Kyllä se totuus on, että työpaikan saamiseen vaikuttaa oleellisesti hakijan pärstäkerroin.
Jos hakijan ulkonäkö ei miellytä työantajaa, niin eipä silloin ole mitään mahdollisuuksiakaan päästä hakijalla siihen työhön, mihin haluaisi.
Tänä päivänä pärstäkertoimella on vaikutusta myös metallialalla ja muuallakin, missä ulkonäöllä ei luulisi oleva mitään tekemistä itse työn suorittamiseen.
Ei riitä enää koulutus, kurssit, työhalut, vaan vaaditaan lisäksi usean vuoden työkokemus.
Kuinka sitä työkokemusta voi saada, jos ei ole kelvannut mihinkään heikon pärstäkertoimen takia.
Kyllä siinä itsetuntokin monelta laskisi, jos tietäisivät, että syy siihen, ettei päässyt hakemaansa on hakijan pärstäkertoimessa. Jos hakijalle työnantaja sanoisi suoraan työnhakijalle, ettei me täällä työpaikalla viittitä katella tollasta pärstää, menee päivä pilalle, kun tauoilla joutuis oleen tollanen naamavärkki seurana.
Monella huonopärstäisellä on hyvinkin paljon enenmmän taitoja, kuin jollakin hyväpärstäisellä, jonka aika on voinut mennä vaan oman ulkonäkönsä ehostamiseen.
Tuskin sellainen ihminen mitään omaa ulkonäköään heikentävää työtä tekisikään.
Onkohan tässä perää, että moneen työpaikkaan otetaan toimistoon työhön sihteereiksi ja avustajiksi juuri kauniita naisia pelkästään ulkonäön perusteella, että miespuolisilla johtajilla aika kuluisi mukavasti ja joka päivä menee mielellään työpaikalle, kun siellä on silmänruokaa koko päivän.
Sitähän ei myönnetä, mutta taitaa se olla totuus.
Jos hakijan ulkonäkö ei miellytä työantajaa, niin eipä silloin ole mitään mahdollisuuksiakaan päästä hakijalla siihen työhön, mihin haluaisi.
Tänä päivänä pärstäkertoimella on vaikutusta myös metallialalla ja muuallakin, missä ulkonäöllä ei luulisi oleva mitään tekemistä itse työn suorittamiseen.
Ei riitä enää koulutus, kurssit, työhalut, vaan vaaditaan lisäksi usean vuoden työkokemus.
Kuinka sitä työkokemusta voi saada, jos ei ole kelvannut mihinkään heikon pärstäkertoimen takia.
Kyllä siinä itsetuntokin monelta laskisi, jos tietäisivät, että syy siihen, ettei päässyt hakemaansa on hakijan pärstäkertoimessa. Jos hakijalle työnantaja sanoisi suoraan työnhakijalle, ettei me täällä työpaikalla viittitä katella tollasta pärstää, menee päivä pilalle, kun tauoilla joutuis oleen tollanen naamavärkki seurana.
Monella huonopärstäisellä on hyvinkin paljon enenmmän taitoja, kuin jollakin hyväpärstäisellä, jonka aika on voinut mennä vaan oman ulkonäkönsä ehostamiseen.
Tuskin sellainen ihminen mitään omaa ulkonäköään heikentävää työtä tekisikään.
Onkohan tässä perää, että moneen työpaikkaan otetaan toimistoon työhön sihteereiksi ja avustajiksi juuri kauniita naisia pelkästään ulkonäön perusteella, että miespuolisilla johtajilla aika kuluisi mukavasti ja joka päivä menee mielellään työpaikalle, kun siellä on silmänruokaa koko päivän.
Sitähän ei myönnetä, mutta taitaa se olla totuus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mietippä ihan ite,otatko kahdesta hakijasta ok näköisen,vai sen lihavan lehmän?Aivan niin,niin meillä ja todennäköisesti teillä
No ei se aina noin mene. Se riippuu ihan työnantajasta. Mikä on tärkeää. No jos ottaa pelkän pärstäkertoimen mukaan niin sittehän oppii. Ehkä harmittaa kun otti laiskan luuserin. No seuravan kerralla onkin arvot toisenlaiset. Ulkonnäkö vaikuttaa että olet sen eteen tehnyt. Huolteltu ja siisti ulkonäkö on tärkeä. Lävistykset pois ja pukeudut asianmukaiseti. Kun käyttäytyy hyvin, puhuu ja kuuntelee hyvin ja on uskottava ja mielyttävä niin ne ovat sosiaalisia taitoja ja siinä ei pärstäkertoimella ole mitään tekemistä. Jos työnantaja ottaa työntekijän pelkän pärstäkertoimen mukaan niin se yritys kaatuu kylläkin nurin ennen pitkään. Katso peiliin että oletko tehnyt itsesi eteen mitään, oletko siisti jne. Miellä jokaisella on erinäköinen naama ja sen tiedämme kaikki ja JÄRKEVÄ työnantaja ei arvostele ihmistä naaman mukaan. Elämässä on niin paljon erilaisia arvoja ja ulkonäkö ei ole maailmassa se tärkein asia. Pärsäkerroin on hyvin tärkeä esim. missikisoissa mutta ei tavallisessa työpaikassa. Nyt on vaikea saada töitä tietyiltä aloilta ja siksi vaan sisukkuutta etsimiseen.
Olen suhtkoht nätti nuori nainen ja kyllä se on huomattu että ihan oikeasti se auttaa työhaussa kun ei ole mikään petolinnun perse. Hain kesätöihin erääseen paikkaan, enkä edes täyttänyt varsinaisesti kriteerejä, mutta minut kuitenki palkattiin. Pomo oli varsin flirttailevaa sorttia ja jälkeen päin kuulin muilta työntekijöiltä, että ko. pomo palkkaa ainoastaan nättejä tyttöjä silmänilokseen (ja keski-iän kriisiä pönkittääkseen = oma diagnoosini). Rikkoo mielestäni hieman tasa-arvolakia (syrjätetään ansioituneempi työnhakija sukupuolen perusteella), mutta tällaista on elämä.
Jälkeenpäin olen aina työhakemuksessa lisännyt piruuttani CV:hen kuvan, jos työnantajaksi on merkitty ilmoituksessa miehen nimi (yllättäen lähes aina käy kutsu haastatteluun). Tämä ei tietenkään toimi toisin päin: en ole koskaan saanut naistyönantajalta duunia, kauniit nuoret naiset ovat kuin myrkkyä keski-ikäisille kantturoille. Sen sijaan hiirulaismaisille tytöille kyllä lohkeaa työtä (tämäkin on nähty, sillä sen jälkeen kun olin ollut kolmen hirveän räähkän hiillostettavana, työn saikin lopulta mitäänsanomattoman näköinen mimmi, yhtä pätevä hommaan tosin kuin minäkin). Työhaastattelussa pidän yllä jonkinlaista hillittyä flirttiä, kun on mieshaastattelija. Onhan tämä aika säälittävää kikkailla ulkonäöllään työn perässä, mutta voin sanoa että ei ole mitenkään herkkua elellä surkealla opiskelijabudjetilla ilman duunia.
Ikävä homma, mutta seksillä tämä yhteiskunta tuntuu pyörivän.
Just