Yksin kertaisesti mistä syystä menit naimisiin?
Tiedän useita miehiä jotka pettävät seurustelu aikana ja myös jatkavat sitä papin aamenen jälkeen,
eikö nainen tosiaan tiedä missä mennään?
Onko niin kova tuska saada mies ja yhteinen asunto, ettei miehen uskottomuus merkitse mitään?
-Mies jatkaa poikamies elämää myös avioliitossa, keverien kanssa tuuletetaan siellä ja täällä ilman vaimoa.
Kaverit ovat parhaita junailemaan ja keksimään peite tarinoita ettei petturi paljastu.
Säälittävää seurata sivusta reilun kolme vuotta naimissa olevan parin avioelämää.
Mies on varmaan uskollisin sille parhaalle kaverilleen.
Tiedän useita miehiä jotka pettävät seurustelu aikana ja myös jatkavat sitä papin aamenen jälkeen,
eikö nainen tosiaan tiedä missä mennään?
Onko niin kova tuska saada mies ja yhteinen asunto, ettei miehen uskottomuus merkitse mitään?
-Mies jatkaa poikamies elämää myös avioliitossa, keverien kanssa tuuletetaan siellä ja täällä ilman vaimoa.
Kaverit ovat parhaita junailemaan ja keksimään peite tarinoita ettei petturi paljastu.
Säälittävää seurata sivusta reilun kolme vuotta naimissa olevan parin avioelämää.
Mies on varmaan uskollisin sille parhaalle kaverilleen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miksi ylipäätänsä mennään edes avoliittoonkaan? Mielestäni avoliitossa uskollisuus on yhtä tärkeää kuin avioliitossa. Muitakin näkökulmia on.
Valitettavan usein suhteessa petetään (myös naiset pettää!), mutta kyllä sitä vielä uskollisiakin löytyy.
Avioliittoja ja parisuhteita on niin monenmoisia. Niin kuin sinkkuelämiäkin. Jos jonkun kaverisi avioelämä on tuollaista niin ei se tarkoita, että kaikkien olisi.
Itse en ole puolisoani pettänyt, enkä ole ajatellut pettääkään. En halua, eikä ole ollut minkäänlaista tarvetta. Joskus lyhyessä seurustelusuhteessa (ei nykyinen kumppani) petin poikaystävääni ex:än kanssa johon olin edelleen rakastunut. Ja siitä oli kauhea syyllisyys pitkän aikaa. Olin ollut niin ylpeä siitä, että en ole ikinä pettänyt, inhosin itseäni ja kaduin. Jätin poikaystäväni pian, en olisi voinut jatkaa hänen kanssaan tietäen mitä tein. Tietysti olisin voinut omatuntoani keventää sillä, että emmehän seurustelleetkaan, koska siitä ei oltu sovittu. Useat miehet ainakin on sitä mieltä, että sitten vasta seurustellaan, kun siitä sovitaan...
Oma aviopuolisoni on paras mies minkä tiedän ja riittää varsin hyvin mulle. Ja toivon, että hän ajattelee samoin. Ja en tiedä missä välissä ehtisi pettämäänkään. Ei tuuleta siellä täällä ilman minua.
En menisi naimisiin miehen kanssa, jonka tiedän pettävän.
seurustellaan, kun siitä sovitaan, MUTTA
En ehkä menis touhuja muiden naisten kanssa mainostamaan, jos tosissaan on jostain kiinnostunut.
Se on sitten eri asia, jos haluaa pelleillä, mutta sitähän ei kenenkään ole pakko jaksaa katella.
Myös alkeelliset mustasukkaisuusleikit voi jättää sinne teini-ikään, aikuisia ihmisiä ei niillä suuntaan tai toiseen painosteta, päinvastoin. Lähinnä niillä voi painostaa toisen kauemmas ja jos niin haluaa, niin mikäs siinä... On sitä elämää ilman pellejäkin ja ihan hyvä elämä.
Mitä tapahtuu kun syrjähypyillä rankaisija ja armoton pihtaaja menevät naimisiin?
Vastaus on Ruusujen sota, joka ei kovin kauaa kestä.
Pitänee katsoa kyseinen elokuva uudestaan.
Loppukohtauksessa päähenkilöt killuvat kattokruunussa, joka lopulta muistaakseni romahti alas...
Siis todella mainio leffa, mikä pitäisi kaikkien pariutuneiden nähdä...mielummin ennen aviota :)
Kyllä useat tuntemani miehet ainakin tuomitsevat uskottomuuden. Eikä pidä kavereidensa pettämisiä hyväksyttävänä ja auta heitä. Varmasti silti tietysti kaverille ollaan uskollisia ja heitä ei käräytetä.
Ehkä tuntemasi miehet ovat ääliöitä. Niitäkin kyllä tunnen. He ovat ääliöitä sinkkuinakin. Se ilmenee eri tavoin.
mutta maailmassa on paljon pahempiakin asioita kuin se, ettei miehelle riitä yksi nainen. Se on aivan oma asiani, eikä sitä tarvitse kenenkään tohkeissaan päivitellä. Toisaalta taas, sen kun päivittelette.
Halusit vain upean kodin ja miehen, ettet olisi jäänyt vanhaksipiiaksi?
Oletko nyt onnellinen?
Killut epätoivoisessa suhteessa ja miehesi nauttii elämästä.
Peset vai pyykkiä, siivoat.
Mies revittää täysillä kaverien kanssa kakkosen kanssa? Vai?
Kyllä jotain pitäisi viestiä myös se, jos mies ei ole mitenkään sitoutunut kotielämään vaan haluaa tehdä aina jotain muuta. Pahinta on seurata vierestä, kun tietää toisen pettävän ja naisensa leikkivän onnelliesti kotia tehden miehensä eteen kaiken.
Oma suhde on onneksi niin tiivis, että miehellä ei ole aikaa petää. Ei tykkää käydä baareissa, vaan mielummin kyhjää kanssani kotona. Huolestuneempi olisin näistä miehistä, jotka pyrkii baariin ja muihin menoihin koko ajan. Lähipiirissä on melko tuore liitto juuri tällainen. Kaunis hääjuhlansa on kuin korni muisto vain. Nainen tekee marttyyrina kotia ja hoitaa miehen aikaisemmatkin lapset kun mies huitelee pitkin kyliä. Ei voi muuta kuin sääliä. Viime aikoina olen jo itse vältellyt kohtaamsta naista, jotta sääli ei paistaisi kasvoiltani. Lisäksi sitä pelkää möläyttävänsä totuuden, mikä tässä kuviossa todennäköisesti enemmän sekoittaisi kaikkein välit kuin toisi jotain hyvää tullessaan.
juoksee aina jokaikisen hameen perässä.
Lisäksi joku vielä tahallaan oikeen mainostaa näitä naisjuttujaan ja ihmettelee,
että kulta et sä nyt ymmärrä... Mähän olen mies, minkä mä sille voin...
Parasta oli tää yks mies, joka aina otti puhtaan paidan mukaan torstaisin lähtiessään Kalleen.
Ei siksi, että vaihtais sen raflaan, vaan siksi että vaihtoi sen seuraavana aamuna töihin.
Tarkoittaen siis että yö vietettiin jossain muualla kuin kotona.
Ja kuulemma haukkui vaimoaan julkisesti tämän soittaessa työpaikalle.
Oikeesti jos joku haluaa tollasta katella, niin ihan vapaasti.
Itse sanoisin, että tyhmä on jos tollasta menoa kattelee, on niitä parempiakin miehiä.
Tollanen mies ei siitä miksikään muutu ja turha niitä p:n jauhamisia jäädä kuuntelemaan.
Itse en katso läpi sormien kertaakaan - se on out tai samalla mitalla.
Ei kannata ihmetellä, jos kumppanit usein löytyy parhaiden kavereiden kanssa sängystä, jos tollasta peliä harrastaa.
Ei ihan aiheeseen mene tämä mutta en voinut olla kommentoimatta, kuinka HIRVEÄÄ on lukea tekstiä jossa ei yksinkertaisintakaan yhdyssanaa osata kirjoittaa. ARGH!
No joo, ei tosiaan mene aiheeseen. Melkoinen pikkusielu taidat olla.
Aviovaimon mielipide! kyllä, juuri sellainen marttyyri kotipiika, sängyssä lahna, joka tekee kaiken väärin. Koen, että minut huijattiin vihille. En tiennyt mieheni pettämisistä ym paskasta. Kukaan ei vaivautunut kertomaan? Selän takana sitäkin enemmän on naurettu ja puhuttu pask#.
Kulissit ihmeellisesti aukesi, kun ihan itse huomasin asioita ynnäämällä, että nyt ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Mies petti ym, ja kun ei jäänyt kiinni, muuttui meno koko ajan vauhdikkaammaksi, eli uskaltaa yhä enemmän.. kunnes.. jää kiinni. Ja siitä alkoi perhe helvetti, jonka lopetan heti, kun minulla on siihen mahdollisuus. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Olisin halunnut tietää kaiken ennen papin aamenta, arvaa olisinko sanonut "tahdon" ??
Huvittavan suuret seremoniat yhteen mennessä. Sitten paluu arkeen ja kotipiiaksi. Miehet ei tee kotona mitään. Niin monta yhtä surullista tarinaa ystäväpiirissä kuin on liittoja solmittu viimeisen viiden vuoden aikana. Mies menee, nainen hoitaa kotia ja koteloituu.
Rakkaus sokaisee ja ei malteta olla yhdessä tarpeeksi kauan että toisen todellinen arkiminä tulee esiin. Rakkauden ensihuuma kun ei vie mihinkään, jos toinen ei aidosti välitä. Oma liitto solmittiin 6 vuoden yhdessäolon jälkeen kun yhteisestä tavasta elää oli sovittu ja sitä oli kokeiltu riittävän pitkään. Kumpikaan ei alkanut pitää toista itsestään selvänä.
Nainen hoitaa kotia ja koteloituu...
Ei se mikään toukka ole (nainen siis), mutta voi silti haluta koteloitua kotiinsa ja hoitaa sitä (ja perhettä).
Kurjuus miten katkeraa sakkia tänne mahtuu. Enkä nyt väitä etteikö joillain olisi aihettakin.
Miksi menin naimisiin? Vaikea, hyvin vaikea kysymys. Minulle oli tärkeää mm. yhteinen sukunimi koko perheelle, ja toisaalta avioliitto on kuitenkin minulle vankan sitoutumisen merkki. Ei sen tae tai ei sen puuttuminen ole sitoutumisen este, mutta merkkinä se avioliitto toimii. Tuska ei ollut kova, en ollut menossa mihinkään oli avioaikeita tai ei, ja sen miehellekin sanoin. Uskottomuuden ei tarvinnut tilanteessa merkitä mitään, koska sitä ei ollut. Koskaan. Ei puolin eikä toisin. Sopii hohotella partaansa, jos uskoo että täällä taas joku herkkäuskoinen primadonna vaaleanpunaiset lasit silmillään kieltäytyy näkemästä säröjä pilvilinnassaan, mutta vaikka muuten osaan olla aika skeptinen ihminen, niin sen tiedän, että mieheni ei minua ole pettänyt tai petä. Poikamieselämää ei ole elänyt tapaamisemme jälkeen, ja kavereiden kanssa tuulettumaan pitää melkein potkia välillä :) Paras ystävä olen minä, veli hyvänä kakkosena.
Uskotonta miestä en olisi kauaa katsellut.
"Uskotonta miestä en olisi kauaa katsellut."
Ei varmaan kukaan, jos tietäisi siitä....
Uskottomuus on mielestäni myös sitä ettei osallistu perheen arkeen. Eli antaa vaimon raataa yksin siivoten ja kokaten. Tunsin ainakin itse olevani aikoinan todella pettty juuri sen vuoksi, että mieheni piti minua itsestäänselvänä.
Kotiäitys meni vielä kun olin itse mamalomalla, mutta töihin paluun jälkeen tunsin jääneeni aivan yksin. Mies saatoi olla kyllä kotona, muttei laittanut tikkua rsitiin kun oli tottunut että pyöritän koko pakettia niin kätevästi. Eikä siinä mitään, olisin pyörittänytkin, mutten vaan enää jaksanut yksin. Ja koska hän ei pitänyt työtäni minään, kuvitteli että voin tehdä samanlaisen työpäivän vielä kotona. Jaksoi muistuttaa, että minä olin itse niitä lapsia halunut, hän suostui pakon edestä. OHO, eipä siltä vaikuttanut että olisi nyt ihan vastenmielistäkään ollut. OLin siis ansassa ja mies täysin asennoitunut vetämään lonkkaa.
Katsoin sirkusta aikani kunnes muutin pois. Nyt miehellä on uusi vaimoke, jolla hoidattaa lapsensa omalla hoitovastuullaan. Eli on saanut uuden hölmön jatkaamaan samaa sirkusta.
Alkuperäinen kirjoittaja vissiin ihmettelee, että onko naiset niin avioliiton perään, että sen nimissä jättävät huomioimatta miehen petollisuuden - tämä tietoinen toiminta edellyttää, että tietää miehen petollisuudesta. Vastasin siis aloittajalle, että itse en olisi niin tehnyt.
Monet naiset on vaan niin sokeita. Millä ajalla sitä muka pettää? Eipä moni uskoisi....
Yksi tutuista pettää vaimoaan työpäivän aikana, ja nyt talven tullen työpäivät muuttuu yöksi niin mikäs sen edullisempaa. Näin se toinenkin on helpommin saatavilla.
pistäis osallistumista kotitöihin ja osallistumista kotitöihin ihan samalle viivalle.
Uskollisuus on monille ihmisille ehdoton edellytys suhteeseen tai avioliittoon ryhtymiselle,
mutta harva kai sitä osallistumista kotitöihin samalla tavalla edellyttää.
On se kiva jos apua saa, mutta ei kuitenkaan uskollisuuden kustannuksella.
monet rakentelee, mutta loppujen lopuksi perusasiat ratkaisee.
Ja kyllä ehdottomasti uskollisuus kuuluu niihin.
En tiedä, onko se joillekin miehille ihan sula mahdottomuus olla uskollinen?
Ainahan sitä joku tekosyy löytyy, millä voi perustella uskottomuuden.
Ei minusta mikään liitto voi toimia sellaisesta lähtökohdasta, että mies joka tapauksessa pettää.
Tietysti on näitä naisia, jotka sellaista katsovat läpi sormien, mutta kyllä sitä on vaikea ymmärtää.
välttämättä tarvii olla vedenpitäviä todisteita, että tietää toisen pettävän.
Kyllä'se aviovaimon kuudes aisti kertoo totuuden, kun se mies pettämisen jälkeen
ei kuitenkaan pysty täysin normaalisti olemaan.
Moni nainen haluaa loppuun asti sulkea silmänsä asioilta, jotka sisimmässään on tiennyt jo kauan,
ja uskoa aina sen oman kullannupun uskollisuuteen.
Kun kiinnijääminen tapahtuu, se harvemmin tulee kenellekään yllätyksenä.
Jos parisuhde toimii hyvin, eikä haluta erota, mutta kuitenkin nähdään avioliiton ulkopuolinen seksi tärkeänä osana toimivaa pakettia, miksei avoimuus kaikessa toimisi myös tässä.
Tunnen yhden avosuhteessa elävän onnellisen pariskunnan, jotka pystyvät hyvin tasapainoilemaan yhteisen ja oman seksielämänsä sekä perheen yhteisen ajan kanssa. Heillä on kaksi lasta, jotka eivät tietenkään ole osallisena tätä sopimusta todistamassa, vaan molemmat vanhemmista hoitavat avosuhteensa kodin ulkopuolella.
Eihän tuollaista pyyteetöntä rakkautta ja toisen vapauden kunnioittamista voi kun ihailla. Rakkaus on jotain paljon enemmän kuin akti.
kyllä kertoi entisestä elämästä, mutta hän oli sairaalloisen mustasukk. ja kaiken käänsi aina minun syyksi. Huomasin virheeni ja odotin vain, että pääsen siitä he...tistä pois, siihen meni 16 v.
että mies tekee ensin kaikkensa vakuuttaakseen naiselle tämän olevan jotain erityistä hänelle.
Sitten mies saa (ei tarvii sanoa mitä) ja huomaakin, ettei siinä naisessa mitään erityistä ollutkaan,
kun uusi tuli ja sekoitti pään...
Miehiä lainkaan syyllistämättä niin kyllä se on yksinkertainen putkiaivo - kunhan saa (ei tarvii sanoa
mitä), niin mies on taas hyvin onnellinen.
Kovasti miehet aina yrittää vakuuttaa, että sillä on muka väliä keneltä saa.
Tosiasia taitaa olla, että sillä ei todellakaan ole väliä keneltä saa.
Ja naisparat sitten kuvittelee olevansa jotain erikoista miehelle, vaikka todellisuudessa sitä
on lähinnä panopuu (joksi kelpaa lähestulkoon kuka tahansa normaali nainen)
Että onko se ihme, jos jälleen kerran ei oikein naisen ja miehen maailma kohtaa?
Muuten hyvässä parisuhteessa, toisen syrjähyppy ei välttämättä nouse arvojärjestyksessä korkeimmalle. Minulle onnellisuus merkitsee arkea ja välillä pieniä juhlan hetkiä. Jos nyt kuulisin, että mieheni olisi pettänyt minua, tulisin toki surulliseksi, enkä välttämättä pystyisi jatkamaan suhdetta. Toivon kuitenkin, että yhteinen vajaa kymmenen vuoden onnellinen taival ei unohtuisi ja pystyisimme antamaan mahdollisuuden suhteelle tulevaisuudessakin.
Sitä en osaa sanoa olisinko mennyt naimisiin, jos olisin tiennyt mieheni pettävän minua. En edes lähde sitä spekuloimaan. Elän hetkessä ja suunnittelen tulevaisuutta, minkä uskon hyväksi!
Mielestäni kirjoituksen aloittajalla oli hiukan suppea käsitys suhteista, niitä kun voi olla niin monenlaista laidasta laitaan. Useimpien mielestä se oma suhde on hyvä ja toisen huono, mutta kukin taplaa tyylillään.
suhteeseen, jos tietäisin että mies pettää.
Enkä todellakaan ainakaan naimisiin.
Ihan sama vaikka olisi mikä George Clooney, mut jos en riitä,
nii enpä edes yritä riittää.
En todellakaan alkais miestäni myöskään kytätä, mutta en myöskään
tarvitse todisteita ennen kuin uskon (että se pettää)
Se on kaikki tai ei mitään (ja se ei muuten toimi vaan toisinpäin...)
Kaikesta ei tingitä; se on kaikki tai ei mitään.