Pelottava painon nousu

Täällä ihan sama juttu, tuntuu että jopa kilon painonnousu näkyy heti, ja näytän lihavalta. Kaikenlisäks mulla on niin typeriä ajatuksia, että luulen ihmisten ajattelevan (jos saan painoa), että "mitäs mä sanoin" tai että nyt se on keränny kiloja, hehhe.. Siis silleen vittumaisesti jos tiedätte mitä tarkoitan. Tai itseasiassa mulle on sanottukkin niin "ethän sä ees ollu kauheen laiha".. Mitat siis 162cm/39kg.. Kuitenkin haluisin saada sitä painoa, muotoja alakroppaan ja lihasta, eli painonnousu on väistämätön jos tahdon päästä tavoitteisiin.. :< Mut silti en haluu mahaan läskii vihdoin kun oon saanu vatsapalat näkyviin, mut tuntuu että kaikki rasva sit tulee pelkästään mahaan ja sit alakroppa näyttää vielä riutuneemmalta.. Ääh.. Tahtoisin apua.

Riippuu liikunnan määrästä. Keskimäärin naisen tulisi syödä 2000 kcal/pvä. Jos harrastat paljon liikuntaa, niin varmaan sitten jotain 2500 kcal. Eli syömäsi about 1700 kcal ei todellakaan ole paljoa!

Aikoinaan minun painoani nostettiin osastolla 2500 kcal:n dieetillä. Siihen maailman aikaan olin täysin liikunta kiellossa. Paino nousi 0-0,5 kg/vko, mikä oli hoitajien mielestä todella vähän. Tästä syystä he syyttivät minua oksentamisesta, mitä en todellakaan ole ikinä syömishäiriöaikoinani tehnyt!

ärsyyntyny ihmisiin kirjoitti:

Täällä ihan sama juttu, tuntuu että jopa kilon painonnousu näkyy heti, ja näytän lihavalta. Kaikenlisäks mulla on niin typeriä ajatuksia, että luulen ihmisten ajattelevan (jos saan painoa), että "mitäs mä sanoin" tai että nyt se on keränny kiloja, hehhe.. Siis silleen vittumaisesti jos tiedätte mitä tarkoitan. Tai itseasiassa mulle on sanottukkin niin "ethän sä ees ollu kauheen laiha".. Mitat siis 162cm/39kg.. Kuitenkin haluisin saada sitä painoa, muotoja alakroppaan ja lihasta, eli painonnousu on väistämätön jos tahdon päästä tavoitteisiin.. :< Mut silti en haluu mahaan läskii vihdoin kun oon saanu vatsapalat näkyviin, mut tuntuu että kaikki rasva sit tulee pelkästään mahaan ja sit alakroppa näyttää vielä riutuneemmalta.. Ääh.. Tahtoisin apua.

Lue lisää

Paljonko syötte ja liikutte tällä hetkellä? Riippuu siitä vahvasti.

------ kirjoitti:

Riippuu liikunnan määrästä. Keskimäärin naisen tulisi syödä 2000 kcal/pvä. Jos harrastat paljon liikuntaa, niin varmaan sitten jotain 2500 kcal. Eli syömäsi about 1700 kcal ei todellakaan ole paljoa!

Aikoinaan minun painoani nostettiin osastolla 2500 kcal:n dieetillä. Siihen maailman aikaan olin täysin liikunta kiellossa. Paino nousi 0-0,5 kg/vko, mikä oli hoitajien mielestä todella vähän. Tästä syystä he syyttivät minua oksentamisesta, mitä en todellakaan ole ikinä syömishäiriöaikoinani tehnyt!

Lue lisää

moikka!
mulla oli ihan sama juttu...väitettiin et oksensin vaikka sain vaa maata sängys ,wc ovi lukossa ja raanassakin teippi. mihin oisin oksentanu?tyynyn sisälle?inhotti sellainen,tuli ihan rikollinen olo kun syytettiin. en ole koko 11vuoden sairauteni aikana oksentanu. se onkin varmaa ainoo virhe jota en ole tehnyt. tsemppiä kakille taistelussa irti paholaisen pauloista...ruokaa todella tarvitaa paljon..itse syön 1700-2000kcal päivässä ja myös herkkuja päivittäin vähän ja paino ei vaan nouse..liikun koiran kanssa n.1h päivässä rauhassa kävellen.työttömänä olen niin aika yksinäistä.

Mulla on kans TÄYSIN samat ongelmat. Oon nyt pitkä noin 165 ja painan 40kg. Osastohoidossa oon ollu lähiaikoina yli viikon verran, muutama päivä sitte päässy kotii ja tuntuu että kaikki karkaa käsistä. Täällä mun syömisiä vahditaan, desillä mitataan määrät ja katotaan että syön. Osastolla tietty sama ja sielläki syöminen oli tosi vaikeeta, mutta suurimmaks osaks onnistuin ja nyt pääsin kotii. Liikunta on kielletty kokonaan ja määrät joita tulee syödä on kohtuuttoman suuret! Kaloreita varmaa jotai 2000, ennen ku saatoin syödä reippaastikki alle 1000. Mä pelkään mielettömän paljon painonnousua ja nyt oonki tosi ahdistunu ku kotoota on vaaka piilotettu, enkä siis tiedä mitä sit oon lihonu osastolla, sielläkään ne ei mitään mulle kertonu... Hoetaan vaan että painon pitää nousta mutta MÄ EN HALUA. Mietin juuri sitä että kaikki tulee tiettyyn paikkaan, vaikka että mulle tulee hirvee pömppis tai iso takapuoli, muu keho jää vähemmäksi. Eli minusta tulee epätasainen pötkylä, mitä en tahdo. Vaikka paino nousiski, niin haluan pysyä silti laihana. Osaako kukaan siis vastaa että miten se painonnousu sitten jakautuu? Jos esim. lihon 5kg, tuleeko minusta sellainen, kun olin 45-kiloisena, vai ihan erilainen, kaikki 5kg kertyneenä esim. juuri mahaan tai muualle tiettyyn paikkaan? Vihaan tätä kun en saa tietää, pitäisi vaan antaa itsensä lihoa, mutta olen niin ahdistunut kun kaikki vietiin kerralla: vaa alla ei saa käydä, pitää syödä hevosen annoksia ja liikunta on täysin kielletty. En ole tottunut tällaiseen ja se on paskaa. Kaikki pelottaa mielettömästi, olen jatkuvasti itkuinen ja huudan, raivoan, valitan. En halua takaisin osastollekaan, eikä siellä ollut helppoa, mutta kotona tämä on myös yhtä helvettiä suoraan sanottuna. ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Lihominen on vaan niin vastenmielinen ajatus, en todellakaan näe itseäni laihana vaikka muut väittää, aina vain läski läski läski. Ja syömisten jälkeen tuleva turvonnut olo on sietämätön ja tuntuu heti että olen lihonut heti sata kiloa. Kaikki on niin vaikeaa juuri nyt ja en tiedä mitä tehdä.

ansku-93 kirjoitti:

Mulla on kans TÄYSIN samat ongelmat. Oon nyt pitkä noin 165 ja painan 40kg. Osastohoidossa oon ollu lähiaikoina yli viikon verran, muutama päivä sitte päässy kotii ja tuntuu että kaikki karkaa käsistä. Täällä mun syömisiä vahditaan, desillä mitataan määrät ja katotaan että syön. Osastolla tietty sama ja sielläki syöminen oli tosi vaikeeta, mutta suurimmaks osaks onnistuin ja nyt pääsin kotii. Liikunta on kielletty kokonaan ja määrät joita tulee syödä on kohtuuttoman suuret! Kaloreita varmaa jotai 2000, ennen ku saatoin syödä reippaastikki alle 1000. Mä pelkään mielettömän paljon painonnousua ja nyt oonki tosi ahdistunu ku kotoota on vaaka piilotettu, enkä siis tiedä mitä sit oon lihonu osastolla, sielläkään ne ei mitään mulle kertonu... Hoetaan vaan että painon pitää nousta mutta MÄ EN HALUA. Mietin juuri sitä että kaikki tulee tiettyyn paikkaan, vaikka että mulle tulee hirvee pömppis tai iso takapuoli, muu keho jää vähemmäksi. Eli minusta tulee epätasainen pötkylä, mitä en tahdo. Vaikka paino nousiski, niin haluan pysyä silti laihana. Osaako kukaan siis vastaa että miten se painonnousu sitten jakautuu? Jos esim. lihon 5kg, tuleeko minusta sellainen, kun olin 45-kiloisena, vai ihan erilainen, kaikki 5kg kertyneenä esim. juuri mahaan tai muualle tiettyyn paikkaan? Vihaan tätä kun en saa tietää, pitäisi vaan antaa itsensä lihoa, mutta olen niin ahdistunut kun kaikki vietiin kerralla: vaa alla ei saa käydä, pitää syödä hevosen annoksia ja liikunta on täysin kielletty. En ole tottunut tällaiseen ja se on paskaa. Kaikki pelottaa mielettömästi, olen jatkuvasti itkuinen ja huudan, raivoan, valitan. En halua takaisin osastollekaan, eikä siellä ollut helppoa, mutta kotona tämä on myös yhtä helvettiä suoraan sanottuna. ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Lihominen on vaan niin vastenmielinen ajatus, en todellakaan näe itseäni laihana vaikka muut väittää, aina vain läski läski läski. Ja syömisten jälkeen tuleva turvonnut olo on sietämätön ja tuntuu heti että olen lihonut heti sata kiloa. Kaikki on niin vaikeaa juuri nyt ja en tiedä mitä tehdä.

Lue lisää

Tiedän niin tuon tunteesi!

Itse olen 173 cm pitkä ja nykyisin tervehtyneenä 48-50 kg. Paino on tullut tasaisesti kehoon - tosin en lihottanut itseäni niin nopeasti kuin lääkärit olisivat halunneet plus aloin harrastaa varsin pian liikuntaa.

Miksi et saa tietää painoasi? Itse olen tiennyt painoni koko ajan - paitsi nykyisin, kun olen opiskelijana pienessä opiskelija-asunnossa, enkä ole raaskinut vaakaa ostaa.

-------- kirjoitti:

Tiedän niin tuon tunteesi!

Itse olen 173 cm pitkä ja nykyisin tervehtyneenä 48-50 kg. Paino on tullut tasaisesti kehoon - tosin en lihottanut itseäni niin nopeasti kuin lääkärit olisivat halunneet plus aloin harrastaa varsin pian liikuntaa.

Miksi et saa tietää painoasi? Itse olen tiennyt painoni koko ajan - paitsi nykyisin, kun olen opiskelijana pienessä opiskelija-asunnossa, enkä ole raaskinut vaakaa ostaa.

Lue lisää

Moikka,joo treenaan 3kertaa viikossa punttiksella(300kcal aerobinen lihakset yht noin 1h),sekä ratsastan 6 kertaa viikossa omat hevoset käyn joka aamu 20min reippaalla koirakävelyllä.
Rasvani ovat alta 8 pihtimittauksella tehtynä.
Paljonkohan uskallan syödä lihoamatta??
Mua ahdistaa,jos esim nesteestä tulee pöhö,niin tunnen itseni valtavaksi,ja merkkaan muutenkin kaloritjoka päivä vihkoseen. yyh. Olen siis entinen bulimikko,nykynen joku jolla lihaksia ja luuta :/
Huomaan etten syö tarpeeksi,koska ruoka jatkuvasti mielessä.
Osastohoidossa "lihoin" 4 vkon aikana liikkumatta 0,9kg 2500kcal ruokavaliolla,eli adv nimisellä ruokalistalla.
Olin pullea teininä,enkä tiedä biologista pinoani.
Ahmin bed-tyyppisesti useita vuosia,ja muistan miten ahdistunut olin.
Sitten tuli bulimia,ja laihduin 53kg:hen joissa pysyin vuosia. nyt oksennuksen loputtua paino laskee vaan, kun en edes osaa syödä normaalisti.
apua!

-------- kirjoitti:

Tiedän niin tuon tunteesi!

Itse olen 173 cm pitkä ja nykyisin tervehtyneenä 48-50 kg. Paino on tullut tasaisesti kehoon - tosin en lihottanut itseäni niin nopeasti kuin lääkärit olisivat halunneet plus aloin harrastaa varsin pian liikuntaa.

Miksi et saa tietää painoasi? Itse olen tiennyt painoni koko ajan - paitsi nykyisin, kun olen opiskelijana pienessä opiskelija-asunnossa, enkä ole raaskinut vaakaa ostaa.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta, toi kyllä autto ainaki vähän. En saa tietää ku just ehkä sen että onko noussu, mutta en tiedä kuinka paljon ja sekös sitten ahdistaa.... Ois kyl kiva jos tulis sitte tasaisesti mulle myös, mutta vielä se jännittää. Tekis kyl mieli ostaa salaa vaaka omaan huoneesee, muuten räjähdän. Ois myös helpompi sitte käydä siinä rauhassa, entinen vaaka oli alakerran eteises, sinne oli vaikee pomppii vähä väliä omasta huoneesta kenenkään huomaamatta...

--- kirjoitti:

Kiitos vastauksesta, toi kyllä autto ainaki vähän. En saa tietää ku just ehkä sen että onko noussu, mutta en tiedä kuinka paljon ja sekös sitten ahdistaa.... Ois kyl kiva jos tulis sitte tasaisesti mulle myös, mutta vielä se jännittää. Tekis kyl mieli ostaa salaa vaaka omaan huoneesee, muuten räjähdän. Ois myös helpompi sitte käydä siinä rauhassa, entinen vaaka oli alakerran eteises, sinne oli vaikee pomppii vähä väliä omasta huoneesta kenenkään huomaamatta...

Lue lisää

mäki oman vaa´an haluisin mut siitäki ongelmia vois tulla ku porukat käy tasasee tahtii huonees ja jos huomais et viel salaa oisin ostanu ni siitä kyllä metakka syntyis:S ku meijä vaaka kylppäris ja viel vähä heittää lukemat ja muutenki rikki ni vois vihjasta et uus vaaka olis iha jees:)

mää vaan kirjoitti:

mäki oman vaa´an haluisin mut siitäki ongelmia vois tulla ku porukat käy tasasee tahtii huonees ja jos huomais et viel salaa oisin ostanu ni siitä kyllä metakka syntyis:S ku meijä vaaka kylppäris ja viel vähä heittää lukemat ja muutenki rikki ni vois vihjasta et uus vaaka olis iha jees:)

Lue lisää

Miten on mahollista, että mulla nousee paino alle 1000 kcalin ruokavaliollakin? Oon ihan paniikissa, nyt loman aikana syönyt suht kunnolla, yhden lämpimän ruoan päivässä päälle muutakin. Luvattiin, ettei näillä määrillä paino voi MITENKÄÄN nousta. Nyt on kuitenkin vajaassa viikossa noussut jo 2,5 kg, mikä on ihan järkyttävä määrä! Painoindeksi kipuaa ihan hillittömiin lukemiin!

Enkä siis oo edes lähellekään teidän mittoja, oon paljon isompi: 161 cm ja 42 kg. Tai siis ennen oli, äsken vaaka näytti jo 44,5 ja nyt ahdistaa ja rankasti. Mulla on varmaan niin pieni kulutus, että pitäs olla syömättä, jos meinais pysyä mitoissaan?! Apua.

ansku-93 kirjoitti:

Mulla on kans TÄYSIN samat ongelmat. Oon nyt pitkä noin 165 ja painan 40kg. Osastohoidossa oon ollu lähiaikoina yli viikon verran, muutama päivä sitte päässy kotii ja tuntuu että kaikki karkaa käsistä. Täällä mun syömisiä vahditaan, desillä mitataan määrät ja katotaan että syön. Osastolla tietty sama ja sielläki syöminen oli tosi vaikeeta, mutta suurimmaks osaks onnistuin ja nyt pääsin kotii. Liikunta on kielletty kokonaan ja määrät joita tulee syödä on kohtuuttoman suuret! Kaloreita varmaa jotai 2000, ennen ku saatoin syödä reippaastikki alle 1000. Mä pelkään mielettömän paljon painonnousua ja nyt oonki tosi ahdistunu ku kotoota on vaaka piilotettu, enkä siis tiedä mitä sit oon lihonu osastolla, sielläkään ne ei mitään mulle kertonu... Hoetaan vaan että painon pitää nousta mutta MÄ EN HALUA. Mietin juuri sitä että kaikki tulee tiettyyn paikkaan, vaikka että mulle tulee hirvee pömppis tai iso takapuoli, muu keho jää vähemmäksi. Eli minusta tulee epätasainen pötkylä, mitä en tahdo. Vaikka paino nousiski, niin haluan pysyä silti laihana. Osaako kukaan siis vastaa että miten se painonnousu sitten jakautuu? Jos esim. lihon 5kg, tuleeko minusta sellainen, kun olin 45-kiloisena, vai ihan erilainen, kaikki 5kg kertyneenä esim. juuri mahaan tai muualle tiettyyn paikkaan? Vihaan tätä kun en saa tietää, pitäisi vaan antaa itsensä lihoa, mutta olen niin ahdistunut kun kaikki vietiin kerralla: vaa alla ei saa käydä, pitää syödä hevosen annoksia ja liikunta on täysin kielletty. En ole tottunut tällaiseen ja se on paskaa. Kaikki pelottaa mielettömästi, olen jatkuvasti itkuinen ja huudan, raivoan, valitan. En halua takaisin osastollekaan, eikä siellä ollut helppoa, mutta kotona tämä on myös yhtä helvettiä suoraan sanottuna. ÄRSYTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Lihominen on vaan niin vastenmielinen ajatus, en todellakaan näe itseäni laihana vaikka muut väittää, aina vain läski läski läski. Ja syömisten jälkeen tuleva turvonnut olo on sietämätön ja tuntuu heti että olen lihonut heti sata kiloa. Kaikki on niin vaikeaa juuri nyt ja en tiedä mitä tehdä.

Lue lisää

Voi, miten käsinkosketeltavan todellisesti olet osannut kuvata tunteitasi ja pelkojasi lihomista kohtaan. Oma tyttäreni oli samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Minä äitinä mittailin niitä ruoka-annoksia desilitran mitalla tiukasti ravitsemusterapeutin ohjeita noudattaen. Jokaista ruokailua ennen tuska yltyi ja ruokailun jälkeen ahdistus oli hirveää. Astioita rikkoutui, päätä hakattiin seinään, huudettiin, kirottiin, itkettiin mykkyrässä lattialla....ja perheenjäsenet eivät muuta voineet kuin lohduttaa ja valaa uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. Välillä yritettiin keksiä keinoja, miten ahdistus saataisiin hieman siedettävämmäksi. Yhdessä vaiheessa mittasin kellolla, kauanko paha olo kestää ja huomasin, että se ajallisesti väheni, mitä pidemmälle päästiin. Silti jokainen päivä oli aamusta iltaan taistelua anoreksiaa vastaan. Elämä piti laittaa kokonaan uusiksi. Keksiä uusia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Aloitella uudelleen koulunkäyntiä jne. Kaikkea ylläpiti tiukka kontrolli ja kaavavaisuus. Ilo oli kadonnut. Kahdeksan kuukauden kuluttua tyttö sitten ilmoitti, että huomenna hän alkaa syödä niinkuin muutkin ihmiset, eikä annoksia enää tarvitse mitata. Niin myös kävi. Elämään tuli mukaan uskallus ja rentous. Syöminen alkoi sujua itsestään. Tuli nälkä ja hyvän olon tunne. Kavereiden kanssa saattoi olla rennosti ja jännittämättä syömistä. Ulkonäkö ja olemus muuttui valloittavaksi, eikä vaakaa enää kaivattu.
Kirjoitan tämän siksi, että vaikka sinusta tuntuu pahalta, yritä jaksaa. Toivottavasti myös vanhempasi jaksavat mittailla niitä ruokia, koska minusta mitään muuta keinoa ei ole. Jos nyt saisit itse valita annoksesi, alamäki olisi taatusti edessä. Kahdeksan kuukautta kuulin joka päivä miljoona kertaa kysymyksen: onko pakko? ja vastasin siihen, että on.
Tällä hetkellä tyttöni on lopettanut terapian. On terve, on saanut koulun suoritettua, seurustelee ja nauttii elämästään.
T. Onnellinen äiti

yksäiti kirjoitti:

Voi, miten käsinkosketeltavan todellisesti olet osannut kuvata tunteitasi ja pelkojasi lihomista kohtaan. Oma tyttäreni oli samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Minä äitinä mittailin niitä ruoka-annoksia desilitran mitalla tiukasti ravitsemusterapeutin ohjeita noudattaen. Jokaista ruokailua ennen tuska yltyi ja ruokailun jälkeen ahdistus oli hirveää. Astioita rikkoutui, päätä hakattiin seinään, huudettiin, kirottiin, itkettiin mykkyrässä lattialla....ja perheenjäsenet eivät muuta voineet kuin lohduttaa ja valaa uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. Välillä yritettiin keksiä keinoja, miten ahdistus saataisiin hieman siedettävämmäksi. Yhdessä vaiheessa mittasin kellolla, kauanko paha olo kestää ja huomasin, että se ajallisesti väheni, mitä pidemmälle päästiin. Silti jokainen päivä oli aamusta iltaan taistelua anoreksiaa vastaan. Elämä piti laittaa kokonaan uusiksi. Keksiä uusia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia. Aloitella uudelleen koulunkäyntiä jne. Kaikkea ylläpiti tiukka kontrolli ja kaavavaisuus. Ilo oli kadonnut. Kahdeksan kuukauden kuluttua tyttö sitten ilmoitti, että huomenna hän alkaa syödä niinkuin muutkin ihmiset, eikä annoksia enää tarvitse mitata. Niin myös kävi. Elämään tuli mukaan uskallus ja rentous. Syöminen alkoi sujua itsestään. Tuli nälkä ja hyvän olon tunne. Kavereiden kanssa saattoi olla rennosti ja jännittämättä syömistä. Ulkonäkö ja olemus muuttui valloittavaksi, eikä vaakaa enää kaivattu.
Kirjoitan tämän siksi, että vaikka sinusta tuntuu pahalta, yritä jaksaa. Toivottavasti myös vanhempasi jaksavat mittailla niitä ruokia, koska minusta mitään muuta keinoa ei ole. Jos nyt saisit itse valita annoksesi, alamäki olisi taatusti edessä. Kahdeksan kuukautta kuulin joka päivä miljoona kertaa kysymyksen: onko pakko? ja vastasin siihen, että on.
Tällä hetkellä tyttöni on lopettanut terapian. On terve, on saanut koulun suoritettua, seurustelee ja nauttii elämästään.
T. Onnellinen äiti

Lue lisää

mullekkin hoetaan, että painoa pitäs nostaa ja kroppa ei voi hyvin ja plaaplaplaa, mutta kun en vaan jotenki voi uskoo siihen näillä mitoilla ... oon paljon painavampi kuin te, 37kg/155cm, ennen n. 35kg. laihdutin viime vuoden aikana noin 12kg ellen enemmän.
oon mä toki huonoja seikkoja jo huomannut painonlaskusta, menkkoja ei oo ollu yli vuoteen, ei jaksa samallailla kuin ennen, hiuksia lähti pahimpana aikana kauheasti ja verenpaine oli alhainen, rintoja ei oikeastaan juuri ole, mieli on aika maassa ja ahdistaa. mutta en silti halua nostaa painoa 43 kiloon, kun minusta tämä paino on ihan hyvä .. :<
ollaa yli puoli vuotta yritetty noudattaa ravitsemusterapeutin suunnitelmaa kotona, tai äiti on yrittänyt saada mut noudattamaan. ja painokontrollissa joudun ravaamaan ainaki kahen viikon välein niin kaua ku paino on näissä lukemissa.
tunnen itseni kyllä tosi typeräksi tätä kirjottaessani, mä tiiän ja tajuan itsekin, että kaikki ei oo ihan hyvin, mutta en vaan halua nostaa painoa enää. :(