YHTEYDENPITO

Jos päivällä tulee tärkeää asiaa, silloin tekstaillaan (usein työmatkoilla ulkomailla), mutta muuten vasta illalla (joka ilta) päivän kuulumiset jä hyvänyöntoivotukset. Joskus tekstariin vastaamiseen kuluu useampi tunti, joten pyrin siihen etten kysy kovin kiireellisiä asioita. Parisuhdetta takana kohta neljä vuotta

sen verran panostamista vaativat duunit, että txt tai soitto kesken työpäivän on ennemmin poikkeus kuin sääntö. Lähinnä iltaisin sitten viestitään ja soitellaan päivän kuulumisia, ja tietysti "hyvänyönpusu" tekstarilla. Vaikkei koko aikaa viestitäkään, ei se tarkoita, etteikö toinen olisi silti mielessä :-)

Silloin, kun tuntuu sopivalta. Tietysti toista kaipaa vierelleen aika usein, mutta ei sitä silti koko ajan toitottaa... Jos mitään kummempaa ei ole tapahtunut, niin ei välttämättä laita viestiä. Tapailin kerran vähän aikaa miestä, joka tosi aktiivisesti viestitteli puheluiden lisäksi. Se alkoi vähän ahdistaakin käydä tekstarikeskustelua, kun itse haluaisi jättää tekstareiden käytön minimiin.

lisää vaan vastauksia?? :)

Soitetaan kerran päivässä ja riittää hyvin näin kahdeksan vuoden jälkeen. Alussa saatoimme soitella parikin kertaa päivän aikaan.

Mieheni on aivan ihmeissään ja kiitollinen kun en pommita häntä tekstiviesteillä. En voi itsekään sietää jatkuvaa tätä omalle kohdalleni. Kommunikoimme paljonkin puhuen, mutta viestittely ei ole kummankaan juttu.

Mieheni exä kuulemma hoiti kaikki, jopa kiukkunsa tekstiviestein, mikä oli varmasti äärimmäisen ärsyttävää. Hän kuulemma suuttui jos mieheni ei vastanut viestiin heti, siis aivan oikein: SUUTTUI! Hiukanko sitovaa valvoa puhelinta kokopäiväisesti. Luulen, etä tuo onkin enemmän omistushaluisten sekopäiden juttu...tuo jatkuva viestittely ja varmistelu että on toisen ajatuksissa koko ajan. Jokseenkin psykoottista toimintaa!

Huh eikös olisi jo hieman ahdistavaa jos koskaan ei kuluis tunteja ilman yhteydenpitoa... Ilmeisesti teineille suunnattu kysymys..