Olen 25v miesopiskelija. Minua on vaivannut jo pidemmän aikaa ihmissuhteisiini liittyvät asiat. Koen välillä itseni yksinäiseksi, kun oikeita ystäviä ei ole kuin kolme ja heitäkin näkee vaihtelevasti. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että onhan toikin parempi kuin ei mitään. Joskus minulla ei ole ollut yhtään ystävää. Ajoittain olen onnistunutkin tässä positiivisessa ajattelussa. Eniten olen kaivannut tyttöystävää ja tämä on minulle vähän arka paikka. Ei ole oikein ketään vanhempaa ihmistä kenen kanssa puhua näistä asioista.
Kävin taannoin YTHS:n psykologilla, mutta hänestä ei ollut mitään apua. Hän jaaritteli sellaista yleistä löpinää, joita psykologit varmaan sanovat kaikille. Kävin toisellakin YTHS:n psykologitädin juttusilla, mutta hän totesi heti toisen kerran alkuun, että ei minulla ole mitään ongelmaa, kun en ole masentunut, enkä tarvitse lääkkeitä. Häntä ei siis kiinnostanut yhtään. Yliopistolla on yliopistopappi, jonka kanssa voi käydä juttelemassa mieltäpainavista asioista. En ole uskovainen, mutta ajattelin että sinne voi mennä. Pappi ottikin minut hyvin vastaan, eikä häntä haitannut se, että en ole uskonnollinen. Ainakaan hän ei sitä näyttänyt. Tästäkään ei ollut mitään hyötyä. Jotenkin uskonnolliset ihmiset elävät täysin omanlaisessaan maailmassa ja haaveissa. Ei heillä ole käsitystä oikeasta elämästä. Sekin oli sellaisa ympäripyöreää jutustelua. Minulla on yksi hyvä tyttökaveri, jonka kanssa voin jutella melkein kaikesta mahdollisesta. Tällä viikolla juttelimme juuri tyttöystävä asiasta, mutta en viitsi häntä aina vaivata murheillani. Tämä oli tosin eka kerta kun otin asian esille. Kaipaisin hyviä neuvoja ja apua ihmissuhteissani. En kyllä osaa sanoa loppujen lopuksi, että millaista. En odota, että joku muu ratkaisee ongelmani puolestani esim. löytää minulle tyttöystävän.
Minulla on välillä vaikeuksia uskoa siihen, että vielä jokin päivä minulle löytyisi kiva tyttö, jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni. Tuttavapiirini on suppea ja kaikki mukavat tytöt, jotka tiedän ovat varattuja. En oikein tiedä mistä etsisin näitä mukavia tyttöjä ja miten lähestyä potentiaalista tyttöä. Olisiko hyviä vinkkejä ja neuvoja? Netin treffipalstat on jotenkin jo nähty. Siellä on vain pinnallisia tyttöjä, jotka hakevat vain mallipojuja ja jotain sellaista mitä ei ole edes olemassa. Voi niitäkin taas joskus kokeilla, mutta nyt ei oikein innosta. MInut on monta kertaa kehuttu profiilini ja viestien perusteella maasta taivaaseen, mutta yhteydenpito loppuu kuin seinään kuvan vaihdon jälkeen. Tosielämässäkin on joiltain tytöiltä tullut tylyä kohtelua, kun on kaverimielessä yrittänyt ensin lähestyä. On niitä mukaviakin tyttöjä ollut. Yhden tytön kanssa tapailimme jonkin aikaa, mutta olimme liian erilaisia. Tytöiltä olen saanut palautetta, että olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että homma kiikastaa ulkonäöstäni. En ole mikään kansikuvapoju ja ulkonäköni on vähän poikkeava. Yksi tyttö on kyllä sanonut minua ihan hyvännäköiseksi. En sitten tiedä tarkoittiko hän sitä oikeasti.
Miten minun kannattaisi lähestyä tyttöjä ja miten saan heidät ihastumaan minuun? Kun ottaa huomioon, että ulkonäölläni en heitä hurmaa. Miten voisin parantaa mahdollisuuksiani tyttöjen suhteen? Jotenkin en luota itseeni. Olen esim. näiden tyttökavereideni kanssa erilainen kuin vieraiden tyttöjen kanssa. Pukeudun siististi ja urheilen paljon. Olen siis hyvässä kunnossa, enkä polta. En ole lihaskimppu. Tyttöystävää kaipaan enemmän kuin uusia ystäviä. Jotenkin tuntuu vain, että olen vähän hukassa. Jossain toisessa keskustelussa sanottiin, että tyttöyystävä löytyy, kun on sinut itsensä kanssa. Ehkä minä en täysin ole sinut ulkonäköni kanssa, mutta miten voin päästä siihen, että olen? Tuntuu vain, että nykyään ulkonäkö on ainoa mikä ratkaisee. Samaisessa viestissä mainittiin, että pitäisi olla itsevarma. Miten sitä saisi kehitettyä?
Kävin taannoin YTHS:n psykologilla, mutta hänestä ei ollut mitään apua. Hän jaaritteli sellaista yleistä löpinää, joita psykologit varmaan sanovat kaikille. Kävin toisellakin YTHS:n psykologitädin juttusilla, mutta hän totesi heti toisen kerran alkuun, että ei minulla ole mitään ongelmaa, kun en ole masentunut, enkä tarvitse lääkkeitä. Häntä ei siis kiinnostanut yhtään. Yliopistolla on yliopistopappi, jonka kanssa voi käydä juttelemassa mieltäpainavista asioista. En ole uskovainen, mutta ajattelin että sinne voi mennä. Pappi ottikin minut hyvin vastaan, eikä häntä haitannut se, että en ole uskonnollinen. Ainakaan hän ei sitä näyttänyt. Tästäkään ei ollut mitään hyötyä. Jotenkin uskonnolliset ihmiset elävät täysin omanlaisessaan maailmassa ja haaveissa. Ei heillä ole käsitystä oikeasta elämästä. Sekin oli sellaisa ympäripyöreää jutustelua. Minulla on yksi hyvä tyttökaveri, jonka kanssa voin jutella melkein kaikesta mahdollisesta. Tällä viikolla juttelimme juuri tyttöystävä asiasta, mutta en viitsi häntä aina vaivata murheillani. Tämä oli tosin eka kerta kun otin asian esille. Kaipaisin hyviä neuvoja ja apua ihmissuhteissani. En kyllä osaa sanoa loppujen lopuksi, että millaista. En odota, että joku muu ratkaisee ongelmani puolestani esim. löytää minulle tyttöystävän.
Minulla on välillä vaikeuksia uskoa siihen, että vielä jokin päivä minulle löytyisi kiva tyttö, jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni. Tuttavapiirini on suppea ja kaikki mukavat tytöt, jotka tiedän ovat varattuja. En oikein tiedä mistä etsisin näitä mukavia tyttöjä ja miten lähestyä potentiaalista tyttöä. Olisiko hyviä vinkkejä ja neuvoja? Netin treffipalstat on jotenkin jo nähty. Siellä on vain pinnallisia tyttöjä, jotka hakevat vain mallipojuja ja jotain sellaista mitä ei ole edes olemassa. Voi niitäkin taas joskus kokeilla, mutta nyt ei oikein innosta. MInut on monta kertaa kehuttu profiilini ja viestien perusteella maasta taivaaseen, mutta yhteydenpito loppuu kuin seinään kuvan vaihdon jälkeen. Tosielämässäkin on joiltain tytöiltä tullut tylyä kohtelua, kun on kaverimielessä yrittänyt ensin lähestyä. On niitä mukaviakin tyttöjä ollut. Yhden tytön kanssa tapailimme jonkin aikaa, mutta olimme liian erilaisia. Tytöiltä olen saanut palautetta, että olen mukava, fiksu ja hyväkäytöksinen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että homma kiikastaa ulkonäöstäni. En ole mikään kansikuvapoju ja ulkonäköni on vähän poikkeava. Yksi tyttö on kyllä sanonut minua ihan hyvännäköiseksi. En sitten tiedä tarkoittiko hän sitä oikeasti.
Miten minun kannattaisi lähestyä tyttöjä ja miten saan heidät ihastumaan minuun? Kun ottaa huomioon, että ulkonäölläni en heitä hurmaa. Miten voisin parantaa mahdollisuuksiani tyttöjen suhteen? Jotenkin en luota itseeni. Olen esim. näiden tyttökavereideni kanssa erilainen kuin vieraiden tyttöjen kanssa. Pukeudun siististi ja urheilen paljon. Olen siis hyvässä kunnossa, enkä polta. En ole lihaskimppu. Tyttöystävää kaipaan enemmän kuin uusia ystäviä. Jotenkin tuntuu vain, että olen vähän hukassa. Jossain toisessa keskustelussa sanottiin, että tyttöyystävä löytyy, kun on sinut itsensä kanssa. Ehkä minä en täysin ole sinut ulkonäköni kanssa, mutta miten voin päästä siihen, että olen? Tuntuu vain, että nykyään ulkonäkö on ainoa mikä ratkaisee. Samaisessa viestissä mainittiin, että pitäisi olla itsevarma. Miten sitä saisi kehitettyä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus tyhjästä on paha nyhjästä.
Itsevarmuutta et saa kehitettyä muuten kuin pitämällä itsestäsi ja uskomalla itseesi. Mutta tämähän sinulle on vaikeaa. Et näe itsessäsi tarpeeksi positiivista. Itsevarmuutta voi kasvattaa tekemällä niitä juttuja missä on hyvä, saaden niistä myös huomiota. Sinulla se saattaa olla vaikka joku opiskelussasi.
Itsevarmuus on myös sitä, että tunnistat myös puutteesi, muttet anna niiden ottaa ylivaltaa. Olet itsellesi rehellinen ja osaat myös nauraa puutteillesi. Itseironia on parasta mitä vähemmällä ulkonäöllä varusteltu voi omata.
Laita rohkeasti ilmoitus nettideittiin, mutta muista tasosi, eli älä yritä tavoitella missiä, jos olet itse sikopaimen. Nämäkin suhteet ovat toki mahdollisia, mutta kannattaa aloittaa helpommasta päästä ja kasvattaa itsetuntoa näin.