Mitä teette helpottaaksenne suruista mieltänne? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.
Suru
kdkdkd
22254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ja hakeudun positiivisten ihmisten joukkooon.
Toisiin suruihin voi kääriytyä kuin usvaan ja se on parantavaa semmoisenaan.
Niihin toisiin auttaa ihmisten seura ja työnteko: kaikki mikä huomion suuntaa ulos itsestä, maailmaan.
Suru. Suru on prosessi joka olisi hyvä käydä alusta loppuun asti, eli käsitellä se suru. Muuten se voi jäädä käsittelemättömäksi asiaksi, joka alkaa oireilee myöhemmin erilasin kipuina vaikka.
Minä olen helpottanut surua ja tuskaani ulkoilemalla, sekä tapaamalla ihmisiä.
Surun keskellä ei ole hyvä jäädä yksin, olisi hyvä jos sen voisi jakaa toisen hmisen kanssa. Sitten on sellaista salattua surua, josta ei puhuta tai ei voi kenellekkään. Ja se on myös huono asia.
http://www.youtube.com/watch?v=ccWYwOd_JH8
loukkaamalla vaikka ystäviään, rakkaimpiaan lähipiiriä jotka välittävät sinusta, vieraille ihmisille hehkuttelemalla heidän asioista haukkumalla heistä sydänsuruissa, heidän pahoitaen mielesi jostakin asiasta
Kiitos kommentistasi! Ehkä tuo on teidän tapanne hoitaa jotakin surua, esimerkiksi häiriköimällä keskustelupalstolla.
Voimia sinne.
loukaamalla vieraitakin ihmisiä häiriköimällä niinkuin kirjoitit, ja tekevät monellakin palstalla sitä sydänsuruissa ja muissa murheissa, useampiakin tapauksia löytyy, pahaa oloaan puretaan vieraisiin ihmisiin sydän tai muiden murheiden takia, tai ihan vaan suuttuessa toiselle ihmiselle, kostetaan ihmisille, aletaan asiattomuuksia kirjoittelemaan hänestä.
Helwettiin sitä nokka sorsa uikuttamasta.
Äläkä sotke tuntemattomia rekattuja lovestooriisi.
eräällä palstalla ihminen tekee loukkaavia aloituksia eräästä miehestä koko ajan mustamaalaten häntä toivotaan että tajuaa lopettaa kirjoituksensa antaa miehelle anteeksi
täällä kivaa vietellä iltaa eikö? .
En systeri oikein ymmärrä mitä tarkoitat?= Helwettiin sitä nokka sorsa uikuttamasta.
Äläkä sotke tuntemattomia rekattuja lovestooriisi.
Sen ymmärsin lukemastani, tuolla toinen parempi puolisko erään miehen kohdalla riehuu muilla suomi sf palstoilla lovestooreineen
täytit vuosia eilen galeriassa lukasin,,,
tuutko uudella tuu oot mukava kirjoittaja
Halusin vain kirjoittaa asiallisesti ja rauhassa, mutta et antanut siihen koskaan mahdollisuutta, tulit aina perässäni kiusaamaan, mä jäin nyt tänne puskiin lopullisesti, Sitähän sinä halusitkin ettei minulla ole enään mitään, en voinut pitää enään edes galleriaani, Ilmoitit usein nimimerkkini asiattomiksi ja ne poistui ja sitten haukut puskissa miksi minulla oli PALJON nikkejä, tottakai jos entisen ylläpito hävittää pyynnöstäsi olen tehnyt uusia tilalle.
Olet tämän palstan pahimpia häirikköjä ollut nyt sen vasta tajusin, ja raukka aloit paljastelemaan asioitani.
rajustikin jos sille tuntuu, sitten teen muuta hyvälle tuntuvaa. Yleensä helpottaa surun jakaminen juttelemalla jollekin ystävälle tai musiikin kuuntelu, luonnossa tepastelu tai joku aikaa vievä puuhastelu. Arkiset asiat auttaa, ei märehtiminen. Suru sulaa pieninä puroina...
...
Sen jälkeen menen toisten joukkoon juttelemaan. Yksin jäätyäni keksin kaikenlaista tekemistä joko kotonani tai sitten kuljen luonnossa.
Suru helpottaa ajan kanssa.
Käyn kaaren läpi eli ekaksi itken ja sen jälkeen nousu tapahtuu pikku hiljaa itsekseen. Joku mekaaninen toiminta kuten surffaus ja telkan katselu vie ajatuksia pois surullisesta asiasta ja pikku hiljaa se sitten ajan myötä helpottuu. Positiivinen asenne auttaa myös.
Surullista mieltä voi helpottaa, mutten itse ainakaan pääse surusta hetkessä irti.
Riippuu surun suuruudesta. Olen aika tunteellinen, mielipaha saa varmaan vuodattamaan muutaman kyyneleen, kuuntelen musiikkia, käyn ulkoilemassa/kuntoilemassa (mieli virkistyy edes hetkeksi), yritän touhuta jotain hyödyllistä (saa ajatukset hetkeksi muualle) ja elää eteenpäin.
päästämisen taito on myös yksi hyvä taito surutyössä. Se ettei pelkää kohdata tunteitaan oli ne mitä vaan ja käsittelee ne ja kun ne on käsitelty päästää irti ja jatkaa elämää..
vaikka pelkää, niin kohtaa silti :) Ei lykkää vaan kohtaa....
Mun suru on nyt selllaista jolle en löydä selitystä. Mieli on surullinen ja apea. En osaa hymyillä. Tätä on jatkunut jo kauan.
surun ja masennuksen?
Masennus vaatii ehkä apua. Surullisuus voi olla merkki muutoksesta sisälläsi.
musiikki on sielunhoitoa, keskustelu, rakkaiden kanssa asioista puhuminen ja yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Luonto on myös hyvä terapeutti :) Kuin myös kyky nauraa vakavillekkin jutuille, elämä kuitenkin on läpihuudettu juttu. Teet mitä vaan, niin henki lähtee joskus. Siksees elämää pitäs arvostaa, mutta tosikkomaisuus lisää surun tunnetta.