Miksi mies epäilee turhaan minulla olevan suhde "asiakkaani" kanssa. Teen asiakkaalle (yritykslle) erään työn, joka on samalla opintojeni lopputyö.
Kesällä mies kuuli kun puhuin puhelimessa tämän asiakkaan kanssa, joka on sattumalta mies. Ei siinä puhelussa ollut mitään henkilökohtaista puhuimme vain uusista suunnitelmista työtäni koskien. Mies sai mustasukkaisuus kohtauksen eikä puhunyt minulle mitään (3pv). Ja sitten kysyikin onko minulla joku toinen, no ei varmaan ole!
Meidän suhde (mieheni ja minun) on ollut aina ihan outo ja kummallinen. Miehelle ei ole oikein uskaltanut kertoa mistään asioista. Hän aina kehittelee siihenkin jonkun vieraan miehen ja pettämisen kuvion :( En ole pettänyt koskaan. Mutta olen ollut salamyhkäinen, koska olen halunnut välttää juuri näitä mykkäkouluja.
Tänäänkin otin taas puheeksi tämän työn, joka on nyt loppusuoralla ja mies teki kyllä selväksi, että kyseessä on minun salarakas ja jotain salattavaa meillä on kun olen puhunut vieraalle miehelle puhelimessa ja antanut tälle jopa s-posti osoitteeni. Miten kummassa olisin voinut ikinä tehdä lopputyötäni ilman kontaktia asiakkaan kanssa?
Tämä asiakas on hyvin hienotunteinen, eikä koskaan puhu henkilökohtaisista asioistaan, vain työstään ja opiskeluistani ja tästä lopputyöstäni. En tiedä hänestä muuta. Enkä voi edes kuvitella että hän ajattelisi minua muuna, kuin työtoverina! Hän on ollut paljon avuksi opiskeluissani ja siitä olen kiitollinen. Mutta että minulla olisi suhde?
Minua eivät muutenkaan kiinnosta miehet, en jaksaisi jotain salamyhkäisiä tapaamisia tms. salarakkaita! Olen sitoutunut olemaan tässä nykyisessä suhteessani, vaikka aika vaikeaa tämä on. Mutta kun mies ei luota, ei ole koko meidän 17v. aikana luottanut. Eli voitte kuvitella miten ahdistavaa se on. Kun epäillään koko ajan. Olen valitettavasti eristäytynyt enkä oikein enää käy missään. Koska aina on sitten niitä mykkäkouluja :(
Olen sanonut miehelle, etten petä enkä edes halua. Mutta ihan sama ei usko! Mikähän logiikka tähänkin piilee, se miehen kuuluisa logiikka?
Kesällä mies kuuli kun puhuin puhelimessa tämän asiakkaan kanssa, joka on sattumalta mies. Ei siinä puhelussa ollut mitään henkilökohtaista puhuimme vain uusista suunnitelmista työtäni koskien. Mies sai mustasukkaisuus kohtauksen eikä puhunyt minulle mitään (3pv). Ja sitten kysyikin onko minulla joku toinen, no ei varmaan ole!
Meidän suhde (mieheni ja minun) on ollut aina ihan outo ja kummallinen. Miehelle ei ole oikein uskaltanut kertoa mistään asioista. Hän aina kehittelee siihenkin jonkun vieraan miehen ja pettämisen kuvion :( En ole pettänyt koskaan. Mutta olen ollut salamyhkäinen, koska olen halunnut välttää juuri näitä mykkäkouluja.
Tänäänkin otin taas puheeksi tämän työn, joka on nyt loppusuoralla ja mies teki kyllä selväksi, että kyseessä on minun salarakas ja jotain salattavaa meillä on kun olen puhunut vieraalle miehelle puhelimessa ja antanut tälle jopa s-posti osoitteeni. Miten kummassa olisin voinut ikinä tehdä lopputyötäni ilman kontaktia asiakkaan kanssa?
Tämä asiakas on hyvin hienotunteinen, eikä koskaan puhu henkilökohtaisista asioistaan, vain työstään ja opiskeluistani ja tästä lopputyöstäni. En tiedä hänestä muuta. Enkä voi edes kuvitella että hän ajattelisi minua muuna, kuin työtoverina! Hän on ollut paljon avuksi opiskeluissani ja siitä olen kiitollinen. Mutta että minulla olisi suhde?
Minua eivät muutenkaan kiinnosta miehet, en jaksaisi jotain salamyhkäisiä tapaamisia tms. salarakkaita! Olen sitoutunut olemaan tässä nykyisessä suhteessani, vaikka aika vaikeaa tämä on. Mutta kun mies ei luota, ei ole koko meidän 17v. aikana luottanut. Eli voitte kuvitella miten ahdistavaa se on. Kun epäillään koko ajan. Olen valitettavasti eristäytynyt enkä oikein enää käy missään. Koska aina on sitten niitä mykkäkouluja :(
Olen sanonut miehelle, etten petä enkä edes halua. Mutta ihan sama ei usko! Mikähän logiikka tähänkin piilee, se miehen kuuluisa logiikka?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi helvetissä olet ollut hänen kanssaan 17 vuotta? Kyllähän sen tavallaan ymmärtää, jos olet sitoutuva ihminen, etkä niin miesten perään, että olet vain halunnut olla sen kanssa, jonka kanssa olet ja siten olet oppinut antamaan anteeksi hänen huonoja puoliaan. Olet kuitenkin vähän pitkään hänen kanssaan ollut ja luulisi, että siinä vaiheessa, jos on vuoden vaikkapa asunut toisen kanssa, alkaisi sillä tavalla luottaa toiseen, ettei ole enää kovinkaan mustasukkainen.
Oot löytäny jonkun narsistin itsellesi.
dazulta. kirpela ja genio sitä, kirpela ja genio tätä......
aihetta antanu näillä viesteilläs.
sinulla kumppanina... 17 vuotta on pitkä aika ihmiselle, 'kahlittuna' tuntunee jopa pidemmältä...
Kysypä mieheltäsi mitkä ovat ne faktat, joiden perusteella hän on päätynyt tähän pettäminen/salarakas -tulokseen. Pyydä että hän kirjoittaa ne ranskalaisilla viivoilla paperille. Hänen ei välttämättä tarvitse tässä vaiheessa kertoa niitä sinulle. Sitten pyydät häntä merkkaamaan mitkä kaikki hänen kirjoittamansa asiat olisivat ns. oikeudessa kelpaavia todisteita, asioita jotka ovat syyttäjä, hän, voisi näyttää toteen, sekä jotka olemukseltaan täyttävät yleisellä tasolla rikoksen kriteerit, tässä tapauksessa siis pettämisen.
Kun hän on tuon tehnyt, niin pyydät häntä lopuksi vielä kääntämään paperilla asetelman ympäri, eli asettaa sinut syyttäjäksi listoineen ja itsensä syytetyksi. Ja ruksii sitten kohdat, jotka hänen mielestään sinun kenkiisi asettuessaan olisivat olleet raskauttavia ja joista sinä olisit häntä voinut oikeutetusti syyttää hänen kengissään.
Ja hyväksi lopuksi käytte listan lävitse, asioista keskutellen, etten riidellen. Vain toteatte ne asiat ja keskustelette siitä miten ymmärrätte kulloisenkin kohdan ja siirrytte seuraavaan.
Nimittäin yllättävän usein, jos ihminen on suunnilleen edes tasapainossa, tämä tapa paljastaa sen, ettei mitään järjellisiä faktoja ole olemassakaan. Sekä sen, että kun paikkoja vaihdetaan, samat säännöt eivät enää pädekään. Tässä kohtaa muutoin tasapainossa oleva ihminen on aseeton ja nolona, sekä haluaa ymmärtää itseään paremmin. Maa on valmis muokattavaksi, armolla ja rakkaudella, yhdessä.
Nooh, tunnet miehesi ja tiedät varmaan jo ennalta suostuisiko hän tuohon, sekä kuinka hyvin hän kykenisi olemaan objektiivinen ja neutraali tuossa proseduurissa. Eli tiedät kannattaako tuota keinoa edes kokeilla.
Onnea matkaan, 17 muutoin hyvää vuotta on aika paljon dumpattavaksi, ainakin heppoisin perustein.
Ei hyvänen aika sentään. luottamushan se on suhteen A ja O. Ja mieheltä puuttuu kokonaan.
Eli hän on mustasukkainen sinun työstäsi, ei lupaa hyvää.
Se tarkoittaakin sinulle varmasti ongelmia tuossa suhteessa, kun jo alku on noin lupaavaa...opintojen työnäyttö, mites sitten kun alat tekemään töitä ja joudut olemaan tekemisissä miesten kanssa. Miehesi ei tule sitä kestämään, vaikka kuinka vannot ja vakuutat.
Ja se tulee olemaan todella vaikeaa sinulle.
Minulla on ollut hiukan vastaavaa, eli minun olisi pitänyt luopua ammatistani kokonaan. En luopunut ja ero tuli.
on ihan yks piip hailee mitä sanot tai miten toimit, vika on aina sussa, ja ulkopuolisille kerrotaan tietenkin vain toisen näkemys.
Tsemppiä.
Mä en edelleenkään pidä itseäni kovin mustasukkaisena ihmisenä. Kun katsoo meidän suhteen tilannetta tällä hetkellä, niin olisi melko kummallista sanoa mua mustasukkaiseksi. Voimmehan kertoa palstalle meidän suhteen tilanteen ja kysyä kaikilta ihmisiltä, olenko heidän mielestään mustasukkainen.
Kun miettii meidän suhdetta, tai mun aiempia suhteita, niin olen lähinnä ollut piittaamaton. Mun edellisessä suhteessani nainen petti mua jonkun baarista löytämänsä tuntemattoman luuserin kanssa ja olen siitä hieman traumaattinen. Muistaakseni se olit sinä, joka meistä kahdesta oli pitkään mustasukkainen ja epäili aiheettomia. Jos mulla olikin jotain mustasukkaista mielessä, en siitä sulle maininnut.
Helmikuun puolestavälistä maaliskuun puoleen väliin mä näyttelin mustasukkaista sua imitoiden, koska mulla alkoi mennä hermo sun mustasukkaisuuteen ja sä olit kuitenkin palstalla jatkuvasti flirttaamassa. Tuon jälkeen olin huhtikuussa kahdesta asiasta sulle mustasukkainen, kahdesti muutaman tunnin ja noihin tilanteisiin liittyi pelko sun menettämisestä.
Touko-kesäkuunvaihteessa tuntui siltä, että olit jättämässä ja tulin epävarmaksi ja kyselin sulta asioista ja sitten oli ne riidat...
Elokuun puolessavälissä sekosin sulle Genion kanssa kirjoittamastasi ketjusta täällä, koska ks. ketjussa oli loukkaavaksi tulkittavaa materiaalia ja siitä sai käsityksen, että a. olette genion kanssa tavanneet b. teillä on ollut suhteentapainen c. olet rakastunut genioon.
Mä olen ollut tosissani sekaisin tästä asiasta, koska meidän suhteen nykyisessä tilanteessa mulla olis aika huono asema, jos olet kiinnostunut jostain muustakin miehestä. Mä pääsin asiasta kyllä mielestäni aika hyvin yli ja kiltisti koitin sen unohtaa, mutta muutamat sun geniolle myöhemmin lähettämät jutut palstalla on olleet sen verran rankkoja, että olet uudestaan saanut mut sekaisin.
Olen tosi pahoillani, että mulla on olemassa tunteet ja musta tuntuu pahalta, jos luulen sun rakastavan toista miestä tilanteessa, missä meidän molempien pitää rakastaa toisiamme suhteen onnistumiseksi.
Henkilökohtaisesti väitän, että jos olisin lähettänyt vastaavaa materiaalia jollekin palstan naiselle, mitä olet Geniolle täällä lähetellyt, olisit jättänyt mut siihen paikkaan ja itkenyt koko loppu vuoden. Mä en ole ollut mustasukkainen sun muille palstan miehille lähettämistä viesteistä.
Saat mun puolestani kertoa oman näkemyksesi asioista ja voit mun puolesta vaikka kertoa suhteemme tilanteen.
Ende.
kirjoittamani teksti ei edelleenkään koske sinua.
Mistä te naiset noita nysväreitä oikein kaivatte oikein? Ja sitten roikutte niissä vielä...?
*ei ymmärrä naisia*
varmaankin joko a) kaunis nainen - jopa niin kaunis että miehesi toivoisi joskus olevansa homo tai
b) lutkamainen flirttailija;sellaisiakin tiedän vaikka ovat kovin uskollisia. Aina pientä peliä menossa. Pitävät itseään jonkinlaisina "pelinaisina", ei tietenkään oman kullan silmien alla, mutta heidän mielestään pieni flirtti ja seksuaaliset eleet piristävät vain päivää jne. jne..
Ehkä sä olet vain vähän hölmö tai haluat ylentää itseäsi. Jos miehesi et hakkaa sinua anna sen mököttää. pian sä petät kumminkin ;) sellainen on ihmisluonto!
ja realistinen vastaus.
Lisäisin tuohon: kognitiivinen dissonanssi, nimenomaan miehen puolelta.
Äijähän vain heijastaa omat pettämishalunsa naiseensa omat pelkonsa ja oman epävarmuutensa, sekä kyllästymisensä suhteeseen.
Hei haloo 17 vuotta ... naurettavaa. (Sorry vaan empatiakyvyttömyyteni tässä asiassa.)
Kenkää ja äijä kiertoon. Sinne katoaa samalla ne mustasukkaiset fantasiatkin. Niillä on nimittäin taipumus vaan pahentua suhteen vanhetessa, jolloin suhde muuttuu sairaammaksi jatkuvasti ja lopputulos on kuitenkin sama. Eräs ystäväni totesi, että parisuhteen oikea elinkaari on kaksi vuotta. Itse olen hiljalleen tullut sellaisen ajatuksen partaalle, että mietin, onko parisuhteessa ylipäänsä mitään järkeä? Varsinkin, jos lapset on tehty jo. Onko se vain virhe?
noitakovin montaalajiaole, otkaedes yrittävät olla elämänsä yhdessä.
Aka hyvin vastattu! En etsikkään mitään vastauksia omaan elämääni täältä. Tiedän myös sen, että tätä aihetta on täällä käsitelty usein.
Tämä on hyvä palsata, voit kirjoittaa itsestäsi ulos enimmät pettymykset ja pahan olon. Ei tarvitse vaivata ketään elävää ihmistä, vain näitä virtuaalisia. On vaihtelua myös lukea mitä muut ajattelevat. Aina ajatellaan samalla tavalla.
"Kuinka kestät" "Ukko vaihtoon" Oikeita vastauksia nuokin. Myös hyvin syvällisiä vastauksia tulee. Luen ne kaikki ja mietin miten ihmeessä elämäni on ajautunut tähän pisteeseen, no omaa tyhmyyttäni tietenkin. Itsehän tähän suhteeseen olen jäänyt! Olen elänyt 17v. Ilman mitään luottamusta, kunnioitusta ja varmaan rakkauttakin. En tosin ole itskkään osannut olla se paras puoliso, mutta syytöksiä joita saan niissä ei ole mitään perää! En flirttaile kenenkään kanssa, en ole kaunis (enää) En haikaile uuden suhteen perään...
Syynä tähän on kuten usein ennenkin lapsi, joka alkaa pian olla aikuisuuden kynnyksellä. Nyt hän alkaa ola tarpeeksi vahva kestääkseen sen etteivät vanhemmat asu enää saman katon alla. Ei lapsen ole tarvinnut kuunnella meidän riitoja, joita ei ole, koska kaikki on piilotettu "maton alle" En halua enää ottaa mitään asiaa esiin, se on hyödytöntä. Sen tiedän, jos olemattomat kuvitelmat ovat pysyneet miehen päässä kaikki nämä vuodet, ei niitä enää poiskaan saa!
On kamalaa ajatella, että mies on pitänyt kaikki nämä vuodet minua pettäjänä! Mutta vaikka syytetään en silti tee sitä virhettä, että pettäisin oikeasti. Mitä hyötyä siitä olisi? En edes kaipaa mitään sellaista. Olisin tahtonut hyvän liiton, nyt kun meillä olisi vihdoin siihen mahdollisuus, mutta kaikki pohja meni lopultakin pois, kun taas tämä salarakas epäily tuli ilmi. Nyt täytyy vain tehdä opiskelut kunnolla loppuun, ja hoitaa ammattimaisesti asiat asiakkaaseen, vaikka en jaksaisi.
Lopulta se on edessä lopullinen ero! Sille ei taida enää voida mitään, vaikka on turhaa heittää näin monta vuotta hukkaaan. Mitä niistä jäi lapsi ja se, että olen pettäjä. Mies on kuin muuri, jota ei liikuta mikään. Hän ei taida osata tuntea myötätuntoa ketään kohtaan!
Kiitos jos osallistutte keskusteluun. Olisi mukava lukea järkeviä mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta.
Voi hyvänen aika sentään, ethän sinä ole elämääsi hukkaan heittänyt, eikä tuo ongelma todellakaan ole sinun. Sairaalloisesti mustasukkaisella ihmisellä on vamma syvällä sielussa, se voi olla trauma, tai liittyä hänen persoonallisuuteensa, pelko toisen menettämisestä. Tästä aiheesta on kirjoitettu varmaan tuhat kirjaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla mitä miehesi ajattelee maailmasta. On nimittäin mahdollista, että nuo mustasukkaiset harhat voivat johtua piilossa olevasta skitsofreniasta, tai sitten hänen mielensä reagoi johonkin muuhun, ehkä hän kokee tyytymättömyyttä elämässään, ehkä alistat miestäsi ja hän ajattelee, että kykenet halutessasi tekemään mitä vain? Siitä täällä oli jo viitteitä.
Joka tapauksessa mustasukkaisuus on sen mustasukkaisen ongelma. Jokainen tuntee joskus mustasukkaisuudentunteita parisuhteessa. Se on ihan normaalia. Mutta jos tuntemukset jatkuvat 17 vuotta, sieltä taustalta löytyy varmasti enemmän.
Ja sitten ne tyypit, esim. sinä, joka et koe olevasi mustasukkainen miehestäsi, ehkä et vain ole koskaan rakastanut häntä? Viestität tuota alitajuisesti hänelle ja hän vastaanottaa viestin ja pelkää, että lähdet minä päivänä tahansa, kenen tahansa mukaan ... oletteko kokeilleet pariterapiaa? Se ei välttämättä pelasta enää liittoanne, mutta siitä voisi olla apua jatkossa, jos kuvitttelet, että parisuhde on arvokas juttu sinulle.
Ai että alistan miestäni? Miten ihmeessä. En ole koskaan uhkaillut lähtemisellä tai erolla. Enkä ole alistanut häntä millään tavalla. Hän on saanut harrastaa metsästystä ja kalastusta, joista pitää paljon. En ole koskaan narissut niistä reissuista. En ole ollut mustasukkainen, vaikka olen rakastanut häntä.
Alkuaikoina olin mustasukkainen, mutta kyllä minäkin sen tajusin ettei niin voi toista pitää. On annettava tilaa ja antaa mennä omia menojaan. Olen ollut onnellinen, että miehellä on harrastus, jossa on myös muita sosiaalisia kontakteja. Minulla tälläisiä harrastuksia ei enää ole.
Vaikka mies ei myöntäisi, jos kysyisin hän ei halua minun lähtevän iltaisin yhtään mihinkään, jos lähden ja tulen sitten kotiin. Ei meillä puhuta mitään. On vain jähmeä ilmapiiri. Ihan kuin olisin tehnyt jotain todella väärää :(
Miksi minulla on aina syyllinen olo, vaikka en tee mitään väärää. Tälläiseksi epäilyksen alaisena eläminen on minut tehnyt!
En tiedä mitä mies ajattelee mistään. Hän on mukava tyyppi ja auttavainen, siis muita ihmisiä kohtaan. Minulle harvoin näytetään sitä puolta. Meillä oli ihana kesä uudella mökillämme. Ihan kuin uusi alku! Pitkästä aikaa suhdekkin sujui.
Nyt tämä tiputus taas tähän samaan paskaan on niin kammottava. Ihan kuin koko kesä olisi ollut joku huijaus näytelmä. Minä en näytellyt, vaikka sisimmässäni tiesin että pian tullaan pilven päältä alas ja vauhdilla. Ja niinhän tässä kävi.
Pariterapia olisi hyvä juttu, mutta mies ei ikinä suostu. Eli se tie ei meitä pelasta ei ehkä enää mikään. Tuo skitsofrenia väite oli aika huikea, ei tässä mistään sellaisesta ole kyse. Vaan ihmisen päähän pinttymästä, joka on hänen mielestään varmaa tietoa. Eikä siihen kovin kummoisia näyttöjä tarvita.
Nyt olen taas pettäjä jolla on niitä salarakkaita jokapaikassa. ;(
Olet oikeassa tuon skitsofrenian suhteen ... se vaatisi joukon muitakin juttuja, siis sitä oikeaa sekopäisyyttä. Mutta lukaseppas alla oleva. Psykoosi on mielen suojakeino, vaikka se luokitellaan sairaudeksi, sillä on merkitys. Mitä sen taustalla on, sen voi vain ammattilainen selvittää. Mä luulen, että parisuhteessanne on jonkinlainen vinouma, joka tuon harhaluulon aiheuttaa. Miehesi ei vain kykene itse sitä itselleen myöntämään/ selvittämään ja sen vuoksi käyttäytyy vainoharhaisesti.
... heitäppäs googleen hakuun 'F22.0 Harhaluuloisuushäiriö'
Vaihtoehdoiksi sinulle jää, joko elää noiden harhakuvitelmien kanssa, selviytyä noissa olosuhteissa parhaasi mukaan, yrittää hakea apua miehellesi tai luovuttaa ja katsella jotain muuta tilalle.
Itse elät omaa elämääsi ja itse teet valintasi.
Mulla on kokemusta tuollaisesta, joskus menneisyydessä, mutta vain muutamasta vuodesta.. Tuollainen perusteeton mustasukkaisuus alkaa syödä pikkuhiljaa molempia sisältä. Itse ainakin neljässä vuodessa muutuin persoonana täysin. Minusta tuli seiniä myöten (nopeasti) kävelevä, maahan tuijottava, omia ajatuksiaankin säikkyvä ihminen. Elämä oli raastavaa, koska tuntui että minua ei kukaan uskonut enkä itsekään enää uskonut mihinkään edes itseäni. Meilläkin kesät olivat parempaa aikaa ja syksyllä kaikki kaatui päälle.
Mun on pakko sanoa, että irrottaudu, koska mulle irtautuminen tällaisesta suhteesta oli elinehto. Olisin varmaan sairastunut henkisesti aika pian, jos en olisi eronnut poikaystävästäni.
Nyt todella pitkän ajan, vuosien, vuosien jälkeen näen suhteemme selvästi. Silloin sitä en niin ymmärtänyt.
Eroaminen oli lähinnä vaitonvaraista pakenemista.
yksinkertainen.blondi !
Kiitos tästä vastauksesta!
oloista tekstiä joiltain osin. Lähinnä taudin kuva mustasukkaisuus ja sen oireet mitä siitä sai. Ei tollasessa suhteessa eläminen ole kun hidasta kuolemista....rumasti sanottu mutta en jaksaisi enää tollasia miehiä millään ikinä :)
kyllä sitä aika vastakohtia katseli sen jälkeen.. Sitten kun pystyi ketään katsomaan hyvällä omalla tunnolla, vaikka olikin jo aikoja sitten erottu.
taas aika pian selkisi asetelma, että mä olen syyttelyn kohde vain miehen oman epävarmuuden vuoksi, epärehellisyyden. Ja vaikka kuinka kerroin tunteeni ja rehelliset aikeeni, ei mistään ollut apua miehen mielikuvitukselle ja omistamisen halulle. Tuulesta temmottuja kuvitelmia ja väkivaltaa sen perään henkistä ja fyysistä. Jotenkin siinä kohassa hyvin pian, kun sain kunnolla selkääni, saaadessani hänet kiinni siitä mistä mua syytteli...mä tajusin kuvion. Usein omat paskaiset kortit koitetaan sujauttaa toisen käteen...Siksees en ole koskaan menettänyt uskoani hyviin miehiin paskojen takia. :)
tuo on ikävän tuttu kuvio, että syytetään ja epäillään siitä, mistä itse ollaan syyllisiä tai vähintään suunnitellaan. Silloin on ilmeisesti vaikea kuvitella, etteikö toinen tekis samaa itselle.
Onneksi joo on olemassa monenlaisia miehiä ja naisia, ei sentään kaikki ole yhdestä muotista :)
Mut nyt täytyy häippästä miettimään, mitä teen tuolle lohelle tuolla :)
Tarvitsisin palveluksia huomenna lauantaina illalla. Maksan tuntien mukaan.
Valitettavasti sinulla ei ole aivoja ollenkaan!
jostain, niin aika nopeasti saatan hommata rakastajataren
Toi kuuluu sarjaan sinnittely ja jollain tavalla selviytyminen. Heh. Aika äijä.
en voi sietää sitä et mua epäillään jostakin mitä en ole tehnyt, siksi kannattaa läheisten ihmisten tarkasti miettiä et syyttääkö mua oikeesti asiasta vai luuleeko vain.