...vaikka sen piti piristää. Lisäksi tulee niin alakuloiseksi ettei mikään innosta. Olen käyttänyt 2 viikkoa tasan nyt, sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon. Hirvittää ajatella mitä sitten kun nostan (jos nostan) annoksen 1,5-2tablettia päivässä parin viikon kuluttua. Onkohan muita tämän jo läpi käyneitä, tai muuten vain kokemuksia lääkkeestä?
Aurorix 300mg väsyttää...
kaikenmaailmannimime
4878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pinna palaa herkästi ja olo sellainen ärtyisä koko ajan. Meneeköhän ohi joskus? Pitänee kai väkipakolla ainakin pari kuukautta popsia...
Samoja oireita oli minullakin. Annoksen pienentäminen oli ainoa mikä auttoi. Kun serotoniinimäärä kasvaa liian suureksi tulee RaMaVit-olo eli ramasee, masentaa ja vituttaa.
Joo, tein päätöksen pienentää annoksen minimiin eli en ota yhtään enää! Kallistakin noita on popsia. Onneksi on klonatsepaamit ja beetasalpaajat, kyllä niillä pärjää eikä tarvitse kärvistellä RaMaVitin kourissa. :)
Jälkijunassa tulee tämä viesti, mutta pakko kertoa.
Aloitin kyseisen lääkityksen n. vuonna 2000 aluksi 150x2 ja jonkun ajan päästä se nostettiin 300x2. Lääke määrättiin sosiaalisiin pelkotiloihin ja masennukseen. Söin sitä lähes 10v. päivittäin. Lopulta päätin luopua siitä vaikka psykiatri kehotti jatkamaan. Minusta lääke ei koskaan tuonut helpotusta pelkotiloihin, mutta masennukseen siitä oli ainakin aluksi selvästi apua. Viimeisinä vuosina sen teho alkoi hiipumaan ja mieliala alkoi sahaamaan edestakaisin - välillä itkua ja perään naurua. Haittapuolena oli myös pätkittäiset unet ja rajut painajaiset. Lopetettuani lääkityksen unet paranivat ja painajaiset vähenivät ja mielikin tasaantui. Tosin apea mieli, alakulo ja ajoittaiset ahdistukset palasivat, mutta eivät niin pahana kuin ne olivat v.2000. Elämäntilanteeni oli myös erilainen kuin v.2000, joten silläkin oli merkitystä. Useat lääkärit sanoivat ettei moklobemidin vuosia jatkuvasta käytöstä ole kunnolla kokemusta, joten olin kai jonkinlainen koekaniini. Kaikki on yksilöllistä, mutta mielestäni lääke ei auta sosiaalisiin pelkotiloihin - masennukseen kylläkin, muttei siihenkään vuosia jatkuvassa käytössä. Pelkotiloihin on parhaiten auttanut peratsiini, joka pehmittää aisteja sopivasti ja omakohtainen kognitiivinen psyykkaus - lähinnä tyyliin: paskankos sillä on väliä jos tärisen, änkytän jne. ja muut tuijottaa. Se on niiden muiden häpeä, jos ovat niin hölmöjä etteivät siedä erilaisuutta. Sitä paitsi kokouksissa monilla kivikasvoilla polvi vatkaa niin perkeleesti siellä pöydän alla.
Summa summarum - elämä on yksi helvetin Hollywood ja aidosti rentoja ihmisiä on todella vähän, rennolta näyttäviä sitäkin enemmän.