Nyt lopetan itseni kiduttamisen ja lakkaan elättelemästä toiveita meistä, koska sinä rakastat toista naista. Omalla käytökselläni pilasin hienon suhteemme, mikä on elämäni suurin virhe. Haluaisin sinut vielä kokonaan, mutta sinä haluat olla ystäväni. En jaksa enää kiduttaa itseäni, vaan yritän olla vähemmän yhteydessä sinuun. Tiedän, että sinuun sattuu kun olen surullinen ja masentunut, sillä sanoit että olen edelleen tärkeä henkilö elämässäsi. Toivon vain, että olet onnellinen, joten myös sinun takia yritän nyt vihdoin päästä jaloilleni.
Onko kellään vinkkiä, miten vähän hymyilevän ulkokuoren saisi myös sisältä hymyilemään? Pitääkö eroa pohdiskella koko ajan vai yrittää unohtaa? Molempia kokeiltu ja 9kk, mutta mikään ei tepsi :(
Onko kellään vinkkiä, miten vähän hymyilevän ulkokuoren saisi myös sisältä hymyilemään? Pitääkö eroa pohdiskella koko ajan vai yrittää unohtaa? Molempia kokeiltu ja 9kk, mutta mikään ei tepsi :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla sama juttu. Mies ihastui toiseen naiseen, mutta haluaa silti pitää vielä minut ystävänä. Ja mä rakastan sitä niin paljon, että järki lähtee.
Koitan nyt olla pitämättä yhteyttä. Ollenkaan. Pahinta on kuulla miehen ääni puhelimessa, romahdan joka kerta. Tekstiviesteillä asia olisi vielä hoitunut suht aikuismaisesti, mutta mies ei ole tekstaajatyyppiä.
Koitan ajatella, että se oli siinä. Että se ei todellakaan palaa luokseni. Mutta heikkona hetkenä muka tiedän, että olen parempi kuin tämä uusi nainen. Höpöhöpö.
Voimia sulle! 9 kk on pitkä aika.. Koita välttää yhteydenpitoa, katkaise välit kokonaan. Ehkä sitten puolen vuoden päästä voit soittaa jo ihan neutraalina.
Sita mielta olen, etta ei kannata ainakaan koko aikaa pohdiskella, ja mita se enaa auttaa, jos tietaa miten asiat ovat, kuten naytat tietavan.
Hyva etta huomasit omaa osuuttasi asiassa, se on tae siita, ettei tee samaa virhetta toista kertaa, ei ainakaan niin helposti.
Aikahan se on joka haavat parantaa, ei ne tunteet ihan hetkessa lopu ja vaisty.
Eli anna ajan kulua ja kayta energiaa johonkin mieluisaan, lopulta sitten ikavat tunteet vaimenee.
Sita mielta olen.
nimenomaan, on aika ottaa askel uuteen ja unohtaa menneet jos hänellä on jo joku muu. Sinunkin vuorosi tulee vielä. Sitäpaitsi suhteeseen, joka menee mönkään tarvitaan aina kaksi. Ehkäpä ette olleet sopivia toisillenne lopulta. Ei kannata syyttää itseään vaan jatkaa eteenpäin. Puhu läheisille ihmisille kun sinulla on paha olo, se yleensä helpottaa. Niin minä ainakin tein. Poikaystävä oli ensimmäiseni ja meni liki vuosi ennenkuin suostuin myöntämään itselleni, että se on ohi. Siitä meni muutama kuukausi ja tapasin miehen, joka on todellakin jotakin aivan muuta kuin exäni ja sovimme mielestäni todella hyvin yhteen.
Voimia sinulle ja iloisempaa kevään odotusta!:)
Älä ota häneen yhteyttä nyt vähään aikaan, sen voin sanoa, että se on pahin virhe mitä voit tehdä. Silloin et pääse hänestä yli! Ensimmäinen askel on sulkea hänet pois elämästäsi. Se tekee kipeää, mutta on keino jatkaa elämää ja haistella uusia tuulia!
Ihan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Jopa 9kk täsmää omaan vastaavaan juttuuni. Ainoa ero on, että olen mies ja hän oli tai on nainen. Pitää myöntää "pohdiskelleeni" asioita liiankin kanssa, ja aina sain lietsottua itseni masennukseen näitä ajatellessani. Mutta siitäpähän voi ottaa opikseen tulevaisuuden suhteen.
Kävi jotenkin kummasti niin, että meistä tuli ko. naisen kanssa kuitenkin parhaat kaverit, vaikka kävi miten kävi. Eikä tähän ystävyyteen liity taka-ajatuksia, sen voin sanoa käsi sydämellä.
Viimeiseen kohtaan sopinee vanha klisee: aika parantaa haavat... toivottavasti :)
Hmm... Minkä ikäinen olet? Jos saa kysyä... Ja exäsi? Se helpottaa jo paljon sillä ikä merkitsee aika paljon siinä miten eri tavalla asioita ajatellaan. Sinun kannattaa keskittyä muihin mukaviin asioihin ja yrittää vielä unohtaa exäsi jos hän ei enää halua olla kanssasi. Vai haluaako? Onko hänellä kenties toinen nainen kuvioissa?? Jaksamisia!
Hei! Olen itse 22v. ja tämä exäni 23v. Aloimme seurustelemaan n. 5 vuotta sitten, molemmat ekan kerran. Tilanne on kyllä aika ristiriitainen tällä hetkellä, vaikka hän onkin jo syksystä seurustellut toisen naisen kanssa. Suurin ongelma, myös hänen puolelta, on jatkuva yhteyden pito, joka soittelun ja tekstailun lisäksi on yhä enemmän törmäämistä esim. kaupungilla. Juuri tämä sattumalta törmääminen on johtanut nykyään siihen, että exäni syöksyy heti juttelemaan kanssani, vaikka olen jo monesti sanonut, että jatkuva näkeminen ja muu yhteydenpito ei ole minulle hyväksi. Eräskin päivä hän lähti kahvilasta kavereidensa luota perääni, kun oli nähnyt minun menevän ohi.
Syy tähän käytökseen voi olla siinä, että hän tosiaan haluaa olla kanssani vain hyvä kaveri tai sitten hänkään ei ehkä tunnetasolla ole täysin irrottautunut minusta, vaikka onkin jo uudessa suhteessa. Olen myös vähän aikaa sitten tehnyt hänelle selväksi, että minun puolelta rakkaus ei ole ikinä loppunut. Kiusalliseksi tilanteen tekee vielä se, että välillämme on edelleen seksuaalista vetovoimaa, kun jutellaan kasvokkain. Eräskin kaverini sanoi eilen (kun näki tällaisen tilanteen), että ei tuo ihan normaalia ole!?!
Kylläpä kuulostaa vaikealta... Oletko kysynyt exältäsi suoraan onko hän edelleen kiinnostunut sinusta? Voihan olla että hän ryntäilee jatkuvasti luoksesi senkin takia että haluaa varmistaa että sinulla on kaikki asiat kunnossa. Onko hän tyytyväinen nykyiseen suhteeseen? Tietääkö hänen naisystävä teidän läheisistä väleistä? Jos on pitkään seurustellut jonkun kanssa on kokonaan irrottautuminen varmasti vaikeaa eikä sitä välttämättä kerralla tarvitsekaan tehdä. Yritä päästä hänestä pikkuhiljaa eroon harventamalla tapaamisianne ja keksimällä itselle jotain muuta puuhaa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa onnistuu!
Joo tää tilanne ajaa mut hulluuden partaalle! Tiedän 99,9% varmasti, että exäni EI ole minusta enää kiinnostunut. Toi huolissaan olo on ehkä kuitenkin syy, minkä takia hän haluaa kysellä kuulumisia ja kadulla tulla juttelee. Uskon, että exäni uusi suhde on ainakin hänen puoleltaan vakaa, sillä tulevaisuuteen saattaa kuulua muutto toiselle paikkakunnalle. Kuitenkaan tämän uuden naisen motiiveista en ole täysin vakuuttunut, sillä hänellä tuntuu riittävän monia miehiä ympärillä..eli jos suhde kaatuisi, niin uskoisin sen johtuvan naisen aloitteesta!
En kuitenkaan ymmärrä, miten tämä nainen voi olla niin mustasukkainen minusta, vaikka itse hän joskus jopa yöpyy exiensä luona ja alussa on antanut sellaisen kuvan, että ei ole yhtään mustasukkainen!?! Ehkäpä hänelle on kuitenkin liian kova pala se, että exäni pitää minuun niin tiiviisti yhteyttä ja että hän ei itse ole ollut näin pitkässä suhteessa. Myös se, että ulkoisilta avuilta olen häneen verrattuna aivan eri tasoa, voi kismittää..heh;)
Joka tapauksessa tilanne on kuitenkin niin ahdistava, että jatkuvasta vatvomisesta ei tunnu oikein pääsevän irti, vaikka mitä tekis. Alkoholilla voi lieventää hetkellisesti pahaa oloa, mutta usein tulee vain pahempi olo. Kavereille puhuminen auttaa osittain, mutta vain hetkeksi jolloin joudun taas kohtaamaan yksin nämä ajatukset. Onneksi lähden kohta ulkomaille kesäksi ja toivon, että sen jälkeen olen päässyt tästä yli ja exäni on häipynyt toiselle paikkakunnalle. Jos näin ei ole, niin katkeroidun varmasti koko loppuiäksi =(
Miksi teillä meni exäsi kanssa poikki? Voisitko kuvitella rakastavasi jotain toista miestä? Vaikka et voisikaan niin usko tai älä se on mahdollista... Itse olen saanut niin usein nenilleni miesten suhteen etten enää ole varma pystynkö koskaan luottamaan yhteenkään mieheen. Sen olen huomanut että ihmiset ovat vain ihmisiä ja KUKA TAHANSA voi pettää ja jättää joten takuita ei mistään ole. Selaista elämä vain on, se on tosiasia joka on hyväksyttävä. Yritän kuitenkin pysytellä vielä pinnalla ja olen ehkä palaamassa yhteen entiseni kanssa vaikka kieltämättä mielenkiinto on minun puolelta jo hieman hiipumassa... En jaksa enää olla yksin. Toivon todella että joskus löydän vielä sen niin kutsutun "oikean" jonka kanssa jaan elämäni! En osaa sinulle edelleenkään muuta sanoa kuin että yritä päästä exästäsi irti. Poissa silmistä poissa sydämestä on aika toimiva sananparsi nimm. kokemusta on!