Room.4:1-3."Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin

Niinhän se vain on, että laki on rankaisija. Juutalainen oli jumalineen tottuneet käymään sotia, ewikä suin sodat kerrot mistään Jumaqlallisesta rakkaudesta, korkeintaan heimo-rakkaudesta. Kun, jos, ja taas puhutaan ja pidedään yllä ja saarnataan Kristuksen rakkaudesta, kuten Paavali sitä nimenomaan esiin kirjeissään niin joka on juutalaisille vain pahennus, niin se kertoo täysin erilaisesta uskosta elämään sovitetusta käytännöstä - elämän asenteesta.

Room.4:4-6"Mutta töitätekevälle ei luoeta palkkaa armosta, vaan ansiosta", 5-mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi", niikuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, joille Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja". Onhan se nyt jo varmaa, tai ainakin luulisi olevan, että kun ihminen "syö nälkäänsä, niin tottakai nälkä lähtee. Samoin on kun hänellä on syvä rakkaus lähimmäisiään kohtaan, tai vaikkapa koko elämää kohtaan, niin hän automaattisesti tekee sitä mikä tyydyttää hänen rakkauden nälkäänsä.

Mutta sellainen ihminen joka on asettanut itselleen jonkun tarkoituksella saavuttaakseen, niin hän joutuu ponnistelemalla tekemään sen eteen töitä, ja mitä suuremman tavoitteen hän on asettanut, niin sitä enemmän hän joutuu ponnistelemaan. Ja nyt raamattu opettaa, että "joka ei töitä tee, vaan uskoo pelastaa, eli vanhurskauttaa jumalattoman, ja hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.

Niinhän se on kun ihminen uskoo vain hyvään ja rakastettavaan ja luottaa, että kerran hyvyys perii maan, ja väkivalta, sodat ja pahuus loppuu maapallon elämästä, niin Jumala vanhurskaus elävöittää tallaisen ihmisen mielen. Ei hänen tarvitse kipuilla ja tehdä töitä sen eteen, että olisi hyvä, koska hän näkee elämän taivan toiselta kantilta, hän siveellinen hän pitää etiikkaa ja moraalia kaiken lähtökohtana elämässään, ei siiinä tarvitse pyristellä, että niitä pakosta joutuisi pitämään jonkun palkkion toivossa.

h.nordlund aloitus huomauttaa, mitä meidän pitää siis sanoa:

Room.4:1-3."Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin
saavuttaneen lihan mukaan? 2."Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei jumalan edessä".
"Sillä mitä raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeks

karlpaul muistuttaa
suorituspaineista vapauttavasta sanankohdasta, jonka jo vanhat hurskaat
ymmärsivät:
Room.4:4-6"Mutta töitätekevälle ei luoeta palkkaa armosta, vaan ansiosta", 5-mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi", niikuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, joille Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja"

Eremith katsoo, ei uskovaisesta vaan humanistisesta näkökulmasta:
"Niinhän se vain on, että laki on rankaisija. Juutalainen oli jumalineen tottuneet käymään sotia"

H.nordlund ja Karlpaul tuovat palstalle raikasta opetusta. Eremithkin korostus, että laki on
rankaisija, on tietysti oikein sekin, mutta on muistettava, että eivät jumalat, vaan Jumala
käytti Israelia pakanain rankaisijana vanhaan aikaan.

Room. 13:4
Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää!
Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.

Gal. 2:21
Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa;
jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla,
silloin Kristus on kuollut turhaan.

antti