Siis. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n. 5 vuotta, ja asuttu yhdessä 4 vuotta. Seurustelumme alussa (ensimmäiset 3 vuotta) kaikki oli ns. "hyvin", kunnes jotenkin alkoi ottamaan pattiin ja paljon...
Itse en ole mikään bilehile, siis jos käyn baarissa, niin ehkä max. kerran kahdessa kuukaudessa. Mies käy joka ikinen viikonloppu. Joskus jopa hänellä on niin kova hätä baanalle, että on käynyt yöunille, herää n. klo 24.00 sängystään ja lähtee yksin baariin! Mies palaa noilta juopottelureissuiltaan yleensä aamuyöstä tai vasta seuraavana päivänä.
Yleensä meillä on yhteisiä suunnitelmia viikonloppuisin, jotka kuitenkin jäävät toteutumatta miehen krapulan takia.
Mies tekee tosi rankasti töitä. Joskus saattaa mennä monta viikkoakin, että mies tulee illalla myöhään kotiin kun minä jo nukun, ja lähtee aamulla aikaisin, kun minä vielä nukun. Siis harvemmin viikolla aikaa yhdessä vietämme..
Muutama viikonloppu sitten mieheni oli taas perinteisellä ryyppyreissullaan. Tämän reissun jälkeen hän on saanut kovasti viestejä joltakin uudelta naispuoliselta henkilöltä. Kysyin mieheltä, että mitä ihmettä, onko hänellä kenties joku uusi nainen, vai mikä on. Kiven kovaa mies selitti, että tämä nainen vaan kuvittelee päässään että he olisivat jotenkin "ystäviä" tms. Annoin asian sitten olla. Pian tämän jälkeen sitten kuitenkin selvisi, että mieheni todella oli luvannut käydä tämän naisen kanssa treffeillä ihan selvin päin, jne jne. (Tämän sain selville kyllä todellisen sherlock holmes -työn jälkeen;)) Vaadin miestä kertomaan totuuden kaikesta. Hän sanoi kuvitelleensa minun olevan niin sinisilmäinen, ettei hän jäisi kiinni toisten naisten treffailusta/liehittelystä.
Nyt tilanne on taas rauhoittunut, ainakin päällisin puolin. Mies luulee, että asiamme ovat taas kunnossa. Minä vaan en yksinkertaisesti jaksa taistella enää, tätä tappelua miehen pelleilyistä on jatkunut jo liian monta vuotta. Jokaviikonloppuisen kädenväännön jälkeen mies sanoo itku kurkussa, että hän muuttaa tapansa, jotta voisin vähitellen oppia luottamaan häneen, koska hän rakastaa minua muka niin paljon, eikä ikinä voisi kuvitella elämäänsä ilman minua.. Kaikki onkin taas hetken hyvin, kunnes koittaa uusi perjantai-ilta, ja samasta aiheesta tappeleminen jatkuu.
Olen henkisellä tasolla jotenkin niin sekaisin, etten tunne oikeastaan enää mitään. Olen itkenyt tämän miehen puolesta aivan liian monta kertaa, minusta tuntuu että tämä mies saa jotain sairasta tyydytystä siitä, kun voi katsella minun itkevän paskaa oloani, jonka hän on aiheuttanut. Miten muka voisin luottaa häneen? En tiedä onko hän varsinaisesti minua pettänyt, vaikka olisikin, se tuskin koskaan tulee esille. Jos mies suoraan päin naamaa sanoo, että "kuvittelin sinun olevan niin typerä, ettet ikinä huomaisi valehteluani"!! Miten hitossa tuollaisen ihmisen kanssa muka voisi kuvitella mitään perhettä perustavansa, saatikka pystyä elämään ns. "normaalia" elämää, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti epäillä toisen rehellisyyttä?
Vai olenko vain itse täysin vainoharhainen? (sitäkään en epäilisi enää tässä vaiheessa)
Itse en ole mikään bilehile, siis jos käyn baarissa, niin ehkä max. kerran kahdessa kuukaudessa. Mies käy joka ikinen viikonloppu. Joskus jopa hänellä on niin kova hätä baanalle, että on käynyt yöunille, herää n. klo 24.00 sängystään ja lähtee yksin baariin! Mies palaa noilta juopottelureissuiltaan yleensä aamuyöstä tai vasta seuraavana päivänä.
Yleensä meillä on yhteisiä suunnitelmia viikonloppuisin, jotka kuitenkin jäävät toteutumatta miehen krapulan takia.
Mies tekee tosi rankasti töitä. Joskus saattaa mennä monta viikkoakin, että mies tulee illalla myöhään kotiin kun minä jo nukun, ja lähtee aamulla aikaisin, kun minä vielä nukun. Siis harvemmin viikolla aikaa yhdessä vietämme..
Muutama viikonloppu sitten mieheni oli taas perinteisellä ryyppyreissullaan. Tämän reissun jälkeen hän on saanut kovasti viestejä joltakin uudelta naispuoliselta henkilöltä. Kysyin mieheltä, että mitä ihmettä, onko hänellä kenties joku uusi nainen, vai mikä on. Kiven kovaa mies selitti, että tämä nainen vaan kuvittelee päässään että he olisivat jotenkin "ystäviä" tms. Annoin asian sitten olla. Pian tämän jälkeen sitten kuitenkin selvisi, että mieheni todella oli luvannut käydä tämän naisen kanssa treffeillä ihan selvin päin, jne jne. (Tämän sain selville kyllä todellisen sherlock holmes -työn jälkeen;)) Vaadin miestä kertomaan totuuden kaikesta. Hän sanoi kuvitelleensa minun olevan niin sinisilmäinen, ettei hän jäisi kiinni toisten naisten treffailusta/liehittelystä.
Nyt tilanne on taas rauhoittunut, ainakin päällisin puolin. Mies luulee, että asiamme ovat taas kunnossa. Minä vaan en yksinkertaisesti jaksa taistella enää, tätä tappelua miehen pelleilyistä on jatkunut jo liian monta vuotta. Jokaviikonloppuisen kädenväännön jälkeen mies sanoo itku kurkussa, että hän muuttaa tapansa, jotta voisin vähitellen oppia luottamaan häneen, koska hän rakastaa minua muka niin paljon, eikä ikinä voisi kuvitella elämäänsä ilman minua.. Kaikki onkin taas hetken hyvin, kunnes koittaa uusi perjantai-ilta, ja samasta aiheesta tappeleminen jatkuu.
Olen henkisellä tasolla jotenkin niin sekaisin, etten tunne oikeastaan enää mitään. Olen itkenyt tämän miehen puolesta aivan liian monta kertaa, minusta tuntuu että tämä mies saa jotain sairasta tyydytystä siitä, kun voi katsella minun itkevän paskaa oloani, jonka hän on aiheuttanut. Miten muka voisin luottaa häneen? En tiedä onko hän varsinaisesti minua pettänyt, vaikka olisikin, se tuskin koskaan tulee esille. Jos mies suoraan päin naamaa sanoo, että "kuvittelin sinun olevan niin typerä, ettet ikinä huomaisi valehteluani"!! Miten hitossa tuollaisen ihmisen kanssa muka voisi kuvitella mitään perhettä perustavansa, saatikka pystyä elämään ns. "normaalia" elämää, jossa ei tarvitsisi jatkuvasti epäillä toisen rehellisyyttä?
Vai olenko vain itse täysin vainoharhainen? (sitäkään en epäilisi enää tässä vaiheessa)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika ikävältähän toi kuullostaa.. :( Kannattaisko nyt punnita, mitkä on miinukset ja plussat niissä tapauksissa, että lähdet tai jäät?
Ei kauheesti siltä vaikuta, että mies oikeesti pystyis muuttamaan tapojaan.. Mitäs, jos ehdotat vaikka, että asutte hetken erillänne?
Mä en tiedä, mikä ton miesten logiikan takana on, että pelkällä puhumalla ja pyytämällä mitään ei tapahdu?? Yleensä tarvitaan jotain rankempaa herätystä.
Ja monesti siinä vaiheessa, kun nainen on valmis sen tekemään (esim. hankkii oman asunnon), niin suhteen kannalta onkin jo liian myöhäistä.. :(
etköhän löydä omasta viestistäsi vastauksen kysymykseesi... jätä se!! olet jo käyttänyt tarpeeksi aikaa ja antanut enemmän kuin riittävästi mahdollisuuksia miehelle!! tuskinpa teillä on samanlaiset arvot elämässä, miehen toiminnasta päätellen. voit tehdä elämästäsi sellaisen kuin itse haluat. onko baareissa hilluvan häntäheikin katseleminen sitä mitä haluat?? onko menettämisen mahdollisuudesta "herkistyneen" miehen kyynelehtimisen katseleminen ja samojen valheiden toistelun kuunteleminen sitä mitä haluat?? jos on niin jatka toki yhteiseloa miehesi kanssa, kyllä se sitten siinä vaiheessa päättyy kun mies saa jonkun naikkosen kuvioihin pyörimään tarpeeksi tiiviisti ja jättää sinut.