Meillä on nyt 1-vaiheen eropaperit sisällä. Papereihin on moneen kohtaan merkitty: "Sovitaan myöhemmin." Lapsille haetaan yhteishuoltajuutta. Emme ole vielä ryhtyneet jakamaaan mitään, mutta vähän jännittää. Jotenkin toivon, että asiat hoidettaisiin sopuisasta, eikä lakimiesapua tarvittaisi. Mikään pakkohan ei ole ruveta jakamaan kaikkea tasan kahtia, jos kumpikin on tyytyväinen siihen, mitä tilillä ja omissa nimissä saattuu olemaan. Lasten suhteen on tietysti paras tehdä joku järkevä sopimus.
Olenko optimisti? Pitäisikö kuitenkin varatutua pahimpaan eli suureen riitaan? Minulla on vähän säästöjä tilillä, vaimolla ei käsittääkseni mitään. Sen sijaan auto on vaimon nimissä ja vaimolle saa jäädäkin.
Olenko optimisti? Pitäisikö kuitenkin varatutua pahimpaan eli suureen riitaan? Minulla on vähän säästöjä tilillä, vaimolla ei käsittääkseni mitään. Sen sijaan auto on vaimon nimissä ja vaimolle saa jäädäkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Minulla on säästöjä tilillä, vaimollani ei mitään..."
Siis, tarkoitat varmaan, että TEILLÄ on säästöjä tilillä...?
Jos ei ole avioehtoa, ei ole sinun rahoja, vaan yhteisiä, käsität kai?
Jos yrität raukkamaisesti jotain pimittää ja se selviääkin, niin turhaan "sopuisaa" eroa haaveilet..
No, itseppäs sänkysi petaat.
Niin petaa, kuin makaa...
Tervetuloa tollojen suoli24 ukkojen kerhoon. Itkette kuitenkin lopuksi.
sopuero. Ihmisistähän se on kiinni. Kannatta olla kuuntelematta näitä "asiantuntijoita" jotka kylvää vain riitaa. Emännän kanssa mietittiin meille järkevin vaihtoehto. Erosta kaks vuotta ja molemmat tyytyväisiä. Tekemisissä ollaan kun on nuo yhteiset muksut.
sama täällä - erosta on 2½ vuotta, ei alettu torailemaan täysin toisarvoisista asioista kuten siitä, onko toisella tilillään vaikka 500 egeä enemmän itse tienaamiaan palkkarahoja kuin toisella. Ja huom: minä olin se, jolla oli tilillään vähemmän... Mikään pakko ei ole kaikkea tasan pistää, vaan oman järjen käyttö on sallittua - ja mikäs siinä, jos ja kun ollaan yhtä mieltä asioista eikä haluta toiselle tehdä kiusaa. Olisin voinut "kupata" exältä talon puolikkaastakin enemmän, mutta kun omiin intresseiheni kuuluu se, että mies pystyy pitämään vanhan kodin, jossa lapset käyvät säännöllisesti, viis rahasta! Pitää exän ison lainansa lisäksi saada ruokaa ja vaatteitakin. Elarit sovittiin samoin kohtuudella - ei vimpan päälle hänen palkastaan laskien, ja jo nyt hän on toteen näyttänyt lupaustaan, että on kyllä auttamassa elareiden lisäksi lasten kalliimmissa hankinnoissa.
Noo, tämän palstan hengen tuntien joku tulee kohta huutelemaan omian, mutta so what... Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Aloittajalle: kyllä sovussa eroaminen on mahdollista niin henkisesti kuin taloudellisesti. Tuumasin taannoin ex-anopilleni, joka oli vähän varpaillaan minun suhteeni eron jälkeen, että en näe mitään syytä siihen, että alkaisin hänen poikaansa vain tavan vuoksi inhota ja vihata, kun ero tuli. Mies ei tehnyt mitään katalia temppuja, vaan erosimme yhteen sopimattomien luonteiden vuoksi. Miten ihmeessä ihmisestä, jota on joskus niin paljon rakastanut, että on halunnut naimisiin ja perheen tämän kanssa, pitäisi tulla eron jälkeen vihollinen?
Kiitos asiallisille vastaajille!
Niin, missä kohtaa sanoin jotain pimittäväni? Jos mulla on kymppitonni tilillä ja vaimolla kymppitonnin auto, pitääkö niiden jakamiseen hommata lakimies, jolle pitää vielä maksaa kymppitonni?
Pointtini oli juuri se, että saisiko tämän asian hoidettua ihan aikuisten tavoin, ilman kinoja ja pimittämisiä.
Siinähän taas vastailikin peräti suomisivustojen "syväkurkku" monien minimerkkien takana oleva sama mies.
Kyllä sut jo täällä tunnistetaan, älä naurata!
Yks ja sama ukko itselleen siinä vastailee...Hommaa lääkitys!
Mikset kysy vaimoltasi?
Se kait se nyt kuitenkin olisi se ihminen,jolle asia kuuluu? Etkö uskalla?
Jep!
Kyllä ne rahatkin tulee jakaa tai sitten sopia, että toinen saa sen samanarvoisen auton.
Kannattaa asia sanoa reilusti eukolle, eikä yrittää pimittää mitään, silloin on isompi mahdollisuus sopueroon. Yleensä se sopuerokin sitten rakoilee, kun toisella alkaa se uusi siippa viihtyä nurkissa.
Kyllä voi hoitaa hommat ilman riitoja mutta teimme viralliset paperit mikä omaisuus meni kenellekkin ja se siitä, sovimme kaikki ennen kuin menimme asianajajalle hakemaan neuvoja . Mielestäni kyllä on aina parasta tehdä lailliset paperit vaikka se maksaakin vähän, eihän sen takiakaan välttämättä kai tarvitse mennä asianajajille, ota selvää. Me teimme niin, sovimme vain mitä minä pidän ja mitä hän, se riippui vähän siitä mitkä on olosuhteet eli jos on lapsia ja kenen luona ne asuu ja tarviiko toinen vanhempi isomman talon jos lapset pää-asiassa asuu hänen luonaan tai niin, tiedät millanen teidän suhde oli ennen jos pystyitte puhumaan asioista niin miksi ei eronkin aikana, jos molemmilla on siihen halua. Mitä siinä turhaan rupeaa kinuamaan mitä on toisen pankkitilillä ollaanham me nyt kuitenkin omia ihmisiä vaikka ollaan naimisissa eikä kaikkee tarvi jakaa. Me emme edes semmosia kyselleet mutta jos tuleva exäsi niin haluaa niin en tiedä mikä laillinen oikeus hänellä siihen on? Mielestäni kumminkin sinuna pyytäisin häntä puhumaan ja sopimaan näistä asioista eikä mitään sovitaan myöhemmin koska jos on jotain mikä vois tehdä toisen osapuolen katkeraksi niin sillon voi asiat tietenkin vaikeutua. Ole reilu toista kohtaan niin yleensä saat samaa takaisin. On aina parasta kysyä toiselta miten hän haluaa nämä asiat sopia ja mieti miten haluat sopia asiat itse ja sitten vaan eteenpäin.
Meillä onnistui jako ilman lakimiehiä. Asunto meni puoliksi, molemmat maksaneet sitä yhtä paljon, Itselleni jäi 14000€ auto josta velkaa puolet, exälle 7000€ auto,ei velkaa siitä. Säästöjä oli osakkeina 2000€ joista maksoin 1000€ rahaa, exä piti arvokkaan astiaston, television, järjestelmäkameran ja nojatuolin sekä otti mukaansa haluamansa kupit kipot ja liinavaatteet. Minä pidin pesutornin ja loput huonekalut mitä oli hankittu. Ja annoin 1000€ euroa rahaa sekä hankin pari vuotta vanhan pesukoneen exälle. Tehtiin paperi jonka molemmat allekirjoitti ja kaksi todistajaa veti nimen paperiin.