mun pitäisi potea pahaa omaa tuntoa siitä, että ukkomies haluaa mua tapailla? Ukkomies pettää, en mä, sinkku kun olen. Tietoisesti en ukkomiehen seuraa hakenut, alkuun harasin vastaankin yhteydenottojaan, mutta sinnikäs oli. En mä sitä miestä seksillä "napannut", vaan pitkillä juttutuokioilla. Miksi mun pitäisi "kunnioittaa toisen liittoa", kun ei asianomainenkaan sitä tee? Jaa niin mitä liittoa..? Ikuinen kihlapari on ukkomies akkansa kanssa, reilusti yli 15 v avoliitossa. Ei ole halunnut sitoutua, joten miten mä voisin kunnioittaa hänen sitoumustaan? Miksi mun pitäisi harmitella sitä, että se on jotenkin avokilta pois, kun ukkomies tuo mulle kukkia tai maksaa raflalaskun? Itsehän se ukkomies palkkansa tienaa eikä nosta rahoja avokkinsa tililtä. Miksi mun pitäis perääntyä ja "antaa tilaisuus selvittää asiat", kun ei kerran ukkomies halua niitä selvittää akkansa kanssa?
En kuvittele olevani miehelle mitään elämää suurempaa, ystäviä ja nyttemmin rakastavaisia ollaan. Miehen avokki on mulle täysin vieras ihminen, en häntä tunne enkä haluakaan tuntea. Miksi minulla olisi vastuu vieraan ihmisen onnellisuudesta?
En kuvittele olevani miehelle mitään elämää suurempaa, ystäviä ja nyttemmin rakastavaisia ollaan. Miehen avokki on mulle täysin vieras ihminen, en häntä tunne enkä haluakaan tuntea. Miksi minulla olisi vastuu vieraan ihmisen onnellisuudesta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Viisas mies nimeltä Jeesus opetti kerran: "Älkää tehkö muille sitä mitä ette halua muidenkaan tekevän teille". Ei se kuule sen kummempaa ole. Se pätee niin pettämiseen, kakkosena oloon, valehteluun, varastamiseen, tappamiseen, selän takana panetteluun, jne. Ihan selkeä juttu siis.
Se samainen viisas mies myös sanoi pelastaessaan erään tietyn Magdalan Marian "se joka ei ole koskaan syntiä tehnyt, heittäkööt ensimmäisen kiven."
ap:n viittaus on Buddhan oppia.
Jeesuksen opetuksena: "kaikki, mita te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille"
Markiisi de Saden 'oppina': Tee toiset yhtä onnellisiksi Kuin itse haluat olla
ja markiisin nimestä johdettu sadismi, valistusfilosofi oli melko irstas elämäntavoiltaan.
Itse asiassa raamatussa ei lue, että nainen olisi ollut juuri Magdalan Maria. Naisen nimeä ei mainita. Mutta muistatko mitä Jeesus sanoi tuolle naiselle sen jälkeen, kun oli pelastanut hänen henkensä? Hän sanoi "Älä enää syntiä tee". Tämän voit lukea itse raamatusta, Johanneksen evankeliumista. Jostain syystä ihmiset aina muistavat tuosta kertomuksesta tuon sinänsä tärkeänkin lauseen "Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven" mutta aina unohdetaan se kertomuksen jatko eli se että Jeesus varoitti naista uudelleen syyllistymästä samaan. Se jostain syystä aina unohdetaan, kumma kyllä.
kuitenkin oli se nainen joka pelastettiin. Myös toinen hyvä kohta raamatusta aina unohdetaan; "älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi." Mitä jos jätettäisiin se tuomitseminen sille Jumalalle? Kyllä ymmärrän että pahalta tuntuu, jos ukko juoksee vieraissa, mutta ei se ole kokonaan ja täysin sen naisen syy, johon miehellä on suhde. Miksi siis syyllistää yksi ainoa ihminen koko tilanteesta?
Kuitenkin olen sitä mieltä, että kummanhan motiivit lienevät "puhtaammat", jos on esimerkkinä tapaus, että on aviopari jossa mies pettää. Tämän pariskunnan vaimo pysyy liitossa rahan ja tavaroiden takia, (niinkuin tuolla yhdessä toisessa ketjussa joku nainen ilkkui, että ne taloudelliset syyt pitävät pariskunnat yhdessä ja kakkonen jää lehdelle soittelemaan.) ja se ns. kakkonen on aidosti rakastunut mieheen ja on suhteessa häneen siksi. Kumman sydän lienee se puhtaampi? Muistaakseni raamatussa myös sanotaan, että mammonan eli omaisuuden palvonta on sama kuin palvoisi saatanaa.
Mitä tuomitsemista se on jos joku täällä kertoo mitä raamattu sanoo? Jumala varoittaa sanassaan ja tuomitsee itse. Ihminen voi myös varoittaa Jumalan sanalla miten tämä asia on, ettei pahempaa tapahtuisi.
Älä himoitse (varasta, vie, ota omin luvin) mitään lähimmäiseltä, siitäkin kerrotaan raamatussa.
Turhaan täällä puolustelee itseään ne jotka ovat itse sinkkuja ja toinen on naimisissa johon heillä on suhde. Sinkku syyllistyy samaan huorin tekemiseen kuin aviossa olevakin, se on valhe jos muuta väittää.
Ei ole kenenkään vastuulla toisen ihmisen onnellisuus, mutta siihen pystyy omalta osalta vaikuttamaan, jos haluaa. Ukkomies on varmasti onnellinen tuossa tilanteessa, kaksi naista, jotka haluavat miellyttää häntä kaikin keinoin. Mutta oletko itse onnellinen tilanteessa? Etkö yhtään ajattele, jos mies jää kiinni, miten sinun käy? Miten käy heidän välisen liittonsa? Pystytkö silloin ottamaan edes pikkuisen vastuuta tekemisistäsi? Vai sysäätkö kaiken miehen niskaan? Tuotakin asiaa kannattaa miettiä, ihan siltä varalta, että käry käy aivan varmasti jossain vaiheessa.
Sinä et tiedä mitään heidän liittonsa todellisesta tilanteesta, joten sinuna en yhtään akoittelisi avovaimoa. Hän on varmasti hyvä puoliso, jos noinkin kauan ovat yhtä pitäneet.
Onko mies ihan oikeasti rakastunut sinuun?
Kyllä minä sysäisin aloittajana edelleen kaiken miehen niskaan. Sehän se pettää, ei tämä sinkku nainen. Itse olen ollut samasessa tilanteessa, enkä sinkkuna kokenut mitään syyllisyyttä vaimon kannalta. Syy, että lopetin suhteen oli sekin täysin itsekäs. En halunnut olla kakkonen, haluan olla ykkönen tai ei mitään :). Syyllisyyttä tai vastuuta en tunne siitä, että mies petti vaimoaan minun kanssa. Minä olen vapaa olemaan kenen kanssa vain, jokainen kantaa vastuun OMISTA tekemisistään ja omista lupauksistaan muille. Ja niin, mies kertoi vaimolleen suhteestamme kun se oli jo ohi. En tiedä mikä oli ajatuksena, toivoiko vaimon heittävän hänet pihalle? Ei ainakaan heittänyt, sielläpä jatkavat tätä heidän "onnellista" avioliittoaan. ja mistä tiedän miehen tunnustaneen, vaimo soitti ja pyysi lopettamaan suhteen. En voinut kuin kertoa totuuden, että suhde oli jo loppunut. Vaimoa käy toisinaan sääliksi, mies on nimittäin yrittänyt jälkeenkin päin jatkaa suhdetta minuun. Minä en vain halua murusia.
Syyllinen pettämiseen on pettäjä itse, ja se parisuhde missä voi toista pettää. Onnelliseen liittoon, missä toista oikeasti rakastetaan ja kunnioitetaan ei kolmansia sovi. Vastuun pettämisestä saa kantaa pettäjä, ihan yksin.
Mutta aloittajalle neuvona sanoisin, lopeta suhde ennen kuin kiinnyt liikaa. Jossain välissä mahdollisesti haluatkin enemmän, onko mies silloin valmis eroamaan vaimostaan? Älä jää sitä odottamaan. Irtaannu suhteesta ja jatka sitä mieheen sitten, jos hän eroaa puolisostaan. Ihan vain itsesi vuoksi mieti, onko hyväksi olla kakkonen. Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa, ettei se ole sen arvoista.
Miten niin enkö ajattele, miten mulle käy, jos mies jää kiinni..? Mun elämä jatkuu - onhan mulla ollut elämä ennen tätä miestäkin, joten miksei sitten olis hänen poistuttuaankin? En mä ole alun alkaenkaan ajatellut, että tämä kestää ikuisesti. Kestää, sen minkä kestää. Se, miten miehen liitossa käy... No, se ei ole mun asiani alkuunkaan. Jos mies tekee itseään urakalla tykö eikä halua puhua avokistaan muuta kuin että sellainen on kuvioissa, miksi mä sitä miettisin? Mies tässä unhottaa sitoumuksensa, munko asia on siitä huolta kantaa? No, mitä tuohon tulee, että avokkia sanon akaksi, niin sen teen ihan siitä syystä, että mies käyttää hänestä nimitystä akka.
En ole mikään ruusunpunaiset lasit silmillä kulkeva hupakko, vaan otan sen, mitä on saatavilla: erittäin hyvää seuraa, pitkiä keskusteluita maailman menosta, ja no... Seksikin on parasta ikinä, muttei pääasia. En kuluta päiviäni haaveillen joutavia = että mies varmaan kohta jättää akkansa ja kiitää luokseni.
Kakkoset ei tunne minkäänlaisia syyllisyiden tunteita mihinkään, koska heillä ei ole omaatuntoa. Ja millonkahan älyätte sen että KUN MIES PETTÄÄ, NIIN SYY HYVIN HARVOIN LÖYTYY TÄSTÄ VARSINAISESTA PARISUHTEESTA ( siis pettäjän ja avo/aviopuolison) VAAN SYYT VOIVAT OLLA JOTAIN IHAN MUUTA JA PALJON SYVEMMÄLLÄ. Liitto voi olla onnellinen ja silti puoliso voi pettää juuri näistä muista asioista johtuen!
kaiken tietävän, niin kerropas nyt joitain esimerkkejä näistä "muista, paljon syvemmällä olevista syistä" ??
Kyllä minä ainakin voin myöntää sen, etten ex-liitossani huomioinnut miestä ja hänen tarpeitaan tarpeeksi. No ei mieskään yrittänyt vastaavasti minun hänen omista tarpeistaan poikkeavia toiveita selvittää tai toteuttaa. Joten enpä menisi mitään "syvempää" haeskelemaan... Varmaan niitäkin on, mutta uskallan silti väittää, että monet harjoittavat itsepetosta näin väittäessään.
Minulla on myös suhde ukkomieheen. Saan hyvää seuraa ja mahtavaa seksiä. Mutta minussa on vielä jonkunlainen inhimillinen puolikin olemassa. Kyllä mietin usein, miten vaimo mahtaisi asiaan suhtautua ja mikä on oma vastuuni asiassa. Enhän voi kaikkea miehen niskaan ja vastuulle kaataa, koska välitän hänestä hyvin paljon ja olen samalla tavalla asiassa mukana kuin hänkin.
Ruusunpunaisia laseja ei minullakaan ole, tiedän tasan tarkkaan missä mennään. Vaikeita asioita, vaikeaa on myös suhde lopettaa, kun kumpikaan ei oikeasti sitä halua lopettaa.
Vastuu on ensisijaisesti pettäjän, luonnollisesti. Mutta pakenetko nurkan taakse, jos vaimo asiaa sinulta tiedustelee? Eikö tunnu missään?
En mä erityisesti mieti, miten vaimoke mahtaisi asiaan suhtautua, koska kyllä se on musta päivänselvää, ettei hän tiedosta ilahtuisi. Jos kerran mietit, mikä on oma vastuusi asiasta... Niin mikä se on? Miten se ilmenee? Jos kerran podet tunnontuskia noin kovasti, miksi jatkat suhdetta?
On mullakin oma vastuuni asiassa sikäli, että pidän visusti huolen, ettei musta johtuen tieto salasuhteesta leviä minnekään. Olen sen miehelle luvannut, etten hänen näkyvään elämäänsä tunge millään tavalla, joten siinä on mun osuuteni. Se, miten hän salaisuutensa hoitaa, ei kuulu mulle.
Jos vaimoke asiaa tiedustelisi vankoin perustein, en tietenkään valehtelemaan alkaisi. Todennäköisyys siihen, että asiaa multa tultaisiin kysymään, on kuitenkin niin häviävän pieni, etten sitä koko aikaa haudo. Mies tapailee minua vapaasta tahdostaan, joten miksi mä olisin velvollinen selittämään vaimokkeelle, miksi näin on?
sen silloinkin, kun se vuorostaan tapahtuu sinulle. Valitettavasti ykkökseksi muututtuaan kakkonen ei enää usein hyväksykään kakkosia? Eikö olisi luonnollista, että ihminen, joka on itsekin ollut kakkonen, ymmärtäisi tilanteen ja väistyisi suosiolla uuden suuren rakkauden edestä?
No turha täällä kenenkää on toisia tuomita, tuollainen pettäjä kun etsii varmasti jonkun joka on valmis hänen kanssaan suhteeseen vaikka hänelle yksi antaisikin pakit. Petettynä sen huomasin, eli syyllinen on vain ja ainoastaan pettäjä.Ehkä okainen jota petetään pitäisi antaa tällaiselle ne pakit ei sitten tulisi enää petetyksi itse toimin näin, enkä kadu mutten myöskään moralisoi muita.
Kyllähän kakkosen kurmoottamisesta tulee yleensä hyvä fiilis, ihan sama heittääkö vai pitääkö petturin.
Miksi petetyn pitäisi miettiä yhtään kakkosen fiilareita?
Kerranhan täällä vain eletään, eiks niin?
Hyvin sanottu. Tämän olen minäkin usein huomannut. Kun kakkosesta mahdollisesti tulee joskus ykkönen ja hän itse vuorostaan joutuu petetyksi, niin ihan samalla tavalla hekin nimittelevät ja haukkuvat sitä nainen numero kolmosta. Eli syyllistyvät täsmälleen samaan asiaan, josta miestensä ex-vaimoja aiemmin arvostelivat. Se onkin yllättävän kova pala, kun joutuu maistamaan omaa lääkettään. Huvittavaa mutta niin totta.
Onko lähipiirissäsi paljonkin näitä tapauksia?
Vai mistä moisen tiedät...suomi24 uskottomuus-palstaltako?
Vaikka paljon ihmisiä tunnen ja joitain, jotka ovat menneet salasuhteensa kanssa kimppaan, niin tätä ilmiötä ei vielä ole tullut esiin.
No viimeisin tapaus joka tulee mieleen on naispuolinen työkaverini. Reilut kymmenen vuotta sitten hän lähti ukkomiehen kelkkaan, jonka kanssa hänellä oli pari vuotta salasuhde. Kun hänen suhdettaan ukkomieheen ihmeteltiin, hän aina korosti ettei toista ihmistä voi omistaa ja että hänhän on vapaa nainen eikä hän siis ketään petä, vain mies pettää ja on tilanteesta vastuussa vaimolleen. Mikä siis tavallaan oli ihan tottakin.
Nyt kuitenkin tämä hänen ukkomiehensä, josta tuli siis myöhemmin hänen miehensä, on lähtenyt kävelemään nuoren venäläisnaisen kanssa ja on koomista kuunnella, miten kyseinen nainen nyt haukkuu tätä venäläistyttöä vähemmän mairittelevilla nimityksillä. Tuntuu oma menneisyys tyystin unohtuneen. Me muut kyllä muistamme ja nauramme selän takana hänen tekopyhyydelleen.
koska minä olen nähnyt näitä ja paljon. Kummasti se vaan oma historia unohtuu, kun itse on se ykkönen. Ennen niin vapaamielinen kakkonen muuttuu aika nopesti mustasukkaiseksi hulluksi ykköseksi.
Samaa minäkin nähnyt ja kuullut. Ihminen on siitä kummalinen otus, ettei oikein kestä sitä että joutuu maistamaan omaa myrkkyään. Sama pätee myös pettäjiin. Pettäjillä on aina hyvät syyt ja selitykset petolliselle käytökselleen, mutta huh huh, jos pettäjä jotuukin itse petetyksi...
yhtä yleistä kuin se, että kun parisuhde vakiintuu ja toisesta aletaan puhua muodossa "minun", niin sitä myöden katsotaan oikeutetuksi haukkua, arvostella ja kyykyttää sitä "minun" miestä. Jatkanko listaa... "Minun" miestä voi pitää elättäjänä ja "minun" miehestä voi kiristää seksillä... Kaikki on oikeutettua, koska mies on sitoutunut olemaan "minun". Auta armias, kun mies alkaa osoittaa merkkejä siitä, että hänellä on oma tahto eikä hän suostu naisensa pompoteltavaksi... Huvittavaa, että mies alkaakin olla täysin vikaperä narsisti! Jos taas naapurin akka pitää miestään tossun alla = saa täysin samaa kohtelua kuin "oma" mies, niin kylläpä sympatiapisteitä tälle reppanalle heltiää ja naapurin akka on kaamea pirttihirmu!
Sellasta on elämä...
mieheni jäi kiinni suhteestaan ja kun minä kostin, oli kotona aivan helvetti irrallaan! Hänen naimisensa ei kuulema merkitse mitään, mutta minun merkitsee! No, kieltämättä nappasin kostoni välineeksi varsin herkullisen tapauksen.
hyvä teksti. jokainen aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. jokainen päättää ihan ite mitä haluaa ja haluaako tehdä jonkun asian vai ei. voi voi. se on sitä elämää :)
Mä voisin ryhtyy suhteeseen ukkomiehen kanssa mutta jos rupeisin seurustelemaan en katselis pettämistä enkä itsekkään pettäis.
Eli toisin sanoen minä saan varastaa, mutta minulta ei saa varastaa. Erikoinen elämänfilosofia.
että voit toki ajatella noin, koska et ole tuo vaimo. Eihän se sinua liikuta, jos mies pettää vaimoaan, miksi miettisit vaimon tunteita?
Mutta uskon, että ajattelisit asiasta erilailla,jos olisit itse joskus se petetty vaimo. Ei tämä herkkua ole. Uskoisin itse näin, että en haluaisi olla koskaan se toinen nainen. En haluaisi kenellekkään tälläistä tuskaa. Tiedän mies se on ketä pettää, mutta kuitenkin minulla on vastuu kenen kanssa olen. Minä en haluaisi olla se nainen, jonka kanssa perheellinen mies pettää. Uskoisin, että omatunto soimaisi. Niin paljon on siinä pelissä viattomia ihmisiä, kuten lapset. He eivät ansaitse sellaista.
Tiedän, sinä et petä, koska olet sinkku, mies pettää vaimoaan, se on tosiasia. Mutta sinä olet se Nainen,jonka kanssa mies pettää vaimoaan. Sillä tavalla sotkeudut siihen. Sinä voit päättää omsita tekemisistäsi. Ja tässä tapauksessasi, vaikka kuinka uskottelet itsellesi, että et tee mitään väärää, sotkeudut kuitenkin toisen perhe-elämään.
Pakko sanoa kokemuksesta tiedän ettei pettymyksen tunnetta voisanoin kuvata kun selviää miten on petetty ja puhuttu paskaa päin naamaa.
Silti sillä hetkellä vihan tunne, ei kohdistunut hänen (mieheni) rakastajatarta kohtaan. Nainenhan oli kuin hiiri nurkassa, mieheni oli koko sopan keittänyt. Jälkeenpäin paljon myöhemmin pystyin miettimään syitä jotka aiheutti meidän
avioliittoon tämän kriisin. En ollut ihan syytön vaikka en pettämään ollutkaan syyllistynyt.
Vihakin on tunne ja kakkosnainen oli minulle lähes yhentekevä täysin vieras ihminen.
Enemmänkin minä tunsin sääliä häntä kohtaan kun kasvotusten tavattiin. Mieheni oli sotkenut monen ihmisen elämän, myös omansa vain hetkellisen nautintonsa vuoksi.
Ymmärrän siis hyvin ettei kakkonen mieti miltä tuntuu vaimosta.
Hain eron miehestäni ja kasvatin 3 lasta ilman miehen, lasten isän läsnäoloa ja ei myöskään miehen suhde kakkoseen ollut kovin pitkäaikainen.
Uskon että jos mieheni olisi osannut laskea etukäteen elävänsä yksin syrjähypyn jälkeen hän olisi harkinnut ainakin kaksikertaa.