Osaatko nainen olla taloudellinen, vai meneekö kaikki heti, kun tilaisuus tulee?
Mihin kastiin itsesi asetat, eli rutiköyhä, köyhä, nippanappa toimeentuleva, saishan sitä fyrkendaalia enempikin olla, hyvin toimeentuleva, rikas, älyttömän rikas, vai miljonääri?
Raha vaikuttaa hyvinvointiin ja kaikille ei sitä jaeta tasapuolisesti.
Kertokaapa omia kokemuksia, eli millainen on taloudellinen tilanteesi?
Mihin kastiin itsesi asetat, eli rutiköyhä, köyhä, nippanappa toimeentuleva, saishan sitä fyrkendaalia enempikin olla, hyvin toimeentuleva, rikas, älyttömän rikas, vai miljonääri?
Raha vaikuttaa hyvinvointiin ja kaikille ei sitä jaeta tasapuolisesti.
Kertokaapa omia kokemuksia, eli millainen on taloudellinen tilanteesi?
Vastaukset 22
Vanhimmat
tilistäni menee aina asuntovelkaan neljäsosa ja pikkasen survon säästöön. tilistä on vielä osattava taiteilla autovakuutusmaksut,puhka,lekurikäynnit yms joka toinen tilityskk. loput ruokaan ja bensaan. eipä ole kapakkiin ja turhuuksiin asiaa köyhällä naisella. siinä sitä saa ehtoo askaretta ja aivojumppaa,kun miettii päänsä puhki mihin helvettiin tuhlaisi kokonaisen 40 egee tilistä/ kk !!!.viva la ...eu...
olla, että taloudellinen tilanne säätelee menemisiäkin, eli hyvinvointi kärsii rahan puutteen takia.
Ainahan sanotaan, ettei raha tee onnelliseksi, mutta välillisesti ajatellen luo ainakin jonkinlaista hyvinvointia.
Tahtoo se raha olla vähän liian kuluvaista minun käsissäni ja hyvinvointiinihan se kaikki menee silloinkin, kun kenkä ja vaatekaupasta kassit täynnä tavaraa kävelen ulos ;) Säästeliäämpi pitäisi olla,... no,.. siinä on hyvä Uuden Vuoden lupaus, tack vihjeestä Persus-Juntti:D
Olen hyvin toimeentuleva, vaikka tällä hetkellä olenkin lomautettuna, mutta ansiosidonnainen on parempi kuin monissa vapaissa työpaikoissa joten nautin niistä kunnes palaan takaisin vakituiseen työhöni.
En tuhlaile, vaan käytän rahani järkevästi. Ostan silloin vaatteita kun joku vanha saa mennä roskiin tai uff:n laatikkoon, en siis ole mikään kenkä/vaate "friikki". Kykenen ostamaan vaikka heti jotain suurempaa, kun on säästössä rahaa mutta nyt ei ole tarpeellista ostettavaa niin jätän pesämunan kasvamaan.
vaan suuret tulot. Tää on mun mielestä paras talouselämänohje.
"Osaatko nainen olla taloudellinen, vai meneekö kaikki heti, kun tilaisuus tulee?"
Saan kuukaudessa käteeni 956 euroa, olen kait nippanappa toimeen tuleva. Vuokra ja muut asumiskustannukset vievät rahoistani suuren osan - melkein 400e/kk.
Syön terveellisesti, leivon leivät, teen kunnon ruokaa, sienestän, marjastan, kerään nokkosia jne.. Olen suunnitelmallinen kaikissa ostoksissani. Olen suht hyvin pukeutunut ja huolehdin itsestäni. Kotini on siisti ja kaunis. En tupakoi enkä käytä alkoholia. Nautin suunnattomasti niistä kaikista, esim. vaatteista, kasvovoiteesta tms. joita saan säästämisen jälkeen hankittua. Ostan hyviä, laadukkaita ja ajattomia/klassisia kamppeita. Hiukseni leikkaan usein itse. Terveiden elämäntapojeni vuoksi näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta. Eihän tuo kuitenkaan tähän aiheeseen tarkalleen ottaen liity, mutta olen ulkoisestikin hyvinvoiva.
Nyt tulevina kuukausina pitää köyhäillä lisää, jotta saisin kokoon hammaslääkärirahaa. (Hammaskivet pitää poistaa.) Onnistuu, kun yritän vielä vähän lisää. Silmälasit sain hankittua pari vuotta sitten. Hyvä minä 8-D.
Tämä tietsikka oli hirvittävän suuri hankinta viime keväänä (uskokaa, tämäkin on parasta A-luokkaa). Nyt minulla on tämmöinenkin. En ole pudonnut kehityksen kelkasta.
Raha vaikuttaa hyvinvointiin; sanot sinä! Onkohan liika raha pahaksi. Ei varmaan miljonäärillä ole huonot oltavat, mutta tarkoitan niitä joitten ei vaan tarvitse koskaan opetella pärjäämään oikeasti. En tiedä! Ehkä se riippuu yksilöstä, tajuaako olevansa onnekas jne..
Minä voin aika hyvin tässäkin tilanteessa. Mieleni on virkeä, seesteinen ja tunnen pärjääväni omillani. Se seikka, jos joku saa voimaan hyvin. Ooon voimissain..... Toivottavasti pysynkin, eikä hymy hyydy.
No, kyllä joskus haaveilin että olisi varaa käydä vaikka kerran elämässään ulkomaan matkalla tai edes jotain semmoista tapahtuisi, joka tuntuu valtaosalle väestöstä olevan itsestään selvyys (niin kuin tämä tietokone:-D ). Ei tämä mitään helppoa elämää kait ole.
Kyllä! Nainen osaa olla taloudellinen. Vai olenko?
Äänestäkää: Olenko rutiköyhä, köyhä, nippanappa toimeen tuleva........miljonääri???? Mihin luokitukseen kukakin minut pistäisi. En nyt halua tuhota aloittajan aihetta. Huutelen vaan täältä sivusta.
Velkaa minulla ei ole euroakaan! Ei mihinkään suuntaan. Yhden terveyskeskusmaksun unohdin maksaa kolme tai neljä vuotta sitten. Huomautuslaskun tultua maksoin sen heti. Luottotietoni ovat kunnossa! Onnekasta, vai kuinka?
Mitään leuhkimista tässä kaikessa ei ole mukana, miten voisikaan olla! Tahdoin vain kertoa oman osuuteni.
Minusta sinä kuulostat köyhältä, vaikka todistat, että tulet nippanappa toimeen. Eli johonkin noiden kategorioiden väliin putoat.
Eihän tosiaan ne tulot, vaan ne menot, ja oma asenne :)
Itse aloitin jo opiskeluaikoina taloudellisen puskurin kerääminen, eli joka kk meni opintotuesta vähintään 20e säästötilille. Eihän opiskelijana rahaa ollut paljon, mutta vain kerran tili kävi niin tyhjillään, ettei ollut rahaa kuin yhteen pankkiautomaattinostoon (eli silloin pienin nostettava summa oli 100mk, tilillä oli 130mk). Tuo tilanne sattui muutama päivä ennen seuraavan opintotuen saapuminen tilille. Pyrin opiskelijana olemaan taloudellinen: välttämään turhaa rahanmenoa, värjäämään hiukset itse, hyödyntämään tarjouksia, tekemään halpaa kotiruokaa jne. Mutta kyllä minä silti meikkejä ja vaatteita ostelin, tarpeen tullen.
Olen aina tehnyt töitä, en ole päivääkään ollut työtön, ja kaverit nimittävätkin minut työnarkomaaniksi. Kyllähän se oli kivaa jo opiskeluaikoina tehdä töitä siinä ohella, ei tarvinnut joka senttiä laskea, ja säästöön/huvitteluunkin jäi enemmän rahaa. Säästötilin kartuttamista olen jatkanut nyt jo 10 vuotta, ja tarpeen tullen sieltä on nostettukin rahaa, viimeksi Kreikan matkaa varten, sitä ennen auton ostamiseen.
Tällä hetkellä olen yrittäjä, ja minusta olen hyvin toimeentuleva, vuositulot ovat viimeiset 5 vuotta olleet 25-28ke. Tänä vuonna 30ke menee rikki. Rahaa on riittävästi, ja se riittää minulle.
Vähän rahan tilanteesi ei ollut kovinkaan pitkäkestoista???? Tiesit että opiskelulla ja työnteolla saavutat jotain - tavoitteesi. Nyt kun asiasi ovat taloudellisesti ajateltuna kohtuullisessa kunnossa, osaatko tai miten sanoisin, arvostatko nyt tilannettasi? Muistatko kuinka hupaa/kuluvaa raha on? Vai, annatko palaa?
Mietin joskus monen muun lailla, että jos voittaisin vaikka lotosta suuren summan rahaa - sekoaisinko tämän ainaisen niukkuuden jälkeen vai osaisinko elää helpomman tilanteen mukaan vai muistaisinko joka hetki vanhan/nykyisen elämäni ja tämän järkeillyn tapani elää/kuluttaa?
Olen tosiaan aina tehnyt töitä, päivääkään en ole eläessäni ollut työttömänä. Olen siis aina tehnyt töitä rahan eteen, jotta voisin elää leveämmin, ei tarvitsisi joka senttiä laskea.
Ei minulla opiskelijana mitään suuria tuloja ollut, opintotuen lisäksi ehkä 200-300e/kk ylimääräistä. Kesken opiskelujen olin kuitenkin 1,5v töissä kk-palkalla (palkka 1600e bruttona, käteen jotain 1300e), ja muistan kyllä, miten ihmeelliseltä tuo silloin tuntui. Pystyi ostamaan uuden talvitakin miettimättä, tai lähtemään vklopuksi kaverin luo Helsinkiin. Kun tuo työ loppui, paluu "entiseen" sujui ihan hyvin, menot sitten supistuivat suhteessa tuloihin.
Kysyit, osaanko arvostaa tilannettani. Kyllä osaan. Osaan arvostaa sitä, ettei minun tarvitse miettiä ostanko tarjousjauhelihaa vai sisäfilettä lauantaina, tai että voin käydä kampaajalla leikkauttamassa ja värjäämässä hiukseni, tai ettei minun tarvitse ostaa kaikki vaatteeni alennuksista. Arvostan kuitenkin myös turvallisuutta, joten säästötiliä kartutan edelleen, ja pyrin näin yrittäjänä vakiinnuttamaan toimentuloni kokoajan hankkimalla uusia asiakkaita/diilejä.
Muistan, miten ikävää oli joutua miettimään kulutusta, joten pyrin tekemään kaikkeni, jotten joutuisi siihen tilanteeseen uudestaan. Toki tiedostan, että esim. mahdollisesti äitiyslomalle jäädessäni tai sairastuessani, taloudellinen tilanteeni heikkenisi. Pyrin kutienkin varautumaan noihinkin tilanteisiin YEL:n ja vakuutusten kautta.
Mutta annan kyllä palaakin. Raha on tehty kulutettavaksi, itse kulutan sitä hyvään ruokaan ja elämyksiin, varsinkin matkoihin. Elämä on lyhyt, ja jos on varaa käydä lomalla (ostan tosin aina äkkilähtöjä), miksi sitä ei tekisi. Mistä tietää, vaikka huomenna jäisin auton alle, halvaantuisin ja en voisi ikinä enää kävellä ja kiivetä Akropoliksen kukkulalle Ateenassa, tai käydä vaeltamassa Lapissa. Joten nautin tilanteestani, mutta varaudun pahimpaan.
Minä tein töitä 14-vuotiaasta saakka. Kävin koulua, tein töitä, opiskelin, tein töitä, taas tein töitä. Kahta tai kolmea työtä yhtäaikaisesti. Hoidin kodin yms... Sitten sairastuin. Eläkkeeni jäi pieneksi osittain siksi koska eläkekertymä alkaa karttua vasta 23 vuotta täytettyä. Viimeisin työpaikka jossa olin, oli osaaikainen 6h/päivä. Niinpä eläkkeeni määrä on aika alhainen siihen nähden mitä kerkisin ansaita aijemmin.
No, nyt kovien yrittämisten jälkeen olen vammautunut ja köyhä! Minäkin kuljin aijemmin patikkaretkillä mm. Itä-Suomessa. Nyt ei siihenkään ole mahdollisuutta.
Hyvä, kun sinä ennakoit mahdollisia tulevia kompastuksia. Itselläni ei ollut siihenkään aikoinaan mahdollisuutta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja paljon suotuisia tuulia.
Olen lähtöisin rikkaasta perheestä ja rahaa oli silloin mielestäni liiankin kanssa koska sillä ei ollut mitää merkitystä; kaikkea sai jos halusi. Useimmiten en halunnut koska omistaminen ei tuntunut miltään varsinkaan kun sen eteen ei tarvinnut tehdä mitään.
Nyt olen naimissa ja kolmen lapsen äiti. Elän keskiluokkaista ja keskituloista elämää ja nautin siitä suunnattomasti kun oikeasti pitää miettiä, mitä ostetaan ja milloin tai mihin mahdollisesti ylijäämä raha käytetään. Rahalla ei vieläkään ole varsinaista merkitystä ja luulempa, että arvomaailmani on siitynyt myös lapsilleni, jotka eivät tahdo rahaa vaikka kuinka sitä tarjoaisi vaan ottavat ja käyttävät sitä vain välttämättömään.
Mielestäni käytän rahaa suht taloudellisesti. Tulen toimeen taloudellisesti enkä kaipaa enemään rahaa. Voin todella hyvin mutta se ei perustu rahan vähyyteen tai muutoinkaan sen määrään.
Olen 17 vuotta sitten opiskelut lopettanut kouluttautunut hiukan yli nelikymppinen. Sikäli olen hyvällä tuurilla varustettu että minulla on aina ollut töitä ja vieläpä koulutustani vastaavaa. Koska opiskelin ns. miesten alalle ansaitsen kohtuu hyvin. Niinpä omaisuuttakin on kerttynyt jo jonkun verran. Minulla on puolisoni kanssa velaton omakotitalo ja sen lisäksi itse omistan kaksi asunto-osaketta (kaksioita jotka vuokralla), lomaosakkeen lapista, kesämökin ja muutama kymmenen hehtaaria hakkuu ikäistä tukkimetsää. Nykyään pystyy hankkimaan jo jotain luksustakin elämäänsä (kuten uudehko auto ja vene) mutta näin ei kyllä ole aina olluut. Kaikki on hankittu kovalla työllä ja alkuun tosi nuukasti elämällä. Tosin en vieläkään tuhlaa vaan kaikki hankinnat ovat mietittyjä ja ostettu vain tarpeeseen. Rahaa kertyy säästöön ja tarkoitus olisikin, kun eläkeikä koittaa, myydä kaikki pois ja muuttaa lämpiminpiin maihin asumaan.
Ja meillä on muuten avioehto.
Kuuluuisinkohan siihen hyvin toimeentulevan luokkaan. Olen kyllä varmaan syntynyt hopealusikka suussa, sain aina mitä halusin pienenä ja nuorena, isällä oli uusi auto joka vuosi, ja teknikkaa oli viimeistä huutoa. Kun täytin 18 sain oman uuden auton, joka vaihdettiin vuosittain uuteen, en siis pyytänyt uuutta, vaan isä oli vain päättänyt vaihtaa sen uuteen. Aikuisena sain heti vakityöpaikan, ja tänäpäivänä nettotulot ovat siinä 1800,-. Olen eronnut viitisen vuotta sitten, ja asun velattomassa omakotitalossa joka on arvioutu 360.000-370.000. Sen lisäksi olen perinyt merenrantamökin tietysti tontin, joka taas on arvioitu siihen 160.000-180.000. Sen lisäksi omistan sijoitusasunnon 2h k keskustan tuntumassa uudehkossa kerrostalossa, josta jää vaivaiset 230 € käteen (vuokra pitäisi korottaa) ja vielä sen lisäksi metsää n. 80 hehtaaria. Autoista en niinkään välitä, kunhan toimii, tai sanotaanko niin, etten pidä pikkuautoista, omani on perheluokan auto, vuosimallia -05.
Väittäisin, että osaan usemmiten olla taloudellinen, toki hemmottelen itseäni aika usein, mutta minulla ei ole kovin kalliita harrastuksia, mitä nyt sisustaminen välillä syö aika suuria summia, lisäksi pidän vaatteista, laukuista ja kengistä, niihin kieltämättä joskus laitan turhankin paljon rahaa.
Itseasiassa olen yllättynyt, että taloudellinen tilanne pysyi niinkin hyvänä eron jälkeen, kuvittelin, että se laskisi rajusta, ja ensimmäisen vuoden aikana elin todellakin säästäväisesti, kun en oikein osannut arvioida mitä omakotitalossa asuminen maksaa, nyt kun on oppinut tietämään mitä suunnilleen menee vuodessa en ole enää niin paniikissa. Lisäksi minulla on varoja pankissa, jos jotain hajoaa, en joudu turvautumaan lainaan tai pikavippeihin. En kumminkaan tunne itseäni rikkaaksi, koska suurin osa mun varallisuudesta on kiinteä omaisuus. Olisi varmaan eri asia jos olisi iso palkka, tulisi ihan eri lailla törsättyä ehkä, kun tietäisi, että joka kuukausi tulee lisää tilille. Kieltämättä se varatili tekee, että voi aina nukkua yönsä rauhassa, ja sehän kyllä vaikuttaa elämänlaatuun aikalailla, siis en tarkoita että raha tekisi onnelliseksi, mutta on kyllä rauhallisempi olo kun ei tarvi miettiä riittääkö rahat seuraavaan tiliin.
Tottakai osaan olla. Huonot kastit sinulla. Raha ei tee onnelliseksi, on se tutkittu.
Olen hyvin toimeentuleva ja niin on mieskin. Säästöön menee tonni per pää kuussa tai se sijoitetaan. Mistään ei tartte tinkiä, harrastukena matkustelu, laatuasiat (kuten viinit, ruuat jne.)
Aina olen säästää osannut, kädestä suuhun en elänyt köyhänä opiskelijanakaan.
Olen ehdottomasti taloudellinen ihminen. Olen toki etuoikeutetussa asemassa, kun elän opiskelijana työssäkäyvän puolison kanssa, mutta sitä suuremmalla syyllä teen ostokseni harkiten. Yksin asuessani pärjäsin mainiosti sillä n. 400 eurolla kuukaudessa (opiskelija-asunnossa), ja paljon hyvää oppia jäi taskuun. Tilillemme kertyy koko ajan säästökä vaikka meistä vain toinen on vakituisessa työssä ja asuntolaina on maksettavana. En ole koskaan maksanut kengistä tai farkuista yli viittäkymppiä, enkä aio ihan lähihetkinä maksaakaan. Korjailen vaatteita itse äidin ompelukonetta lainaten, ja jotkut meikkituotteeni ovat nolottavan vanhoja. En kuitenkaan ole pihi, vaan säästän sopivasti siellä missä voin.
On vaikea sanoa mikä on taloudellinen statukseni, kun kuukauden omat bruttotulot vaihtelevat välillä 300-3000e ja toisaalta talous on puolison kanssa yhteinen. Toimeentulon kanssa ei kuitenkaan ole ongelmia.
vastaajat luuraavat, jotka ottavat pikavippejä tai käyttäytyvät lähestulkoon maanisesti heti kun on eurokin taskussa? Missä on ne naiset joitten on pakko ostaa, ostaa ja ostaa vaikka kaapit pullistelee tavaraa ja rompetta?
P- Juntti kysyi hyvän kysymyksen, mutta tiedän myös että monet asiat joihin nainen käyttää rahaa on meidän miesten mielestä turhia. Itse saatamme kylvää rahaa ihan mihin sattuu, mutta kun nainen ostaa käsivoiteen se on haaskausta. Tai kun nainen tuo kaupasta yhteiseen talouteen ruokaa vähänkään isommalla summalla... taas on nainen tuhlannut jne... Niin, mikäli mies edes tajuaa että ruokaa on ostettu, eikä se tipu lautaselle ihan kuin äidin laittamat joskus lapsena.
Hyvin toimeen tuleva on muuten aika suhteellinen käsite. Joku voi keskiansioilla eli n. 35 000 vuodessa bruttona tienaavana ajatella itseään hyvin toimeen tulevaksi, vaikka onkin keskiansioilla. Kun taas 50 000 vuodessa tienaava (ei minusta edes paljon) voi ajatella ettei tule tarpeeksi toimeen. Meitä on moneen junaan :)
joku pärjäilee vähemmälläkin ja voi kuvitella itsensä hyvin toimeentulevaksi, eli elämisen laatuu ratkaisee myös suunnan tai suomeksi sanottuna toinen tarvitsee tikkaria puolet vähemmän ja on silti tyytyväinen.
Kuulun kastiin toimeentuleva / saishan sitä fyrkendaalia enempikin olla.
Kaikki ei mene heti, kun tilaisuus tulee.
Tulot eivät ole kummoiset, mutta oikeastaan lähinnä sekä minua että puolisoa ihmetyttänyt , että miten hyvin sillä rahamäärällä ollaan oikeastaan pärjätty (ja ihan lähipiiristäkin ihmetelty, miten tulotasoillamme olemme onnistuneet kaikessa). Pystytty tekemään kaukomatkoja, suurempia hankintoja emmekä koe elintasoamme huonoksi. Säästäjäsieluja kyllä olemme ja hyvin rahaa saatu sivuun pienemmistäkin tuloista. Tai sitten ne uhraukset, joita on täytynyt tehdä saadakseen jotain muuta, eivät ole tuntuneet kummoisilta.
Eli toimeen tullaan. Eikä sille lisätienestille nyt mitään vastaankaan ole, mutta kyllä se näinkin menettelee.