Onko muille käynyt näin että pitkän kaukosuhdejakson aikana olitte molemmat muuttuneet ihmisenä niin paljon että lähisuhde ei toiminutkaan toivotulla tavalla? Olemme vähän alle kolmekymppisiä ja olimme olleet jo vuosikausia yhdessä, kun työn takia toinen joutui muuttamaan puoleksitoista vuodeksi kauas toisaalle. Meille tuntui käyneen niin että toinen meni mukavuudenhaluisempaan ja laiskempaan suuntaan ja toiselle ura ja työnteko oli tullut entistä tärkeämmiksi. Puhelimessa, skypessä ja mesessä asiat toimi aivan eri tavalla, kehuttiin ja kannustettiin toisiamme, hän minua ahkeruudesta ja minä häntä siitä että osasi nautiskella, mutta reaalimaailmassa nämä kasvaneet eroavaisuudet olivat liian ärsyttäviä. Syntyi laiska hedonisti/nipo uraohjus-asetelma. Pieni aavistus siitä oli jo kaukosuhteen aikana että onpa hän erilainen. Mutta kuitenkin olin haaveillut siitä kun taas näemme, mutta olin ilmeisesti haaveillut liikaa, olettanut hänen kasvaneen samaan suuntaan. Mutta nyt hän tuntui silmissäni väsyneeltä kitisevältä perässä vedettävältä pikku pennulta, ja minä sain hoitaa kaikki asiat. En jaksanut olla hänen huoltajansa.
Kaiken lisäksi hän ei ollut osannut olla yksin vaan oli hankkinut "lohtuseuraa" omien sanojensa mukaan. Se satutti todella paljon ja oli piste iin päälle. Olin minäkin tuskaillut yksinäisyyttä, mutta kestänyt sen ja pysynyt uskollisena ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että hänkin on uskollinen.
Alkoi tuntua siltä että olen yhdessä paljon itseäni nuoremman kanssa, emme olleet kasvaneet henkisesti samaa tahtia. En voi syyttää häntä, mutta pelkään että syynä siihen oli juuri kaukosuhde. Muutama kuukausi yritettiin totutella taas yhdessä oloon, mutta erilaisuutemme oli minulle liian raskasta. Luultavasti hänellekin. Hän ei enää ollut se keneen joskus aikoinaan rakastuin, enkä kai minäkään. Erosimme, mutta edelleen kaipaan häntä, tai sitä mielikuvaa hänestä, en kuitenkaan sitä miksi hän oli muuttunut.
Onko muille käynyt näin?
Kaiken lisäksi hän ei ollut osannut olla yksin vaan oli hankkinut "lohtuseuraa" omien sanojensa mukaan. Se satutti todella paljon ja oli piste iin päälle. Olin minäkin tuskaillut yksinäisyyttä, mutta kestänyt sen ja pysynyt uskollisena ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että hänkin on uskollinen.
Alkoi tuntua siltä että olen yhdessä paljon itseäni nuoremman kanssa, emme olleet kasvaneet henkisesti samaa tahtia. En voi syyttää häntä, mutta pelkään että syynä siihen oli juuri kaukosuhde. Muutama kuukausi yritettiin totutella taas yhdessä oloon, mutta erilaisuutemme oli minulle liian raskasta. Luultavasti hänellekin. Hän ei enää ollut se keneen joskus aikoinaan rakastuin, enkä kai minäkään. Erosimme, mutta edelleen kaipaan häntä, tai sitä mielikuvaa hänestä, en kuitenkaan sitä miksi hän oli muuttunut.
Onko muille käynyt näin?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ihmiset kasvavat elämän aikana usein "eri suuntiin", kuulostaa kliseeltä mutta on täyttä totta.
Pahempi juttu teidän tapauksessanne on, että hän oli pettänyt sinua. Se kertoo siitä, ettei hänellä ole ollut minkäänlaista kunnioitusta sinua kohtaan. Älä mokoman perään haikaile, ajattele vaikka sitä, ettei hänkään ole ajatellut sinua, kun on höylännyt toisten naisten torttuja? Hyi olkoon, hyvä kun pääsit mokomasta siasta eroon!!!
Sure surusi, ja siirry sitten elämässä eteenpäin. Harva suhde nykyään kestää loppuelämää, maailma on niin hetkinen ja vie helposti mennessään. Tekin olette vielä nuoria, ja sinäkin löydät sellaisen miehen, joka arvostaa ja kunnioittaa sinua ja nykyisiä (myös työ-)arvojasi, eikä petä selän takana.
Arvatenkin pettäjä on mies, vai? Mistähän kohdasta aloittajan tekstissä niin voi päätellä?
Jaa'a, itsekkin miehenä voin vain sanoa et alkup. kirjotuksesta jäi kuva et kirjoittaja on se suhteen femiini...ja jooh, eikös se ole perus Suomessa, punaniskojen luvatussa maassa että mies on syyllinen 99% tapauksista.
Itse asiaan tosin voin vain sanoa etten ole ikinä elävässä elävässä nähnyt että nuo parisuhde tauot muuttas mitää, ainakaan parempaan suuntaan.Parhaissakin tapauksissa siinä yleensä vaan toinen...tai ehkä parhaassa tapauksessa molemmat huomaavat miten se elämä on mahdollista ilman sitä toistakin ja ero tulee olemaan kivuttomampi.Ilmeisesti nämä parit yleensä itsekkin tajuavat sen että se tauko on vain kaunis tapa sanoa "ero".Kun on totutellut pari kuukautta niin sen sanominen suoraan ei paljoa enää heilauta.Kunhan alitajunta ajaa sitä rataa "tauon" ajan että "tämähän on tauko!"
Asia erikseen parit jotka on niin tottuneet toisiinsa etteivät osaa elää erillään vaikka rakkaus ja lämpö olisi aikaa sitten kadonnut jonnekin, kuten muuan usein julkisuudessakin pyörivä pari.Milloin heiluu nyrkki milloin puukko ja tauot on vankila keikkojen muodossa mutta silti vain jatketaan, hohhoijaa.
--Mistähän kohdasta aloittajan tekstissä niin voi päätellä? --
"Kaiken lisäksi hän ei ollut osannut olla yksin vaan oli hankkinut "lohtuseuraa" omien sanojensa mukaan. Olin minäkin tuskaillut yksinäisyyttä, mutta kestänyt sen ja pysynyt uskollisena ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että hänkin on uskollinen."
Ja tuossa luki sinun mielestäsi selvästi niin, että lohtuseuran hankkinut oli mies?
on sanottu että kumpikaa ole mies tai että kumpikaan oli nainen. Aloittaja ei väittänyt kyseessä olevan edes heteroparin
eli oli ufoja tai transiitteja....
--Mistähän kohdasta aloittajan tekstissä niin voi päätellä? --
"Kaiken lisäksi hän ei ollut osannut olla yksin vaan oli hankkinut "lohtuseuraa" omien sanojensa mukaan. Olin minäkin tuskaillut yksinäisyyttä, mutta kestänyt sen ja pysynyt uskollisena ja pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että hänkin on uskollinen."
------------------------------------------------------------------
itsellesi uusi nainen
Elämän kylmät tosiasiat on että nainen pettää aina, ei poikkeuksia.
Toisilla viive kestää pidempään ja toisilla napsahtaa heti. Naiset on mukavuudenhaluisia kissoja jotka etsii heti uuden "kodin" joka tarjoaa tarvittavat ns.mukavuudet.
Uskollisuus ei ole naisten perusominaisuus, he pitävät heikkoutena (siis tyhmyytenä) mikäli joku jää jumittamaan paikoilleen kun ympäristötekijät muuttuvat (lähisuhde muuttuu kaukosuhteeksi).
Naiset pelaavat ihmissuhteilla aina koska heidät on siihen opetettu kehdosta asti, pojat taas opetetaan toisella logiikalla. Naisten sisäisessä arvomaailmassa sosiaalisella pelaamisella on suurin merkitys, naisten sisäisen hierarkian suurin arvoasteikko.
Ne miehet jotka eivät tajua näin yksinkertaista miehen ja naisen toimintakulttuurin eroa, ovat auttamattomasti aina "pihalla kuin lumiukot" ja naisten silmissä pilkan kohteina (se tyhmä tyyppi).
Tyhmyydestä sakotetaan ja kirjoittelun aloittaja makselee vähän oppirahoja koska on ollut älyllisesti laiska vätys koska ei noin pientä itsestäänselvyyttä ole ymmärtänyt, ihan oikein että näpeilleen saa (se kuuluisa tyhmä jätkä).
a. surkea provo vailla elämää
b. katkeroitunut mies rumalla naamalla
c. keski-ikäinen, päästään vinksahtanut puuma?
Ei Luoja, et VOI olla tosissasi.
Minä olen ollut uskollinen miehelleni vaikka hän petti usein. Lopulta kyllästyin ssihen ja halusin eron. Kestin sitä 10v, olin hölmö ja halusin liiton kestävän hautaan asti. Nyt olen uudessa parisuhteessa ja luulen mieheni olevan sellainen harvinaisuus joka on uskollinen.
Töissä olen kuunellut miesten puheita ja juttuja, että ovat käyneesä maistamassa vierasta piparia. Tiedän myös ystävävistäni monia miehiä jotka häyvät vierassa. Sinkkuna (eronneena) ollessani ystäväni mies olisi halunnut maistaa minun torttua. (Yäk,hyi.) Hyvin harva mies on uskollinen.
Naiset jotka tunnen, heistä suurin osa on uskollinen miehelleen. Joten sinun väite on väärä. Molemmissa on pettäjiä.
Suorastaan pahaa teki lukea tekstiäsi,katkeruus suorastaan hyökkäsi
silmille.....ja ihan sama vaikka olis provo,katkeran ihmisen provohan tuo on.
"Suorastaan pahaa teki lukea tekstiäsi,katkeruus suorastaan hyökkäsi
silmille."
Tollaset on suorastaan kiitos hyvästä provosta ... jumalaare että mä oon hyvä.
On teitä helppo vetää nenästä, liian helppo (menee jo maku).
ihme yleistämistä. sulla on joku paha kokemus naisista ja nyt yhtäkkiä kaikki naiset on pahoja? just joo.
mikäs muu
No voi hyvää päivää! Mr Tampaxia on jotkut naiset todella pitäneet pilkkanaan.
Naisten kunniaa puolustaen en todellakaan ole pettänyt miesystävääni vaikka meillä on juurikin meneillään kaukosuhde. Toivottavasti ei hänkään ja tiedän, ettei kun joka ilta on mese kuumana :)
Onneksi tämä pian loppuu ja Joulun saan viettää jälleen hänen kainalossaan :)
Uskomatonta!
Mr Tampax
Tosiasia on se, että sekä miehissä että naisissa on pettäjiä mutta myös niitä jotka ovat uskollisia.
Jos sinua on petetty älä yleistä. Tosiasia on, että miehet pettävät huomattavasti useamin kun naiset.
Kirjoittaja taitaa elää jotain 1800-lukua kun oikein 1,5 vuotta pidättää sexuaalista viettiään.Kenties kirjoittajan olisi pitänyt hankkia myöskin *lohtuseuraa* ja elää elämää siellä jossain.Tuntuu se vähän kummalliselta nykyaikana että pitäisi olla noin tiukan lutherilaisen pidättyvä sexin suhteen.Ja mitä sait siitä palkaksi,kurat naamallesi.Toivottavasti otat opiksesi !!
Niinniin. Että pettäminen ei ole ainoastaan hyväksyttävää, vaan myös toivoittavaa? Osaispa lakata haaveilemasta parisuhteen perään, kun ilmeisesti aina siitä vaan paskaa niskaan saa. :´(
Onks oi "kopipestattu" suoraan jostain "Kauniista ja Rohkeista" vai koitatko saada huomiota? Sulje tv ja astu tosielämään. Rakashan löytyy nykyään netistä....
Eiköhän se ole niin että se mukavuudenhaluinen ja "laiska" on se kadehdittavampi osapuoli. Me kaikkihan haluaisimme omaksua sellaisen elämäntavan. Suorittaminen ja uraohjuksena oleminen vie niin paljon energiaa kaikesta oleellisemmasta ja on vain pätemisen tarvetta olla jotain jotta voi tuntea itsensä tärkeäksi. Olisitko oikeasti halunnut että te molemmat olisitte samanlaisia suorittajia? Jos perhettä perustetaan on hyvä että toinen osaa ottaa lunkisti ja toinen painaa sitten sata lasissa. Ei hyvä jos molemmat on laiskoja tai uraohjuksia. Sinua ärsyttää hänen erilaisuutensa ja se että hän on jotain muuta kuin sinä itse eli olet kateellinen. Hän voisi tietenkin olla sitä myös sinulle. Olisi tärkeätä pitää toisen erilaisuutta rikkautena myös itselle. Nyt se ei toimi kun ajattelet noin mutta inhimillistähän tuo on. Oletko varma että hän on pettänyt sinua vai mitä se lohtuseura oikein tarkoitti? En tiedä kumpi teistä on henkisesti vahvempi tai parempi mutta eiköhän se henkisyys ole jokaisella omanlaisensa. Minä uskon että elämännautiskelija on henkisesti edempänä uraihmistä ja minäkin olen hiton kateellinen sellaisille ihmisille.
Olisi ihanaa osata pysähtyä hetkeen ja olla tarvitsematta mitään työura mukaanlukien.
En usko että aloittajalla oli kyse siitä kumpi on kasvanut oikeampaan suuntaan, vaan vain siitä että he ovat nykyään liian erilaisia ja kaipaavat eri asioita. Ilmeisesti aloittaja tunsi olevansa oma itsensä sellaisena miksi oli muuttunut, koska alkoi miettiä eroa. Erilaisuus parisuhteessa voi olla hyvinkin ärsyttävä tekijä joka ajaa ennen pitkää katkeruuteen ja tunteiden kuolemiseen. Pettäminen on viimeinen naula arkussa, jota ei minun mielestäni tulisi kenenkään tarvita sietää. Pysykää sinkkuina jos ette osaa olla uskollisia!
Kyllähän aloittajan tekstistä pystyy lukemaan että hän kokee itse kasvaneensa ja toinen on jäänyt lapseksi??
On mielestäni toisen vähättelyä kuvailla asiaa noin. Pettäminen on väärin ja jos niin on tapahtunut se jos joku ajaa katkeroitumiseen eikä se että toinen on erilainen. Ei siitä voi katkeroitua mutta ärsyyntyä kyllä tietenkin voi. Ärsyyntyminen toisen erilaisuudesta johtuukin yleensä siitä että se nostaa itsessä kateuden tunteita ja riittämättömyyden tunteita esille. Tunteet eivät ole kuolleita jos ärsyyntyy mutta kun ne kuolevat ei tietenkään mikään tunnu enään miltään. Silloin on syytä varmasti lähteä eri teille.
on
viestejä. Kun petät rakkaus toisella nousee ja toisinpäin myös ,tietysti tavat vaatii että ollaan mykkyrässä, mutta rakkaus eí niitä kuuntele.
Eli rakkaus on keljumaista
Olin kaukosuhteessa yli vuoden ja keväällä muutin vieraaseen maahan ollaksemme yhdessä. Voin sanoa, että erilaisia ongelmia on ilmennyt, mutta aika on ollut myös antoisaa, koska olemme vihdoinkin myös fyysisesti yhdessä.
Isoin ongelma on ollut se, että kaukosuhteen aikana on luotava toisesta kokonainen kumppani, koska muutama tunti Skypessä, chatissa tai puhelimessa ei korvaa yhteistä arkea, vaan toinen ihminen on aina eräällä tavalla puoliksi totta. Tämä haaverakennelma on purettava, kun muutetaan fyysisesti yhteen ja hyväksyttävä toinen ihminen oikeaksi kumppaniksi. Riidat eivät myöskään pääty siihen, että voi sulkea yhteyden, vaan niistä on kannettava ihan oikeasti vastuuta. Lisäksi kommunikointi kirjoittamalla on paljon helpompaa, kuin kumppanin aito kohtaaminen. Erossa ollessa toisella on myös erilaisia tai uusia tapoja tehdä asioita ja molemmat ovat alkaneet kantaa itsenäisesti vastuuta arkiasioista. Se on raskasta, mutta toisaalta hienoa, kun saa tehdä asiat kuten itse haluaa. Fyysinen suhde taas on usein lähes kaiken jakamista samassa taloudessa.
Nämä asiat vaativat keskustelua, setvimistä, toisen kunnioittamista ja välillä ilman puhdistamista lihavalla riidalla, josta voidaan oppia jotain uutta parisuhteeseen.
Mitä taas tulee pettämiseen niin sitä en suvaitse koskaan. Ihminen, joka pettää tekee sen aivan varmasti myös uudelleen ennemmin tai myöhemmin. Eri asia on, jos suhde on avoin ja muiden kanssa olemisesta on etukäteen sovittu. Henkilökohtaisesti en tee sellaista sopimusta, mutta jokaisessa intiimissä suhteessa tämä on kahden tai useamman ihmisen välinen sopimus, jota kaikkien osapuolien tulee kunnioittaa.
onks muille käyny näin. oltiin 5 vuotiaina viikko kavereita sit se muutti pois ja kun 50 tavattiin sillä oli ollut muita. Siis ei voinu helevetti olla edes 45 vuotta pettämättä. että pistää vihaksi..
1,5 vuotta, ettekä kertaakaan nähneet livenä toisianne? No, olisin minäkin seuraa etsinyt, enkä jäänyt odottelemaan. Tyhmäkö sinä olet? Paremmin tienaavana kenties jopa lähettänyt elämän nautiskelijalle rahaa? -Kelpais! Otas nyt äkkiä menetetyt kuukaudet takaisin, kuitenkin on vain yksi elämä!
vuoden vaihto-oppilasvuoden eroaa. Sillä maailmankuva on muuttunut.
Samoin moni Miss Suomi on eronnut poikaystävästään. Viimeinen hyvä esimerkki on Viivi.
Kesken kisan Viivi erosi poikaystävästään ja otti uuden ennen kruunaustaan. Mistä on nyt eronnut.
Moi,
et varmasti ole yksin. Monta vuotta komennuksilla käyneenä voin sanoa, että monella liitto pysyy kasassa, kunnes (yleensä vaimon) toive yhdessä asumisesta toteutuu: silloin noin kahden vuoden sisällä vaihtoehtoina on, että toinen lähtee taas matkaan ja pysytään yhdessä, tai tulee ero. Ei ole harvinaista. Eikä se pettäminenkään, se on helppoa. Kun on siellä jossain kaukana, missä todellisuuden taju jopa saattaa hämärtyä, sitä ei ymmärrä, ellei itse ole ollut. Kotia siellä ei ole, on ihmisiä sieltä ja täältä ja kaksi elämää. Helposti hukkuu pieni ihminen, ja alkaa elää jotain muuta elämää.
Ymmärrän siis, mutta en sano, että pitää antaa anteeksi. Kyllä ihminen silti valitsee ihan itse, ei ole pakko pettää, vaan voi pitää enemmän yhteyttä kotiin, muistaa mitkä pohja- ja perusarvot itsellä on, mikä on se oikea suhde ja yrittää muistaa oikeat asiat. Lohtuseuraa siis ei oikeasti tarvitse hakea. Ja laiskuus... Hyi ja yök. Ei omista valinnoistaan mitään sääliä ansaitse, ja sen puolisonkin olisi syytä ymmärtää, että hänen elämänsä on sitä, miksi hän on sen tehnyt, siis oikeutusta totaali-vauvaksi muuttumiselle ja laiskuudelle ei ole. Elämä on joskus rankkaakin ja se on vaan kestettävä. Oli mies tai nainen, niin näin se vaan on, näin voi käydä, jos ei huomaa ajatella.
Kaipaat omia unelmiasi, suret pettymystäsi, se on normaalia. Ei kai suhde olisi mitään sinulle merkannutkaan, jos näin ei olisi. Kaipaat mielikuvaa siitä, mitä toivoit hänen olevan. Hän on nyt jotain muuta. Niin, se on surullista ja semmoinen hän on, ne arvot ja sen elämän hän valitsi, sen suunnan. Paska suunta ihan suoraan sanottuna, ja kylläpä taas oli yksi typerys lisää, mutta ei ollenkaan ainoa eikä harvinainen.
No, elämä on, mitä on, ja paljostahan täällä joutuu luopumaan. Toivottavasti toivut nopeasti ja löydät kestävämmän onnen :)
Vaimo laittoi "mäkeen" ja muutin asumaan toiselle paikkakunnalle. Hän halusi kuitenkin avioliittomme jatkuvan. Tiesin että vieraantumunen on kuitenkin edessä ja halusin avioeron.
Se oli oikea ratkaisu, kaukosuhteet ei toimi, vakuutti minulle psykiatrikin. Koville se otti, mutta nyt olen taas saanut elämästä kiinni ja elän vapaata,onnellista elämää.
just joo... uskoo kuka uskoo...
hommaa elämä....
Kylläpä sattui kohdalle, itse juuri kärvistelen yksin. Meidän eromme on raha. Hänellä ei ole mitään, joskus ei ruokaakaan. Käy kyllä töissä mutta palkka ei ole häävinen ja jos jotain ylimääräistä saa niin heti pistää menemään.Raha polttaa, jos sitä on. Minulla on hyvä taloudellinen tilanne ja olen usein auttanutkin häntä. Nyt kalvaa se, että jos näin jatkuu, alanko tuntea itseni maksulliseksi kumppaniksi. Olemme olleet kaukosuhteessa monta vuotta, uskollisia ollaan toisillemme, seksi on hyvää ja rakkauttakin on. Nyt vain pelkään sitä että, kun hän on tottunut siihen, että pahan paikan tullen autan, kohta hän heti rahaa saatuaan törsätä sen ja sitten elää siivellä. Nyt oltu erossa viikko ja yritän saada ajatuksiani järjestykseen.
Tuollaista sattuu aika monelle tuossa tilanteessa. Sille on hankala mitaan tehda. http://mattiviikate.newsvine.com/
Se, että kasvetaan "eri suuntiin", on varmasti y yleisimmistä syistä pitkien parisuhteiden päätymisen ja avioerojen taustalla. Miksi sitten eroaminen on yleistynyt? Se ei suinkaan johdu siitä, etteikö vanhempamme ja isovanhempamme varmasti kokeneet myös tätä eri suuntiin kasvamista. Nykyään eroaminen on kuitenkin tehty lain edessä helpommaksi, on yhteiskunnallisesti hyväksytympää ja yksinhuoltajuuskin ei ole enää mahdottomuus.
Eri suuntiin kasvaminen olisi tapahtunut parisuhteessasi todennäköisesti joka tapauksessa, vaikka ette olisi olleet etäsuhteessa. Yhdessä asuessa olisitte molemmat vain huomanneet herkemmin sen toisen ihmisen muuttumisen ja se olisi saattanut aiheuttaa riitaa parisuhteessanne jo aiemmin. Koska yhdessä asuessa se olisi hiertänyt suhdettanne jo aiemmin, olisi se myös saattanut päätyä jo aiemmin eroon tai olisitte voineet ikään kuin tasapainottua eli ette olisi kasvaneet niin paljon eri suuntiin kuin nyt.
Kannattaa muistaa, että ihmiset hiljalleen muuttuvat koko ikänsä elämässään olevien tapahtumien ja ympäristön ansiosta. Etenkin nuorena ihminen muuttuu enemmän kuin vanhempana, joten etenkin nuorena solmitut pitkät suhteet kohtaavat ajan myötä suuria haasteita. Jokaisessa pitkässä parisuhteessa siis kannattaa olla joustavana toisen muuttumisen suhteen, sillä se on väistämätöntä. Tosin kannattaa myös miettiä, millaisia asioita toisessa hyväksyy ja millaisten piirteiden kanssa ei voisi elää.
"Lohtuseuran" hakeminen kaukosuhteessakin on kuitenkin sellainen asia, mitä ei kannata hyvällä katsella. Kyllä välimatkaakin pitää kestää, sillä yhteistä perhettä perustaessa parisuhde joutuu pahempienkin haasteiden eteen. Olisi siis erittäin todennäköistä, että hän saattaisi pettää uudestaan, vaikkapa sinun keskittäessäsi energiasi pieneen vauvaan tai uraasi yhdessä asuessakin. Ei kannata siis pitkäksi aikaan murehtimaan tätä eroa tai jäädä haikailemaan sen miehen perään, joka hän joskus oli tai kuvittelit hänen olevan. Ehkä hän alkujaankin oli erilaisempi kuin kuvittelit, rakkaudella kun on paha tapa sokaista.
Tämä lause oli edellisessä hyvässä kirjoituksessa. Hyvää Yötä!
Elämä on sellaista, että se paljastaa sairaudet ja terveys jää.
Minulle ei ole vielä käynyt noin, mutta voi käydä. Syy ei ole pitkä etäisyys fyysisesti vaan psyykkisesti.
Olen pohtinut paljon asiaa ja olen sitä mieltä, kuten jo alussa sanoin.
Elämä on sellaista, että se paljastaa sauraudet ja vain terveys jää elämään.
Ole onnellinen tapahtuneesta, sillä jotakin tapahtui joka paljasti paljon onneksesi.
kaukosuhde?????????? voiko elämäänsä vieläkin typerämmin heittää hukkaan??????????
7 vuotta kaukosuhteessa...
olitko mies vai neinen ettei tarvitse sen kanssa väitellä
Kuulostaa tutulta tuo muuttuminen. Olimme olleet yhdessä kuusi vuotta ja sitten kaukosuhteessa noin kolme vuotta aina välillä nähden toisiamme. Kuitenkin liian harvoin. Aina vain odotin kuin kuuta nousevaa sitä milloin yhteinen arki taas alkaa. Kävin kerran pidemmällä lomalla hänen luonaan. Alussa oli ihanaa, aivan kuin rakastuneet alkuhuumassa. Hän näytti minulle paikkoja ja elämäänsä siellä kerrankin ajan kanssa, rakastelimme kokoajan ja kävimme luontoretkillä, ravintoloissa, teattereissa ja konserteissa. Tottakai sellainen tuntuu hurjan romanttiselta. Alitajuisesti huomasin hänen muuttuneen, mutta jälleennäkemisen huumassa en tahtonut kiinnittää siihen huomiota. Joku päivä vain loikoilimme, sekin oli mukavaa, kaikki nähtävyydet oli nähty ja elämä arkista, tavallisia päiviä. Mutta tapamme viettää arkisia päiviä tuntui olevan täynnä ristiriitoja. En osannut olla luonnollisesti, vanhan tutun mieheni kanssa. Ajattelin senkin olevan tottumuskysymys. Kun hän tuli takaisin Suomeen, muutimme heti yhteen. Se oli vaikeaa kun minulla oli kaupungissa jo valmis elämä ja hänellä ei. Sekin aiheutti arkeen kahnauksia. Hänellä ei ollut töitä ja minulla sama vanha työ. Hän ei edes halunnut töitä siitä kaupungista. Mutta ei halunnut enää kaukosuhteeseenkaan. Tuntui että hän käänsi koko asian minun syyksi, kun en halunnut jättää vanhaa työpaikkaa. Mutta siitä muuttumisesta. Hänestä oli tullut ulkomailla ollessaan ns. elostelija, eli hän nautti ylellisestä elämäntyylistä, työttömänä, kun minä kävin töissä ja halusin vain tavallista rauhallista arkea. Hän alkoi kutsua minun kavereita meille kylään (usein vielä naisia) järjestäen illallisia ja ties mitä viininmaistajaisia. Hän sanoi että on aina halunnut elää kultturellisti ja on nyt löytänyt itsensä. Minulle olisi riittänyt tetterikäynti kerran kahdessa kuussa. Ihan hienoa että löysi itsensä, mutta minun silmissäni hänen käytös oli teeskentelyä ja ihmettelin kuka hänestä on oikein tullut. Joku rahaton leveilijä asui kotonani ja hän näki minussa tiukkapipoisen hiirulaisen. Kyllä se alkoi aiheuttaa ongelmia suhteeseen. Pari vuotta jaksoin toivoen että kyllä se tästä tasaantuu, mutta niin kävi että hän oli tottunut yksinelämiseen ja eli niinkuin poikamies ja minä taas olin niin odottanut että saamme taas olla yhdessä. Tuntui että en saanut ikinä sitä miestä takaisin joka ulkomaille lähti.
Ihan normaalia. Ihmiset muuttuu, ja varsinkin uudessa tilanteessa oleminen kasvattaa, joskus eri suuntiin. Varsinkin nuorena alle 25v seurustelemaan alkaneille saattaa tulla yllätyksiä aikuistuessa. Ei sitä tarvitse olla väkisin yhdessä, jos tuntuu ahdistavalta, on oikeus lähteä etsimään sopivampaa.