Kuusi vuotta oltiin yhdessä, myötä- ja vastoinkäymisissä. Suhde kuitenkin päättyi pari vuotta sitten... Silti tuntuu että päivä päivältä rakastun exääni vain enemmän ja enemmän ja kaipaan häntä 24/7. En pysty unohtamaan häntä ja kaikkea (?) on jo kokeiltu. Aikaisemmin en pitänyt yhteyttä häneen, enkä vastannut puheluihin, sitten nähtiin vain käytännön asioiden takia. Muiden ihmisten tapailu on yhtä paskaa, en pysty ihastumaan kehenkään! Muut on vaan korvikkeita hetkeksi aikaa. Pisin tapailusuhde kesti neljä kk, toinen kaksi kaksi kk ja molempien aikana huomasin olevani ahdistunut siitä, että tää kyseinen ihminen ei ole exäni.
Nykyään olemme exän kanssa jo pitkään ollut kavereita, näemme satunnaisesti kerran parissa viikossa... Hengataan kavereina ja usein myös harrastetaan seksiä... Ollaan siis läheisimpiä kuin entiset parit yleensä. Hän on myös sanonut rakastavansa minua vielä, mutta ei usko että yhteenpaluu kannattaisi, koska hän pelkää asioiden menevän taas yhtä huonosti, kuin meillä meni ennen eroa.
Miten saisin hänet uskomaan, että asiat menisivät vain parempaan suuntaan? Tämänkin asian olen huomannut jo pelkästään kaverisuhteessamme.
Tosiaan alan olla jo niin masentunut tähän tilanteeseen, että jos ajan kanssa pitäisi helpottaa, niin kuinka kauan tässä sitten oikein kestää... Haluan elämäniloni takaisin ja näyttää exälleni että tekisin hänestä taas onnellisen. Apua kaipaan kovasti...... :(
Nykyään olemme exän kanssa jo pitkään ollut kavereita, näemme satunnaisesti kerran parissa viikossa... Hengataan kavereina ja usein myös harrastetaan seksiä... Ollaan siis läheisimpiä kuin entiset parit yleensä. Hän on myös sanonut rakastavansa minua vielä, mutta ei usko että yhteenpaluu kannattaisi, koska hän pelkää asioiden menevän taas yhtä huonosti, kuin meillä meni ennen eroa.
Miten saisin hänet uskomaan, että asiat menisivät vain parempaan suuntaan? Tämänkin asian olen huomannut jo pelkästään kaverisuhteessamme.
Tosiaan alan olla jo niin masentunut tähän tilanteeseen, että jos ajan kanssa pitäisi helpottaa, niin kuinka kauan tässä sitten oikein kestää... Haluan elämäniloni takaisin ja näyttää exälleni että tekisin hänestä taas onnellisen. Apua kaipaan kovasti...... :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Hengataan kavereina ja usein myös harrastetaan seksiä..."
No oliskohan siinä yksi syy siihen ettet pääse "entisestä" poikakaveristas eroon?!?
Ohje: vaihda "harrastusta"!
Puuttuuko nykyajan nuorilta kenties joku järjen geeni vai mikä teitä oikein vaivaa?
??!??
En ole pitkiin aikoihin ollut "nykyajan nuori" vaan aikuinen. Ja missä vaiheessa puhuin ex poikaystävästä? En antanut edes sukupuoleni tulla ilmi kyseisessä kirjoituksessa.
Eli asiallisia vastauksia kiitos!
Hyvä kommentti sinulta, vaikka aloittaja hieman moittikin.
Voi tosiaan ihmetellä, mikä on tuollaisen touhun punainen lanka.
Siis nähdään ja harrastetaan seksiä....muttei seurustelusta tule mitään???.....Tä---Hä???
Onko siis kyse siitä, että päätös seurustelusta tuo arkea ja harmautta ja kadottaa villeyden vapauden.
Mistä muustakaan on kyse, ainakaan tuolle toiselle osapuolelle. Halutaan olla lojaaleja tälle saippuaooppera käyttäytymiselle.
Varmaan ajan hengen mukaista.
Saippuaoopperasta nauttii vahvat seikkailijat. Vähintään toinen puoli kokee ahdistusta ja tyrmistystä.
Aloittajakin tyrkyttää edelleen itseään toivoen, että hänet vielä huomattaisiin.
Olisi jo aloittajan aika huomata ne muutkin vaihtoehdot eikä olla yksi epätoivoinen saippuakupla exälleen...silloin tällöin puhkaistavaksi.
Onhan nämä oopperan tähdet taitavia melan heiluttajia - siitäkö lienee pohjimmiltaan kyse.
Ei kai kenekään henkinen puoli tuollaista tuohua kaipaa...
Empaattisena ihmisenä hieman kadun, kun noin ´kovasti` kirjoitin sinusta.
Nikkisi kertoo sinun olevan masentunut, eikä siihen suuntaan ole tarkoitus lyödä sinua.
Jostain syystä tunteesi ovat vielä voimakkaat kaveria kohtaan.
Kohdistuuko tunteet kuitenkin kaveriin, jollainen hän kenties oli parhaimmillaan - tai
jollainen hänen toivoisit olevan.
Mikäli sinulla on paha olo, joudut myöntämään, että jotain on pielessä.
Jossain vaiheessa järki menee ohi tunteiden. Alkaahan alakulossa pian fyysinenkin puoli kärsimään.
Yritä nyt varovasti myöntää itsellesi, että hän ei oikeasti ole sitä jollaisen haavekuvan olet hänestä rakentanut.
Suinpäin ei kannata syöksyä mihinkään, olla vaikka aivan itsekseen ohi Joulun.
Pikkuhiljaa järkesi ja tunteesi pääsevät tasapainoon ja alat oivaltamaan, että maailmassa on muitakin ihmisiä...miehiä, joiden kanssa kenties hyvä olla.
Kyllä se siitä ja päivän taas jatkuessa mielialasi on varmasti jo nousullaan ;)
tietääkö exäsi että haluat hänet takaisin? kannattaa tehdä se selväksi kertomalla rohkeasti tunteistasi. eikö kaverisuhdekkin ole jo merkki siitä että kaikkea et ole menettänyt?
Täytyy tunnustaa heti alkuun, etten osaa edes kuvitella itseäni samaan tilanteeseen: ikävöimään ja naiskentelemaankin exäni kanssa "ystävänä" vielä 2 vuotta eronkin jälkeen...
Tulee kieltämättä vain mieleen, ettei silloin ole edes erottu, jos tuollainen intiimiyskin vielä onnistuu, ja herääkin kysymys miksi te ylipäätään erositte??? Saadaksenne sextailla "vain ystävinä" ja masentaaksenne mielenne kun se ei yllättäen riitäkään..?
Vaikeaa ymmärtää tuollaista käytöstä, mutta voin kyllä uskoa, että takuulla masentaa ja on paha olla, sillä eihän tuossa ole mitään järkeä. Siinä mennään vaan tunteella yhteen sillon kun huvittaa ja muun aikaa toinen teistä eli sinä ruikutat sen "exäsi" perään. Miksi? Onko kyse vaan uskalluksen puutteesta läpikäydä ehdoton ero koska takana on sentään 6v liittoa..?
Niin tai näin sun kirjoituksesi olkoon todiste siitä mihin jamaan tollasella jojoamisella voi itsensä pahimmillaan ajaa. Tule lukemaan tuo kirjotuksesi tänne joskus myöhemmin niin saatat taas oppia jotain uutta itsestäsi.
Ei kukaan ulkopuolinen voi teitä tietenkään auttaa, kyllä teidän on ihan keskenänne toi sotku selvitettävä. Mutta uskallatteko te? Onko teistä rakastamaan itseänne ja toisianne niin paljon, että päästätte toisenne menemään ettekä kiduta enää itseänne ja toisianne hetkeäkään tuolla riippuvuussuhteellanne ja paikallaan junnaamisella?
Sinäkin vaan haikailet "elämäniloasi" takaisin ja tarkoitat sillä sitä exääsi. Sä ylläpidät siten itse tuota surkeuden tilaasi ja epätoivoasi haaveilemalla jostakin minkä piti päättyä jo 2 v sitten.
Ja mitäpä sitten teette jos se uusintakin menee puihin samoista syistä kuin ekallakin kerralla?
Joko sitten tulee se "ihan oikee ero" kenties?
Kannattaako tuollaista "ystävyyttä" jatkaa, jos sen lopputuloksena voit vain huonommin?
Ehkä kannattais jutella asiat selviksi ja jos exäsi ei halua palata yhteen niin oikeasti lopetat hänen tapailunsa. Aika kyllä tekee tehtävänsä niin, että pääset jutusta yli.
Jonkun aikaa on hyvä ollakin ihan yksin ja toipua!
Jos aloite suhteen lopettamisesta on alkujaan tullut tältä toiselta osapuolelta on hyväksyttävä se tosiasia, että hän ei vaan rakasta tarpeeksi. Varmaan tiedätkin sen, että seksi ei ole sama asia kuin rakkaus!
Epäilenpä exäsi tuskin kaipailee perääsi vaan hyväksikäyttää sinua ja varmastikin tapailee samanaikaisesti muitakin. Oletko miettinyt mitä tapahtuisi, jos exäsi tapaisikin sen "oikean" ja lopullisesti hylkäisi sinut?
"Kohdistuuko tunteet kuitenkin kaveriin, jollainen hän kenties oli parhaimmillaan - tai
jollainen hänen toivoisit olevan.
Yritä nyt varovasti myöntää itsellesi, että hän ei oikeasti ole sitä jollaisen haavekuvan olet hänestä rakentanut. "
Sitä minäkin olen tässä yrittänyt... Inhottaa kun hyvät ajat meidän suhteesta pyörii mielessä ja ajattelen exäni sellaiseksi, millainen hän oli kun kaikki oli hyvin...
"tietääkö exäsi että haluat hänet takaisin?"
Noh, en ole hänelle sitä suoraan sanonut, joten mun ei pitäisi olettaa että hän tietää.
"Onko kyse vaan uskalluksen puutteesta läpikäydä ehdoton ero koska takana on sentään 6v liittoa..? "
On ihan varmasti. Luulin että kävin eroprosessin läpi jo silloin kun se tapahtui, mutta jos prosessi jatkuu vieläkin, niin tosiaan se ei ole loppuunkäsitelty mun päässä...
"Kannattaako tuollaista "ystävyyttä" jatkaa, jos sen lopputuloksena voit vain huonommin?
Ehkä kannattais jutella asiat selviksi ja jos exäsi ei halua palata yhteen niin oikeasti lopetat hänen tapailunsa."
Tuota olen itsekkin miettinyt sataan kertaan. Olen myöskin jo pariin otteeseen katkaissut välini häneen, josta hän on joka kerta suuttunut ihan kauheasti. Asutaan samalla paikkakunnalla, törmäämisiä tulee väkisinkin ja hänen vihaiset katseensa ovat jotain mitä en halua nähdä...
Oon myös miettinyt että mitä exä oikeen mulla tekee? Siis hän tosiaan minut jätti, miksi silti haluaa olla tekemisissä? Hyväksikäytön olen huomannut itsekkin, mutta ihmettelen miksi pitää tehdä sellaista. Miten saisin sen loppumaan? Hän on myöskin kauhean mustasukkainen ja hän ei sitä peittele. On haukkunut meidän yhteisille kavereille kaikki mun deitit ja perustellut omilla syillään, että miksi mun ei pitäisi heitä tapailla. Jos liitto ja tunteet mua kohtaan on mennyttä, mistä älytön mustasukkaisuus?
Ja alkoihan tänne tulemaan asiallisiakin kommentteja, kiitokset! =)
Nopsaan pari kommenttia. Ensinnäkin mustasukkaisuus ei tarkoita sitä, exäsi rakastaa tai välittää sinusta.
Vaan enemmänkin näkisin, että kyse on jossain määrin että hän haluaa vielä hallita ja ehkäpä manipuloida sinua. Tämä juuri siksi, kun tietää tunteesi ja näkee sinun olevan käytettävissä hänen (seks.) tarpeilleen.
Toisekseen sinun täytyy kantaa vastuu omasta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi.
Jos odotat, että asiat muuttuvat itsekseen tai että vanhat hyvät ajat palaisivat olet väärillä poluilla!
Exäsi ei varmaankaan halua muutosta mihinkään, sillä hänellähän asiat loistavasti. Säännöllistä seksiä ja tieto siitä että joku ehdoitta rakastaa ja palvoo, silti kaikki maailman misut vielä potentiaalisina odottelemassa. Sinä voit huonosti ja tilanne ei tyydytä sinua eli muutos lähtee sinusta ja vain sinun toimesta. Hae muutosta elämääsi, uusia ystäviä ja harrastuksia. Matkustele ja toteuta unelmiasi. Jonain päivänä tajuat, että kyseinen tyyppi ei todellakaan ollut rakkautesi arvoinen. Voimia!
Kumpikin saa tuosta järjestelystä jotain ja pelkästään se riittää tekemään siitä mahdollisen.
Kumpikin on yhtä hyväksikäytettävissä ja jämähtänyt, palkinnot riittää tyydyttämään joten ei ole tarvetta lopettaa. Huonon olonkin kestää kun saa vastapainoksi intiimiyttä jota jokainen meistä tarvii.
Vääristynyt kuva siitä mitä on rakastaminen. Tuolla joku kirjotti todella hyvin, että jos toista todella syvästi rakastaa, pystyy päästämään sen ihmisen menemään kun näkee sen riutuvan nykyisessä tilanteessa. Rakastamiseen ei kuulu toisen pahan olon tietoinen ylläpitäminen.
Kerran se vaan kirpasee kun repäsee itsensä irti huonosta suhteesta. Hetken itkettää ja on epävarma olo, mutta kun ei anna niille periksi alkavat ajatukset ja tunteet pian selkiintyä ja tasaantua, itsetunto korjaantua ja aurinko vihdoin paistaa. Se vaatii vaan itsekkyyttä. Sitä, että asettaa vihdoin itsensä ykkäseksi, oman mielenterveytensä ja fyysisenkin terveytensä etusijalle, ja vasta kun ne on hoidettu tasapainoon voi vastaanottaa uuden rakastumisenkin ilman pahaa oloa aiheuttavia riippuvuuksia.