Tämä on niin vaikea aihe, että en perusta sille edes galluppia.
Rehellisyys aikuisena
naunou
29250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
tarkoititko että sinut naunou on imareltava autuaaseen tyytyväisyyden tilaan :)
Ja samalla perusteella jätän helpottuneena vastaamatta julkaisemattomaan gallupiin.
you have to nounau:
Honesty is the best policy
on vain harhaa... :)
http://www.youtube.com/watch?v=jQ0RdBh2rzg
*yksi selkeä lause*
saat plussan !11!11
tuon gallupin suhteen. Ei siinä mitään vaikeaa ole. Ja on aika pelkurimaista edes väittää niin.
Ottaen huomioon, että aikunen on se, jonka pitäisi rehellisyyden idea esimerkillään lapselle opettaa, niin se on minimivaatimus aikuselle ihmiselle: halu ja kyky rehellisyyteen.
Ja mikä siinä voi olla niin vaikeaa?
Musta on lapsellista muutella mieltään. Jos kuvaa sisäisestä maailmasta ei ole, niin mitä sitä sen monimuotoisuudesta edes tarjoilemaankaan.
Tuo pääte (-kaan) on problemaattinen. Muuten ihan jees.
http://www.youtube.com/watch?v=hcycI2wzwzs
johtaja päihittää jonkin verran epärehellisen maanviljelijän - vanhempana ja esimerkkinä. Vaikeus on siinä et mikään ei ole pelkästään hyvää tai pahaa. Mut mikä siinä sit on niin vaikeaa - sitä mie en tajua.
Musta taas on rehellistä muuttaa mieltään, ihan vaikka palstallakin jos huomaa puhuneensa läpiä päähänsä.
Musta taas on pikkuisen lapsellista tehtailla aloituksia pelkästään kuvajaisensa heijastukseksi. Vaikka varmaan se hakkaa ajanvietteenä sisäisen maailman tuijottelun ilman tarjoilua.
mun lauselmassa varsinaisesti mättää?
Poikeuksia on, mutta keskivertaisessa normaalielämässä tuo mitä sanoin pätee. Koska mitään muuta normia ei loppujen lopuksi ole kuin se, minkä aikuset päättävät. Aikuisten on syytä päättää hyvin ja olla panematta päätä pensaaseen ja leikkimättä sanaleikkejä asioilla.
Keskitysleirin komendantti on jotain mitä on. Mutta siitä huolimatta sun täytyy tietää mikä on oikein ja mikä on väärin sinä päivänä kun rupeat vanhemmaksi. Et voi kasvattaa kolmevuotiasta arvorelativistisin lausein. Tai siis voit... mutta ei siitä kovin hyvää jälkeä synny.
Nimim. "kokeillut tuotakin nuoruutensa hulluudessa"
Sun voimasi on epäilys ja sen mukanaan tuoma valta: tietämättömyys. On aivan järjetöntä keskustella siitä mikä on mielen tie, jos mielen tietä ei ole.
Me ollaan muuten samaa mieltä tuosta sun jälkimmäisestä virkkeestäsi.
on hyvä tietää milloin se on oikein ja milloin ei. Rehellisyys ei siis ole mikään perihyve, joka toimii aina ja kaikkialla. Eikä kyse edes ole relativismista - kuten huomaat jos tarkemmin väittämääni luet.
rehellisyys ei ole oikein?
Vaimoaan etsivä aviomies kysyy kirves kädessään: onko vaimoa näkynyt?
Lisää:
Olet huonoin pano mitä olen koskaan tavannut.
Kuulkaa kaikki - naapurini Timppa kertoi, että hänellä ei seiso.
Lapseni - minun mielestäni äitinne on täysi paska ja huora.
näin tietenkin. Mun mielestä sanomatta jättäminen ei ole epärehellisyyttä. Ehkä siksi olenkin niin hiljainen...
voi olla epärehellinen - ja se voi olla jopa hyväksi. Rehellisyyden arvo on ihan samalla viivalla kaikkien muidenkin asioiden kanssa - vain se mitä siitä seuraa ratkaisee. Useimmiten emme tietenkään etukäteen sitä tietää, mut niinhän se aina on - arvaamme parhaimman vaihtoehdon. Ja joskus parasta on olla hiljaa, joskus valehdella.
Musta on naurettavaa edes ajatella et ihmiselämälle on olemassa jotkut yleispätevät neuvot, jotka pätevät aina ja kaikkialla - edes ihan normaaliarjessa jos nyt jätetään keskitysleirit maatumaan.
Onks tyttö eksynyt kairaan?
Ja se on juuri sitä aikuisen rehellisyyttä: punnita noita ja panna ne järjestykseen - ja tilaisuuden niin sattuessa myöntää myös kykenemättömyytensä, rehellisesti.
Luulen että me puhutaan eri näkökulmista samaan asiaan. Rehellisyys ei ole "perihyve" kirjaimellisessa mallissa kuten alempana esität. Mutta se on perihyve elämän yleisenä eettisenä ohjeena, jonka toteuttamisessa sa toki käyttää harkintaa suhtessa muihin perihyveisiin kuteen armollisuuteen tai vaikkapas kiltteyteen tai jopa rakkaudellisuuteen :-o
Se harkinnan vastuu suhteessa lapsiin ja yleensä kulttuurin muotoutumiseen vaan ei katoa mihinkään, kun ajatellaan aikuista ihmista myös vanhempana ja normien eteenpäin siirtäjänä.
-
Sitähän minäkin. Mut tunnetaan hymiöiden vihaajana, mutta tässä tapauksessa naama on ihan paikallaan.
- kaikki on soveltamista. Joillakin oireyhtymillä on aika suora ajatusmaailma - ja soveltamiskyky luokkaa nolla. On uskomattoman vaikeaa laatia sääntöjä, jotka toimivat - koska sellaisia ei ole. Eli opettakaamme mieluummin soveltamista kuin perushyveitä - jos osaamme.
Yksi pahimpia ihmisten ongelmia on tottelevaisuus - varsinkin totteleminen ilman soveltamista tai omaa ajattelua.
Jos ihminen tiputetaan kairaan yksin romujensa kanssa, niin mihin hän turvautuu?
a) rehellisyyteen
b) epärehellisyyteen
peräti?
Rehellisyys???
Useimmat ihmiset tuntuvat olevan enemmän, tai vähemmän epärehellisiä.
vastata hätän galluppiin nyt rehellisesti!
ööm... jotain muminaa..
TOTTA! Tonoun on _ _ _ _.
(pö mummumum :)