Olen pitkään ajatellut kirjoittaa omasta elämästäni jättämättä mitään singulariteettista yksityiskohtaa tapahtumista mainitsematta. Mutta olen törmännyt kuin pässi sanaan sosiaaliporno. Kuvaako tähän sanahirviöön fiksoituminen sitä tilaa, jossa ihminen pohtii todellisuutta mahdollisena pornografisena julkituontina ilman potentiaalista yleisöä? Siis luottaako informoiva ihminen sokeasti siihen mahdollisuuteen, että hän ja hänen elämänsä jotain tahoa kiinnostaisi?
Musta tämä on lähes BB-tasoa, tosin ilman kuvaa.
Musta tämä on lähes BB-tasoa, tosin ilman kuvaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No hyvä. Ensimmäiseen kysymykseen: ei, vaan oletettavasti (ja toivottavasti) pohtii vain todellisuuden representaatiota sellaisena, ja jos pohtii, niin luultavasti on jo mielessään suunnittelemassa sosiaalipornografista representaatiota.
Toiseen kysymykseen: kyllä. Kai me jollain tasolla luotamme siihen. Esityksellämme on lähes aina mielessämme jokin oletettu yleisö. Muuten olisimme hiljaa. Ok, yleisön olettaminen ei ole välttämätön ehto esittämiselle, mutta käytännön tasolla useimmiten on.
Itse kirjoittamisesta (avaamisesta) tulee siis itseohjautuva väylä sosiaalisen pornografian hetteikössä ilman luottamusta itseensä.
Voiko se koskaan olla itseohjautuvaa? Ja miten?
Mun pitää nukkua tuon päälle pari päivää. Katson sitten mitä on tehtävissä.