Kultani kanssa olemme todella tyytyväisi seksiin melkeinpä kaikin puolin, ja se on todella nautinnollista kummallekin. Mutta vaimoni ei koskaan ehdottele, taikka pyydä mitään. Minä olen aina se, joka kysyy:"Haluaisitko hieman hemmotella minua?" - taikka - "Kelpaisiko neidille auttava käsi?" jne, ymmärrätte varmaan idean. Mielellään ottaa vastaan kaikenmuotoisen hoidon ja nauttii kovasti, joinakin kertoina orgasmiinkin asti. Ja iloisin mielin hän minuakin tyydyttää kun niin pyydän. Mutta tämä alkaa jo tympäistä.
Tunnen itseni suhteessa seksihulluksi, kun minä olen se joka aina tekee aloitteen kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Minä aina pyydän häneltä, ja minä aina tarjoan hänelle. Mielellään hän ottaa vastaan, mielellään hän antaa. Mutta siltikään hän ei koskaan itse tee aloitetta varsinaisesti. Ei koskaan ehdottele minun tapaani mitään. Tulee höntti olo, kuin puhelisi itsekseen.
Olen ottanut asian puheeksi ja koettanut esittää toiveita, että olisi mukavaa kuulla hänen joskus pyytävän minulta jotain, taikka tarjoavan jotain. Hän voin jokseenkin epäselvästi sanoo, ettei vain ole tottunut moiseen jne. En saa selkeää vastausta vaikka kuinka koetan ymmärtää hänen periaatteitaan.
Ajatelkaa tilanne omalla kohdallanne: Kumppanisi ei koskaan ehdota seksiä, tai pyydä sitä. Mutta mikäli sinä otat asian puheeksi, niin asia hoidetaan ilman muttia.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Kellään vastaavia kokemuksia? Neuvoja? Vinkkejä? Mitä tahansa? Tuntuu etten puhumalla saa häneen yhteyttä asiassa. Vai ylireagoinko? Pitäisikö minun olla onnellinen kun vaimo vain on hiljaa asiasta ja on muuten innokkaana mukana?
KAIKKIA VASTAUKSIA ARVSTETAAN....melkein...trollit ovat rajamailla. Hauskoja ja huvittavia sellaisia arvostan, mutta 12v jonnen kirjoittamat trollaukset voi työntää sinne ES-purkkiin.
Tunnen itseni suhteessa seksihulluksi, kun minä olen se joka aina tekee aloitteen kaikessa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Minä aina pyydän häneltä, ja minä aina tarjoan hänelle. Mielellään hän ottaa vastaan, mielellään hän antaa. Mutta siltikään hän ei koskaan itse tee aloitetta varsinaisesti. Ei koskaan ehdottele minun tapaani mitään. Tulee höntti olo, kuin puhelisi itsekseen.
Olen ottanut asian puheeksi ja koettanut esittää toiveita, että olisi mukavaa kuulla hänen joskus pyytävän minulta jotain, taikka tarjoavan jotain. Hän voin jokseenkin epäselvästi sanoo, ettei vain ole tottunut moiseen jne. En saa selkeää vastausta vaikka kuinka koetan ymmärtää hänen periaatteitaan.
Ajatelkaa tilanne omalla kohdallanne: Kumppanisi ei koskaan ehdota seksiä, tai pyydä sitä. Mutta mikäli sinä otat asian puheeksi, niin asia hoidetaan ilman muttia.
Mitä mieltä olette tilanteesta? Kellään vastaavia kokemuksia? Neuvoja? Vinkkejä? Mitä tahansa? Tuntuu etten puhumalla saa häneen yhteyttä asiassa. Vai ylireagoinko? Pitäisikö minun olla onnellinen kun vaimo vain on hiljaa asiasta ja on muuten innokkaana mukana?
KAIKKIA VASTAUKSIA ARVSTETAAN....melkein...trollit ovat rajamailla. Hauskoja ja huvittavia sellaisia arvostan, mutta 12v jonnen kirjoittamat trollaukset voi työntää sinne ES-purkkiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän se ole innokkaana mukana asiassa, jos kerta se ei sitä ite halua. Ilman seksiäkö olisitte ilman sun pyyntöjä?
Meillä oli vaimon kanssa samanlaisia ongelmia joskus kauan kauan sitten. Vaimo oli saanut lapsuudenkodissaan tiukan 60/70-lukulaisen kasvatuksen, jonka ansiosta kaikki seksiin liittyvä puhe ja alkuun jopa se itse toimikin oli hyvin hävettävää touhua ja se naisen kainous seksiasioiden suhteen oli enemmänkin perusedellytys kuin toivomus. Toki nuoria oltiin molemmat ja aikakausi oli eri (80-luvun alussa tavattiin), mutta silti minä olin ihan eri planeetalta seksiasioiden ja puheiden suhteen kuin vaimo. Vaimolla meni rehellisesti varmaan se koko vuosikymmen ennen kuin hänen uskalluksensa ja aloitteellisuutensa oli samalla tasolla kuin minun, vaikka minäkään en nyt (ainakaan omasta mielestäni) nyt ehkä niitä kaikkein vapaimpia sieluja seksiasioiden suhteen ole koskaan ollut. Suuseksiäkin harrastimme vasta aviossa ollessamme pidemmän taivuttelun jälkeen, vaikka varmaan nykynuorisolle se saattaa olla vain jotain suuteluun verrattavissa olevaa perushommaa.
Vaimon mielestä tuon "seksiujouden/passiivisuuden" takana oli hänen saamansa (uskonnollissävyteinen) kasvatus, omat pelot ja ehkä se nuoruuden ujouskin (seksi ei ollut niin arkinen asia kuin mitä se nykyään on, pornoakin katsoivat/lukivat vain lähinnä säälittävät pervo miehet). Ei siinä auttaneet mitkään keskustelut ja oma vakuuttelu kun toinen vain vetäytyi siihen kuoreensa seksiasioiden suhteen, mutta pikkuhiljaa vuosi vuodelta se vaimo alkoi saada lisää sitä itsevarmuutta ja uskallusta sanoa mitä hän itse haluaa. Joskus humaltuneena hän saattoi uskaltautua sanomaan että halusi seksiä, mutta kyllä minä melko monta vuotta sain sitä selvänä tehtyä suoraa aloitetta odotella, lapsia taisi olla tuolloin jo kaksi tai kolme, jos vain oikein muistan. Monesti sain myös vasta vuosia myöhemmin kuulla mistä asioista vaimo oli seksissä todella pitänyt ja mistä ei.
No voi olla että hän ajattelee että aloite kuuluu miehelle, on siis saanut vanhanaikaista oppia. Tai on sen verran arka ettei halua aloittaa jos ei ole varma oletko innolla mukana. Omalla kohdallani olen alkanut jättää aloitteet miehelle, kun olen huomannut että hän on innokkaampi, jos seksiä harrastetaan silloin kun hän on sopivassa vireessä, siis tekee itse aloitteen. Välillä on käynyt niin että minun aloitteeni ei olekaan osunut hänelle sopivaan hetkeen ja huomaan väkinäisyyden tai innottomuutta, tai voi jopa käydä ettei hän kykene, jos ei ole itse aloittanut. Koska itse olen valmis seksiin milloin tahansa, mutta mies ei, olen huomannut parhaaksi että hän saa valita sopivan ajankohdan ja tehdä aloitteen.
Ehkä sillä ei ole niin väliä, kumpi aloittaa, jos sitten kuitenkin kumpikin nauttii.