Minua kiinnostaa ilmiönä miehen ja naisen välinen täysin platoninen ystävyys. Onkohan minussa lie joku valmistusvirhe, kun moiseen en ole kyennyt...
Minulla ei ole yhtään miespuolista ystävää. Joitain kavereita on, mutta hekin ensisijaisesti niin, että he ovat kavereideni puolisoita tai veljeni pariutuneita kavereita. Sinkkumiehiä ei taida kavereihini kuulua yhtään. Aina, jos olen tavannut sinkkumiehen tai tutustunut sinkkumieheen, hän ei joko ole kiinnostunut seurastani lainkaan tai vaihtoehtoisesti kuvittelee saavansa jotain, mikä ei minusta kuulu ystävyyteen. En ole mitenkään poikkeuksellisen viehättävä, enkä kuulu joukkoon joka "antaa ymmärtää", mutta siitä huolimatta seurassani yli kaksi minuuttia viihtyvät sinkkumiehet (ja joskus ukkomiehetkin) ovat loppujen lopuksi osoittautuneet haluavan muutakin kuin kaveruutta. Enkä nyt tahdo sanoa, että ympärilläni pyörisi sellaisia miehiä pilvin pimein, ei toki, mutta ne kerrat kun olen kuvitellut olevani sinkkumiehen kanssani kaverihenkisessä vuorovaikutuksessa, olen ollut väärässä. En erityisemmin kaipaa sinkkumiehiä kavereikseni, pärjään ilmankin, mutta en vain omassa empiirisessä tutkimuksessani ole törmännyt miehen ja naisen väliseen platoniseen ystävyyteen. Onko se vain huhua vai onko minussa valmistusvika? Toivon, että en ole niin tylsä ihminen, että kelpaan vain seksitarkoitukseen ja muuten en ole tutustumisen arvoinen :)
Joko en osaa seurueessa lähettää viestiä "tutustun mielelläni uusiin ihmisiin sukupuoleen katsomatta ja olen aina valmis mielenkiintoisen keskusteluun, mutta olen varattu ja konservatiivisen uskollinen" tai sitten sellainen viesti on kuin myrskytuuleen pierisi. Miten on?
Minulla ei ole yhtään miespuolista ystävää. Joitain kavereita on, mutta hekin ensisijaisesti niin, että he ovat kavereideni puolisoita tai veljeni pariutuneita kavereita. Sinkkumiehiä ei taida kavereihini kuulua yhtään. Aina, jos olen tavannut sinkkumiehen tai tutustunut sinkkumieheen, hän ei joko ole kiinnostunut seurastani lainkaan tai vaihtoehtoisesti kuvittelee saavansa jotain, mikä ei minusta kuulu ystävyyteen. En ole mitenkään poikkeuksellisen viehättävä, enkä kuulu joukkoon joka "antaa ymmärtää", mutta siitä huolimatta seurassani yli kaksi minuuttia viihtyvät sinkkumiehet (ja joskus ukkomiehetkin) ovat loppujen lopuksi osoittautuneet haluavan muutakin kuin kaveruutta. Enkä nyt tahdo sanoa, että ympärilläni pyörisi sellaisia miehiä pilvin pimein, ei toki, mutta ne kerrat kun olen kuvitellut olevani sinkkumiehen kanssani kaverihenkisessä vuorovaikutuksessa, olen ollut väärässä. En erityisemmin kaipaa sinkkumiehiä kavereikseni, pärjään ilmankin, mutta en vain omassa empiirisessä tutkimuksessani ole törmännyt miehen ja naisen väliseen platoniseen ystävyyteen. Onko se vain huhua vai onko minussa valmistusvika? Toivon, että en ole niin tylsä ihminen, että kelpaan vain seksitarkoitukseen ja muuten en ole tutustumisen arvoinen :)
Joko en osaa seurueessa lähettää viestiä "tutustun mielelläni uusiin ihmisiin sukupuoleen katsomatta ja olen aina valmis mielenkiintoisen keskusteluun, mutta olen varattu ja konservatiivisen uskollinen" tai sitten sellainen viesti on kuin myrskytuuleen pierisi. Miten on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt tekis mieli nähdä exää, mut ei ole puheaikaa enkä viitti tuhlata kaljarahoja puheajan ostamiseen.
ois niin kiva kylpeä hänen kanssaan
Minulla ainakin on naispuolisia ystäviä. Meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja hauskaa yhdessä. Ihan viehättäviä leidejä, mutta eivät minulle seurusteluainesta sen enempää kuin minä heillekään. Parisuhde ja yhdessä asuminen kun vaatii eri asioita kuin pelkkä platoninen ystävyys.
naisia kuin miehiä kuuluu olemattomaan ystäväpiiriini
Kyllä on, yksi nainen.
Kun olin 20 vee ikäinen, pelkkä ystävyys ei olisi oikein tullut kysymykseen naisten kanssa...
Nyt kun taas ikää on enemmän, luonteeni on jo tasoittunut ja rauhoittunut, ja osaan aidosti nauttia ystävyydestä ja syvällisistä keskusteluista naisen kanssa. On ollut ilahduttavaa huomata että ystävinä meillä on niin samanlainen ajatus ja arvomaailma.
Mutta: olisin kieltämättä vähän pulassa jos tämä ystävänainen päättäisikin "lähestyä" minua iskumielessä.
- tai siis mies.
http://www.youtube.com/watch?v=R5ocEDO4Oh0
muutama naispuolinen ystävä, joilla ei ole jotain suku/tuttavuus kytköstä taustalla. Ja hyviä ystäviä ovatkin. Olen joskus omassa nurkkauksessani ihmetellyt, että miksei näiden naisten kanssa ole ollut ikinä romanttisia ajatuksia, vaikka he sinällään viehättäviä ovatkin ja todennetusti miellyttävää seuraa. Toisaalta sekin ihmetyttää, että kun miehen ja naisen välillä on poikkeuksetta jonkinlaista seksuaalista latausta, niin mihin se on mennyt tässä yhteydessä, kuinka se on pysynyt poissa ja miten tilanteesta voisi oppia jotain.