"Tampereen Hervannassa sattui keskiviikkona aamuyöllä ampumavälikohtaus, joka on osoittautunut poliisin tutkinnassa hieman erikoisemmaksi tapaukseksi. Kaksi miestä ampui omiin jalkoihinsa vuoron perään keskinäisen leikin tai pelin seurauksena.
Poliisin mukaan miehet uhittelivat keskenään, uskaltavatko ampua omaan jalkaansa. Molemmat uskalsivat.
Noin 30-vuotiaat miehet olivat vahvasti humalassa ja saivat sääriinsä vammat, jotka vaativat leikkausta.
Aluksi teosta epäiltiin asunnossa ollut samanikäistä naista, mutta hänet päästettiin sittemmin vapaaksi.
Ase oli luvaton. Miehiä epäillään nyt ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta. "
Poliisin mukaan miehet uhittelivat keskenään, uskaltavatko ampua omaan jalkaansa. Molemmat uskalsivat.
Noin 30-vuotiaat miehet olivat vahvasti humalassa ja saivat sääriinsä vammat, jotka vaativat leikkausta.
Aluksi teosta epäiltiin asunnossa ollut samanikäistä naista, mutta hänet päästettiin sittemmin vapaaksi.
Ase oli luvaton. Miehiä epäillään nyt ampuma-aserikoksesta ja vaaran aiheuttamisesta. "
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tosiäijän tarvitse todistella muille mitään.
röyhtäilyä, typeränvaarallista duudson-leikkimistä ja kaljamahaa. en tosiaankaan.
Onko Hervanta jossain muuallakin kuin Tampereella?
Saattaaa hyvinkin olla. Onko Hämeentie jossain muualla kuin Helsingissä?
ei ihmisiä ammuta jalkoihin pelin vuoksi vaan rahan.
- Hei kuule äijä, saat satasen jos ammut ittees jalkaan
- Oukei, säkin saat.
Pam.
Pum.
- Heii muija, tilaas ambulanssii, mä voitin just satasen.
mutta tosiäijä ei ole kyllä kuvailemasi miestyyppinen ollenkaan; nuohan ovat idiootteja uhoojia.
Olen saanut olla enemmän ja vähemmän onnelllisesti naimisissa tosiäijän kanssa jo vuosikymmeniä. Varsinkin ensimmäiset vuodet olivat haastavia kun en millään voinut käsittää, ettei joka asiasta tarvitse puhua eikä mies todellakaan vatvonut asioita niin kuin minä ja hyvin harvoin yli päätään halusi keskustella. Rakkautta, seksiä ja huolenpitoa kyllä riitti. Ja riittää edelleenkin. Meidän onnemme ja pitkän liittomme salaisuus on se, että mieheni on yhä edelleen äijä ja minä (tosi)nainen, emme ole kavereita keskenämme vaan mies ja nainen, jotka rakastavat toisiaan. Keskusteluseuraa saan hyvistä naisystävistäni ja mieheni ilmeisesti tämän (mahdollisen) tarpeen tyydyttää metsästys- ja kalastusreissuillaan. Toki puhumme ja pussaamme mutta olen ymmärtänyt vuosien varrella monta asiaa tosimiehekkyydestä ja -äijiydestä.
Jos joku muuten sattuu miettimään että mitä nainen hakee nykypäivänä Suomessa niin tässä oli oiva esimerkki siitä.
Eli ei mitään tunteellista hempeilyä ja herrasmiesmäisyyttä vaan äijämeininkiä, pussataan ja naidaan eikä puhuta.
Tätä ne naiset haluavat.
Eikös se pussailukin ole aika tunteellista hempeilyä. Ei tosimies pussaa, nai vain. Ja tosi äijiä ei kiinnosta edes naiminen. :)
Tapasin tämän äijämieheni v. 1977! Hän aukoo yhä edelleen ovet minulle, auttaa takin päälle, keittää aamukahvit jne, On erittäin fiksu ja miehekäs. Ei äijänäolo estä herrasmiesmäisyyttä, hyvä tavaton sentään.
Ja näitä pidetään luomakunnan kruunuina.