Työkaveri istuu penkkiin ja nytkähtää taaksepäin kun käännän virta-avaimesta äänen räjähtäessä kattoon.
Hiljennän äänen kiireesti. Unohdan aina, miten kovalta se kuulostaa jos seurassa. Kuuntelet kovalla musiikkia, hän sanoo hymyilee kysyvästi odottaen vastausta, mutta minä vastaan pikaisella hymyllä ja asetan voiman pedaljiin.
Hiljennän äänen kiireesti. Unohdan aina, miten kovalta se kuulostaa jos seurassa. Kuuntelet kovalla musiikkia, hän sanoo hymyilee kysyvästi odottaen vastausta, mutta minä vastaan pikaisella hymyllä ja asetan voiman pedaljiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän että jossakin on superunelma, ja ellei radio ulvoisi Superunelmaan nimeä, ei minunkaan olisi tarvetta seurata sen jälkiä. Minun on! Sietämätön tarve ajaa minua sinne, missä voin nähdä hänen silmiensä kautta jäljet. Mietin millaista on elää sellaisen unelman kansa samalla kun etenen läpi tehtävääni. Joskus kuulen nimeni ja hänen kutsuvan äänen, joka kulkee kehoni läpi nostaen tähtimäisen kihelmöinnin ihoni pintaan. Tunne ja yllätys vaihtuu lupaa kysymättä toiseen. Kadotan ajan ja tarkoituksen, eikä minulla ole enää kuin yksi tarve. Olen hänen kanssaan kuin köynös solmittuna outoon syleilyyn.
Manaan ajatusta joka ajoi minut eteenpäin. Kirjaan ajatuksen hätäisesti kassakuitin taakse talteen. Odotan ja samalla pelkään että kuulisin äänen uudestaan. Olet äärimmäisen tervetullut seuraani - on äärimmäisen huvittavaa huomata olevansa hullu. Mietin miksi tuntuu kuin olisit lähelläni. Mietin miltä tuntuu jos olisit lähelläni. Yritän miettiä mitä mahdollisuuksia siihen olisi, ja niitä on käytännössä paljon. Korjaan ja teroitan mielessäni, teoriassa vähän.
Olen liian terve ajatellakseni terveellistä elämään. Syön neljä palaa mustaa suklaata ja punaisen hedelmäkarkin. Tutkin muistiinpanoja. Tieto tulvii. Mietin häntä ja haluan hänen olevan tässä.
Sellainen sininen, sellainen koboltin sininen vakaa. Minä en ole sininen, olen vain koboltinen sininen helmikuu hetken ja vaihdun! Olen äänettömän pettynyt ja sinä kuulet kuiskauksen. Ihmettelen mistä tiesit.
Lopulta rauhoitun avaan salkun tehdäksi yhteenvedon. Painan nappi ylimpään kerrokseen, kun näen hississä naisen josta kerroin. Nainen yrittää viestiä silmillään. Saanko huomauttaa, että torpedoin tilanteen ja verhosin tunteen vinojen silmieni kiinnostuneeseen katseeseen ja kysymykseen. Sain miehen yllättymään ja kertomaan kolmen kerroksen välin fantasioistaan kanssani hississä. Ennen kuin hän ehti loppuun, olimme perillä. Minulla ei ole tarvetta enää sitä muistaa. Sen tosin muistan, ettei käteni nouse ovien väliin jos näen hänen tulevan.
En ole enää täysin varma metsästänkö. Olenko syötti, saalis vai saalistaja. Riisun ylipolven saappaat jalasta ja vaihdan vaaleanpunaiset balettitossut tilalle. Suljen silmät ja teen hitaasti liikkeet jotka ovat pyöreitä ja kaarevia. Liikkeet, jotka palauttavat maan pinnallesi.
:)
kömpelöä, muttaa ylitin jälleen itseni !!
Tätä se vainoharhaisuus teettää!
:D