Elän avoliitossa uni- ja temperamenttiongelmaisen miehen kanssa. Hän tiedostaa varsin hyvin omat vikansa ja ongelmansa joten olen pyrkinyt sietämään niitä.. Itselläni oli hitusen erilainen vuorokausirytmi mutta olen hyvin totutellut klo kymmenen nukkumaanmenoaikaan. Nyt mies on kuitenkin saanut päähänsä että sänkyyn "rauhoittumaan" pitäisi päästä jo yhdeksältä. Ja herätys hänellä on siis n. klo 6:40. Tuumin että kai tuotakin voi kokeilla, mutta ongelmaa tuottaa kuitenkin edelleen viikonloput. Mies ei haluaisi merkittävästi poiketa normaalista työ-unirytmistään viikonloppuisinkaan, ja itse taas haluaisin tuolloin bilettää. Tästä sitten tulee kaikenmoista sanomista.. Mainittakoon nyt vielä että mies on 24-vuotias ja meikäläistä muutaman vuoden nuorempi.. Näitä uni- ja temperamenttiongelmia ollut käsittääkseni ainakin teini-ikäisestä asti. Hermostuu helposti älyttömistäkin pikkuasioista ja varsinkin tää nukkumisaihe on varsin tulenarka. Nukkumaan mennään silloin ku hän sanoo että mennään ja mikäli seuraamastani telkkariohjelmasta olisi jäljellä vaikkapa 15 minuuttia, hän sulkee telkkarin ja asiasta ei keskustella. Hän ei voi missään nimessä mennä sänkyyn mikäli joku on vielä jalkeilla. Ja perustelut on tasoa "en voi sille mitään että mulla on tällainen ongelma, ei tää oo mullekaan helppoa!".
Tänään aamulla piti olla herätys klo 6:00. Miehen oli tarkotus heittää mut bussiasemalle ennen töihin menoa, koska oma autoni on huollossa. Mies ei puhunut illan aikana mitään "nukkumaanmenoajasta" enkä myöskään kysynyt, vasta sängyssä alkoi kitinä "venähtäneestä sänkyynmenoajasta". Siis mitä hittoa, onko se joku MUN velvollisuus huolehtia siitä..?? Nukahdettuani havahduin jossain vaiheessa siihen että mies sanoi mulle: "Nonii nyt kello on sit puol yks enkä oo vieläkää saanu unta!", jonka jälkeen nousi istumaan, hakkasi sänkyä, kävi vessassa, kävi keittiössä hakkaamassa pöytää ja tuli takas sänkyyn toteamaan että: "No säkin voisit oikeestaan nyt valvoa koska mäkään en saa unta, se ois vähä niinku tasapuolista." Olin vähän peloissani enkä tiennyt miten pitäis reagoida. Yllättäen mies rauhoittui ja selitti jotain tyyliin: "Haluisin todellakin olla täs yksin.. musta tulee niin kummallinen". Myöhemmin yöllä heräsin itse vuosisadan selkäsärkyyn, mutta ei ois tullu mieleenkään nousta hakemaan särkylääkettä, koska mies ois saattanu herätä. Jatkoin väkisin unia. Seuraavana päivänä mies lähettelee töistä pahoitteluviestejä. Ja mä vedän kotikännejä. Mies sai nukkua 40 minuuttia pidempään, mä en päässy töihin laisinkaan. Olenhan "vain" yrittäjä eikä mun jutuilla ole mitään merkitystä.. Alan olla aika rikki tähän touhuun.. Kaikki neuvot on tervetulleita..
Tänään aamulla piti olla herätys klo 6:00. Miehen oli tarkotus heittää mut bussiasemalle ennen töihin menoa, koska oma autoni on huollossa. Mies ei puhunut illan aikana mitään "nukkumaanmenoajasta" enkä myöskään kysynyt, vasta sängyssä alkoi kitinä "venähtäneestä sänkyynmenoajasta". Siis mitä hittoa, onko se joku MUN velvollisuus huolehtia siitä..?? Nukahdettuani havahduin jossain vaiheessa siihen että mies sanoi mulle: "Nonii nyt kello on sit puol yks enkä oo vieläkää saanu unta!", jonka jälkeen nousi istumaan, hakkasi sänkyä, kävi vessassa, kävi keittiössä hakkaamassa pöytää ja tuli takas sänkyyn toteamaan että: "No säkin voisit oikeestaan nyt valvoa koska mäkään en saa unta, se ois vähä niinku tasapuolista." Olin vähän peloissani enkä tiennyt miten pitäis reagoida. Yllättäen mies rauhoittui ja selitti jotain tyyliin: "Haluisin todellakin olla täs yksin.. musta tulee niin kummallinen". Myöhemmin yöllä heräsin itse vuosisadan selkäsärkyyn, mutta ei ois tullu mieleenkään nousta hakemaan särkylääkettä, koska mies ois saattanu herätä. Jatkoin väkisin unia. Seuraavana päivänä mies lähettelee töistä pahoitteluviestejä. Ja mä vedän kotikännejä. Mies sai nukkua 40 minuuttia pidempään, mä en päässy töihin laisinkaan. Olenhan "vain" yrittäjä eikä mun jutuilla ole mitään merkitystä.. Alan olla aika rikki tähän touhuun.. Kaikki neuvot on tervetulleita..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi kuule mun elämä on ollut ihan samanlaista kuin miehesi. Todellisia uniongelmia kun kohtaa, niin se aiheuttaa juuri tuota. Unirytmistä pienikin poikkeama kostautuu ja sitten yöllä itkettää ja suututtaa kun kello tulee neljä viisi ja unta ei näy vieläkään ja pitäisi herätä parin tunnin päästä uuteen aamuun.
Kerronpa mitä voit tehdä: Ehdota miehellesi lääkäriin menoa. Lääkäri saattaa ensiapuna määrätä nukahtamislääkkeitä (ne voivat katkaista kierteen) mutta muunlaistakin apua voi olla tarjolla ja hyödyllisiä neuvova. Unettomuus voi olla todellinen ongelma. Onneksi harvoin pysyvä sellainen. Minullakin meni ohi kun elämäntilanne muuttui.
Toisaalta ei sinunkaan kannata mitä vaan sietää (kiukuttelua öisin). Laita sille rajat ja sano jo etukäteen että et jatkossa tule suvaitsemaan yöllistä rettelöintiä tai vaihdat esim. patjalle nukkumaan yms. Teidän täytyy jutella asiat halki.
ihminen on ÄÄRIMMÄISEN itsekäs, jos ei anna toisen nukkua kun itse ei saa unta..eri asia on jos on valvonut kolme päivää putkeen ja on jo sekoamassa, näin on mulle käyny ainakin kerran..mut muuten unettomuudesta kärsivänä en herätä rakastani kesken hänen yöunien. ei tulis mieleenkään. ei ole normaalia et miehes pakottaa sut nukkumaan samaan aikaan..mut hän kärsiikin ilmeisen vakavasta unettomuudesta, joten vaikea on lähteä sellaista avostelemaan enempää. mun vinkki unettomana on se, että ite nukahdan parhaiten sohvalle ja yöllä kömmin sänkyyn kullan viereen. mut ehkä miehes on jo kokeillu sitä. eiköunilääkkeet auta?
Aikuinen mies ei tarvitse tuttipulloa tai unilelua sänkyyn mennessään.
Omassa kodissaan jokainen aikuinen saa mennä nukkumaan silloin, kun itsestä siltä tuntuu.
(metelöinnit jne tietenkin poissuljettuja)
Särkylääkkeen hakeminen tai vessassa käyminen ovat normaalia elämää.
Samoin itkevä vauva tai kitisevä koiranpentu.
Hallaisiko hän silloinkin huonekaluja?
Ravistelisi vauvaa?
Herättelisi vauvaa päivällä, että nukkuu paskiainen sitten yöllä, kun hänkin?
Itsekäs ja pelottava, aggressiivinen tyyppi.
Lähde ajoissa!
.. että vauva tmv. menisi kategoriaan "aivan eri asia". Olen joskus kysynyt mitenkähän siitä selvittäis jos olisi TYÖN vuoksi erilaiset aikataulut/vuorokausirytmit, ja sekin tietysti oli mukamas ihan ok, koska syynä olisi silloin TYÖ. Mies on vähän sellaista "työ pyhittää kaikki asiat" -tyyppiä.. Ja kun itsehän olen "vain" yrittäjä, jonka aikataulut ovat tarvittaessa melko joustavia, sitä ei ilmeisesti lasketa _työksi_... o_O
Enpä tosin kyllä ymmärrä millä lailla se sitten oikeastaan hänen oloaan tai ongelmaansa helpottais jos "valvottaisin" häntä TYÖN tai muun "tärkeän" vuoksi telkkarinkatselun tms. sijaan. Yhtä laillahan sen luulisi hänen untaan kuitenkin häiritsevän, oli syy mikä tahansa. Tai sitten ongelma on kyllä tosiaankin _erittäin_ psyykkinen...
Todellakin narsistista ja vitun itsekästä.
Ratkaisuksi se, että nukutte eri huoneissa. Jos mies haluaa mennä yhdeksältä nukkumaan, niin sitten menee. Sinä saat katsella televisiota ihan niin paljon kuin haluat. Toisaalta jos teillä on vaihtoehtoina vain olohuone ja makuuhuone, niin tuo ongelmia. Jos mies nukkuisi makkarissa ja sinä olohuoneessa, heräisit aamulla liian aikaisin (et saisi nukkua yhtään myöhempään), koska mies nousisi ennen sinua. Jos taas nukkuisitte toisinpäin, niin mies ei saisi unta, koska katsoisit myöhempään televisiota / tekisit jotain muuta että joka tapauksessa menisit myöhemmin nukkumaan.
Pistä nyt kynnysmatto jotain rajaa! Sä valvot omassa kodissasi niin moneen kuin haluat. Selvästi jätkällä jotain vikaa psyykeessä. Toi tavaroiden hakkaaminen muuten lasketaan jo henkiseksi väkivallaksi.
.. tuo ei kävis koska mies nimenomaan ei voi mennä nukkumaan jos tietää jonkun olevan valveilla toisessa huoneessa. Ihan siis vaikka toinen ei edes pitäis mitään meteliä tmv. Se riittää se tieto siitä että toinen on siellä jossakin valveilla.
"Jos mies nukkuisi makkarissa ja sinä olohuoneessa, heräisit aamulla liian aikaisin (et saisi nukkua yhtään myöhempään), koska mies nousisi ennen sinua." - no siis tämähän taas ei meikäläistä haittaisi pätkän vertaa koska en häiriinny nukkuessani juuri mistään.. mutta edelleenkään tuo eri huoneissa majailu ei kävis koska nukkumaan pitää mennä samaan aikaan ja nimenomaan sinne samaan sänkyyn.
.. siis piti olla kommentti tuohon toiseksi viimeiseen, "ööh?"-kommenttiin.. meni väärään väliin..
Mitäpä jos nyt eroaisit ajoissa ennen kuin teillä on lapsia ja he saavat Todella kärsiä tuosta!
Nimim, isäni on juuri tuollainen. Ja se ei todellakaan jäänyt mihinkään "sängyn hakkamiseen" vaan vauvahan vei hermot ihan täysin ja sitten meitä ravisteltiin yms.
Käsitätkö itse nyt todella tuon tilanteen vakavuutta? Hän kontrolloi elämääsi aivan liikaa ja sinä vain tottelet? Pelosta? Onko se normaalia? Onko se mitä haluat parisuhteelta? Jos pysähdyt ihan miettimään kuinka sairas miehesi on, voiko häntä edes auttaa?
Jos valitset tuon elämän itsellesi, niin se on oma valintasi, mutta siinä tapauksessa Älä hanki lapsia. He kärsivät siinä kaikkein eniten.
Selkeästi jotain mielenterveysongelmia. Nyt häiritsee, kun joku samassa huoneistossa valvoo, kohta häiritsee kun joku ylä tai alakerrassa valvoo. Sekoaa vissiin pikkuhiljaa....
Neuvoni: Nukkukaa eri huoneissa. Kummallakin on lupa mennä nukkumaan, kun itselle parhaiten sopii.
Minäkin olen herkkäuninen ja lisäksi vielä yökukkuja. En malttaisi mennä nukumaan, vaikka väsyttää. Yksi miesystäväni koki tämän ongelmana: pidin hänen mielestään meteliä yöllä niin, että hän ei voinut nukkua. Todellisuudessa kyse oli pikemminkin siitä, että hän ei voinut hyväksyä, että emme mene nukkumaan samaan aikaan. Tämä ärsytti häntä.
Älä ota paineita omasta nukkumisesta/nukkumattomuudesta. Älä syyllistä itseäsi äläkä miesystävääsi. Puhukaa asiasta. Unettomuus on rankkaa, mutta sen kanssa voi myös elää. Tärkeintä on, että järjestää sopivat olosuhteet ja suhtautua asiaan rauhallisesti silloinkin, kun yöllä ei saa nukuttua.
Tsemppiä teille!
erotkaa, ei tuollainen ole oikeaa elämää, eikä pakollista.
tai anna kun arvaan, teillä on jo omistusasunto ja hirvittävät velat päällä, eikä kummallakaan ole maksaa velkoja yksin.
Ei ole siltikään. Maailman sivu on ollut pariskuntia, jotka jonkun ajan yhdessäoltuaan ovat todenneet, että ei tämä ole mua varten. Ihmettelen, onko sun mielestä tuo sellaista elämää, että kannattaisi yhdessä jatkaa.. nuorten ihmisten, kun ei ole vanhempienkaan. Menee vaan aikaa hukkaan. Se on oikeasti rajallista.
Ei tossa ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa erilleen. Jos mies ei voi nukkua niin, että joku on valveilla, se ei vain voi asua kenenkään kanssa! Ja sun pitää nyt ymmärtää, että kyse ei ole sun ongelmasta vaan sen ongelmasta! Jos mies on muuten hyvä, seurustelkaa sit eri asunnoista, mutta toista ei saa alistaa nukkumaan oman tahdon mukaan, vaikka olisi millainen nukkumishäiriö.
Nyt hengität syvään ja sanot itsellesi, että avokillasi on sekä uniongelma että käytösongelmia, ja jälkimmäistä hänen pitäisi pystyä hallitsemaan. Miksi annat loukata itseäsi noin, että ylitsesi voidaan sairauden varjolla kävellä edestakaisin miten vain? Nyt hyvä nainen ryhtiä peliin ja asunnonhaku käyntiin.
Miehesi kuulostaa jotenkin häiriintyneeltä. Ei tuollainen ole normaalia käytöstä, ettei anna toisen nukkua tai katsoa telkkaria. Miksi siedät tuollaista? Minullakin on ajoittain nukkumisongelmia, mutta ei tulisi mieleenikään häiritä sen takia mieheni unta. Mielestäni teidän tapauksessanne ainoa ratkaisu on asua eri kämpissä. Siis jos nyt välttämättä haluat seurustella tuollaisen sekopään kanssa. Itse en tuollaista katselisi päivääkään. Eivät uniongelmat ole mikään syy, jonka varjolla toisen elämästä saa tehdä helvetin.
Aika erikoista jos ei saa katsoa illan tv-ohjelmaa rauhassa loppuun (kuulokkeet päässä), vaan toinen nappaa telkun kiinni, että nyt pehkuihin.
Yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi äänieristetty huone. Ja pehmustettu myös. Ei kannata sijoittaa sinne sitten niitä pöytiä tai muitakaan huonekaluja, kun se kerran tykkää "paukutella" niitä jos sattuu potuttaan. Huoneeseen sänky johon naisen muotoinen tyyny mammimaan viekkuun.
Mutta suoraan ja rehellisesti neuvoisin ottamaan alkuperäisen kirjoittajan kirjaimellisesti ja vakavasti tämän kaverin lauseen : "Haluisin todellakin olla täs yksin. Musta tulee niin kummallinen"
Eli seurustelu ja yhteiselämä ei välttämättä tee häntä onnelliseksi. tai ole häntä varten. Ei toinen voi joustaa loputtomiin.