Nyt alkaa mitta täyttymään ja avioero alkaa olla ajankohtaista. Minulla ja miehelläni on yksi yhteinen lapsi ja emme tule välttämättä pääsemään sopuun asumisjärjestelyissä ym. Miten näissä asioissa menee, jos molemmat haluavat lapsen luokseen ja lapsi ei osaa edes mielipidettään asiasta vielä ilmaista? Ovatko molemmat vanhemmat samalla viivalla vai saako äiti automaattisesti lapsen luokseen? Kummatkin ovat siis täysin kykeneväisiä hoitamaan lasta eikä kummallakaan ole päihdeongelmia tai väkivaltaisuutta tms. Myös työasiat ovat molemmilla kunnossa.
Sitten toinen kysymys. Yhteishuoltajuus on meillä varmaankin se ainoa vaihtoehto (tuskin voin yksinhuoltajuutta saada, vai kuinka?) ja minä haluaisin muuttaa vajaan 200 km:n päähän syntymäseudulleni eron jälkeen ja ottaa tietysti lapsen mukaani. Minulla kun ei täällä nykyisellä asuinpaikkakunnalla asu ketään sukulaisia tai muita läheisiä. Miten tämä onnistuu, jos mieheni haluaisi sen estää? Olenko vain tuomittu asumaan miehen sukulaisten keskellä, kun olen tänne aikoinaan muuttanut?
Suuri kiitos jo valmiiksi vastauksista!
Sitten toinen kysymys. Yhteishuoltajuus on meillä varmaankin se ainoa vaihtoehto (tuskin voin yksinhuoltajuutta saada, vai kuinka?) ja minä haluaisin muuttaa vajaan 200 km:n päähän syntymäseudulleni eron jälkeen ja ottaa tietysti lapsen mukaani. Minulla kun ei täällä nykyisellä asuinpaikkakunnalla asu ketään sukulaisia tai muita läheisiä. Miten tämä onnistuu, jos mieheni haluaisi sen estää? Olenko vain tuomittu asumaan miehen sukulaisten keskellä, kun olen tänne aikoinaan muuttanut?
Suuri kiitos jo valmiiksi vastauksista!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Niin. Meillä ex-vaimo oli myös muuttamassa kauas. minä haastoin oikeuteen ja nyt näyttää siltä, että pienet lapset jäävät asumaan isänsä kanssa. Toisen muuttamistahan ei voi estää, mutta lasten pitää pystyä pitämään yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Riippumatta siitä haluaako toinen muuttaa vaiko ei. Eli Älä muuta. Et pysty millään takaamaan hyvää suhdetta toiseen vanhempaan 200 km päästä.
Itse olen valmis kuljettamaan lasta isänsä luokse esim. kerran tai pari kuukaudessa niin, että lapsi olisi isänsä luona aina viikonlopun kerrallaan tai pidempään silloin, kun isällä loma.
Jos sinun kohdallasi on myös tilanne se, että lastesi äiti haluaisi muuttaa omalle kotiseudulleen sinun sukulaistesi keskeltä, niin toivon, että oikeus olisi hänen puolellaan. Eri asia on, jos hän muuttaa esim. toisen miehen perässä.
Viranomaiset (sossu ja käräjäoikeus) katsovat lasten parasta. Jos kaikki on hyvin, nämä suosivat ns. status quo -periaatetta. Lapsi jää tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Eli jos mies jää asumaan entiseen ympäristöön, jossa on vaikkapa lapsen kaveripiiri, tällöin mies on vahvemmalla kuin poismuuttaja.
oikeuden pitäisi olla äidin puolella tuossa "lapsilla on isä" tilanteessa? Sinä et taida nyt lastesi parasta ajatella, vain itseäsi. Isällä on oikeus tavata lapsiaan useammin kuin kerran pari kuukaudessa, lapsilla on sama oikeus tavata isäänsä. Empä usko, että käytännössä pitkään jaksaisit moista kuljetusrumbaa. Ja lapset väsyy aika nopeasti tuollaiseen. Älä riistä heiltä oikeutta isään! Sinä ehdit muuttaa kotipaikkakunnallesi myöhemminkin. Oikeudessa menee aina lasten etu itsekkään vanhemman halun ohitse. Onneksi.
Se tuntuu nyt susta ajatuksena tuollaiselta, että joo, varmastihan kuskaat lasta parinsadan kilsan päähän tuosta noin vaan isäänsä tapaamaan, mutta eri asia sitten käytännössä..
Sehän tietäisi sullekkin n. 5 tuntia ajoa edestakaisin 2x mennen tullen, vai ajattelitko itsekkin jäädä aina miehen paikkakunnalle siksi aikaa, kun lapsi isällään...?
Oikeasti se tarkoittaa sitä, että aluksi lasta kuskataan ja muutaman kuukauden päästä käynnit vähenee ja sitten saattaa loppua kokonaan.
Puhun nyt kokemuksesta.
Itse muutin aikoinaan lapsen kanssa 100 kilsan päähän ja mies haki lasta aluksi ahkerasti. Sitten alkoivat vinkumiset, että minun, autottoman olisi pitänyt tuoda lapsi, tai hakea. No, sain kyydin joskus ja vein lapsen tai hain. Sitten mies ei ollutkaan enää paikalla lasta vastaanottamassa, oli kuulemma unohtanut koko asian ja sitten ei kuulunut enään miehestä mitään.
Ymmärrän, että haluat muuttaa eron tullessa pois sieltä ja jos työtkin järjestyvät, mikäs siinä..
Mutta se, että lapsen suhde toiseen vanhempaan ei etääntyisi, on täyttä utopiaa.
Aluksi voit toki jaksaa lasta kuskatakkin ahkerasti, mutta matkaa on sen verran paljon, että tuskin jaksat aikaa myöten sitä rumpaa.
Koulunkäynnin kannalta aikanaan on kuitenkin järkevämpää, että lapsi asuu jommalla kummalla, kuin että on joku heittosäkki paikkakuntien välillä, joten siinä on teillä nyt mietinnän paikka.
Asiasta täytyy sun nyt yrittää keskustella miehen kanssa, onhan hän kuitenkin lapsen isä.
Oma lapseni on nyt aikuinen ja olemme monesti keskustelleet, kärsiikö hän siitä, että omaan isään välit kylmeni. Hän sanoo, että isä on se, joka on ollut aina paikalla tarvittaessa ja tarkoittaa isäpuoltaan, johon tutustuin pari vuotta erottuani exästäni. Lapsellani on ollut aina hyvät välit häneen, näinhän ei aina kuitenkaan kaikilla ole.
Älä kuitenkaan uhraa omaa elämääsi jäämällä sinne asumaan, jos se tuntuu pahalta ratkaisulta, lapset on kuitenkin aika sopeutuvaisia ja niille riittää, kun tietävät, että heistä välitetään ja ollaan tukena.
Kumpikin vanhempi sitten päättää sen itse, kuin tukena on.
LAIN mukaan LAPSILLA on oikeus tavata vanhempaansa useammin, siitä et päätä sinä.
Kumpi teistä on ollut hoitovapaalla? Hoitanut lasta kotona kun on ollut sairas? Kumpi ollut lapsen kanssa arjessa enemmän? Sen luo lapsi jää. Voit muuttaa. Yhteishuoltajuus. Sinuna en kuitenkaan muuttaisi heti, tai ainakaan huutelisi siitä muutosta niin kovasti. Pääsisit vähäemmällä riidalla. Yhtälailla puolisosi voi nyt vedota tuttuun ympäristöön, mutta muuttaa lapsen kanssa 500 km päähän kun paperit on saatu kuntoon.
Älä muuta kirjojasi pois yhteisestä asunnostanne, sillä silloin olet jo jättänyt lapsen puolisollesi. Tehkää ensin kaikki paperit kuntoon lastenvalvojalla, tai ainakin sieltä saat väliaikaisen päätöksen ja sen perusteella voit muuttaa lapsen kanssa jos lapsi sinulle määrättiin.
Näinhän se menee, että se, joka lapsen kanssa on enempi ollutkin, on se oikea huoltaja erossakin.
Moni ukko täälläkin huutelee, että lapset ilmanmuuta heille, kun ovat sen yhden kerran ne vaipatkin aikoinaan vaihtaneet ja ulkoilleetkin kärryjen kanssa sen kaksi kertaa ja imuriinkin on tullut kajottua sen verran, että tietää, kummalla päällä imuroidaan...ja sitten ovat niin maailman parhaimpia kasvattajia olevinaan. Onneksi sossu näkee tämmöisten läpi aika helposti.
Eli jos tunnet olevasi enempi sen lapsen kanssa arjessa tekemisissä, kuin isänsä, ilmanmuuta lapsi sinulle.
Iänkaiken on oltu reissuhommissa ja muualla töissä, eikä ne vanhemmat oo koko aikaa siinä syynäämässä lasta ollut, pääasia, että toinen vanhempi löytyy aina tarvittaessa.
Meillä kotona lapsuudessa isä kävi kerran kuussa kotona, eikä siitä kärsinyt kukaan.
Äläpäs yleistä- Ei aloittaja kirjoittanut mitään siitä, että "isä olisi kerran vaipat vaihtanut". Hyvin tasapuolisen kuvan minä sain ÄIDIN kirjoituksesta. Ja näissä tilanteissa usein kirjoitetaan vähän itseä ylistäen ja toista alistaen.
t. yh itsekin.... ja isä
Kuulostaa aika kierolta peliltä. Onkohan tuo lapsen etu vai onko kyseessä vain katkera kostotoimenpide exälle, josta lapsi loppujenlopuksi kärsii.
Lapsen etua pitää ajatella ja unohtaa omat katkerat tunteet exää kohtaan, samaten riidat. Vai onko lapsi muka joku tavara jonka voi repiä kappaleiksi.. kumpi sen saa.
ja se näkyy tässäkin tapauksessa. Yritetään keksiä perusteluja saada oma tahto läpi, itse lapsella ei ole vitunkaan väliä näille narsuakoille, kunhan saadaan tehdä just niinkuin itse halutaan ja lapsi menee minne sattuu pesuveden mukana.
että vastaus olisi mitä todennäköisimmin 'äiti'. Entä jos sattuisikin nyt äiti olemaan se uraohjus, töihin sidottu, jolla ei ole mitään mahkuja pitää hoito-, sairaus ym. poissaoloja. Mites sitten ne kysymykset muotoiltaisiin? Kiitos vaan kovasti hienoista neuvoista, että lapsi ei vain jäisi isälleen, jonka luona olisi luultavasti parempi, kun tuttu ympäsirtö säilyisi.
Jos se vanhempi, joka on ollut enemmän lapsen arjessa on ollut isä, isä on tietysti silloin se lähivanhempi. Vai mikä sulla on ongelma?
Olisiko lapsen parempi jäädä vaikka naapureille asumaan, jotta tuttu ympäristö säilyisi? Nyt olet kyllä aivan hakuteillä. Sillä tutulla ympäristöllä ei ole mitään merkitystä kun verrataan rakkaisiin vanhempiin ja heidän kykynsä huolehtia lapsen henkisestä hyvinvoinnista.
Sinä varmaan olet sitä mieltä, että se jolla on eniten materiaa tarjottavana, olisi lähihuoltaja. Tämä taitaa olla sitä kylmää nykyaikaa. Ei ihme, että lapset voivat huonosti.
...näköjään sinäkin...
Sä voisit ainakin lakata kirjoittelemasta tänne, on ne sun sairaat mielipiteet jo kuultu!
Mene muualle huutelemaan katkeruuksiasi, tolvana.
Ei kiinnosta ketään!
Kyllä on jollakin tosi sairas maailmankuva, jos ei sellaista asiaa ymmärrä, että parempi tietenkin sen vanhemman luona, joka läsnä muutenkin enemmän lapsen elämässä..Taitaa huonoa omaatuntoaan tuokin vain peitellä.
takiako pitäisi lapsi repiä pois kouluympäristöstään ja viedä jonnekin vitun kuuseen. No huh huh. Minulla on sukulaiset alle 80 kilometrin päässä, eikä minun tarvistse siellä käydä kuin kerran kuussa, miksi aikuisen ihmisen pitäisi jatkuvasti vierailla sukulaisissaan? Hanki puhelin ja oma aikuinen elämä!
Taidat olla juuri niitä tyyppejä, jotka päättelee aina asiat mielessään mieleisekseen..
Hmmm. Ei edes sanottu, ovatko lapset edes vielä koulussa ja mihinkään korpeen muuttamisesta ei kirjoittanut AP mitään? Kummallinen ajatusmaailma sinulla...
En itsekkään jäisi exän sukulaisten nurkkiin eron tullessa...Miksi AP:N pitäisi jäädä? Etkö ollut juuri sitä mieltä, ettei sukulaisten kanssa tartte jatkuvasti olla....? Miksi niitten exän sukulaisten kanssa sitten...?
Muutahan AP sieltä pois, jos haluat, lapsi lähtee mukaasi.
on ottaa ero ja heti muuttaa jonnekin kauas lapsen alkuperäisestä ympäristöstä. Hei HALOO! Kyllä sinä kerkiät sinne sukulaistesi paapottavaksi vaikka vuodenkin päästä erosta. Miksi pitää ottaa ero ja viedä lapsi kauas kavereistaan, aiheuttaa kerralla kaksi järkytystä?? Jos vähäänkään näet oman napasi ympärille hautaat heti nuo muuttoaikeet, ei varmasti ole lapsen etu, jos se nyt sinua yleensä kiinnostaakaan. Muuta yksin sinne kauas vaikka vuodeksi, ja katso kaipaako lapsesi sinua enemmän kuin isääsi. Varmasti saat sen selville kauempaakin, jos lapsi ei viihdykään isänsä kanssa.
Mikä pakko on jäädä eron jälkeen sukulaisten nurkkiin? Taitaa olla kyseessä aika pieni paikkakunta, kun ei ole tarjolla asuntoja kuin sukulaisten nurkissa! Siksi voisi jäädä samalle paikkakunnalle, jos se on lapsen etu. Sulle on siis pääasia, ettet itse joudu olemaan ikävässä paikassa, lapsestahan ei niin väliä. Taidat olla tyypillinen narsunainen, ei kannata hankkia lapsia, että voi tyydyttää pikku mielihalujasi vapaasti..
Kysessä varmaan vielä aika pieni lapsi, tuskin sitä kaveripiiriä vielä on.
Ja tuskinpa mitään paapomista on, jos haluaa viedä lapset lähelle mummolaa.
Onpahan jotain tukiverkkoa sitten sielläkin..
Omaa elämääsi sinun pitää ajatella, ei näitten suolisivustojen kahjojen.....
Tuo ed.kommentti jätä huomiotta!
Mielisairaan tekstiä.
Mieti miltä ero näyttää lapsen silmin. Tarkoitushan on, että sinä ja miehesi eroatte, eikä niin että lapsi ja isä eroaa.
Lapsi tulee tarvitsemaan isää jatkossakin, ja jos se on mahdollista että isä on myös arkisin lapsen kanssa, siitä tulee olemaan kaikille hyötyä. Myös sinulle, koska on todella haasteellista kasvattaa lasta yksin.
Älä ainakaan vielä harkitse liian isoja muutoksia, jos ei muuten niin lapsen takia. Hänelle se tulee olemaan kova paikka sopeutumaan siihen ettei kummatkin vanhemmat asukaan samassa paikassa, ja vielä isompi muutos on jos asuinpaikkakin muuttuu.
Myös sinun itsesi takia. Muuttaminen on rankka homma, ja jos muuttaisit noin kauas, se tarkoittaisi että työpaikka ja asuinympäristökin muuttuisi. Oletko varma että jaksaisit? Vaikka tunnistan tuon tunteen, että olisi niin mukavaa joskus vaan vetää ankkurin ylös ja aloittaa aivan uuden elämän, ikään kuin pyyhkiä pöytää tyhjäksi. Se ei silti varmaankaan helppoa olisi, veikkaan että aikamoinen ponnistus.
Voi elämä sentään! ;))
Aikuinen ihminenkö ei pärjäisi muuttaessaan? Nyt puhutaan hei AIKUISESTA!! Nuoretkin muuttaa kuule ihan itsekseen opiskelemaan lähtiessään viimeistään ja KAUHEETA! toiset uskaltaa muuttaa jopa ULKOMAILLE!
Itse muutin yksinhuoltajana 2 lapsen kanssa toiseen päähän Suomea ja hyvin pärjättiin!
Isänsä kävi katsomassa lapsia silloin kuin huvitti ja tuli lapsille lentokoneet ja junat tutuiksi.
On tullut nuorisosta omatoimisia ja osaavat kulkea siellä reppureissuillaan ulkomaillakin nykyään, eikä mene sormi suuhun heti ensimmäisen vastoinkäymisen tultua vastaan.
Jossain pumpulissako ne lapset pitäisi muka kasvattaa? Höpö höpö!
Lapsille riittää, kun tietävät, että turvalliset vanhemmat ja sukulaiset löytyy tarvittaessa ja nykyaikana, kun on koneet ja vehkeet, ei ole mikään mahdoton pitää yhteyttä lapsiinsa niin paljon kuin haluaa.
Isä on läheinen meidänkin mukeloille, vaikka ei paljon sitä lapsuusvuosina näkynyt, nyt lasten aikuistuttua enempi reissaavat yhdessä.
Sulla on nuo kokemukset, mulla omat. Mitä sitä kauhistelemaan? Pointtini oli lähinnä että ero on niin raskas juttu, on hyvä miettiä tarkkaan mihin rahkeet riittää. Ottaa pala kerrallaan, jos vaan pystyy. Sulla rahkeet riitti, hyvä niin.
Jos sun exä ei ollut kiinnostunut lapsista, on varmaan helpompaa viedä niitä minne vaan. Aloittaja muistaakseni puhui siitä että yhteishuoltajuus tulisi kysymykseen, eikä se ole koskaan lapsen edun mukaista ruveta riitelemään siitä. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan, ja kummallakin vanhemmalla on oikeus lapseen. Olla viikonloppu-vanhempi on ihan eri juttu kuin jakaa arjen lapsen kanssa.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat ovat velvollisia huolehtimaan lapsen asioista ja päättämään niistä. Yhteishuoltajuudessa lapset asuvat lähivanhemman luona. Tapaamisoikeussopimus määrittelee, koska lapset ovat oikeutettuja tapaamaan etävanhempaa. Tapaamiset järjestetään usein viikonloppuihin aikuisten töiden ja lasten koulunkäynnin vuoksi. Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että molemmat vanhemmat jakavat arjen lapsien kanssa.
Vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsiin, vain velvollisuuksia. Paitsi jos haluat katsoa että päätösten tekeminen on oikeus, mielestäni sekin on vastuuta vaativa velvollisuus.
"ero on niin raskas juttu..."
Ero oli tosi helpottava juttu! Loppu se helvetti kerralla, kun kaksi toisilleen täysin vieraaksi muuttunutta ihmistä pisti kannat vastakkain.
Sydämmeltä vierähti kivi, kun ei tarvinnut enää toisen ahdistavaksi käynyttä olemusta nähdä!
Oma ero kesti 4 vuotta, ja on ollut yhtä helvettiä vaikka oma päätös olikin, erittäin vankka sellainen. Mulla ei ollut sellaista mahdollisuutta lähteä vaan jonnekin, sitten olisimme riidelleet katkerat riidat oikeudessa. Halusin säästää lapsia siltä, ja luulen että tein meidän kohdalla oikean ratkaisun.
Eihän tässä keskustelussa olekaan siitä kyse, että löytyisi yksi ainut oikea vastaus. Kaikki riippuu niin paljon muista tekijöistä. Tuo oli paras tapa sinun perheelle, omastani en ole ihan aina varma koska se on ollut niin vaikea tapaus, tuntuu että aina olisin voinut tehdä jotain paremmin.
Tää on tasapainottelua - koska meillä on lapsia, heidän etua pitää ajatella ennen omia. Ja taas toisaalta, kun vanhemmat keksivät ratkaisun missä kummatkin voi hyvin, heillä on enemmän annettavaa.
Toivotan aloittajalle tsemppiä, kyllä ne omat ajatukset siitä matkan varrella selkiytyy.
Olet oikeassa, yhteishuoltajuus ei automaattisesti tarkoita sitä että lapset ovat puolet ja puolet vanhemmillaan. Ei meilläkään toimi niin. Puhuin (anteeksi, kirjoitin, täällä pitää näköjään olla tarkkana sananvalinnoiss ;D) lähinnä tilanteesta missä kummatkin vanhemmat saavat jakaa arjen lastensa kanssa. Mikä minusta on tärkeä juttu niin vanhemmille kuin lapsille, jos vaan pystyy niin järjestämään.
Velvollisuuksia vai oikeuksia. Tiedätkö, inhoan vääntämistä, olen tehnyt sitä entisessä elämässä kolmen elämän verran, ei oikein hotsita :)) Pidä sä velvollisuudet, niin mä pidän oikeudet?
Olen itse ollut epätyydyttävässä suhteessa jo 15 vuotta ja aion vielä kaksi olla ja ihan lasten takia.
Olemme pystyneet kuitenkin olemaan aika sopuisasti viime vuodet, kumpikin ajattelee lasten parasta, mutta kyllä toisinaan vetää katkeraksi, että se oma paras piti unohtaa. No, oma valinta ja oma elämä, eikä se elämä lopu pitkään aikaan vielä, toivottavasti ;))
Jokainen sotii itse sen oman sotansa ja tavallaan.
Noinhan siinä aina käy, isä haluaa oikeudet ja äidille jättäisi velvollisuudet! ;DD
Sossu noita sitten isukille selvittelee, ja isät suuttuvat. Lapsilla on oikeus vanhempiin, ei vanhemmilla lapsiin.
myös äiti, enkä tyydy siihen mitä joku toinen jättää mulle :)
Olen joskus juridisesti joutunut selvittämään asian, ja kyllä se on niin että mulla on oikeus näihin mun lapsiin. Ei niitä minulta niin vaan viedä.
Ymmärrän tosin kantasi, vastuuta niistä mukuloista on kannettava tai hommasta ei tule mitään.
Jotainhan on päätettävä, lähteäkö vai jäädä. Päätöksen teko ei ole helppo, mutta pakko tehdä, ja sitten vaan elää sen mukaan. Ainakin minusta tuntuu ettei sitä oikeaa tapaa ole olemassakaan, on vaan tapa selviytyä ongelmista. Ero ei minun mielestä ole mikään ratkaisu, se on umpikuja, kun ei muuta tietä ulos enää löydy. Dead end.
Kunnioitan kaikkia teitä jotka jäävät huonoon suhteeseen lasten takia. Ei sekään helppoa ole. Tsemppiä sulle.
Tsemppiä sullekkin, kuulutaan siihen, pian vähemmistö sakkiin, josta kuitenkin kasvaa ne
tasapainoisemmat lapset. Ja kohta satelee sarvia.. ;)))
Pärjäillään!
Itse olen eronnut joskus kauan sitten, nyt naimisissa ja eroan kohta ja aion pysyä sinkkuna loppuelämäni...
Monet ystävistäni ovat eronneet myös...yksi muutti kauas exän luota satojen kilometrien päähän lasten kanssa, kun lapset olivat 5- ja 6-vuotiaita...he järjestivät asian niin, että ystäväni laittoi lapset linja-autoon ja mies oli vastassa heitä toisessa päässä...käsittääkseni elatusvelvollisen siis sen kenen luo lapsi matkustaa, on järjestettävä kuljetus eli maksettava matkat...joko haettava ja tuotava lapsi tai maksettava mätkat...
Mitä tulee yhteishuoltajuuteen...yleensähän nainen saa lapset luokseen asumaan ellei mies halua oikeudenkäynnin kautta 'taistella' heistä...
sinulle rutkasti tsemppiä!
Harhakuvitelmaa. 90% isistä ei edes halua lapsiaan. 10 % taistelee näistä 40% sovitaan ennen oikeudenkäyntiä ja oikeudenpäätöksellä menevät puoliksi. On täysin harhakuvitelmaa, että lapset menevät automaattisesti äidille. Onneksi isät ovat ruenneet enemmän ja enemmän pitämään puoliaa. Ja myös lasten puolia. Tämä muuttuu vähän kerrallaan, mutta muuttuu kuitenkin. Jos vähänkään mietityttää ja haluaisi, sekä kykenee lapsista huolta pitämään, niin oikeuteen vaan. Oikeusaputoimistosta saa apua, jos ei rahat riitä muuten. Isä on yhtä arvokas lasten elämässä kun äiti.
Eiköhän sitä pitäisi osata kuitenkin ajatella ensin sitä lapsen parasta, ennekuin sen isän...?
Jokainen tapaus on varmaan ihan omanlaisensa.
Jos tarkoitus on tehdä vain kiusaa exälle ja uhoilla, ollaan ihan väärillä jäljillä..
lastenne huoltajuudesta viimeiseen asti, vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta. Vain sillä tavalla saadaan kunnon isien asiaa eteenpäin ja estetään viattomien lasten joutuminen joillekin narkkari- ja juoppohuorille, joille huoltajuus on helposti mennyt näihin päiviin saakka. Jokainen myönteinen huoltajuuspäätös miehelle on voitto isille ja ennen kaikkea lapsille, joiden pitäisi olla se tärkein asia.
Etköhän tuota ole taas sitä naisvihaasi julistanut täällä aivan tarpeeksi!
Tuollaiselle kuumapäälle ei kuitenkaan lapsia ikinä, vaikka miten kävisi.
Meeppä hakeen se mäyräkoira sieltä ärrältä taas ja juo ittes sammuksiin.
Tuommoista kestä kukaan.
Oletko harkinnut töihin menoa?
Tekis sulle hyvää mennä vaikka roskia kerään kaupungille..
Sulla ei tosiaankaan oo nyt palikat kohdallaan?
Eiköhän se sossu syynää ne "juoppohuorat ja narkkarit", siis ne oikeat sellaiset, eikä tuollaisten katkerien miesten päätelmät.
Miten ihmeessä oletkin ottanut tuollaisen huoran lastesi äidiksi??? Kertoo, ettei ainakaan sinun kannata päätöksiä tehdä, väärät valinnat teet kuitenkin niin kuin näköjään olet tehnytkin.
AP vaikuttaa kunnon naiselta, eivät kaikki naiset ole sinun naisesi peilejä.
Itseppähän valitsit aikoinaan, miksi niin teit? Nyt sitten kitiset sitä täällä.
Pohtii ja miettii, ennen kuin tekee mitään harkitsematonta.
Narkkareilla ja juoppohuorilla ei ole tämän keskustelun kanssa mitään tekemistä.
Joku tuossa meinasi, että pitäisi miettiä lapsen etua. Nimen omaan. Ei isän ei äidin, vaan lapsen. Kenen lapsen etu on asua satojen kilometrien päässä toisesta vanhemmastaan. Hävetkää äidit. Ette tekään lapsianne ajattele. Isät haastakaa rohkeasti oikeuteen vaan. Lapsilla on oikeus olla myös isän huollossa. Hyvä huolto ei tarkoita sävy sävyyn olevia vaatteita ja sisustettua asuntoa, vaan asianmukaisia vaatteita ja asuntoa.
Entiset vaimot oikeuteen vaan ilman muuta. Ei missään tapauksessa lapsia suoraan äidille. Ei ainakaan kauas.
edellinen kirjoitus. Vitut siitä, onko sulla kivaa tai epäkivaa olla erossa vanhemmistasi, se on lapsi joka ratkaisee! Olisit miettinyt muuttaessasi miehen mukaan, että kannattako perustaa perhe sellaiselle paikkakunnalle, jota ei tunne. Kirjoituksessasi ilmenee tärkeysjärjestys: "Minä haluan muuttaa pois ja tietysti haluan lapsen mukaan". MINÄ haluan sitä ja minä haluan tätä, lapsi kulkekoon mukana. Tekisi vielä mieli sanoa paljon pahemmin, mutta antaa olla.
Iänkaiken on muutettu ja tullaan muuttamaan, syyt voi olla mitkä tahansa.
Itse muutin lapsena äidin mukana eron tullessa mummolan lähelle ja hyvä ratkaisu oli.
Mummo hoiti silloin, kun äidillä oli menoa ja isä kävi välillä katsomassa uuden perheensä kanssa.
Ei ole jäänyt mitään traumoja, hyvissä väleissä olen kummankin vanhemman kanssa ja nyt hoidan itse mummoa välillä, kun dementoitui muutama vuosi sitten.
Täällä näyttää kirjoittelevan nyt vain näköjään isät vastaan äidit, kuitenkin ne lapset tietää paremmin tämänkin asian.
Lapselle riittää, että ympäristö on turvallinen, ei kukaan jouda lasta vahtiin 100% ajastaan, eikä ole tarkoituskaan, jokainen antaa ajastaan, minkä parhaaksi katsoo. Pääasia, ettei yhteys katkea.
No niin olosuhdeselvitys takana. Ja vastapuolen loan heitosta huolimatta vielä pelissä mukana 100%. Saattaa se yhteys lapsiin onnistuakin. Paremmin kuin lasten äiti saattoi kuvitellakkaan.
lapsesta riitelemättä ja luovuttaisit huoltajuuden isälle.
Kävisit sitten hakemassa pari kertaa kuussa luoksesi.
Niinpä. Saa nähdä mihin päätökseen lasten äiti päätyy. Paras olisi jos lapsilla säilyy hyvä yhteys molempiin vanhempiinsa.