Eroa ajatteleville

Olet itsekkyyden huippu, täysin näkemättä miten paljon tapahtuu itsellesi ja muille elänikäistä pahaa. Kyllä voit erota, mutta älä haavoita muita.

Tämä ei ole lässyä, sillä katson asiaa nyt niin läheltä, vierestä kuitenkin että jonnekin pakko saada sanomaa. Tämä ei ole eron perumisen puolesta, vaan siitä, että ihmiset traumaattisessa tilanteessa eivät its näe asioita. Sen voin sanoa ihan varmasti kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Näen kuinka kaikki asiat päin honkia. Enää ei välitetä mistään, omista asioiden hoitamisesta, ei jakseta lukea ja katsoa mitään. Pää ilmeisesti pyörii vain tässä omassa ahdingossa. Tämän vuoksi on tärkeää mennä käymään terapisassa vaikka yksin, jotta oma pää selkiytyy ja kyllä sen toisenkin on syytä käydä ajatuksensa selvittämässä. Joskus voi olla että eroa ei tulekaan kun terapiassa on huomannut, että tämä tilanne johtuukin aivan perheen ulkoisista tekijöistä, vaan puoliso joutuu usein syylliseksi, loukatuksi. Mutta vaikka sitten ero tuleekin, olisi edes jonkinlainen mahdollisuus omaan järkevään elämiseen ja lasten kohdalla eteenpäin viemiseen, jotta heistä kasvaisi edes jonkinlaisella itsetunnolla ja järjellä elämässän pärjääviä ihmisiä. Parisuhteen kriisit ovat hyvin vakava asia ihmiselle itselleen jos hän ei todellakin sitä osaa hoitaa ja hoitaa nimenomaan sitten, se ei ole sitä että juoksen nyt kuin teinityttö tai poika ravintoilissa, tanssimassa, mitä kummallisimmissa harrastuksissa, se on vain todellisuuden pakoa, lapset laitetaan vain jonnekin hoitoon ja mennään, tämä on totuus siitä, mitä te eroavat teette, ette vain itse näe. Järjestä kunnon koti itsellesi ja lapsillesi, se parasta mitä voit saad, silloin varmasti muutoinkin elämä alkaa tuntua paremmalta.

Pidä huolta itsestäs kirjoitti:

Tämä ei ole lässyä, sillä katson asiaa nyt niin läheltä, vierestä kuitenkin että jonnekin pakko saada sanomaa. Tämä ei ole eron perumisen puolesta, vaan siitä, että ihmiset traumaattisessa tilanteessa eivät its näe asioita. Sen voin sanoa ihan varmasti kaikesta näkemästäni ja kuulemastani. Näen kuinka kaikki asiat päin honkia. Enää ei välitetä mistään, omista asioiden hoitamisesta, ei jakseta lukea ja katsoa mitään. Pää ilmeisesti pyörii vain tässä omassa ahdingossa. Tämän vuoksi on tärkeää mennä käymään terapisassa vaikka yksin, jotta oma pää selkiytyy ja kyllä sen toisenkin on syytä käydä ajatuksensa selvittämässä. Joskus voi olla että eroa ei tulekaan kun terapiassa on huomannut, että tämä tilanne johtuukin aivan perheen ulkoisista tekijöistä, vaan puoliso joutuu usein syylliseksi, loukatuksi. Mutta vaikka sitten ero tuleekin, olisi edes jonkinlainen mahdollisuus omaan järkevään elämiseen ja lasten kohdalla eteenpäin viemiseen, jotta heistä kasvaisi edes jonkinlaisella itsetunnolla ja järjellä elämässän pärjääviä ihmisiä. Parisuhteen kriisit ovat hyvin vakava asia ihmiselle itselleen jos hän ei todellakin sitä osaa hoitaa ja hoitaa nimenomaan sitten, se ei ole sitä että juoksen nyt kuin teinityttö tai poika ravintoilissa, tanssimassa, mitä kummallisimmissa harrastuksissa, se on vain todellisuuden pakoa, lapset laitetaan vain jonnekin hoitoon ja mennään, tämä on totuus siitä, mitä te eroavat teette, ette vain itse näe. Järjestä kunnon koti itsellesi ja lapsillesi, se parasta mitä voit saad, silloin varmasti muutoinkin elämä alkaa tuntua paremmalta.

Jokainen munaa itse liittonsa, ei kukaan muu!
Jos on niin onneton hoitamaan liittoa sen ollessa vielä kasassa, rypeköön itsekseen liiton kaaduttua!
Erostaan voi syyttää vain itseään, turhaan jälkikäteen rutista!

Onnellinen eronnut kirjoitti:

Jokainen munaa itse liittonsa, ei kukaan muu!
Jos on niin onneton hoitamaan liittoa sen ollessa vielä kasassa, rypeköön itsekseen liiton kaaduttua!
Erostaan voi syyttää vain itseään, turhaan jälkikäteen rutista!

Mulla meni 20 vuotta hukkaan roikkuessani liitossa, jossa ei rakkautta paljoa ollut..
Ukko vaan kitisi ja natisi ja valitti, niinkuin täällä nämä palstaruikuttajat, mitään ei vaan kuitenkaan itse saanut aikaiseksi. Ilmanaikuinen kätisijäinen koko kuvatus!
Onneksi sitten kerran vihapäissään lähti kassien kanssa ovet paukkuen ja takaisin en ole sisälle päästänyt, vaikka on monesti oven takana ulissut. Poliisit olen soittanut hakemaan pois!
Nyt olen onnellinen! Kiusa on poistunut ja elämä alkanut hymyilemään jälleen!

Parempi näin! kirjoitti:

Mulla meni 20 vuotta hukkaan roikkuessani liitossa, jossa ei rakkautta paljoa ollut..
Ukko vaan kitisi ja natisi ja valitti, niinkuin täällä nämä palstaruikuttajat, mitään ei vaan kuitenkaan itse saanut aikaiseksi. Ilmanaikuinen kätisijäinen koko kuvatus!
Onneksi sitten kerran vihapäissään lähti kassien kanssa ovet paukkuen ja takaisin en ole sisälle päästänyt, vaikka on monesti oven takana ulissut. Poliisit olen soittanut hakemaan pois!
Nyt olen onnellinen! Kiusa on poistunut ja elämä alkanut hymyilemään jälleen!

Tietysti on tapauksia, joissa eroaminen on hyvinkin aiheellinen, mutta on myös paljon tapauksia joissa hetkellinen äkkipikainen ja ajattelematon tilanne on ryöstäytynyt ja ilman tarkoitusta. Näissä pitäisi todella ottaa aikaa ja käyttää pariterapiaa ja lääkäreitä auttamaan itseään, että nämä räjähtelyt jää pois. Sillä nämähän voi johtua ihmisen anatomiasta, esim, vaikeat kuukautiset, työpaineet ja muutoin väsynyt levoton olo, joka pitää ajaa johonkin henkilöön, kukahan se on lähinna. Samoin on jos suuret muutokset perheessä saavat molemmat väsyneiksi samaan aikaan, tilanne on räjähdysherkkä ja toisen syvä loukkaaminen oman väsymyksen vuoksi aivan aiheeton. Tällöin tarvitaan apua sekä sen hakeminen ole mikään epäonnistuminen ja mielisairaus, vaan mehut ihmisestä ovat menneet loppuun ja tarvitaan uudelleen tankkaus. Kumpa se kynnys madaltuisi hakea apua, sillä ainakin perheissä joissa on lapsia, aina on mahdollisuus lopppunpalamiseen ilman suurempaa puolison syytä, tarvitaan uudelleen arviointi ja kodin arjen tasapainottaminen. Olen huomannut, että tämä kodin arki on mennyt monessa perheessä kokonaan hajalleen, juostaan kuin päättömät kanat, mitään järkeä ei ole. ei ole ruokaaikoja ei mitään järjestystä, jo tällä järjestyksellä ja rajoilla on suuri vaikutus jaksamiseen.

Muista lapsesi kirjoitti:

Tietysti on tapauksia, joissa eroaminen on hyvinkin aiheellinen, mutta on myös paljon tapauksia joissa hetkellinen äkkipikainen ja ajattelematon tilanne on ryöstäytynyt ja ilman tarkoitusta. Näissä pitäisi todella ottaa aikaa ja käyttää pariterapiaa ja lääkäreitä auttamaan itseään, että nämä räjähtelyt jää pois. Sillä nämähän voi johtua ihmisen anatomiasta, esim, vaikeat kuukautiset, työpaineet ja muutoin väsynyt levoton olo, joka pitää ajaa johonkin henkilöön, kukahan se on lähinna. Samoin on jos suuret muutokset perheessä saavat molemmat väsyneiksi samaan aikaan, tilanne on räjähdysherkkä ja toisen syvä loukkaaminen oman väsymyksen vuoksi aivan aiheeton. Tällöin tarvitaan apua sekä sen hakeminen ole mikään epäonnistuminen ja mielisairaus, vaan mehut ihmisestä ovat menneet loppuun ja tarvitaan uudelleen tankkaus. Kumpa se kynnys madaltuisi hakea apua, sillä ainakin perheissä joissa on lapsia, aina on mahdollisuus lopppunpalamiseen ilman suurempaa puolison syytä, tarvitaan uudelleen arviointi ja kodin arjen tasapainottaminen. Olen huomannut, että tämä kodin arki on mennyt monessa perheessä kokonaan hajalleen, juostaan kuin päättömät kanat, mitään järkeä ei ole. ei ole ruokaaikoja ei mitään järjestystä, jo tällä järjestyksellä ja rajoilla on suuri vaikutus jaksamiseen.

Kyllähän sitä vastuuta kaivataan enempi perheissä, joissa on lapsia, mutta vaikka itse olen ollut liitossani kauan ja lapset on se syy siihen, huomaan katsovani peilistä aika katkeraa naista.
Mutta, en ole vanha vieläkään, lapset lentävät lähivuosina omiin elämiinsä ja aion ottaa menettämäni ajan itselleni takaisin!
Ymmärrän kuitenkin niitäkin, jotka ei tälle uhrauselämälle ala. Nykyaika kuitenkin painottaa vaalimaan sitä yksilönoikeutta, eikä se parisuhteessa lasten siihen tultua enää onnistu muutakuin eroamalla huonosta suhteesta.
Tunteet kuolee suhteesta kuin suhteesta ja aikalailla se itseä vihlaisee, kun näkee vielä keski-ikäisenä toisensa löytäneet, jotka ovat ah!,niin rakastuneita..
Ehkä sitä enempi pitäisikin painottaa sitä eron jälkeistä hyvin hoidettua jälkikasvun olotilaa, kuin tällaista pakkoavioliittoa.

Ulkopuolinen apu ei ole syyttämistä, vaan auttamista hahmottamaan asioita ja samalla antamaan tietoa, mitä pitää huomata erotessa. Puolisot voivat syytellä toisiaan, mutta terapeutti ei syyttele, hän on tukemassa ei polkemassa. Rakkaat ihmiset, olette vain rikki itse, että kaikki tuntuu syyttelyltä, vaikka tiedän että jokainen läheisennekin yrittäisi kaikkensa sen eteen, että eheytyisit ja elämääsi tuli sanoisinko valoa. Nythän puheesi on äksyilyä ja kasvoillasi ei näy hymyn päivää, kuin kaikki olisivat sinua vastaan. Koeta ymmärtää, että näin ei ole,. olet vain niin kriisissä. Me läheiset otamme näitä iskuja vastaan loukkaantumatta, vaikka he satuttavat meitäkin, itkemme sinulta salassa ja valvomme yömme miettien, kuinka voitaisiin päästä eteenpäin, ilman suurempia onnettomuuksia. Syliimme sulkisimme jos voisimme ja kantaisimme ylitse vaikeuksien, kumpa kaikki eroavat ymmärtäisitte, että ette ole yksin.

raskasta on kirjoitti:

Ulkopuolinen apu ei ole syyttämistä, vaan auttamista hahmottamaan asioita ja samalla antamaan tietoa, mitä pitää huomata erotessa. Puolisot voivat syytellä toisiaan, mutta terapeutti ei syyttele, hän on tukemassa ei polkemassa. Rakkaat ihmiset, olette vain rikki itse, että kaikki tuntuu syyttelyltä, vaikka tiedän että jokainen läheisennekin yrittäisi kaikkensa sen eteen, että eheytyisit ja elämääsi tuli sanoisinko valoa. Nythän puheesi on äksyilyä ja kasvoillasi ei näy hymyn päivää, kuin kaikki olisivat sinua vastaan. Koeta ymmärtää, että näin ei ole,. olet vain niin kriisissä. Me läheiset otamme näitä iskuja vastaan loukkaantumatta, vaikka he satuttavat meitäkin, itkemme sinulta salassa ja valvomme yömme miettien, kuinka voitaisiin päästä eteenpäin, ilman suurempia onnettomuuksia. Syliimme sulkisimme jos voisimme ja kantaisimme ylitse vaikeuksien, kumpa kaikki eroavat ymmärtäisitte, että ette ole yksin.

niin minun erostani on hiukan yli vuosi . Jotenkin tlanne on ihan uskomaton , ihminen joka on ajettu nurkkaan eikä näe mitään muuta mahdollisuutta uuteen parempaan elämään kuin ero, kehtaa tehdä sen kysymättä koko suvun tai ystäväpiirin mielipiteitä!!! Huh tyhmä minä!!! Mutta kun ei ollut muuta mahdollisuutta onhan noita terapeutteja , mitäs sitten kun olet tilanteessa ihan yksin??
Toinen ei suostu keskustelemaan mistään eikä näin ollen tekemään yhteistyötä!
Pitäisikö sellainen tyyppi väkisin repiä terapeutille, joka syytää sinua kaikesta ja kaikista, myös omasta juomisesta?
Jotenkin minua loukkaa tuo tuollainen ajattelu tyyli , että kun ihminen eroaa siihen voi ottaa kantaa kaikki tutut ja tuntemattomat, arvostella ja haukkua ko sie et sitte jaksanut seuraavaa 25 vuotta kattoa ryyppäämistä!!!
Entäs sitten jos teidän parisuhteita tultaisiin näin julkisesti repimään , kyseltäis sänkyhommista alkaen kaikki ja toiset saa sitten arvostella ja haukkua mitä olet tehnyt väärin tai mitä olet jättänyt tekemättä , kaikki kummin kaiman serkut ja muut mukavat!!
Ero on jokaisen henkilökohtainen asia ja minusta eron kokeneena voin kyllä kertoa ettei mikään helppo homma, mutta joskus asiat vain menee niin solmuun ettei niitä solmuja aukaise kukaan eikä mikään!
Silloin on KAIKILLE osapuolille parempi erota myös lapsia ajatellen,
olen eron jälkeen tasapainoisempi ja huomattavasti ilosempi ihmisenä ja pystyn lapselleni olemaan parempi äiti kuin ennen eroa!!
Joten minulle ero on ollut kaikesta huolimatta paras ratkaisu mitä koskaan olisin voinut toivoa! Elämä on tasapainoista, rauhallista joten ei ero aina huono asia ole;)