Täytän kohta 18 eikä minulla ole mitään käsitystä kavereista tai varsinkaan tytöistä. Olen syrjäytynyt ja viettänyt suurimman osan elämästäni omassa huoneessani tietokoneen ääressä. Muutaman vuoden ajan minun on kuitenkin tehnyt mieli tyttöystävää. Tiedän, että kuulostan vammaselta hullulta, mutta en kuitenkaan sellanen ole. Oon ite asiassa menestyny elämässä muuten loistavasti ja älyä löytyy melkein joka tilanteeseen.
Ongelma on siinä, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada tyttöystävää. Minulla ei ole koskaan ollut ikäisiäni kavereita. Tällä hetkellä sosiaaliset suhteeni rajoittuvat vanhempiin ja sosiaalisesti ahdistuneiden henkilöiden ryhmään, jossa käyn kerran viikossa. Kiertelen usein iltaisin ulkona kaupungilla ja toivon ja toivon ja uskon, että joku nainen kiinnostuisi minusta ihan tuosta vaan, kun kävelen pitkin katuja.
Olisiko jollakin neuvoja minulle tähän tilanteeseen (siis muitakin, kuin alaspäin näyttäviä peukaloita)? Muistakaa, että sosiaalisesti ahdistuneen henkilön ei ole helppo mennä tuosta vaan iskemään naisia. Onko netti hyvä paikka etsiä seuraa ja jutella esim. sähköpostin välityksellä? Jaksan tosin odottaa vielä, joten mikään kiire tällä nais-asialla ei ole :)
Ongelma on siinä, että tällä hetkellä minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada tyttöystävää. Minulla ei ole koskaan ollut ikäisiäni kavereita. Tällä hetkellä sosiaaliset suhteeni rajoittuvat vanhempiin ja sosiaalisesti ahdistuneiden henkilöiden ryhmään, jossa käyn kerran viikossa. Kiertelen usein iltaisin ulkona kaupungilla ja toivon ja toivon ja uskon, että joku nainen kiinnostuisi minusta ihan tuosta vaan, kun kävelen pitkin katuja.
Olisiko jollakin neuvoja minulle tähän tilanteeseen (siis muitakin, kuin alaspäin näyttäviä peukaloita)? Muistakaa, että sosiaalisesti ahdistuneen henkilön ei ole helppo mennä tuosta vaan iskemään naisia. Onko netti hyvä paikka etsiä seuraa ja jutella esim. sähköpostin välityksellä? Jaksan tosin odottaa vielä, joten mikään kiire tällä nais-asialla ei ole :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
En osaa sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä, mutta kehotan sinua tekemään jotain asialle ennen kuin on liian myöhäistä.
Olin ikäisenäsi täysin samanlainen. Lukioon mentäessä vaihdoin eri kaupunginosan lukioon enkä tuntenut sieltä valmiiksi ketään. Silloin myös selvisi, etten osaa luoda ystävyyssuhteita ja niinpä jäin kokonaan yksin. Olen mielestäni ihan siedettävän näköinen ja treenattu ja pidänkin suurimpana syynä naisettomuuteeni yksinäisyyttäni. Yksinäisyydestä johtuen en käy muualla kuin salilla, töissä ja koulussa, jossa minulla ei ole kavereita. Tietysti silloin tällöin näkee kiinnostavannäköisiä tyttöjä keskustassa esim. töihin mennessä, mutta yksinäisyyteni takia en pysty tekemään aloitteita. Naiset pitäisivät varmaan hulluna, kun muutamien treffien jälkeen selviäisi ettei tyypillä ole kaverin kaveria.
Sinun - kuten minunkin - on joko hankittava kavereita ja päästävä eroon ujoudestasi tai voitettava muuten sisäiset blokit (esim. häpeä yksinäisyydestä).
vaikea tottakai neuvoa, mutta jo se että käyt jossain ryhmässä on hyvä merkki. Eli koitat päästä sosiaalisesta ahdistuneisuudestasi eroon. Itse lähtisin ylipäätänsä luomaan ihmiskontakteja, sekä naisiin että miehiin. Siitä se sosiaalinen verkko ikäänkuin laajenee itsestään, ja voi se tyttöystäväkin tulla vastaan.
Tää on tosi kliseemäistä, mutta ei kannata liikaa sitä itse iskemistä miettiä, vaan ylipäätänsä opetella tutustumaan ihmisiin.
Netti voi olla ihan oiva tapa saada ensikontakti ihmisiin, mutta muista että live-elämä on kuitenkin se varsinainen kohtaaminen. Eli ei voi netin taakse ikuisesti "piiloutua" jos siis haluaa ihan oikeita ihmiskontakteja.
Tsemppiä sinulle, uskon ja toivon että vielä joku päivä löysäät tyttösytävän :)
siis löydät tyttöystävän. Sori typo.
Joo siis käyn itekin lukiota, tosin iltalukiota, jossa ei ehkä yleensä olla niin paljon yhteistyössä muiden kanssa kuin muissa kouluissa. Porukkaakin on oman ikäsistä 60-70 vuotiaisiin :) Sitten urheilen aika paljon, mutta kuten arvata saattaa, yksin. En urheile siksi, että kehoni olisi naisten mielestä jotenkin seksikäs vaan, koska se on yksi ainoita elämäni nautintoja tietokoneen ohella. Sitten kun en oo koulussa tai ulkona, istun yleensä siinä tietokoneella täysin uppoutuneena peleihin tai ohjelmointiin ja siitä on vaikea päästä ylös. Pitäisin valtavasti joukkuepeleistä, kuten jalkapallosta tai salibandystä, mutta en vaan uskalla mennä pelaamaan uuteen porukkaan... Siinä ryhmässä tosin pelataan ja se on hauskaa.
Huomaan itsestäni sen, että minulla on valtavasti erilaisia ennakkoluuloja, jotka estävät minua tekemästä erilaisia asioita. Ne ovat voimistuneet iän myötä. Ihan perkeleesti jännitti mennä siihen ryhmäänkin aluks, mutta nyt aina ootan sitä innolla :) Pikkupoikana ei ollu tollasia ennakkoluuloja joka asiasta, vaan sitä meni minne mieli teki, eikä miettiny turhanpäiväsiä...
Eipä tässä kehumista itelläkään. Olin aikanaan kiusattu koulussa ja sen ulkopuolella, vaikken ulkonäköni takia, vaan paskamaisen luonteeni. Yritin kyllä kiusata takaisin minkä kerkesin, mutta yksin oli vähän huono. Olen siis oikeasti luonnevikainen, eikä sille voi mitään tehdä. Olen aina ollut yksinäinen ja vaikka naiset kiinnostas, ei mulla oo mitään mahdollisuuksia koskaan...
Ihan ensimmäiseksi sun pitäisi päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Jos et pysty solmimaan minkäänlaisia suhteita edes omaan sukupuoleen, odotukset eivät ole kovinkaan korkeat kun nostetaan vaikeustasoa ja siirrytään vastakkaisen sukupuolen pariin.