Oletteko ajatellet koskaan minkä vastuun ihmnen, mies tai nainen, ottaa toisesta ihmisestä "iskiessään" tämän? Itse olen alkanut näin keski-ikäisenä miehenä, ja kohtuullisen monta suhdetta läpikäytyäni pohtia tätä asiaa.
Silloin on yhtenä osana muokkaamassa toisen ihmsen ainutlaatuista elämänhistoriaa...tekemässä siitä rikkaampaa, tai mahdollisesti myös huonompaa kuin jonkun toisen kanssa tai ihan itsekseen. Ei ole kiva ajatella asiaa niin, että olisin aiheuttamassa kärsimystä toiselle omalla itsekkyydelläni.
Silloin on yhtenä osana muokkaamassa toisen ihmsen ainutlaatuista elämänhistoriaa...tekemässä siitä rikkaampaa, tai mahdollisesti myös huonompaa kuin jonkun toisen kanssa tai ihan itsekseen. Ei ole kiva ajatella asiaa niin, että olisin aiheuttamassa kärsimystä toiselle omalla itsekkyydelläni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en uskallakaan yrittää lähestyä ketään. Saattaisin vaikka pilata tämän elämän. Ja siinä sivussa omani.
Oho mäkään en uskalla. Emmä kyllä uskaltaisi muutenkaan.
Jestas sentään, ootko oikeasti mies ? Pohdi vaan lisää, kasvat ja kehityt mutta Jeesuksen titteliä et saa, ehkä taivaan portit vähän raottuvat.
Sitä tulee mieleen, kuinka ihmiselämä on kyllä aika paljon kärsimistä monella. Olen päässyt niin monen naisen/yh-äidin elämään kurkistamaan, että perspektiiviä alkaa olla. Tosi paljon on ihmisillä yksinäisyyttä kaiken keskellä.
Ihastun ja innostun helposti uuteen naiseen. Saan useimmat kenet haluan sillä itselleni, että annan persoonastani naisille..ja ihan käytännön apuakin. Sitten alan jonkin ajan kuluttua usein tuntea kyllästymistä "vallitseviin oloihin", ja liukenen pois kuvioista. Pieni lepo/pohdiskelupaussi, ja uusi suhde taas alulle.
No sun kannattaa totisesti pohtia oikein 'Pohjanmaan kautta'. Lienet keskenkasvuinen nulikka, joka käyttää naisihmisten tarpeita hyväkseen, tai jos et ole iältäsi, niin ajattelun taso ei ole aikuisen ja silloin ei "persoonastakaan" irtoa kuin just ja juts 'se'. Portit taitavat pysyä kiinni.