Viisi vuotta ehdimme yksissä olla ja siitä kaksi vuotta kihloissa, kunnes viime kesäkuussa mies sanoi haluavansa erota. Joten tässä sitä nyt ollaan, sinkkuna ja joten kuten erosta toipuneena. Muutin kotipaikkakunnalle takaisin ja nyt kun vihdoin ja viimein sain aikaiseksi siivota korulaatikkoni, niin vastaan tulikin oma kihlasormukseni. Onneksi sen verran jo olen erosta toipunut, ettei tullut mitään itku-raivari -kohtausta, vaan rupesin miettimään miten voisin tämän sormuksen hyödyntää. Mitä samassa tilanteessa olevat ihmiset olette tehneet sormuksillenne? Myittekö vai teetätittekö jotain uutta siitä? Vai heitittekö menemään, ettei tarvitse koko ko. suhdetta enää muistella?
Mitä teitte kihlasormukselle eron jälkeen?
mai.graves
7674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei juurkaan niistä saa, jonkun myin muiden parittomien korvisten ym katkenneiden ketjujen kera ja yhteensä vain reilu 20e. yhen heitin järveen. muutama purkautunu kihlaus takana. jos joskus kihlaudun ja eroan niin järveen ym heitän, mulle sopivaa, jotenki puhdistavaa.
Oma entinen kihlani pyöri korulaatikossani myös kunnes nykyisen miesystäväni kanssa tuli kihlaus puheeksi. Hän tiesi että entinen sormus on tallessa, eikä se häntä haitannut tai vaivannut, Minua asia kuitenkin alkoi kalvamaan ja näin ollen lähetin kirjeessä (en kyllä kirjoittanut mitään muuta kuin että tässäpä tämä, kiitos.) sormuksen entiselle miehelle, joka otti asian asiallisesti ja laittoi txt viestin; sormus tuli postissa, kiitos.
Nyt ollaan menossa sitten nykyisen kanssa kihloihin, kolme vuotta yhdessä olleena, entisen sormuksen sain aikaiseksi lähettää exälleni puolitoista vuotta sitten.
En pystyisi menemään kihloihin toisen kanssa jos entinen sormus roikkuisi vielä elämässä mukana (vaikka sitten jossain laatikossa vintillä)
Jokaisella tapansa!
Nyt saa kullasta hyvän hinnan, minä olen myynyt kihla-ja vihkisormukset y.m kultakoruja 450 euron edestä.
Mitäs minä sillä enää?
Mitäs sitä säilyttämään?
Kun se Kultakin jäi elämästäni...
tai siis heitin ulos Kullan niin sormus meni saman tien...
Seurustelin teinirakkauteni kanssa 7 vuotta ja siitä asuimme yhdessä 4 vuotta. Kihloihin menimme parin vuoden seurustelun jälkeen. Suhde yksinkertaisesti kuoli pois. Muutin omilleni ja pari vuotta sormus pyöri autoni "tuhkakupissa". Aikanaan sormukset olivat todella kalliit ja käsityönä tehdyt. Nykyinen poikaystäväni sormuksen hokaisi ja kysyi vain että tuohonko ajattelit jättää.. Myin sen sitten romukultana pois. Kaunis sormus mutta väärässä tarkoituksessa. Enkä sitten turhaa halunnut sitä säästellä, kauniit ja hyvät muistot pysyy sydämmessä! :)
Taisin saada sormuksesta 60 euroa. Se oli sitten matkakassaa kartuttamassa kun nykyisen poikaystäväni kanssa kävimme reissussa.
Nyttemmin olen 25 ja päättänyt että kerran menen kihloihin, eli en mitenkään heppoisin perustein. Nykyään kihlat solmitaan mitä vähäisimmillä syillä.. Tottakai on niitäkin joille se on merkki avioliitosta mutta osalle se on vain joku "hieno juttu". Lähinnä siis näitä 16-18 vuotiaita tarkoitan. Itsekkin olin todella tyhmä kun niin nuorena oli mentävä kihloihin ja sen jättäisin jälkikäteen ajateltuna tekemättä jos voisin.. Ei se suhdetta mihinkään (16 vuotiaalla itselläni) muuttanut.
Toivottavasti parin vuoden sisään saisin VIELÄ kauniimman sormuksen jota saisin sitten loppu elämäni nimettömässä kantaa.. Aika näyttää! ;)
rahaksi
Itse erosin kihlatustani vajaa viisi vuotta sitten. Kihlasormus on edelleen rakkaimpien korujen kanssa samassa paikassa lippaassa. Vaikka olenkin hänestä yli päässyt, enkö halua välillemme mitään, rakastan häntä edelleen. Suhdetta kunnioittaen haluan säilyttää sormuksen muistona. Nykyinen tietää asian eikä häntä tämä vaivaa. Exäni on myös säilyttänyt sormuksensa.