Olen ihmetellyt kirjoituksia, joissa pohditaan odottaako varatun eroa tai miten saan varatun eroamaan ja itselleni yms. Erot ei nimittäin koskaan harkiten ja ajatuksella tehtynä tapahdu naps vaan kuukaudessa, parissa tai muutamassakaan. Pitkästä suhteesta erotessa vuosi, pari ja kolmekin on lyhyt aika. Jos ihminen, joka haluaa erota, puntaroi ja miettii tarkoin eroaan (olipa kuviossa ulkopuolinen suhde tai ei) käyttää siihen aikaa. Ei elämä hetkessä lopu (, jos niin ei sitten ole tarkoitettu), ei isoja ratkaisuja tarvitse tehdä nopeasti.
Ja jos toinen itse haluaa erota ja sitten elää mahdollisen ulkopuolisen suhteen kanssa yhdessä, niin silloin sillä suhteella on varmasti hyvät mahdollisuudet. Kerrankos ihmiset huomaavat, että ovat vuosien saatossa muuttuneet niin, ettei entinen kumppani olekaan se oikea. Eikähän nuorena monikaan osaa ajatella, millainen olisin 20-30 vuoden kuluttua ja millaisen kumppanin kanssa haluaisin elää silloin. Vielä vaikeampaa on arvailla, mahtaisikohan tuo minun rakas matti tai maija olla juuri sellainen sitten 20-30 vuoden kuluttua.
Uskon, että meillä jokaisella on lukuisia esimerkkejä lähellämme ihmisistä, jotka menevät naimisiin aika pikavauhdilla ja hups, ero tapahtuu vieläkin nopeammin. Ja julkkiksissakin on sellaisia pilvinpimein. Jos sellaisen pikaparisuhdekytkimellä varustetun ihmisen saa tai haluaa rinnalleen, niin voi kyllä itsekin valmistua eropäivään jo ainakin hääpäivää, jollei jo kihlapäivää, seuraavanan päivänä.
Ja jos toinen itse haluaa erota ja sitten elää mahdollisen ulkopuolisen suhteen kanssa yhdessä, niin silloin sillä suhteella on varmasti hyvät mahdollisuudet. Kerrankos ihmiset huomaavat, että ovat vuosien saatossa muuttuneet niin, ettei entinen kumppani olekaan se oikea. Eikähän nuorena monikaan osaa ajatella, millainen olisin 20-30 vuoden kuluttua ja millaisen kumppanin kanssa haluaisin elää silloin. Vielä vaikeampaa on arvailla, mahtaisikohan tuo minun rakas matti tai maija olla juuri sellainen sitten 20-30 vuoden kuluttua.
Uskon, että meillä jokaisella on lukuisia esimerkkejä lähellämme ihmisistä, jotka menevät naimisiin aika pikavauhdilla ja hups, ero tapahtuu vieläkin nopeammin. Ja julkkiksissakin on sellaisia pilvinpimein. Jos sellaisen pikaparisuhdekytkimellä varustetun ihmisen saa tai haluaa rinnalleen, niin voi kyllä itsekin valmistua eropäivään jo ainakin hääpäivää, jollei jo kihlapäivää, seuraavanan päivänä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sitten on se kolikon toinen puoli, eli turha odottaminen, jossa heitetään oma elämä hukkaan.
Sitä mäkin oon miettinyt, että kauhea hoppu on saada aina jotain uutta. Ilman, että vanhasta pääsee eroon. Kaikki kyllä tietää, tai on ainakin kuullut, että ero on prosessi. Kukaan ei herää yhtenä aamuna ja päätä, että illalla olen eronnut. Vaikka vielä eilen kaikki oli hyvin.
Vaikka minä itse halusin eroa, niin se oli silti kauhean raskasta ja kesti. Ei erossa erota vain puolisosta, vaan myös siitä elämästä jota on elänyt. Pitkän suhteen jälkeen koko identiteetti muuttuu, ja täytyykin muuttua. Puolisosta- sinkuksi on ainoa tie takaisin puolisoksi jollekin toiselle. Ainakin minä ajattelen niin, sillä muuten tulee vietyä kaikki se mukanaan josta voisi ottaa opiksi ja päästää irti.
Samoja virheitä kerta toisensa jälkeen toistavat usein ne ihmiset, jotka toimivat hätiköidysti eivätkä pysähdy miettimään, muuttumaan ja oppimaan. Omia virheitä ja puutteita kun ei katsele koskaan kauhean mielellään, vielä vähemmän silloin kun vieressä on uusi rakas ja uusi suhde jonne voi paeta sitä peiliin katsomista.
Valitettavaa on silloin se, että toinen ottaa puolisoksi pettäjän, joka ei ehkä ole oppinut pettämisestään mitään muuta kuin sen, että sen seurauksena hän sai mukavan elämän ja uuden ja tuoreen rakkaussuhteen. Että se pettäminen ei ollutkaan niin paha juttu. Kuinka kauan tällainen ihminen sitten pysyy uskollisena? Kun tulee ensimmäinen riita siivouksesta? Tai meikit jäävät joku aamu laittamatta? Parissa vuodessa arki astuu ihanimpaankin suhteeseen. Pieruja ei pysty pidätteleen loputtomiin ja naamaan kertyy jokaisella vuosirenkaita.
Näinhän se on. Ei tule opittua mitään jos vain pyyhältää eteenpäin pysähtymättä. Samat mikat, sama ihminen aina uudestaan ja uudestaan. Ja sitten ihmettelee miksi aina käy niin.
Samat mokat, ei mikat :)
No eiköhän salapari ole jo kokeillut arkea silloin kun alkavat viralliseen suhteeseen. Me olimme salapari vajaa kolme vuotta, kyllä siinä ajassa tuli nähtyä toinen kaikenlaisissa olosuhteissa, saunapuhtaana, sääret ajelematta, kipeänä nenä punaisena röhien, tai juhlien jälkeen krapulassa naama turvonneena, ja kyllä kolmessa vuodessa ehtii piereskelläkin. Siivottu oli moneen kertaan, tehty yhteisiä ostoksia, oltu tylsistyneitä ja riitely kuuluu asiaan kun on tunteita toista kohtaan. Ei siis ainakaan meidän kohdalla ollut harkitsematonta, päinvastoin moneen kertaan puhuttiin ja mietittiin, yritettiin jopa lopettaa koko suhde, mutta ei osattu lopulta olla ilman toisiamme. Ikävä kyllä jotkut suhteet alkavat tälläisellä rumalla tavalla eli pettämisellä.
ne myös loppuvat samalla tavalla.
Joo voihan sitä toivoa mitä vain, varsinkin kun on tullut petetyksi. Elämä kun on yllätyksiä täynnä.
Tuotapa tarkoitin aloituksellani, aika kyllä tekee tehtävänsä suuntaan tai toiseen.Vaikka en ehkä ihan loputtomiin sitä aikaa käyttäisi, varmaan noin viidessä vuodessa ratkaisut ovat kypsyneet ja tulee tarve toteuttaa ne, jos sitä koskaan on tullakseen. Eikä minusta loppujen lopuksi pettäminen ole ruma asia, eikä ruma suhteen alku, se on vain yksi mahdollisuus, joillekin se sopii toisille ei. Eihän kukaan hyvässä ja onnellisessa suhteessa petä, silloin on jo jotain pielessä, jos niin tapahtuu. Tosin, siitä voidaan olla montaa mieltä, mitä pitäisi tehdä, että saa pieleen menneet asiat korjattua ja miten ne pitäisi korjata tai missä järjestyksessä.
"Eikä minusta loppujen lopuksi pettäminen ole ruma asia, eikä ruma suhteen alku, se on vain yksi mahdollisuus, joillekin se sopii toisille ei."
Juu, eikä esimerkiksi väkivalta ole loppujenlopuksi ruma asia, eikä kovinkaan paha suhteen loppu. Joillekin se sopii, toisille taas ei.
Ja juurikin tuotakin tarkoitin, niinhän ne aika usein päättyvät, jos kumppaniksi arpoutuu sellainen pikaparisuhdekytkimellä varustettu henkilö. Olisin itsekin petettynäkin onnellinen, kun pääsisin eroon sellaisesta. Enkä kyllä edes haluaisi jatkaa minkäänlaista suhdetta ihmisen kanssa, joka aika pian sanoisi, että nyt otan eron entisestä avio/avopuolisosta ja haluan vain sinut. Mutta jos hän sen sanoisi muutaman vuoden salasuhteen jälkeen, niin olisin ehdottomasti valmis suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa.
Itseään saa sellainen ihminen syyttää, joka on pika-avio/avoliittoon suinpäin sännännyt, jos huomaa kumppanin tahtovan eroa uuden ihastuksen takia!
Aikamoinen rinnastus. Väkivalta ja tappaminen kuuluvat sotaan. Jos parisuhteen näet sotana, niin ehkä sitten niin....
olisi minkäänlaisessa suhteessa ihmiseen, jolla on taipumusta väkivaltaisuuteen. Sen taipumuksen kyllä huomaa kun ei säntää naimisiin muutamassa kuukaudessa, vaan malttaa odottaa ja tutustua toiseen useamman vuoden ajan.
Väkivallassa ei ole mitään rumaa, jos se tapahtuu oikeiden asioiden puolesta.
Tllöin se on sankarillista.
Katson nyt juuri yhtä eroasia, jossa tullut esiin oettäminen, asumuserossa syyskussta alkanen, nyt näyttää uusi tyyppi hinkuvan taloon sisään. Täysi tyhjätaksu, moneen kertaan eronnut laspia liuta, joista ei pidä huolta, toinen tuskin tietää edes näistä. Työntyi kolmanneksi, kun perheen muuttoasia oli kesken ja hajallaan. Tämä kaveri ei tule olemaan kuitenkaan jatkossa mukana, mutta varmasti särki perheen niin, että paluuta ei ole. Kamalaa katsoa, kuinka lapsille valehdellaan 4 v ja 7 v. Lapsi aivan hämillään.
Aivan kamalaa ajatella, että jatkoa ei tälle voi olla, kun nyt nuo kaksi lastakin on pitänyt liikaa ääntä, miten neljä ainakin lisää, ei tule onnistumaan. Eikä talossa ole huoneitakaan noin suurelle joukolle. Jos ovat sitten eri aikaan, ei jää sitä omaa aikaa ilman lapsia ja tilanne on aivan sama kuin ennekin ja tällä isällä on omat leikkikalut, hienio leasing auto, moottoripyörä ja golf opettaja, eipä jää aikaa lapsukaisille. Ei mitään mahdollisuutta jatkua pitempään. Mutta hyvä perhe piti hajoittaa, näki hyvin palakatun naisen ja ajatteli varmaan tulla siivellä elämään. siitä pidän huolen, että se siipi ei kanna.
Toiset ihmiset todella näkevät asiat niinkin. Itsemurhaiskujentekijätkin ovat suuria sankareita joidenkin silmissä. Mutta ei kai avioliittoa ja väkivaltaa voi rinnastaa tai ei kai vaimojaan pieksäviä miehiä missään pidetä sankareina...tai ehkä niin. No, enpä menisi sellaiseen suhteeseen.
Vai tuli vain joku ja hajoitti perheen! Olen 110 % varma, ettei kukaan kenenkään perhettä pääse hajoittamaan, JOLLEI ALKUPERÄINEN PARISUHDE OLE OLLUT KURALLA JO AIEMMIN. Ei voi olla hyvä perhe, jos toinen haluaa lähteä vieraisiin. Perhe voi olla hyvä anopille tai appiukolle tai petetylle, muttei sitten ole sitä ollut pettäjälle.
Taivaan tosi on, että parisuhteet rikotaan vain ja ainoastaan sisältäpäin, ei kukaan ulkopuolinen ihminen pysty kenenkään oikeasti molemmille puolisoille onnellista parisuhdetta rikkomaan.
tietää kaiken, siis luottakaamme kaikkiin moraalinvartijoihin..he tietävät kaiken mitä ei itse jostain syystä tiedä
Mutta kun avioliitto on enemmän kuin parisuhde. Siihen liittyvät ns. kulissit, lapset, suku , eletty elämä ym. ym. Siinä on puntaroitava tarkkaan, jos lähtee ns. ulos.