Olen viittä vaille pakkaamassa kamani ja päättämässä 20 vuoden avioliiton. Ei vaan ole enää yhteistä juttua -joskus tuntuu ettei sitä koskaan ole edes ollut. Meillä on kaksi lasta ja olen varma, että lapset jäävät äidilleen. Minulla ei ole toistaiseksi resursseja hoitaa itselleni sellaista asuntoa, jossa voisin majoittaa 12- ja 15-vuotiaat tytöt. Kaikki omaisuus on käytännössä vaimon jo avioehdon vuoksi. Minä olen pannut rahani hänen asuntojensa korjauksiin, vuosien varrella kymmeniä tuhansia euroja. Kaiken lisäksi olemme samassa työpaikassa, joskin fyysisesti eri paikoissa. Hän on yrityksen johtoa ja minä keskijohtoa.
Minulla saattaa olla mahdollisuus muutta työn perässä toiselle paikkakunnalle. On kyllä sääli jättää lapset monen sadan kilometrin päähän, mutta jos muuta mahdollisuutta ei ole niin se vaan on tehtävä.
Miten olette hoitaneet näitä kaukaisempia vanhemmuusvelvoitteitanne?
Minulla saattaa olla mahdollisuus muutta työn perässä toiselle paikkakunnalle. On kyllä sääli jättää lapset monen sadan kilometrin päähän, mutta jos muuta mahdollisuutta ei ole niin se vaan on tehtävä.
Miten olette hoitaneet näitä kaukaisempia vanhemmuusvelvoitteitanne?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan ne lomat olemassa..
Meillä lapset menevät isälleen, kun pitempiä lomia koulusta. Asuu myös kaukana. Itse käy sitten lomien välissä viikonloppuina toisinaan lapsia katsomassa.
Jos jaksaisit vielä pari vuotta, niin eivät niin ikävöis, tulee poikakaverit ja harrastukset vievät mennessään, mutta jos et enää kulissia jaksa, niin ovathan nuo jo aika isoja lapsia kuitenkin...
Lentokoneet kulkee ja junat, kun vaan joku tuttu vie ja hakee asemilta.
Lentokoneella on se etu, että 6 tunnin junamatka menee tunnin lennolla, mutta on kalliimpaa. Ei kuitenkaan niin kallista, etteikö lapset lomillaan pääsisi isälleen.
Meillä ainakin toimii hyvin.
Tietokoneen kauttahan voi olla tekemisissä päivittäin esim. facebookilla voi kysellä kuulumiset milloin vaan.