Mielipiteitä tästä!

Voi kun sitä ihmetellään!
Miten ihmiset nuo sua kestääkään?
Tai miten ihmeessä ne pystyy alentuu sun kavereit esittämään?
Ehkä se on juuri se,
tuol korvien välis se pien rae?
Ei, voiko sitä edes rakeeksi sanoa,
mut kai se silti ylläpitää tuota esittämisen janoa,
Ilman yleisöö ei tule aplodeja,
ei siis esitystä ilman katsojia,
Keräät ympärilles taas lauman monilukuisen,
ja varmistat vielä että kai jokainen varmasti kuuli sen,
kun käytävässä lähes tyhjässä mulle vittuilet,
niin sanottuja kavereitas sen jälkee vilkuilet.
Mut oishan se ihan jees jos kattoisit ees silmiin sitä jolle puhut,
koska muuten se tyyppi kuulee vaan sanoistas ne tylsät kaiut,
siitä mitä saatoit vastaan kävellessäs sanoa,
ei ei, etsä sillon mitää kyllä sanonut,
huusit vasta sillon kun olit minut jo ohittanut!
Harmi se on kun ei sul pokkaa riitä,
ees moiseen paskaan,
ja lopulta on kiittämiin niitä,
jotka lähti mukaas sua varjostaan,
et ainakaa yksin joudu kävellä et taivaltaan,
kun on rakas jengi ympärillä,
suojaamassa sua pahalta, vittuilun kohteen vastaan piikittelyltä.
Mut en kyl tajuu sitä yhtä seikkaa,
miks ihmees sun tuntees heittää moista kuperkeikkaa,
ei ees ehitty tuntee ennen ku päätin lähteä
ja silti tommoin viha kytee syvällä sun sisällä,
kannattaaks toi?
myrkytät vaa mieles ja lopult ittes,
mut ei ois kyl mun elämä pieles,
kuvailisinko sitä niin että riemun päivät mulla koittas?
kun kuolema sut vihdoin voittais,
jep, sitä vasta lottovoitoksi kutsuttais.
Suosittelen sua siis jatkamaan tolla asenteella,
sillä tota menoo sua ei näy enää mailla halmeilla,
sitä odottaessa käy toki vaikka siellä kiinas,
ja voin vaikka pitää huolen ettei toi sun piinas,
oo vielä ainakaa loppumaan päin,
hah, niin hassua kuin se onkaan,
niin nyt silti kävi näin:

Lentokoneeseen viimein astut,
aattelet 'kotimaan taakse jätin',
Ainiin hups, etsä täältä kotosin ollutkaan.
Pian huomaatkin vieressäs nuoren neidin,
se sulle sanoo 'hyvää iltaa' ja sanomalehden laskee kasvoiltaa,
haha, tätä et osannutkaan odottaa,
'ei, eise näin voi mennä, miks mua aina vaan rangaistaan?'
Ihmettelit ensin että miksi nuo vaatteet olivatkaan,
niin tutun oloiset,
etten sanoisi kotoiset?
'Aivan, niitä joskus lainailin,
palautin vasta sillon kun muistin.'
Rauhaa et löydä viel lentomatkaltakaa,
monta piinaavaa tuntii mun vieres istua saat,
minuutit venyy tunneiksi,
tunnit päiviksi,
lopult varmaa tuntuu että tässäpä oli lentämistä taas kerraksi.

Ikuisuuden jälkeen kone alkaa laskeutuu,
sisäelimet tärisee, turvavöiden lukot kiinni hakeutuu,
Varmaan litratolkulla keltaista kuplamehua pään sisälläs porisee kun,
vieressäs istun ja ihmettelen,
miksei tuo kiehuva kusi jo korvistas ulos valu,
kohtahan sulta lähtee varmaan taju!
Ikkunasta pienestä ulos katsot,
näät taivaan harmaan,
pelkos sua sisältäpäin jyrsii,
ei oo jengi auttaas ku apua tarvisit,
ai että nyt kyrsii!
nyt et tiedä mitä vieres istujalle sanoisit.
Itsel kyllä mieles on jo ne pari valittua sanaa,
jotka sisältäin aion irrottaa
heti kun oon sut täst piinast päättänyt vapauttaa,

Nehän menee niin että:
hyvää loppuelämää mä toivotan, toivottavasti ei törmätä enää!
Hyvää loppuelämää ihmiselle hirveelle en tajuu miten sua kestää nää.
Ehkä yhdenlaisuus välillänne tän selittää? Ehkä hirviö hirviötä sietää?

Aikaa on kulunut jo ihan kiitettävästi,
siitä kun pois läks täältä tuo vitun jästi,
joka muita manipuloi,
pahoja sanoja perään sanoi.
Ei tosin sille menny kenelle se ne tarkoitti,
vaan itselle ne kohdistu, niiden kautta itsensä kadotti.
Äh, ehkei mun kannattais kuitekaa välittää,
turhaa aikaa kuluu ku tämmöstä paskaa selittää,
pitäs kai keksii jotaa kehittävämpää.
Rakas-kulta-mussu mun tulee ikävä sua,
se on tää muutos,
ja omaa parastani aatellen sun on parasta unohtua.
Hyvää loppuelämää siis. Pysy kiinas, kiitos!

http://www.youtube.com/watch?v=ym0_irSi6YI&feature=related