tiedän että muilla on pahempiakin ''ongelmia'' kaukosuhteen kanssa, mutta haluaisin kysyä että kauanko sellainen suhde toimii kun jätkä kaveri asuu vain 90km päässä.. hän opiskelee treella mutta käy mun luona viikonloppuisin ja lomilla. suhteemme on hyvin alkuvaiheessa joten en voisi sanoa että rakastan häntä mutta olen hyvin kiintynyt häneen. olemme puhuneet asiasta vakavasti ja jätkä pelkää että kyllästyn siihen ettei juuri koskaan nähdä.. molemmat olemme opiskelijoita joten päiväkäynteihin ei aika ja raha riitä..
ja asiallisia kommentteja ja omia kokemuksianne olisi mukava kuulla :) !
ja asiallisia kommentteja ja omia kokemuksianne olisi mukava kuulla :) !
Vastaukset 6
Vanhimmat
No musta toi teijän yhdessä olon määrä kuulostaa aika hyvältä.. Itelläni kun poikaystävä asuu 200 km päässä ja nähään suunnillee joka toinen vkl.. Seurusteltu ollaan jo kaks vuotta. Aina odotan yhtä innokkaasti että nähdään. :) Mulla ainaki kova ikävä kun ei nähä. Luulis että myös sinulla ikävä omaa kultaasi ja eikö ole ihanaa kun sit näette?? Sanoisin et jos oikeesti hänestä välität niin suhteenne kyllä kestää. Ettehän te nyt loputtomiin asu erillänne. Minä ja poikaystäväni voimme ehkä n. 2 vuoden päästä muuttaa yhteen..
Mun miesystävä myös asuu 200 km päässä. Kuinka teillä tapaamiset, sovitteko hyvissä ajoin ja onko tasapuolista kumpi matkustaa toisen luo? Onko tullut siitä erimielisyyttä? Etäsuhteessa just ja just kestän sen yhden viikonlopun itsekseen olla. Harmittaa, kun taloudellisista syistä vetää tiukille jokaviikkoinen näkeminen. Onneksi on puhelinyhteys, mieheni tosin ei ole mitenkään kova puhelimenkäyttäjä :(
Itse koitan aina kun nähdään ni ennekun minä/ hän lähtee kotiinsa ni keskustellaa menoista et nähäänkö viikon vai kahen viikon päästä. No me ollaan koitettua sopia silleen et nähään joka toinen vkl jos ei sillon toisella oo jotai muuta menoa, ja jos on niin sit nähään viikon päästä. Kolme viikkoa on liian pitkä aika, kaipa sekin jotenki menis mut ikävä ois aivan hirmunen.. Ollaan koitetttu tapaamiset pitää silleen et joka toinen vkl meen sinne ja sen jälkeen vuorostaan tulee tänne. Ihan menoista riippuen et jos täällä suunnal jotai mihin tahotaan mennä useampina viikonloppuina ni sit ollaan täällä jokunen tapaamis viikonloppu putkeen ja sit välil taas mieheni suunnalla useammin. Alkuaikoina pidettiin paljonki yhteyttä mieheni kans koneella ja puhelimeella, mut hän on sellainen että tykkää touhuta kaikenlaista ni muutama viesti päiväs ja sit soitellaan viikolla.
Hmm.. En ihan täysin ymmärtänyt mikä tässä nyt oli pointti? Jos mies pelkää että kyllästyt kun näätte harvoin niin sinähän sen tiedät kyllästytkö?
Tuohan vaikuttaa ihanne suhteelta. Eihän siinä pääse toiseen kyllästymään kun joka tapaaminen on juhlaa. Yleensähän suhteet kariutuu kun pian muutetaan yhteen ja arjen kiireissä toinen alkaa vaikuttamaan itsestäänselvyydeltä. Miksi loppujen lopuksi pitäisi koskaan asua saman katon alla? Onhan se taloudellisempaa mutta omaa tilaa tarvitaan paljon jotta homma toimii ja voi saavuttaa jotain kestävämpää!
näkemyksistänne:)) !
Oho, älähän kiirehdi itsesi edelle, kuukausi seurustelua on lähes olemattoman lyhyt, alkuhuumassa menevä aika. Kaukosuhteessa varsinkin se huuman aika on pitkä, kun ei sitä toista näe jatkuvasti ja siinä välissä ehtii jo lillua vaikka missä pilvilinnoissa. Yhteenmuutto, jatkopaikan valinta toisen mukaan jne. ovat oikeasti suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat _sun_ elämään paljon, joten sen kanssa ei kannata hätiköidä eikä mennä toisen mukaan. Mutta ovathan jo käytännön asiat jatkopaikkojen ja työpaikkojen saannin kannalta lähes tuuripeliä, niin kyllähän siihen todellisuuteen sitten jossain vaiheessa herää väkisinkin.