Tällainen tarina tällä kertaa:
Tapasin joitain kuukausia sitten miehen, jonka kanssa ryhdyin suhteeseen. Huono itsetuntoni sai minut kuitenkin heti alkujaan lopettamaan suhteen. Pelkäsin miehen satuttavan minua. Lisäksi tulkitsin miehen käytöstä niin, ettei hän loppujen lopuksi halunnut itsekään jatkaa, tai pikemminkin, viedä suhdettamme pidemmälle. Voi olla, että huono itsetuntoni johdatteli minua viemään ajatuskulkuani juuri tuohon suuntaan ja tein liian pikaisia päätelmiä, en tiedä. Varsinaisesta suhteesta ei kuitenkaan kannata kenties edes puhua, sillä se loppui ennen kuin alkoikaan. Säälittävä mutta mukava tarina kaiken kaikkiaan:D
Joka tapauksessa, tulimme hyvin juttuun. Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yksinkertaisesti vain pidämme samoista asioista ja etenkin toistemme seurasta. Sanoin miehelle silloin, että jatketaan kavereina. Mies antoi mielestäni hieman ristiriitaisia singaaleita enkä loppujen lopuksi tiedä oliko hän niin sanotun suhteen päättymisestä pahoillaan vai ei. Uskon miehen olleen epävarma omista tunteistaan. Oikeastaan hän antoi sen joitain päiviä myöhemmin ymmärtääkin, että on epävarma tunteistaan ja siitä mitä haluaa.
Alkuun yhteudenpito oli väkinäistä ja tuntui jotenkin vaivaannuttavalta. Hyvin pian mies kuitenkin alkoi pitämään yhteyttä yhä useammin. Nyt kun aikaa on mennyt, niin tilanteemme on jotenkin outo. Pidämme yhteyttä edelleen, mutta hyvin tiiviisti. Lähes poikkeuksetta hän soittaa päivittäin. Itse en juurikaan soittele, vaan haluan miehen olevan se joka soittaa (johtuu epävarmuudestani häntä kohtaan.) Mutta kyllä hän soittaakin, toisinaan useitakin kertoja päivässä:) Ja minä tietenkin iloitsen joka ikisestä yhteydenotosta. Puhelumme kestää usein tuntitolkulla ja miesparka joutuukin aamuisin silmät ristissä raahautumaan töihin. Ottajia hänellä olisi tukuttain. Vientiä riittäisi minullakin, mutta en vaan saa ajatuksiani tuosta miehestä irti.
Kuten varmasti jo tässä vaiheessa tekstiä osaa arvatakin, haluaisin tietää miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Itse en haluaisi olla enää vain ystävä, vaan tahtoisin jatkaa siitä mihin jäimme. Olen vain liian arka tekemään aloitetta. Olen yrittänyt antaa miehelle vihiä tunteistani, mutta kenties liian varovaisesti. Ymmärrän täysin, jos mies kokee epävarmuutta minun suhteeni, olenhan itse sen käytökselläni aiheuttanut. Mietin kuitenkin, että näinköhän mies pitää minua vain hyvänä ystävänä, eikä ajattele minua romanttisessa mielessä. Miten voin selvittää tämän? Muuta kuin kysymällä? Minkälaisia viestejä ja singaaleita (lue miten) lähetän, että voisin rohkaista miestä tekemään aloitteen niin halutessaan? Entä minkälaisia asioita mies lörpöttelee naiselle joka on pelkkä kaveri ja miten hän puhuu naiselle, jota kohtaan tuntee jotain syvempää? Itse en uskalla aloitetta tehdä! Miten saan siis miehen tekemään aloitteen tällaisessa tapauksessa, kun ollaan ns. ystävä vyöhykkeellä???
Pääni sekoaa pian, kun yritän kaikesta sanomastaan tulkita hänen tunteitaan.
Olemme molemmat noin. 35 vuotiaita ja hänellä on lapsi entisestä liitosta. Olen tavannut hänen tyttärensä joka asuu äitinsä kanssa. Pidin lapsesta ja lapsikin vaikutti pitävän minusta. Elämäntilanteemme on kutakuinkin samat ja tulevaisuuden suunnitelmatkin sopivat yhteen. Niin kuin tuntuu sopivan kaikki muukin... Nyt on hyvät neuvot kalliit!!
Tapasin joitain kuukausia sitten miehen, jonka kanssa ryhdyin suhteeseen. Huono itsetuntoni sai minut kuitenkin heti alkujaan lopettamaan suhteen. Pelkäsin miehen satuttavan minua. Lisäksi tulkitsin miehen käytöstä niin, ettei hän loppujen lopuksi halunnut itsekään jatkaa, tai pikemminkin, viedä suhdettamme pidemmälle. Voi olla, että huono itsetuntoni johdatteli minua viemään ajatuskulkuani juuri tuohon suuntaan ja tein liian pikaisia päätelmiä, en tiedä. Varsinaisesta suhteesta ei kuitenkaan kannata kenties edes puhua, sillä se loppui ennen kuin alkoikaan. Säälittävä mutta mukava tarina kaiken kaikkiaan:D
Joka tapauksessa, tulimme hyvin juttuun. Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja yksinkertaisesti vain pidämme samoista asioista ja etenkin toistemme seurasta. Sanoin miehelle silloin, että jatketaan kavereina. Mies antoi mielestäni hieman ristiriitaisia singaaleita enkä loppujen lopuksi tiedä oliko hän niin sanotun suhteen päättymisestä pahoillaan vai ei. Uskon miehen olleen epävarma omista tunteistaan. Oikeastaan hän antoi sen joitain päiviä myöhemmin ymmärtääkin, että on epävarma tunteistaan ja siitä mitä haluaa.
Alkuun yhteudenpito oli väkinäistä ja tuntui jotenkin vaivaannuttavalta. Hyvin pian mies kuitenkin alkoi pitämään yhteyttä yhä useammin. Nyt kun aikaa on mennyt, niin tilanteemme on jotenkin outo. Pidämme yhteyttä edelleen, mutta hyvin tiiviisti. Lähes poikkeuksetta hän soittaa päivittäin. Itse en juurikaan soittele, vaan haluan miehen olevan se joka soittaa (johtuu epävarmuudestani häntä kohtaan.) Mutta kyllä hän soittaakin, toisinaan useitakin kertoja päivässä:) Ja minä tietenkin iloitsen joka ikisestä yhteydenotosta. Puhelumme kestää usein tuntitolkulla ja miesparka joutuukin aamuisin silmät ristissä raahautumaan töihin. Ottajia hänellä olisi tukuttain. Vientiä riittäisi minullakin, mutta en vaan saa ajatuksiani tuosta miehestä irti.
Kuten varmasti jo tässä vaiheessa tekstiä osaa arvatakin, haluaisin tietää miehen todelliset tunteet minua kohtaan. Itse en haluaisi olla enää vain ystävä, vaan tahtoisin jatkaa siitä mihin jäimme. Olen vain liian arka tekemään aloitetta. Olen yrittänyt antaa miehelle vihiä tunteistani, mutta kenties liian varovaisesti. Ymmärrän täysin, jos mies kokee epävarmuutta minun suhteeni, olenhan itse sen käytökselläni aiheuttanut. Mietin kuitenkin, että näinköhän mies pitää minua vain hyvänä ystävänä, eikä ajattele minua romanttisessa mielessä. Miten voin selvittää tämän? Muuta kuin kysymällä? Minkälaisia viestejä ja singaaleita (lue miten) lähetän, että voisin rohkaista miestä tekemään aloitteen niin halutessaan? Entä minkälaisia asioita mies lörpöttelee naiselle joka on pelkkä kaveri ja miten hän puhuu naiselle, jota kohtaan tuntee jotain syvempää? Itse en uskalla aloitetta tehdä! Miten saan siis miehen tekemään aloitteen tällaisessa tapauksessa, kun ollaan ns. ystävä vyöhykkeellä???
Pääni sekoaa pian, kun yritän kaikesta sanomastaan tulkita hänen tunteitaan.
Olemme molemmat noin. 35 vuotiaita ja hänellä on lapsi entisestä liitosta. Olen tavannut hänen tyttärensä joka asuu äitinsä kanssa. Pidin lapsesta ja lapsikin vaikutti pitävän minusta. Elämäntilanteemme on kutakuinkin samat ja tulevaisuuden suunnitelmatkin sopivat yhteen. Niin kuin tuntuu sopivan kaikki muukin... Nyt on hyvät neuvot kalliit!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastatkaa joku jotakin... Please!
No sanoisin että tunnusta rehellisesti omat tunteesi tai viettele. Mieluiten kumpaakin.
Ei tuo mies välttämättä itsekään tiedä mitä ajattelee, joten ehkä voit vähän käyttää vähän laittautumista, sopivasti järjestettyä tilannetta, sopivia eleitä, fyysistä läheisyyttä (siis alkuun periatteesssa "viattomasti") tms. jotta saat hänet näkemään sinut hivenen intohimoisemmin. Siitä kai on kyse. Ja sittenhän on hyvä ottaa puheeksi että "olet ihana ystävä, mutta tunnen että haluaisin sinusta enemmän..."
Toimii jos on toimiakseen. Jos on miehellä kovin ristiriitaiset tai epävarmat tunteet (se on aika tavallista) itsellään, varaudu sihen että ensi alkuun saattaa hämmentyä, mutta ei se välttämättä tarkoita etteikö hän olisi kiinnostunut.
Arkuuteen on vakea sanoa muuta kuin että se on parempi voittaa, jos ihmissuhteissa aikoo saada haluamansa. Torjutuksi tuleminen ei ole häpeä, eikä tarkoita ettetkö voisi jonkun toisen silmissä olla se unelmien nainen. Ei ne kemiat vain aina osu.
Anna mennä vaan, ota puheeksi, että olisko teidän aika miettiä jotain muutakin kuin vain ystävyyttä, kun niin hyvin tulette toimeen. Kyllä se siltä vaikuttaisi, että mies on myös kiinnostunut, muttei etene kun ei halua pilata mitään kiirehtimällä.
Tuntuisi epätodennäköisemmältä, että hän vain ystävänä sua pitäisi.