Herätkää äidit!!!

vika jos nyky-yhteiskunnassa jää yksin. Ennen oltiin kuitenkin tiiviimmin sukulaisten kanssa tekemisissä ja koko kylän, ketään ei jätetty yksin. Nyt odotetaan naisten selviävän yksin lapsen kanssa ja jos siihen ei pysty on huono äiti/ihminen!! Aika hullua. Muutoksen täytyy lähteä jostain muualta, jostain isommasta ja korkeammalta. Sitä odotellessa vanhemman tulisi tajuta tilanteensa ajoissa ja hyväksyä se, ettei ole supervahva. Asiasta tulisi kertoa vaikkapa neuvolassa, tosissaan ja niin, että viesti menee perille! Kunnan/kaupungin tulee järjestää apua sosiaalitoimen muodossa, tämä ei tarkoita välttämättä lasten menettämistä.

Muistakaa yksinäiset vanhemmat, ettette ole epäonnistuneita, vaan yhteiskunta on epäonnistunut!

Ymmärtäkää kirjoitti:

vika jos nyky-yhteiskunnassa jää yksin. Ennen oltiin kuitenkin tiiviimmin sukulaisten kanssa tekemisissä ja koko kylän, ketään ei jätetty yksin. Nyt odotetaan naisten selviävän yksin lapsen kanssa ja jos siihen ei pysty on huono äiti/ihminen!! Aika hullua. Muutoksen täytyy lähteä jostain muualta, jostain isommasta ja korkeammalta. Sitä odotellessa vanhemman tulisi tajuta tilanteensa ajoissa ja hyväksyä se, ettei ole supervahva. Asiasta tulisi kertoa vaikkapa neuvolassa, tosissaan ja niin, että viesti menee perille! Kunnan/kaupungin tulee järjestää apua sosiaalitoimen muodossa, tämä ei tarkoita välttämättä lasten menettämistä.

Muistakaa yksinäiset vanhemmat, ettette ole epäonnistuneita, vaan yhteiskunta on epäonnistunut!

Lue lisää

helppoa ennenkään.
Pakkasaamuna oli herättävä ennen muuta perhettä, sytytettävä tuli hellaan, keitettävä puurot, jätettävä lapset yksin, jos mies oli mentävä navetalle, kannettava kaivosta vettä eläimille ja ladosta heiniä, luotava lannat, lypsettävä, siivilöitävä maito, sisälle tultua ruokittava ja hoidettava lapset, pestävä käsin kapalot, kuivatettava hellan yläpuolella, laitettava ruoat, siivottava, mentävä taas navettaan, iltaisin kudottava ja parsittava sukat, ommeltava vaatteet, kaikki ilman sähköä. Peseydyttävä kaivosta kannetulla ja hellalla lämmitetyllä vedellä pesuvadissa ja lauantaisin saunassa. Tarpeilla käytiin ulkohuussissa, terveyssiteinä oli kangasrätistä taiteltu tai itse virkattu kestoside. Alushousut yleistyivät vasta vajaat sata vuotta sitten.
Huorat, vanhatpiiat, elävänlesket, susiparit ja äpärät olivat kaikkien pilkan ja syrjinnän kohteita.
Ei ollut autoja, ei vapaita lauantaita, eli mies oli töissä kuusi päivää viikossa, ei puhelinta, lääkärit ja apteekit usein taipaleitten takana. Ei ehkäisyvälineitä eikä mitään sosiaaliturvaa. Orvoksi jääneet ja köyhimpien lapset huutokaupattiin halvimmalla hoitoon ottaville.
Sota-aikana olivat kaikki miehet rintamalla, ja naiset tekivät kotona ja yhteiskunnassa sekä miesten että naisten työt köyhyyden ja pelon keskellä. Vaatetta oli hyvin vähän, samoin jalkineita. Talvellakin ulkoyöt tehtiin usein hameessa ja kumisaappaissa.
Jälleenrakentajasukupolvi taas raivasi kylmästä korvesta pellot ja asuinpaikan, koulutti lapsensa suurin uhrauksin, raatoi ja loi hyvinvointiyhteiskunnan tästä maasta, jonka itsenäisyyden oli ylivoimaisin ponnistuksin säilyttänyt. Siinä sivussa taisteltiin naisille nykyinen hyvä asema.
Koettakaapa pärjätä tekin, nykyäidit! Tulevaisuus on nyt teidän käsissänne ja teidän lapsissanne.

turha kadehtia kirjoitti:

helppoa ennenkään.
Pakkasaamuna oli herättävä ennen muuta perhettä, sytytettävä tuli hellaan, keitettävä puurot, jätettävä lapset yksin, jos mies oli mentävä navetalle, kannettava kaivosta vettä eläimille ja ladosta heiniä, luotava lannat, lypsettävä, siivilöitävä maito, sisälle tultua ruokittava ja hoidettava lapset, pestävä käsin kapalot, kuivatettava hellan yläpuolella, laitettava ruoat, siivottava, mentävä taas navettaan, iltaisin kudottava ja parsittava sukat, ommeltava vaatteet, kaikki ilman sähköä. Peseydyttävä kaivosta kannetulla ja hellalla lämmitetyllä vedellä pesuvadissa ja lauantaisin saunassa. Tarpeilla käytiin ulkohuussissa, terveyssiteinä oli kangasrätistä taiteltu tai itse virkattu kestoside. Alushousut yleistyivät vasta vajaat sata vuotta sitten.
Huorat, vanhatpiiat, elävänlesket, susiparit ja äpärät olivat kaikkien pilkan ja syrjinnän kohteita.
Ei ollut autoja, ei vapaita lauantaita, eli mies oli töissä kuusi päivää viikossa, ei puhelinta, lääkärit ja apteekit usein taipaleitten takana. Ei ehkäisyvälineitä eikä mitään sosiaaliturvaa. Orvoksi jääneet ja köyhimpien lapset huutokaupattiin halvimmalla hoitoon ottaville.
Sota-aikana olivat kaikki miehet rintamalla, ja naiset tekivät kotona ja yhteiskunnassa sekä miesten että naisten työt köyhyyden ja pelon keskellä. Vaatetta oli hyvin vähän, samoin jalkineita. Talvellakin ulkoyöt tehtiin usein hameessa ja kumisaappaissa.
Jälleenrakentajasukupolvi taas raivasi kylmästä korvesta pellot ja asuinpaikan, koulutti lapsensa suurin uhrauksin, raatoi ja loi hyvinvointiyhteiskunnan tästä maasta, jonka itsenäisyyden oli ylivoimaisin ponnistuksin säilyttänyt. Siinä sivussa taisteltiin naisille nykyinen hyvä asema.
Koettakaapa pärjätä tekin, nykyäidit! Tulevaisuus on nyt teidän käsissänne ja teidän lapsissanne.

Lue lisää

Kommentoin edellistä jossa kehutaan miten ennenvanhaan äidit olivat niin paljon pystyvämpiä ja jaksavampia.
Yleensä lapsia oli useita. Isot sisarukset huolehtivat pienemmistä, se oli selviö. Nyt jos jätät 7-vuotiaan huolehtimaan vauvasta, se on lastensuojeluilmoituksen paikka. Lapset myös osallistuivat kotitöihin ihan eri tavalla, ei kuljeteltu jalkapalloharkkoihin 6 x viikko, vaan kaikki tekivät kotona ihan oikeita töitä. Jo pienet, 2-vuotiaat olivat keskenään/yksin ulkona. Ei siellä joutunut vahtimaan jääkö rattijuopon auton alle vai kidnappaako joku häiriintynyt ohikulkiessaan. Lisäksi talouteen kuului yleensä anoppi, mummo, vanhapiikatäti tai näitä elättejä (joita halvalla huutokaupasta sai), joista myös oli lapsiperheessä apua. Silloin koko kylä yhteisö osallistuivat lasten hoitoon, lapsilla oli paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Mutta silloin kunnioitettiin aikuisia, lasten mielenterveysongelmia ei juuri ollut ja nykyään normaalina pidettyjä uhma- tai murrosikiä ei tunnettu.

onko nyt hyvä? kirjoitti:

Kommentoin edellistä jossa kehutaan miten ennenvanhaan äidit olivat niin paljon pystyvämpiä ja jaksavampia.
Yleensä lapsia oli useita. Isot sisarukset huolehtivat pienemmistä, se oli selviö. Nyt jos jätät 7-vuotiaan huolehtimaan vauvasta, se on lastensuojeluilmoituksen paikka. Lapset myös osallistuivat kotitöihin ihan eri tavalla, ei kuljeteltu jalkapalloharkkoihin 6 x viikko, vaan kaikki tekivät kotona ihan oikeita töitä. Jo pienet, 2-vuotiaat olivat keskenään/yksin ulkona. Ei siellä joutunut vahtimaan jääkö rattijuopon auton alle vai kidnappaako joku häiriintynyt ohikulkiessaan. Lisäksi talouteen kuului yleensä anoppi, mummo, vanhapiikatäti tai näitä elättejä (joita halvalla huutokaupasta sai), joista myös oli lapsiperheessä apua. Silloin koko kylä yhteisö osallistuivat lasten hoitoon, lapsilla oli paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Mutta silloin kunnioitettiin aikuisia, lasten mielenterveysongelmia ei juuri ollut ja nykyään normaalina pidettyjä uhma- tai murrosikiä ei tunnettu.

Lue lisää

Niin, onko nyt tosiaan hyvä, että nainen on YKSIN vauvan/lasten kanssa kotona. Näin ei ole tarkoitettu. NAISET auttoivat toinen toistaan, niinkuin laumassa yleensä. Tarkoitin aikaa vielä taaksepäin. Silloin kun todella elettiin yhdessä.

Asioilla on monta puolta. Ennen oli jotkin asiat hyvin, jotkin huonosti. Mielestäni tämä mielenterveys on kaikkein pahin asia, joka tosiaan johtuu tästä nykyisestä yhteiskunnasta, eriarvoisuudesta jne. Toiset saavat rahalla, toiset eivät.

Minä ainakin kauhulla ajattelen niitä naisia, jotka elävät kaupungissa, kaukana vanhemmistaan ja hoitavat YKSIN lapsiaan, miehen ollessa päivät työssä. Sitten he joutuvat palaamaan työelämään, ennenkuin lapsi on täyttänyt edes vuotta, jotta saavat kalliin vuokran maksettua tai asunto-ja autolainat. Minä tein tietoisen valinnan jäädessäni maalle. Niukasti elämme, mutta suvun apu on kuitenkin lähellä, se on tärkeintä perheen hyvinvoinnin kannalta. Miettikäää nyt hyvänen aika niitä lapsia ja millaisia ihmisiä heistä kasvaa. He pitävät joskus sinusta huolta. Minä ainakin haluaisin majoittaa kaikki vanhempani samaan katon alle/tai pihapiiriin, enkä laittaa hoitolaitokseen.

Lisäksi, se hinta joka on maksettu "hyvinvointiyhteiskunnasta" ei ole ollut halpa, niinkuin tuossa edellä jo mainittiin. Mutta onko se kannattanut, ehkä jossakin määrin ja jossakin taas ei. Unohtamatta niitä huumattuja (myöhemmin nälkään kuolleita) vauvoja/lapsia, lukittuna huoneisiin, kun vanhemmat joutuivat lähtemään tehtaaseen töihin, rakentamaan "hyvinvointia".

Kenen tämä "hyvinvointiyhteiskunta" todella on? Tai ainakaan nykyisellään. Muutoksia tarvitaan!

Ymmärtäkää kirjoitti:

Niin, onko nyt tosiaan hyvä, että nainen on YKSIN vauvan/lasten kanssa kotona. Näin ei ole tarkoitettu. NAISET auttoivat toinen toistaan, niinkuin laumassa yleensä. Tarkoitin aikaa vielä taaksepäin. Silloin kun todella elettiin yhdessä.

Asioilla on monta puolta. Ennen oli jotkin asiat hyvin, jotkin huonosti. Mielestäni tämä mielenterveys on kaikkein pahin asia, joka tosiaan johtuu tästä nykyisestä yhteiskunnasta, eriarvoisuudesta jne. Toiset saavat rahalla, toiset eivät.

Minä ainakin kauhulla ajattelen niitä naisia, jotka elävät kaupungissa, kaukana vanhemmistaan ja hoitavat YKSIN lapsiaan, miehen ollessa päivät työssä. Sitten he joutuvat palaamaan työelämään, ennenkuin lapsi on täyttänyt edes vuotta, jotta saavat kalliin vuokran maksettua tai asunto-ja autolainat. Minä tein tietoisen valinnan jäädessäni maalle. Niukasti elämme, mutta suvun apu on kuitenkin lähellä, se on tärkeintä perheen hyvinvoinnin kannalta. Miettikäää nyt hyvänen aika niitä lapsia ja millaisia ihmisiä heistä kasvaa. He pitävät joskus sinusta huolta. Minä ainakin haluaisin majoittaa kaikki vanhempani samaan katon alle/tai pihapiiriin, enkä laittaa hoitolaitokseen.

Lisäksi, se hinta joka on maksettu "hyvinvointiyhteiskunnasta" ei ole ollut halpa, niinkuin tuossa edellä jo mainittiin. Mutta onko se kannattanut, ehkä jossakin määrin ja jossakin taas ei. Unohtamatta niitä huumattuja (myöhemmin nälkään kuolleita) vauvoja/lapsia, lukittuna huoneisiin, kun vanhemmat joutuivat lähtemään tehtaaseen töihin, rakentamaan "hyvinvointia".

Kenen tämä "hyvinvointiyhteiskunta" todella on? Tai ainakaan nykyisellään. Muutoksia tarvitaan!

Lue lisää

nyt, kuinka arvelet naisten auttaneen toisiaan, ja milloin asiat ovat olleet niin Suomessa? Missä ne auttavat naiset olivat esimerkiksi silloin, kun lapset olivat yksin lukituissa huoneissa, kuten kerrot?
Missä silloin, kun vanhemmat olivat navetalla tai pellolla? Pienemmän voi jättää nukkumaan tyhjään vasikankarsinaan tai puunoksaan ripustettuun koriin, mutta isommista oli ainainen huoli. Tehtaalainen kävi ruokatunnilla imettämässä vauvansa, jonka isommat kantoivat tehtaan portille odottamaan. Piikatyttö piti vauvaansa avoinaisessa piironginlaatikossa nukkumassa, kun ei muutakaan paikkaa ollut, ja kävi sitä jossakin välissä imettämässä. Äitiyslomia eikä -päivärahoja ollut, ei lapsilisiä, ei kunnallista päivähoitoa. Vai tarkoitatko suuriin ikäluokkiin kuuluvia äitejä, joilla oli jo kuusi viikkoa äitiyslomaa, ja joka joutuivat etsimään vastasyntyneelleen hoitajaa kaupan ilmoitustaululle viemillään ilmoituksilla? Missä ne auttavat naiset olivat silloin? Työssään, opinnoissaan, omia lapsiaan hoitamassa.
Hyvinvointiyhteiskunnan hinta on ollut kova, ja sen ovat maksaneet ennen meitä eläneet. Käsi sydämelle, vaihtaisitko osia heidän kanssaan?

onko nyt hyvä? kirjoitti:

Kommentoin edellistä jossa kehutaan miten ennenvanhaan äidit olivat niin paljon pystyvämpiä ja jaksavampia.
Yleensä lapsia oli useita. Isot sisarukset huolehtivat pienemmistä, se oli selviö. Nyt jos jätät 7-vuotiaan huolehtimaan vauvasta, se on lastensuojeluilmoituksen paikka. Lapset myös osallistuivat kotitöihin ihan eri tavalla, ei kuljeteltu jalkapalloharkkoihin 6 x viikko, vaan kaikki tekivät kotona ihan oikeita töitä. Jo pienet, 2-vuotiaat olivat keskenään/yksin ulkona. Ei siellä joutunut vahtimaan jääkö rattijuopon auton alle vai kidnappaako joku häiriintynyt ohikulkiessaan. Lisäksi talouteen kuului yleensä anoppi, mummo, vanhapiikatäti tai näitä elättejä (joita halvalla huutokaupasta sai), joista myös oli lapsiperheessä apua. Silloin koko kylä yhteisö osallistuivat lasten hoitoon, lapsilla oli paljon vastuuta ja velvollisuuksia. Mutta silloin kunnioitettiin aikuisia, lasten mielenterveysongelmia ei juuri ollut ja nykyään normaalina pidettyjä uhma- tai murrosikiä ei tunnettu.

Lue lisää

hyvin pienestä osasta väestöä eli vauraista maanomistajista, ja heistäkin romantisoiden ja asiantuntemattomasti. Maaton väestö vaihtoi asuinpaikkaa jopa vuosittain, asui toisten tuvan tai saunan nurkassa, teki töitä kuin suinkin sai.
Ehkei tarvinnut pelätä rattijuoppoa, mutta sen sijaan järveen hukkumista, metsään eksymistä, tulipaloon kuolemista - puulämmityksen ja öljylamppujen, jopa päreitten aikakaudella - , kirveitä, sahoja, puukkoja, keritsimiä, lipeän juomista, vihaisia eläimiä, kapeilla kärryteillä hurjastelevia hevoskärryjä - jalkakäytäviä tai kevyen liikenteen väyliä ei ajotien vieressä ollut. Ja onhan autojakin ollut jo sata vuotta. Mielenvikaiset olivat usein irrallaan. Sota-aikana sai lisäksi pelätä pommituksia, desantteja jne. Lapsilla oli paljon enemmän vaaroja kuin nykyään.
Jos lapsen harkat käyvät sinulle liian rasittaviksi, niin lopeta ne toki. Kyllähän ne rasittavat lasta vielä enemmän. Ja anna lapsillesi vastuuta ja tehtäviä, jos kerran olet sitä mieltä, että niin on parempi.
Suomessa on nykyään parempi olla ja elää kuin koskaan ennen. Lopeta sinäkin valitus ja nauti elämästäsi!

turha kadehtia kirjoitti:

hyvin pienestä osasta väestöä eli vauraista maanomistajista, ja heistäkin romantisoiden ja asiantuntemattomasti. Maaton väestö vaihtoi asuinpaikkaa jopa vuosittain, asui toisten tuvan tai saunan nurkassa, teki töitä kuin suinkin sai.
Ehkei tarvinnut pelätä rattijuoppoa, mutta sen sijaan järveen hukkumista, metsään eksymistä, tulipaloon kuolemista - puulämmityksen ja öljylamppujen, jopa päreitten aikakaudella - , kirveitä, sahoja, puukkoja, keritsimiä, lipeän juomista, vihaisia eläimiä, kapeilla kärryteillä hurjastelevia hevoskärryjä - jalkakäytäviä tai kevyen liikenteen väyliä ei ajotien vieressä ollut. Ja onhan autojakin ollut jo sata vuotta. Mielenvikaiset olivat usein irrallaan. Sota-aikana sai lisäksi pelätä pommituksia, desantteja jne. Lapsilla oli paljon enemmän vaaroja kuin nykyään.
Jos lapsen harkat käyvät sinulle liian rasittaviksi, niin lopeta ne toki. Kyllähän ne rasittavat lasta vielä enemmän. Ja anna lapsillesi vastuuta ja tehtäviä, jos kerran olet sitä mieltä, että niin on parempi.
Suomessa on nykyään parempi olla ja elää kuin koskaan ennen. Lopeta sinäkin valitus ja nauti elämästäsi!

Lue lisää

Turha ihannoida mennyttä aikaa, puolensa siinä oli, mutta arki oli täyttä työtä. Konkreettista työtä lämmön, ruuan ja puhtauden hankkimiseksi.
Oliko ennen vanhaan pienviljelijän vaimo onnellinen kaatuessaan illalla umpiväsyneenä sänkyynsä, päivän raadannan jälkeen? Ehkä, ehkä ei, mutta ainakaan hän ei ehtinyt tätä asiaa paljoakaan miettimään, kun työtä piti tehdä tauotta. Nykyisin on vähemmän työtä ja huolta perustarpeista; asunnot lämpiää vanhaan aikaan verrattuna lähes itsestään öljyllä, kaukolämmöllä, sähköllä tms., koneet pesee astiat ja pyykit, liedet ja mikrot lämmittää ruuan (joka voi olla kaupasta valmiina ostettu). En sano että tämän vuoksi nykyäidin pitäisi näistä olla kiitollinen ja siksi valittamatta. Kysyn mihin tämä aika menee? Jääkö nykyihmisille liikaa aikaa miettiä omaa onnellisuuttaan ja onnettomuuttaan?! Ennenhän tätä vaihtoehtoa ei ollut, tai tupa jäi lämmittämättä ja lapset ruokkimatta.

Nykyaika kuormittaa äitejä (ja isiä) toisella tapaa. Ihmiset on irtaantuneita perinteisistä sosiaalisista yhteyksistä ja yhteisöistä, yhteisöjä' kyllä löytää (esim. netistä), mutta niihin täytyy hakeutua. Kohta varmaan alakoulukin on jo luokaton eli rikotaan vaan kaikki yhteisöt ja siten niiden tarjoama henkinen ja konkreettinen tuki... Yhteisöjen hajoaminen ja konkreettisen työn väheneminen ihmisen ympäriltä lisää juurettomuutta ja tarkoituksettomuudentunteita. Kyllä se pienviljelijän vaimo varmasti tunsi itsensä illalla tarpeelliseksi, kun näki omien käsiensä työn tuloksen.

Tottakai työn määrä ja yhteisöt olivat usein myös ahdistaviakin, yhteisön tuki oli myös silmälläpitoa ja puuttumista siihen "miten pitää elää". Mutta väitän että mitä enemmän ihminen ympäröi itseään kaikella ei-konkreettisella, sitä enemmän kasvaa tyytymättömyys ja elämän kokeminen tarkoituksettomana. Eli kun perustarpeet tyydyttyvät helposti, ihmissuhteet on virtuaalisia ja/tai muuten "kaukana" (fyysisesti tai henkisesti) ja ajanvietteenä paljolti sen miettiminen olenko elämässäni onnellinen tai mikä on hyvin ja huonosti, seurauksena on pahaa oloa.

aahhggg kirjoitti:

Turha ihannoida mennyttä aikaa, puolensa siinä oli, mutta arki oli täyttä työtä. Konkreettista työtä lämmön, ruuan ja puhtauden hankkimiseksi.
Oliko ennen vanhaan pienviljelijän vaimo onnellinen kaatuessaan illalla umpiväsyneenä sänkyynsä, päivän raadannan jälkeen? Ehkä, ehkä ei, mutta ainakaan hän ei ehtinyt tätä asiaa paljoakaan miettimään, kun työtä piti tehdä tauotta. Nykyisin on vähemmän työtä ja huolta perustarpeista; asunnot lämpiää vanhaan aikaan verrattuna lähes itsestään öljyllä, kaukolämmöllä, sähköllä tms., koneet pesee astiat ja pyykit, liedet ja mikrot lämmittää ruuan (joka voi olla kaupasta valmiina ostettu). En sano että tämän vuoksi nykyäidin pitäisi näistä olla kiitollinen ja siksi valittamatta. Kysyn mihin tämä aika menee? Jääkö nykyihmisille liikaa aikaa miettiä omaa onnellisuuttaan ja onnettomuuttaan?! Ennenhän tätä vaihtoehtoa ei ollut, tai tupa jäi lämmittämättä ja lapset ruokkimatta.

Nykyaika kuormittaa äitejä (ja isiä) toisella tapaa. Ihmiset on irtaantuneita perinteisistä sosiaalisista yhteyksistä ja yhteisöistä, yhteisöjä' kyllä löytää (esim. netistä), mutta niihin täytyy hakeutua. Kohta varmaan alakoulukin on jo luokaton eli rikotaan vaan kaikki yhteisöt ja siten niiden tarjoama henkinen ja konkreettinen tuki... Yhteisöjen hajoaminen ja konkreettisen työn väheneminen ihmisen ympäriltä lisää juurettomuutta ja tarkoituksettomuudentunteita. Kyllä se pienviljelijän vaimo varmasti tunsi itsensä illalla tarpeelliseksi, kun näki omien käsiensä työn tuloksen.

Tottakai työn määrä ja yhteisöt olivat usein myös ahdistaviakin, yhteisön tuki oli myös silmälläpitoa ja puuttumista siihen "miten pitää elää". Mutta väitän että mitä enemmän ihminen ympäröi itseään kaikella ei-konkreettisella, sitä enemmän kasvaa tyytymättömyys ja elämän kokeminen tarkoituksettomana. Eli kun perustarpeet tyydyttyvät helposti, ihmissuhteet on virtuaalisia ja/tai muuten "kaukana" (fyysisesti tai henkisesti) ja ajanvietteenä paljolti sen miettiminen olenko elämässäni onnellinen tai mikä on hyvin ja huonosti, seurauksena on pahaa oloa.

Lue lisää

olen kyllä tästä, että nykyihmisellä on aivan liian paljon aikaa ajatella näitä asioita. Samoin he näkevät, kuinka naapurissa asiat ovat "paremmin". Ennen kaikilla oli yhtä kurjaa, ei tiedetty paremmasta.

Ja tällä en tarkoita ihmisen lähihistoriaa, vaan vielä kaukaisempaa aikaa. Aloitetaan vaikka Suomesta.. ihminenhän ei ole syntynyt Suomeen, vaan päiväntasaajalle. Siellä lastenhoito on siinä mielessä helpompaa, koska on lämmin. Suomessa talvisaikaan joudumme pukemaan ja riisumaan lasta, mikä sinällään on ihan hullua ja rasittavaa. Kesäaikaan voimme vain mennä ulos! Siellä mistä ihminen on kotoisin, voi vain mennä ulos ja siellä vietetäänkin koko päivä luonnossa. Täällä vietetään talvisaikaan päivät sisällä, mikä ei myöskään ole mielenterveydelle hyväksi. Tämä olikin vasta alkua... Lista voisi jatkua vaikka kuinka. Minua tavallaan hävettää olla suomalainen, meidän historiamme vuoksi, josta toiset ovat kovin ylpeitä. Miten voimme olla ylpeitä sen vuoksi, mitä olemme lapsillemme tehneet ja teemme vieläkin? Niin sanotuissa kehitysmaissa naiset hoitavat lapsiaan ja perhettään. Naiset ottavat lapset mukaan töihinsä jne. Täällä työpaikalla ei sovi edes puhua lapsista...

En tietenkään käsi sydämellä halua elää tuota aikaa, josta isovanhempani kertovat. Elämästään piikoina tai huutolaisina. Suomen historiassa ei ole mitään kadehdittavaa, eikä mitään ylpeyden aihetta. Jokainen meistä on vastuussa niistä asioista. Tietysti muuallakin länsimaissa on paljon hävettävää. Jokainen joka on tavoitellut parempaa elämää, on tehnyt sen jonkun toisen kustannuksella ja tekee sitä edelleenkin. Minä häpeän.

Voitko siis käsi sydämellä sanoa että asiat ovat nyt paremmin?

Jos jollakin on paha olla, niin onko se ihme?? Elämme nurinkurista aikaa ja vielä väärillä leveysasteilla. Mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin purra hammasta yhteen ja yrittää suorittaa tätä elämää.

Ymmärtäkää kirjoitti:

olen kyllä tästä, että nykyihmisellä on aivan liian paljon aikaa ajatella näitä asioita. Samoin he näkevät, kuinka naapurissa asiat ovat "paremmin". Ennen kaikilla oli yhtä kurjaa, ei tiedetty paremmasta.

Ja tällä en tarkoita ihmisen lähihistoriaa, vaan vielä kaukaisempaa aikaa. Aloitetaan vaikka Suomesta.. ihminenhän ei ole syntynyt Suomeen, vaan päiväntasaajalle. Siellä lastenhoito on siinä mielessä helpompaa, koska on lämmin. Suomessa talvisaikaan joudumme pukemaan ja riisumaan lasta, mikä sinällään on ihan hullua ja rasittavaa. Kesäaikaan voimme vain mennä ulos! Siellä mistä ihminen on kotoisin, voi vain mennä ulos ja siellä vietetäänkin koko päivä luonnossa. Täällä vietetään talvisaikaan päivät sisällä, mikä ei myöskään ole mielenterveydelle hyväksi. Tämä olikin vasta alkua... Lista voisi jatkua vaikka kuinka. Minua tavallaan hävettää olla suomalainen, meidän historiamme vuoksi, josta toiset ovat kovin ylpeitä. Miten voimme olla ylpeitä sen vuoksi, mitä olemme lapsillemme tehneet ja teemme vieläkin? Niin sanotuissa kehitysmaissa naiset hoitavat lapsiaan ja perhettään. Naiset ottavat lapset mukaan töihinsä jne. Täällä työpaikalla ei sovi edes puhua lapsista...

En tietenkään käsi sydämellä halua elää tuota aikaa, josta isovanhempani kertovat. Elämästään piikoina tai huutolaisina. Suomen historiassa ei ole mitään kadehdittavaa, eikä mitään ylpeyden aihetta. Jokainen meistä on vastuussa niistä asioista. Tietysti muuallakin länsimaissa on paljon hävettävää. Jokainen joka on tavoitellut parempaa elämää, on tehnyt sen jonkun toisen kustannuksella ja tekee sitä edelleenkin. Minä häpeän.

Voitko siis käsi sydämellä sanoa että asiat ovat nyt paremmin?

Jos jollakin on paha olla, niin onko se ihme?? Elämme nurinkurista aikaa ja vielä väärillä leveysasteilla. Mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin purra hammasta yhteen ja yrittää suorittaa tätä elämää.

Lue lisää

hiukan positiivisemmin!
Tietenkin sisätöitä tekevä ihminen viettää päivät sisätiloissa vuodenajasta riippumatta. Talvi ei ole mikään este ulkona olemiselle ja liikkumiselle. Vaatetta on kaikilla riittävästi, yhteiskunta kustantaa, jos omat varat eivät riitä, ja pesukone pesee, vesi tulee hanasta. Umpihangessa ei tarvitse kahlata, ja kotona on lämmintä. Ei tarvitse hakea puita ja niitä sytytellä lämmön saamiseksi.
Mitään häpeämistä ei historiassamme ole. Suomen kansan historia on suuri menestystarina. Kovalla työllä ja suurin uhrauksin on saatu aikaan vapaa, itsenäinen valtio, joka on kaikilla mittareilla maailman kärkitasoa.
Hammasta on purtu kautta aikojen yhteen. Nykyään siihen on paljon vähemmän syytä kuin ennen, ja aika hampaattomilta monien nykyihmisten purkaukset tuntuvat. Mutta purkaa hammasta, jos niitä on, ja menkää läpi harmaan kiven, jos sellaisen löydätte.
Onnea, Suomi!

turha kadehtia kirjoitti:

hiukan positiivisemmin!
Tietenkin sisätöitä tekevä ihminen viettää päivät sisätiloissa vuodenajasta riippumatta. Talvi ei ole mikään este ulkona olemiselle ja liikkumiselle. Vaatetta on kaikilla riittävästi, yhteiskunta kustantaa, jos omat varat eivät riitä, ja pesukone pesee, vesi tulee hanasta. Umpihangessa ei tarvitse kahlata, ja kotona on lämmintä. Ei tarvitse hakea puita ja niitä sytytellä lämmön saamiseksi.
Mitään häpeämistä ei historiassamme ole. Suomen kansan historia on suuri menestystarina. Kovalla työllä ja suurin uhrauksin on saatu aikaan vapaa, itsenäinen valtio, joka on kaikilla mittareilla maailman kärkitasoa.
Hammasta on purtu kautta aikojen yhteen. Nykyään siihen on paljon vähemmän syytä kuin ennen, ja aika hampaattomilta monien nykyihmisten purkaukset tuntuvat. Mutta purkaa hammasta, jos niitä on, ja menkää läpi harmaan kiven, jos sellaisen löydätte.
Onnea, Suomi!

Lue lisää

Itse olen pakosta 1,4v lapsen yh. Kukaan ei ole auttamassa, isovanhemmat niin muka kiireisiä tai asuvat 200km päässä että heistä ei ole avuksi. Perhetyö käy 4h viikko ja sillon pääsen hengittämään. Olen yrittänyt saada tukiperhettä meille avuksi jotta itse pääsisin hengittämään rauhassa ja lataamaan akkuja. Mutta jonoa on ja meillä ei kuulemma akuutti tarve..Yhtään yötä en ole nukkunun kuin max 2h putkeen ja kaikki on pojalta tutkittu missä vika.. Muisti ja puhe pätkii kiitettävästi ja ikää on vasta 25v.

Päivät menee uumoksessa ja loppuun olen palanut aikoja sitten kuten kuka tahansa, joka ei nuku ja on 24h vrk työssä vuodesta toiseen.

Voimia kovin kaikille!!



Ja ketjun aloittaja voin vaikka osoitteeni kertoa jos saat sossuun vauhtia!!!! Tämä vaan on nykypäivää, Joten tuskin tässä äiteetä kannattaa syyttää....
Uskon että nykyään vaan tunteista puhutaan avoimemmin ja teoista!! Ennen on varmasti ollu samat kujeet ja ruumiilliset kurittamiset! Niinhin vain ei ole puututtu, tai niistä on vaiettu!! Ja se on vissi fakta!

Toivon että täälä ei koskaan mene siihen pisteeseen pienen ihanan lapsen kanssa.. Ja että apua saisin ajoissa, kun sitä yritän meille hakea...

huh huh kirjoitti:

Itse olen pakosta 1,4v lapsen yh. Kukaan ei ole auttamassa, isovanhemmat niin muka kiireisiä tai asuvat 200km päässä että heistä ei ole avuksi. Perhetyö käy 4h viikko ja sillon pääsen hengittämään. Olen yrittänyt saada tukiperhettä meille avuksi jotta itse pääsisin hengittämään rauhassa ja lataamaan akkuja. Mutta jonoa on ja meillä ei kuulemma akuutti tarve..Yhtään yötä en ole nukkunun kuin max 2h putkeen ja kaikki on pojalta tutkittu missä vika.. Muisti ja puhe pätkii kiitettävästi ja ikää on vasta 25v.

Päivät menee uumoksessa ja loppuun olen palanut aikoja sitten kuten kuka tahansa, joka ei nuku ja on 24h vrk työssä vuodesta toiseen.

Voimia kovin kaikille!!



Ja ketjun aloittaja voin vaikka osoitteeni kertoa jos saat sossuun vauhtia!!!! Tämä vaan on nykypäivää, Joten tuskin tässä äiteetä kannattaa syyttää....
Uskon että nykyään vaan tunteista puhutaan avoimemmin ja teoista!! Ennen on varmasti ollu samat kujeet ja ruumiilliset kurittamiset! Niinhin vain ei ole puututtu, tai niistä on vaiettu!! Ja se on vissi fakta!

Toivon että täälä ei koskaan mene siihen pisteeseen pienen ihanan lapsen kanssa.. Ja että apua saisin ajoissa, kun sitä yritän meille hakea...

Lue lisää

lapsen isä on? Kuollut vai vankilassa?
Mitä tarkoitat, että olet pakosta yh?

Vanhoihin aikoihin mennäkseni, yksihuoltajan ja hänen lastensa osa oli ennen kauhea. Toisaalta ei ollut ehkäisyvälineitä, ja abortti oli ankarasti rangaistava rikos. Helppoa ei ole kenelläkään, mutta nykyään on lapsiperheellä - myös aviottomilla lapsilla ja heidän äideillään - asunto ja ruokaa.

turha kadehtia kirjoitti:

lapsen isä on? Kuollut vai vankilassa?
Mitä tarkoitat, että olet pakosta yh?

Vanhoihin aikoihin mennäkseni, yksihuoltajan ja hänen lastensa osa oli ennen kauhea. Toisaalta ei ollut ehkäisyvälineitä, ja abortti oli ankarasti rangaistava rikos. Helppoa ei ole kenelläkään, mutta nykyään on lapsiperheellä - myös aviottomilla lapsilla ja heidän äideillään - asunto ja ruokaa.

Lue lisää

Kyllä tämä yhteiskunta on muuttunut ja muuttunut aivan huononpaan suuntaan. Enää ei naapurit kohtaa ja tutustu toisiinsa, niin että heistä saisi apua, kun suku on kaukana. Saisi edes kaupassa käydä rauhassa.
Lapset aistivat äidin väsymyksen ja kireyden ja sen vuoksi ovat kitiseviä ja riitaisia, joten on kuin lumipallo pyörisi. Kun äitinä saat tasapainoa, rauhoittuu lapsikin.
Onko lapsi koskaan isällä, silloin lepää rauhassa ja tee asioita joista nautit. Jos tämä ei mahdollista, edes joskus yritä saada lapsi hetkeksi hoitoon, jotta saat hengähtää.
Samoin silloin, kun lapsi nukkuu, koeta ensin nukkua itsekin, villakoirilla ei ole väliä. Kun väsymyksesi helpottaa, voit lapsen nukkuessa tehdä jotain.
Lapsi kasvaa ja sitä myöten muuttuu myös mahdollisuutesi ehkä parempaan suuntaan.
Toivon sinulle voimia eteenpäin, kyllä elämä siitä hiljalleen helpottuu.

huh huh kirjoitti:

Itse olen pakosta 1,4v lapsen yh. Kukaan ei ole auttamassa, isovanhemmat niin muka kiireisiä tai asuvat 200km päässä että heistä ei ole avuksi. Perhetyö käy 4h viikko ja sillon pääsen hengittämään. Olen yrittänyt saada tukiperhettä meille avuksi jotta itse pääsisin hengittämään rauhassa ja lataamaan akkuja. Mutta jonoa on ja meillä ei kuulemma akuutti tarve..Yhtään yötä en ole nukkunun kuin max 2h putkeen ja kaikki on pojalta tutkittu missä vika.. Muisti ja puhe pätkii kiitettävästi ja ikää on vasta 25v.

Päivät menee uumoksessa ja loppuun olen palanut aikoja sitten kuten kuka tahansa, joka ei nuku ja on 24h vrk työssä vuodesta toiseen.

Voimia kovin kaikille!!



Ja ketjun aloittaja voin vaikka osoitteeni kertoa jos saat sossuun vauhtia!!!! Tämä vaan on nykypäivää, Joten tuskin tässä äiteetä kannattaa syyttää....
Uskon että nykyään vaan tunteista puhutaan avoimemmin ja teoista!! Ennen on varmasti ollu samat kujeet ja ruumiilliset kurittamiset! Niinhin vain ei ole puututtu, tai niistä on vaiettu!! Ja se on vissi fakta!

Toivon että täälä ei koskaan mene siihen pisteeseen pienen ihanan lapsen kanssa.. Ja että apua saisin ajoissa, kun sitä yritän meille hakea...

Lue lisää

No mielelläni susta tekisinkin ilmoituksen JOS pahoinpitelet lastasi.

Mutta antaako tuo sinun väsymyksesikään oikeuttaa kuritaa lasta? Miltä sinusta tuntuisi jos sinä olisit kipeä ja itkuinen ja joka kerta kun uskaltaisit pyytää apua sinua lyötäisiin, tönittäisiin yms.?

Ymmärrän kyllä, että lasta "täytyy" kasvattaa ja opettaa mikä on oikein ja väärin. Mutta en ymmärrä äitejä jotka surutta pahoinpitelevät lapsiaan hymyssä suin. Kuitenkaan eivät ole valmiita antamaan lastaan pois. Yhtälö jota en ymmärrä.

Ja yhdyn yhteen kirjoittajaan....Laitetaan nykyajan äidit elämään samanlaista elämään kuin ennen vanhaan oli niin näkevät mitä se todellinen väsymys on.

Mutta ei se on tämä pullapersesukupolvi...itkevät vähäisten yöunien takia ja jopa niin paljon, että purkavat sen pieneen puolustuskyvyttömään vauvaan. VOI VITTU!

JA ihan tiedoksi vain, että se on helpompaa kuin uskotte...Nimittäin näiden nettikirjoittelijoiden jäljittäminen......

aloittaja.a.a.a. kirjoitti:

No mielelläni susta tekisinkin ilmoituksen JOS pahoinpitelet lastasi.

Mutta antaako tuo sinun väsymyksesikään oikeuttaa kuritaa lasta? Miltä sinusta tuntuisi jos sinä olisit kipeä ja itkuinen ja joka kerta kun uskaltaisit pyytää apua sinua lyötäisiin, tönittäisiin yms.?

Ymmärrän kyllä, että lasta "täytyy" kasvattaa ja opettaa mikä on oikein ja väärin. Mutta en ymmärrä äitejä jotka surutta pahoinpitelevät lapsiaan hymyssä suin. Kuitenkaan eivät ole valmiita antamaan lastaan pois. Yhtälö jota en ymmärrä.

Ja yhdyn yhteen kirjoittajaan....Laitetaan nykyajan äidit elämään samanlaista elämään kuin ennen vanhaan oli niin näkevät mitä se todellinen väsymys on.

Mutta ei se on tämä pullapersesukupolvi...itkevät vähäisten yöunien takia ja jopa niin paljon, että purkavat sen pieneen puolustuskyvyttömään vauvaan. VOI VITTU!

JA ihan tiedoksi vain, että se on helpompaa kuin uskotte...Nimittäin näiden nettikirjoittelijoiden jäljittäminen......

Lue lisää

Tokihan pahoinpitely on kamalaa ja silloin jonkun pitää puuttua asiaan.

Mikään ei oikeuta vahingoittamaan puolustuskyvytöntä lasta mutta tuskinpa sitä kukaan suunnittelee eli ne kiukunpuuskat aikuisella tulee kuin salama.

Todellista väsymystä on ihan nykyaikanakin,ehkä vain eri syistä kuin ennen. On hölmöä vähätellä ihmisten jaksamista. On sitä ennenkin lapsia kaltoinkohdeltu ja fyysinen väkivalta(kurittaminen) on ollut yleistä ja hyväksyttävää;nykyäänhän ei saa edes tukistaa lasta ja ihan hyvä onkin että siitä on tehty tuomittavaa!

Ennen oli suku lähemmissä väleissä toistensa kanssa ja asuivat lähekkäin;omassa lapsuudessanikin koko suku asui samassa kaupungissa ja me asuimme isäni vanhempien kanssa samassa taloudessa kun olin pieni. Nykyään esimerkiksi työt vievät ihmisiä kauemmas toisistaan eikä kaikilla ole niitä isovanhempia auttamassa. Joulut ym juhlat järjestettiin ja vietettiin yhdessä.

Itse vanhimpana lapsena autoin paljon vanhempiani katsomalla pienempien perään. Ennen perheet olivat isompia ja vanhemmat harvemmin erosivat,toisin kuin nykyään. Naiset olivat kotona hoitamassa taloutta ja lapsia.

Ei sillä että mikään oikeuttaa kohtelemaan lasta kaltoin mutta ei ne asiat ole sen paremmin kuin ennenkään. Ei vaikka nyky-yhteiskuntaa kutsutaan "valmiiksi" eli monet asiat ovat helpottuneet ehkä käytännössä..

Näitä äitejä ja isejä jotka "surutta pahoinpitelevät lapsia" alituiseen,on kuitenkin harvassa. Monilla saattaa pinna katketa kerran ja menevät tällöin itseensä ja saavat/hankkivat apua itselleen ja perheelle. Valitettavasti joissakin tapauksissa se kertakin voi olla viimeinen lapselle mutta on sitä tapahtunut ennenkin.