Mitä mieltä hiljaisesta naisesta?
Nainen, joka on hiljainen, rauhallinen, ujo, terveitsetuntoinen, aiheuttaa kiusallisia tilanteita puheliaille puhumattomuudellaan, vasta rentouduttuaan osaa puhua ja olla oma itsensä (voi viedä aikaa), yksinään viihtyvä (Nuuskamuikkunen: tarvitsee aikaa yksin ja sen jälkeen seuraa, sitten taas kaipaa yksinäisyyttä), kokee jotkin sosiaaliset tilanteet ahdistavina, on kuitenkin sinut luonteensa kanssa ja jopa pitää siitä.
Haluaisin tietää, voiko joku mies kiinnostua juuri näistä ominaisuuksista?
Nainen, joka on hiljainen, rauhallinen, ujo, terveitsetuntoinen, aiheuttaa kiusallisia tilanteita puheliaille puhumattomuudellaan, vasta rentouduttuaan osaa puhua ja olla oma itsensä (voi viedä aikaa), yksinään viihtyvä (Nuuskamuikkunen: tarvitsee aikaa yksin ja sen jälkeen seuraa, sitten taas kaipaa yksinäisyyttä), kokee jotkin sosiaaliset tilanteet ahdistavina, on kuitenkin sinut luonteensa kanssa ja jopa pitää siitä.
Haluaisin tietää, voiko joku mies kiinnostua juuri näistä ominaisuuksista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä voisi ainakin yksi mies ja olen varma että moni muukin.
Suurimpana ongelmana näkisin sen että osaatko ainakin jollakin tavoin viestiä että olet kiinnostunut vaikket ilmaisekaan ja olet halukas puhumaan jossakin vaiheessa ainakin (reagoit toisen puheisiin).
Koska väärin tulkinnan vaara on ilmeinen. Esimerkiksi osa naisista saattaa kirjoittaa helposti tekstiä netissä, mutta sitten kun heidät tapaa niin he ovat kovin hiljaa. Mistä sen päättelee sitten että onko sitä vain huonoa seuraa vai voiko toinen olla kiinnostunut miehen jutuista?
Olen aina pitänyt noita viehättävinä piirteinä jos vain muuten kiinnostuksen kohteet sopii yksin. Se vaikeus tutustua vain on olemassa varsinkin kun miehen harteilla on aika paljon kannettavaa jos joutuu keksimään puheenaiheet sekä viemään niitä eteenpäin ettei nainen itse turhaudu esim. hiljaisiin hetkiin.
Täytyy muuten lisätä että on sen verran huonoja kokemuksia ujoista ja hiljaisista että aika moni on yllättävän pinnallinen sekä saattaa odottaa mieheltä aikamoisia suorituksia ja sosiaalisuutta. Ominaisuuksia joita naiselta itseltä ei välttämättä löydy siis.
En ole ihan ymmärtänyt sitä että miten nainen odottaa hyväksyntää omalle hiljaisuudelleen, mutta mies ei saa olla samanlainen "nuiskamuikkunen" tai muuten miehen suhteet odotukset ovat korkealla ketä päästää lähelle.
Tämä aiheuttaa vain lisää kitkaa sitten tutustuessa siihen naiseen että mitkä hänen todelliset halunsa ovat.
Mutta tietysti luontevasti toiselle asioiden kertominen suhteen edetessä ja oman mielipiteensä ilmaisu ovat kuitenkin ehdottomia vaadittuja ominaisuuksia koska muuten tulee ongelmia, olipa sitten kuin ujo ja hiljainen hyvänsä.
No olen itsekin vähän hiljainen, joten minua se ei haittaa lainkaan, vaikka nainen ei koko ajan olisi äänessä. Olisi hienoa jos nainen ei ahdistuisi heti kun on hiljainen hetki, vaan molemmat voisivat välillä olla ihan rennosti ilman jatkuvaa höpöttelyä.
Valitettavasti hiljaiseen ja ujoon naiseen on vaikea tutustua, varsinkin jos on itsekin saman luonteinen. Kun kumpikin on enemmän hiljaa kuin äänessä, niin suhde usein lopahtaa, kun kumpikaan ei tee mitään sen edistämiseksi. Kuten yksi vastaaja jo sanoikin: Jos nainen on treffeillä kovin hiljainen ja vaivaantuneen oloinen, niin mies tekee helposti sellaisen johtopäätöksen että nainen ei viihdy hänen seurassaan ja haluaa miehestä eroon. Sitten yhteydenotot loppuvat, kun mies ei halua väkisin naisessa roikkua, tai siis kuvittelee siten.
Usein näyttäisi olevan myös niin, että se hiljaisempi nainen odottaa että mies on hyvin aktiivinen, iskee tauotta juttua ja vie suhdetta eteenpäin, eli toisin sanoen nainen ei hyväksy miehessä samoja piirteitä joita hänessä itsessään on.
Jos kaikkien noiden alkuvaikeuksien ohi pääsee, niin ei sellaisessa naisessa mitään vikaa ole. Kelpaisi mulle.
Olen sellainen, että turha juttelu ei kiinnosta. Kuuntelen kyllä usein muiden höpinöitä. Joskus minäkin osallistun mutta minua harmittaa että kaikki eivät vain ymmärrä, että minä voin ihan hyvin hiljaakin. Lisäksi kun olen vielä ujo, en uskalla puhua vaikka haluaisinkin. Minua harmittaa sekin että annan monelle tylsän kuvan itsestäni.
En ole niin järkyttävän ujo etten osaa sanoa mitään, osaan hymyillä ja nauraa ja kommentoida, mutta rentoon jutteluun mukaan pääseminen vie aikaa. Rentouduttuani osaan puhua ja paljonkin :) Sitten saattaa tulla ujo hetki kun mukaan tulee joku uusi ihminen. Hiljennyn taas.
Minua ei muuten haittaa ollenkaan hiljaiset hetket, mutta yleensä vastapuolta se kiusaa niin silloin se kiusaa minuakin. Silloin yritän heittää jotain tai tunnustan vain olevani ujo. Joskus annan tahallani kuvan ettei kaikki ole hyvin vaikka olisikin, ettei tarvitse selitellä luonnettaan.
Siis kysymykseni pointti oli siinä, että voiko joku mies kiinnostua näistä ominaisuuksista ihan oikeasti, eikä vain ajatella että ei ne haittaa? Voiko hiljaisuus olla kiinnostavaa?
Minua kyllä kiinnostaa jos vain muuten jutut sopii yhteen ja luistaa.
Itselle tulee vain tunne kuten sanoin tuossa aiemmin noista asiosita ja sitten toisaalta ehkä välillä juttelen sitä turhaa tai olen väärällä tavalla itsevarma koska en ole onnistunut hiljaisten naisten kanssa oikein pääsemään eteenpäin suhteissa kuitenkaan.
On muitakin miehiä joiden tiedän arvostavan vähemmän suupaltteja ja myös vähemmän sosiaalisesti aktiivisia.
Mutta ei sinunkaltaisia ole helppo tuosta vain löytää ja yrittää treffata.
No ei kai kukaan vammaista halua, kun puheliaita ja sosiaalisiakin on tarjolla.
jotka laukoo juttuja tuohon tyyliin sen enempää aivojen suodattamatta :D! Ne tyypit sopii sulle mainiosti.
Minä ainakin löysin yhden kivan ujon tytön. Hän oli aluksi ujo, mutta vähitellen alkoi kovinkin juttelemaan. Minua on aina viehättänyt ujot tytöt ja minusta oli kiva ensimmäisillä treffeillä kysellä kaikkee häneltä ja olla äänessä. Ujous on minusta vain niin käsittämättömän söpöä. :) ja muutenkin synkkasi niin jatkoin tytön tapailemista.
Jos joku nainen alkaisi heti pälpättämään kaikenlaista, tulisi vain mieleen että tilanne vaikuttaisi vähän liiankin rennolta. Ei olisi mitään jännitystä treffeillä, melko tylsää olisi. En siis tarkoita ettei saisi puhua, vaan itse en ainakaan pidä äänekkäistä naisista, paitsi kun on kunnolla tutustunut.
kunhan ensin tutustuu. Ei se kuitenkaan onnistu kaikkien kanssa. Tuttavaksi tulleessaan puhua pälpättää silloin kun tuntee sielunkumppanikseen, toisten kanssa ei juttu luista sitten juuri ollenkaan oli miten tuttava tahansa.
Ujostakin voi tulla puhelias. Sekin riippuu kumppaneista.
Terv: Entinen ujo
Riippuu ulkonäöstä, jos on kaunis niin ei väliä, vaikka ei koskaan sanoisi sanaakaan.