kuten sovittiin aikanaan.. ei vastausta. Miehelleni kertoi että "saan" takaisin sohvani kuulemma mieheni sitten hankkii kuljetuksen mitä kuulemma anoppi ei aio hankkia(vaikkakin sohvan toiselle paikkkunnalle raahasija "omi" itselleen). Ellei taaskin ja taas kerran tule jotain mutkaa matkaan. Anoppi on "ollut palauttamassa" sitä sohvaa jo yli vuoden. Mieheni pistän nyt koville, saa hankkia soffani sekä muut pienemmät kalusteeni sieltä, taikka sitten joku kiivaampi henkilö.. tunnustan, hermot on ämmään menneet :D
Outoa tälläinen käytös anopilta, ja ompa tuo mieskin ollut saamaton..
Mitäs jos vaan soitan pakun ovelle hakemaan lähetyksen ja ilmoitan anopille että nyt tullaan hakemaan ne tavarat..??? rrkele!
Nyt sitten on se päivä koittanut että haluan kalusteeni eli kalliin sohvan takaisin. Emme ole puheväleissä muista syistä enää, joten ilmoittelin tekstiviestillä että nyt sitten tavarat tänne kuten sovittiin aikanaan.. ei vastausta. Miehelleni kertoi että "saan" takaisin sohvani kuulemma mieheni sitten hankkii kuljetuksen mitä kuulemma anoppi ei aio hankkia(vaikkakin sohvan toiselle paikkkunnalle raahasija "omi" itselleen). Ellei taaskin ja taas kerran tule jotain mutkaa matkaan. Anoppi on "ollut palauttamassa" sitä sohvaa jo yli vuoden. Mieheni pistän nyt koville, saa hankkia soffani sekä muut pienemmät kalusteeni sieltä, taikka sitten joku kiivaampi henkilö.. tunnustan, hermot on ämmään menneet :D
Outoa tälläinen käytös anopilta, ja ompa tuo mieskin ollut saamaton..
Mitäs jos vaan soitan pakun ovelle hakemaan lähetyksen ja ilmoitan anopille että nyt tullaan hakemaan ne tavarat..??? rrkele!
Vastaukset 19
Vanhimmat
edes kysyä, ku haet omasi pois.
Minä en ainakaan miettisikään.
Anoppisi ei ole puheväleissä sohvasikaan kanssa. Se on ehkä puuvajassa rottien purtavana.
Miksi hän nyt siitä sen enempää välittäisi?
mikä on kleptomaani?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan - tuskin anoppi yksistään on ollut aiheuttamassa puhevälien katkeamista? Jos kerran olet sohvan jättänyt anoppilaan, mikä velvollisuus anopilla on sitä sinulle toimittaa?! Tuskin anoppi tiellesi poikkiteloin heittäytyy, kun menet hakemaan vain omasi pois - luultavasti on pelkästään helpottunut, että saa ylimääräisen roinan nurkistansa pois.
No, murheensa kullakin. Ongelman saa aikaan aivan kaikesta, jos haluaa...
Aivan samaa mietin, mikä ihmeen velvollisuus anopilla on maksaa kotiinkuljetukset? Ymmärrän täysin tämän anopin käyttäytymistä, ja niin ymmärtäisi varmasti ap:kin jos ulkopuolisen silmin asiaa pohtisi.
Tilanne on nyt kohdallasi tämä: Et voi noin vain mennä sellaisen ihmisen kotiin, jonka kanssa et ole edes puheväleissä, ja ruveta keräämään HÄNEN kodistaan yhtään ainutta tavaraa.
MIKÄLI sinulla on kuitti tallessa, että tavarat ovat sinun, voit ne haettaa pois. En kehota itse menemään. Tulee pian käräjäreissu, sinä olet heikoilla.
Eli et paljon voi tehdä.
Sitä paitsi maailma on täynnä sohvia. Meidänkin perhe raahasi kolme melko uutta sohvaa kaupungin kierrätyskeskukseen juuri äsken. Hae sohva jostain muualta, älä tunkeudu rikkomaan kotirauhaa. Siitä saa Suomessa melkoiset rapsut.
Viisas ja fiksu nainen ei riitele sohvasta miehensä äidin kanssa vaikka sohva olisi kuninkaallista jäämistöä.
Sen verran pitää ajatella oman ukkokullan tunteita että antaa äitimuorin pitää sohvan. Vaikka potuttaisi - niin silti. Tässä tapauksessa tosin kyse ei ole sohvasta, vaan sohvan avulla halutaan todistella jotain tulehtuneiden välien petaamana. Aikuiset ei toimi noin.
Elämän saa muutenkin vaikeaksi halutessaan ja vaikkei haluaisikaan - kun riitelemällä sohvasta.
Unohda se himputin sohva, ettei ukkosi tule katumapäälle huomatessaan elämänkumppaninsa typeräksi ja pikkumaiseksi joka kuluttaa arvokasta elämäänsä itkemällä sohvan ja sen rahtauskulujen perään.
Periaatteen ihmiset ovat yleensä niitä vaikeimpia ja joustamattomampia.
nimenomaan siitä sohvasta. Se on ensimmäinen kunnollinen huonekaluni minkä olen aikanaan hankkinut, ja olen luvannut sen esikoistyttäreni käyttöön ja anoppi kyllä tietää tämän. Eikä toisen kotiin voi todellakaan menn tostavaan hakemaan sohvaani pois.. mistä kylläkin muuten on kuittia tallella.. ja valokuvaa. Sitä ei valmistettu massatuotantona vaan vain muutama sata kpl kun sen hankin joten on siksikin arvokas keräilykappale.
Anoppi toisaalta on varastoinut omaa romuaan tänne nurkat täyteen, sellaista jota en todellakaan halua katsella.. on vaikka mitä sälää varastot täynnä.. Ja anoppini tahtoo nimenomaan MINUN hankkiman tavaran pitää, siitä tässä on kyse.
missään kohdassa että anopin tulee maksaa mitään kuluja, vaan yksinkertaisesti minun laskuuni saa soitella kujetuksen ellei muuta konstia kalusteen kuljetukseen ole. Anoppi tässä nyt itse säilöö tavaroitaan meidän nurkissa, 2 pöytää, tuoleja,puusohvaa,ryijyä,mattoja,kirjahyllyjä,laatikoittain tavaraa nurkat pullollaan..
Eli sohvan tarina on tämä : Sain erään merkittävän kaupan millä rahoilla hankin ko keräilykappaleen-anoppi tietää sen sitä olevan-. Muutimme pienempään asuntoon, jonne ko mööpeli ei mahtunut, sitten isompaan missä nyt on tilaa-sohva ei palautunut vaika pyysin.
Sitten jokunen vuosi takaperin anoppi muutt itse pienempään asuntoon, ja kuletutti meidän varastoomme omaa tavaraansa(vanhaa romua jolla ei ole arvoa) mitä ei halua katsella/mille ei ole tilaa. Sohvani ei palautunut tulloinkaan, sillä hän halusi pitää sen. Anoppi ei suostu ottamaan omia tavaroitaan säilytykseen muualle, vaikka halusin ko tilan omaan käyttöön ja siistiksi on se täynnä anopin tänne kuskaamaa tavaraa. Minusta tässä on ollut jäykkä ja periaatteensa näivertämä anoppini, jollekka mieheni ei uskalla sanoa sanaakaan vastaan. Eikä uskalla koska tuloksen tiedän: anoppi huutaa miehelleni pää punaisena..
Syynä välirikkoon on todellakin aivan muu kuin sohva. Se olen kuulema minä joka en noudata hänen sääntöjään. Minä joka en käy kylässä joka viikko kun ei ole aikaa, ja minä joka en järjestä miehelleni syntymäpäivä juhlia vaikka anoppi tahtoo (mies ei itse järjestä..).
Kyllä, anopilla alkaa olla myöskin jo ikää. Mikä näemmä ei vaikuta näihin asioihin posoitiivisesti. Olen pyrkinyt pitämään homman reiluna ja avoimena, mutta nyt olen tullut tulokseen että joskus niin oma äitini kuin anoppini ovat erittäin hankalia. Varmastikkin olen sitä myös itse-en todellakaan kiellä-.
minusta minulla nyt on tullut korkea aika opetella pitämään puoleni, eikä aina vaan alistumaan siihen mitä anoppini tai äitini tahtoo. Mikäli homma pelaa myös minun ehdoillani ja toiveitani edes osin kuunnellaan, on asia silloin ihan ok.
hae pois sohvasi. Samalla kerrot anopille että varastoonne ei mahdu hänen tavaroitaan. Yksinkertaista. Ja tuskinmpa asettuu sinua vastaan kun otat miehesi mukaan, rohkeasti vaan anoppia kuin "härkää sarvista". Melkoinen pomottaja sulla anoppina, herranjestas sentään..
"Melkoinen pomottaja sulla anoppina, herranjestas sentään.. "
Kyllä. Mutta synnyttipä ja kasvattipa pojan ----jonka kelpuutit mieheksesi.
Edelleen -- anna sen sohvan olla.
Ja rumaa nimitellä kleptomaaniksi --okei se oli alkuperäiskappale ja mittaamattoman arvokas harvinaisuus -- mutta silti kutsua kleptomaaniksi ihmistä, joka taitaa olla jo vanhus ja ehkäpä seniliytymään päin.
Kiva miehellä olla tossa kahden hienon ja harkitsevan ihmisen välissä -- vaimon ja anopin . Ai niin . Ja sohvan.
Kyllä tosinainen hyvästä miehestä muutaman sohvan anopille pulittaa. Ja rahti päälle !
Kleptomaani on, oli rumaa tai ei.. mä en edes kysyisi vaan veisin sohvani veks.
Nyt laita koko potti kerralla kuntoon.
Ilmoitat anopille ystävällisesti, että sinä ja sinä päivänä palautat anopin roinat takaisin hänelle ja piste. Tällöin otat oman soffasi mukaan ja piste.
Ei voi muuta kuin sääliä miestäsi, kyllä siinä onneton polo on totisesti juuttunut puun ja kuoren väliin kuin eksynyt mäntypistiäinen. Tuolla menolla miesparka saa sepelvaltimotaudin ennenaikojaan.
Teet päätöksen, että tästä päivästä lähtien pidät omat ja anopin tavarat kumpikin omissa huusholleissanne.
Ei se sen kummempaa ole.
Vihjeeksi vain: tämä teidän roinaepisodinne sisältää niin paljon visuaalin humoristisia aineksia, että saatat lukea jutun vielä jostain romaanista.
Olen 52-vuotias naislääkäri: tällä hetkellä en anoppi enkä miniä. Naimisissa olen ollut noin 25v.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: annat sen sohvanretaleen olla, ja keskityt elämiseesi. Tai haet sen sohvanretaleen ihan itse jollain kärryllä.
Siis surkeaa tapella jostain vanhasta vieteriläjästä, mutta murheet on jokaisella. Opettele pitämään ´puolesi, ihan ok. Tarkoittaa, että pidät itse mööpeleistäsi huolen etkä raahaa niitä toisten nurkkiin. Jos toiselle annat, sinne jää. Elämä vain vie. Jos on kyseessä todella tärkeä asia, vie vinttiin tai säilytykseen, kunnes mahtuu.
Aikuinen ei työnnä kamojaan toisten nurkkiin. Ota asia oppimisen kannalta. Jos soffa on tärkeä, haetuta se ja jatka elämääsi. Tämä on pieni murhe. Nyt kiität sitten lopuksi Luojaa tai luontoa siitä, että tämä on murheesi. Olen tosissani, olen sairaalassa töissä. Siellä monen murheet ovat sitä luokkaa, että saisi menetetyn terveyden takaisin.
No, non ystäväiseni, aikapa hölmöilijä olet ollut itsekin.
Tunnut kovasti komentelevan muita tekemään puolestasi asioita.
Kuules, ihan itse VOI tehdä, jos kerran omaa tavaraasi on kylvettynä pitkin maita ja mantuja. Ihan kauniisti et vanhemmalta ihmiseltä kysele soffiesi perään. Vai meinaatko, että ikäihminen selkärepussaan sinulle kantaa soffasi ja vielä niiaa perään.
Pientä nöyryyttä kehiin, olkoon nyt anoppisi vaikka Niilin virran krokotiili, tuolleen nyt laitella tekstareita melko tylyyn sävyyn mummolle.
Nyt ahkeroit IHAN ITE. Nouset nykyiseltä soffaltasi, näppäilet autovuokraamon tai muuttokuljetuksen nummeron, tilaat sieltä miehen mukaasi, sovit päivämäärän ja haet sen tunneperäisen soffasi anopin huushollista. Sanot mummolle päivää ja lopuksi näkemiin, kun soffasi on nostettu miestuumissa autoon.
Ja eikun pakun nokka kotia kohti ka vo´la rouvaseni, asia on hoidettu ja poissa päiväjärjestyksestä. Soffaepisodisi jälkeen voit kääntää katseesi pois menneestä ja keskittyä uusiin juttuihin.
Katsos, kun ihmiselle on annettu unohtamisen taito, jota on joskus syytäkin käyttää ettei katkeroituisi (ja ettet alkaisi muistuttaa anoppiasi).
Ja mitäpä opit tästä, ei pidä jättää tavaroita huiskin haiskin pitkin maailmaan. Ne voi kipaista käydä hakemassa pois, jos näin on sattunut käymään, että soffa unohtuu muiden nurkkiin lojumaan.
Jotkut väittävät että joka toinen poika valitsee vaimokseen äitinsä kaltaisen luonteen.
Toivottavasti maailmalla on paljon kauniin ja sopuisan luonteen omaavia mammoja.
Kylläpä teillä on huonoja anoppeja, mutta varrotkaa vähän, kohta olette itse samanlaisia. Sitten huomaatte, mistä oikein on kyse. Tottakai miehesi on edelleen anoppisi lapsi ja on niin kauan kuin päiviä riittää. Ja tahtoo teille sitä kaikkein parasta. Sen vuoksi varmaan toivoo niitä yhteisiä juhliakin, jotka mielestäni ovat ihan paikallaan. Onpahan syy, minkä vuoksi käydä kylässä puolin ja toisin. Ja aina niistä jää mukavia muistoja mieleen. Sohvasta sitten - mitä ihmettä yleensä veit sohvasi anoppisi huusholliin. Jos minulla tuommoinen aarre olisi ollut, niin olisi mahtunut vaikka miten pieneen asuntoon. Mutta, jotta saat tosiaan jotain uutta märehdittävää, niin hae sohvasi pois ja vie anopille hänen tavaransa samalla kyydillä. Pitkän elämänkokemuksen perusteella sanon, että tavaraan ei kannata kiintyä, ihmisiin kyllä.
Etsin asiatietoja sairaudesta = psykologisesta kleptomaanista, joka jatkuvasti varastelee ja saa siitä mielihyvää. Olen aikoinaan lukenut Froidin teoriat asiasta jne. Samalla totean, ettei tässä tarinassa oleva anoppi ole kleptomaani.
Muuten vain tutunoloinen anoppi, joka haluaa hallita poikansa perhettä. Olet vienyt hänen "aarteensa"= pojan, joten sairaalla tavallaan on siis kade siulle.
Ikävää, että miehesi on noin nynny ihan niinkuin omanikin äitinsä pojuna pysyen, vaikka oma ammatti on kuulustelija rikospoliisissa.
Otan osaa - itse olen vain huvittunut anoppini yrityksistä. Koskaan en ole ryhtynyt riitelemään hänen kanssaan - viisas osaa vaieta.
.. anoppi on ottanut minulta luvatta tavaraa enemmänkin vuosien saatossa.. jokin siis selvästi on hänellä rieponut alusta saakka minua vastaan. Eli lainannut ja sitten pitänyt itsellään sen tavaran. Minusta siinä on jotakin sairasta että juuri ne minun tavarat pitää jättää palauttamatta. Soffa asia kunnossa siis viimeinkin.
Liina Anniina, minun oli pakko ilmaista asiani tekstiviestillä, sillä kyseinen mummo ei vastaa minun eikä tyttäremme puheluihin eikä kenenkään joka saattaisi sanoa asiani hänelle.. Jotakin kertoo sekin että anoppini ei hyväksy tytärtäni enää. Syytä käytökseensä ei ole kertonut, kysynyt olen ihan asiallisesti.