Kiusattu

Kiusaamiseen ei tarvita syytä, mister vitutuksia on maailma pullollaan. Vittuakos siinä tölläät, mikä vittu sulla on, naama norsunvitulla taas vai?. vittuuks siinä valitat, mene vittuun siitä poraamasta, lähde kuule vittuun ja vähä äkkiä, no vittuuks se sulle kuuluu, mitä vittua sä nyt meinaat, olet sä yks vitun idiootti, no lähde vittu menee sit.................................................................VITTU MÄ EN KESTÄ TÄTÄ!

Vittu mä unohdin, mitä vittua sä kysyitkään -Ö-

yksi ja ainoa syy. Kiusaaja yrittää pönkittää omaa huonoa egoaan alistamalla muita.

Hmh? Asenteet? Asenteet kai syypäänä. Valtaosa ihmisistä nauttii elämästään ihan siten, että pyrkii tulemaan toimeen kaikkien kanssa, niin on sitten itselläkin mukavampaa, mutta jokin pieni joukko on, joka ehkä ajattelee toisin. Koulukiusaajat ovat useimmiten kai huonoista kotioloista kärsiviä. En en voi puhua, kuin maallikkokokemuksella, mutta kyllä ne pahimmat kiusaajat usein olivat jotenkin erityisen levottomia, siis luonteensa perustasolla. Monasti kiusattu ihminen on myös jotakin sellaista, jota kiusaaja kadehtii. Se on musta todella outoa, että esimerkiksi hyvästä koulumenestyksestäkin saatetaan joitakin lapsia kiusata. Jos joku pitää koulussa olemisesta ihan oppimisen itsensä vuoksi, niin monasti näyttäisi, että esim. yläluokilla ( yläaste vai mikä se nyt nykyään on) sellaiset joutuvat kiusatuiksi. Joskin erot alkavat tasoittua myöhemmin.

Mä en koskaan ole ollut varsinaisesti kiusattu, mutta kyllä se kohtelu jälkeenpäin ajatellen aika kammoa oli, mitä yhdessäkin vaiheessa kakarana sain. Kiusaamiseksi en katso esimerkiksi sellaista, että jos joku ystäväni mua leikillisesti kiusoittelee, koska tiedän tarkoituksen olevan hyvä ja tunnen sellaisen ihmisen henkilökohtaisesti, mutta jos tuntemattomat ihan kiusaavat, niin siinä on kyse asenteista ja oletuksista ja kouluissa tuskin kaikki kiusaajat tuntevat kiusaamiaan ihmisiä todella mitenkään. Kouluissa on myös eroja. Mä olen ollut koulussa, jossa melkein kaikkia jotenkin kiusattiin ja anteeksi kaiken maailman kiusanteot saattoi joku joskus saada vaikka perhetautan perusteella, ja sitten olen ollut koulussa, jossa oli niin hyvä henki, ettei siellä ketään olisi ollut edes mahdollista kiusata. Puhumattakaan aikuisiän koulutusmalleista, joissa ei ketään kiusattu ja joista sain ikuisia ystäviä, löytäen hengenheimolaiseni.

Kiusaaminen on usein siitä ikävä ilmiö, esim. kakaroiden kesken ja kouluissa, että siellä joukko usein tuntuu valitsevan jonkin yhden tai kaksi ns. pahnanpohjimmaista mistä tahansa tahansa luokkayhteisöstä, joita ihan mielivaltaisesti kenenkään puuttumatta muut lapset kiusaavat. Sitten on ehkä sellaisia "ei niin kaikkien suosiossa ehkä, mutta ei kaikkien kiusaamiakaan"- tyyppejä, jotka oikeastaan eivät siten ole kiusattuja, etteikö heillä olisi kavereita, mutta joilla silti saattaa olla joitakin kiusaajia, jotka pilaavat kaiken ilon koulunkäynnistä. Omista kouluajoistani, vaikka niistä kauhean kauan jo onkin, muistan sen, että siellä oli pari tyyppiä, joita rääkättiin, ts. joita jotkut rääkkäsivät ihan silmittömästi. Erikoinen ilmiö siinä oli se, että yksikin aika pahasti kiusattu poika, muistan, aina nimitteli luokassa minua, joka en edes kiusannut häntä ts. varsinaisesti kuulunut hänen kiusaajiinsa, koskei uskaltanut haukkua niitä, jotka luokassa häntä todella kiusasivat, mutta halusi jotenkin antaa takaisin saamiaan nimittelyitä.

Henkilökemiat ei mene kaikilla lapsilla ja nuorillakaan yhteen. Onneksi viimeistään aikuisuudessa jokainen oppii ja voi oppia valitsemaan seuransa. Itselläni se on ollut siten, että kun riittävän sivistynyt on seura ollut, jossa olen liikkunut, ei ole tarvinnut mitään kiusaajia missään katsella. Etäinen aihe mulle, tuo, mutta varmaan jos olisi lapsia, voisi tilanne olla toisin.

Usein kyse kiusaamisessa on kateudesta ja ehkä joskus siitä, että kiusaaja ei kykene käsittelemään tunteitaan sikäli, että toimii kiusaavasti, vaikkei välttämättä edes sisimmässään hyväksy kiusaamista ja kokee siitä ehkä häpeääkin. Samaten kaikki poikkeavuus joukosta herättää helposti lapsilla ja nuorilla kiusaamishalua. Siksi joku "etiikkakin", oikein toteutettuna, voisi olla mielestäni loistava aihe kouluihin. Se varmaan on surullista, mutta totta, että kaikkia lapsia ja nuoria ei kodeissaan kukaan opeta, että kiusaaminen on väärin ja että muita tulee perusperiaatteena kohdella siten, kuin haluaa itseään kohdeltavan.