Olen menettänyt uskoni siihen että tulen löytämään itselleni sopivan naisen elämänkumppaniksi. Olen 33-vuotias mies, ja olen tapaillut ja sekstaillut hyvin erilaisten naisten kanssa 19-vuotiaasta asti. Yhden neitsyyden vienyt ja yhden kanssa feikannut kokematonta kun sillä oli kuulemma joku fantasia siitä. Sinä aikana olen joutunut katsomaan aikalailla asioita, jopa aivan uskomattomia kusetusyrityksiä. Kyseenalaisemmasta päästä naimisissa olevia myyjättäriä jotka flirttailee miesasiakkaiden kanssa että saisi ne tulemaan takaisin, naisia jotka hakeutuu sponssisuhteeseen työssäkäyvän miehen kanssa opiskelujen ajaksi ja aivan uskomattomia kusetusyrityksiä. "Emmä oikein tiedä, pitää ajatella/katsoa nyt"-ajattelutapa ei kuulu yli 30- tai 40-vuotiaalle naiselle, yhden tai kahden lapsen yh-äidille. Kuten ei myöskään se että lähdetään kesäksi jonkun miljonäärin kainaloon ja ilmoittaa siitä sähköpostilla.
Näiden perusteella väittäisin että nainen kehittyy henkisesti yllättävän vähän 15 ikävuoden jälkeen.
Viimeinen naula arkkuun niin tuli toissapäivänä, lauantaina, kun olin tulossa kaupasta ulos. Naisvartija pysäytti ja väitti että olisin varastanut kaljaa, vaikka todellisuudessa en juo kaupasta saatavaa kolmosta. Vaadin nähtäväksi neidin vartijakorttia, jolloin tämä pillastui aika perusteellisesti, asettui seisomaan eteeni keskelle oviaukkoa estäen minun poistumisen ja syytti minua kovaan ääneen varkaaksi. En jäänyt katsomaan pelleilyä vaan otin kurkusta kiinni, nostin seinälle, sanoin pari valittua ja hillittyä sanaa, päästin alas ja jatkoin matkaa kotiin.
Jälkikasvu, voisi joku sanoa. En hanki lapsia ellei nainen ole avioliitossa kanssani, eikä nainen ole avioliitossa kanssani ellei täytä vaatimuksiani. Näillä näkymin näyttää siis siltä etten tule saamaan omia lapsia. Adoptio olisi sitten seuraava vaihtoehto.
Vaan mitä sitten? Kasvatan lapsen, iskostan sille oman arvomaailmani ja pian se on samassa tilanteessa kun minä. Mielummin kasvatan yritystäni (mikä tarjoaa minulle jo nyt paremman elintason kun useimmilla muilla on), menen aikaisin eläkkeelle ja elän kympillä sitten viimeisenä vuosina.
Mutta nainen, sellainen ei todennäköisesti tule enää elämääni kuulumaan.
Näiden perusteella väittäisin että nainen kehittyy henkisesti yllättävän vähän 15 ikävuoden jälkeen.
Viimeinen naula arkkuun niin tuli toissapäivänä, lauantaina, kun olin tulossa kaupasta ulos. Naisvartija pysäytti ja väitti että olisin varastanut kaljaa, vaikka todellisuudessa en juo kaupasta saatavaa kolmosta. Vaadin nähtäväksi neidin vartijakorttia, jolloin tämä pillastui aika perusteellisesti, asettui seisomaan eteeni keskelle oviaukkoa estäen minun poistumisen ja syytti minua kovaan ääneen varkaaksi. En jäänyt katsomaan pelleilyä vaan otin kurkusta kiinni, nostin seinälle, sanoin pari valittua ja hillittyä sanaa, päästin alas ja jatkoin matkaa kotiin.
Jälkikasvu, voisi joku sanoa. En hanki lapsia ellei nainen ole avioliitossa kanssani, eikä nainen ole avioliitossa kanssani ellei täytä vaatimuksiani. Näillä näkymin näyttää siis siltä etten tule saamaan omia lapsia. Adoptio olisi sitten seuraava vaihtoehto.
Vaan mitä sitten? Kasvatan lapsen, iskostan sille oman arvomaailmani ja pian se on samassa tilanteessa kun minä. Mielummin kasvatan yritystäni (mikä tarjoaa minulle jo nyt paremman elintason kun useimmilla muilla on), menen aikaisin eläkkeelle ja elän kympillä sitten viimeisenä vuosina.
Mutta nainen, sellainen ei todennäköisesti tule enää elämääni kuulumaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vuokrakohtu voisi olla vaihtoehto. Voisin asian takia viettää vuoden ulkomailla, mutta ongelmana on taas löytää nainen jonka hyväksyisin kantamaan lastani. Olen joutunut jo tarpeeksi monta kertaa puuttumaan täällä Suomessa raskaana olevien tupakointiin.
Täytyy vastata.
Olen nainen ja mäkin olin n. sun ikäisenä sitä mieltä, että hankin miehen ulkomailta koska ympärillä pyöri silloin kaikkea muuta kuin vakavasti otettavia miehiä kaikenmaailman kuvitelmineen itsestään, valheineen ja pinnallisine tarpeineen. Ja tämä siis pääkaupunkiseudulla jossa luulis olevan mistä valita...
Työmatkalla ulkomailla kohtasin sitten suomalaisen miehen jonka kanssa synkkasi aivan käsittämättömän hyvin. Hänkään ei ollut "ehtinyt" edes seukata tosissaan vaikka oli jo kolmekybänen, oli tehnyt vaan uraa ja muu sai odottaa. Osuin hänen tielleen juuri oikeaan aikaan, juuri oikenalaisena naisena, ja nyt on oltu yli 10 vuotta yhdessä ja hyvin menee edelleen. Meillä on perhe ja lasten mukana jäi myös työmatkustelukin vähemmälle.
Mitä mä haluan tällä sanoa sulle on, että kandee ehkä tarkastella hieman sitä omaakin käytöstä. Itse pidättäydyin hetken oikuista ja tähtäsin kuuluvasti pidemmälle. Siinä karsiutuivat tavan pellet heti kättelyssä kun ne eivät saaneetkaan heti mitä halusivat. Jos olisin ollut helposti vietävissä, ei tämäkään mies olis mua koskaan rengastanut. Olisin jäänyt hetken herkuksi ja se siitä. Myöskään hän ei antautunut mulle heti, vaan me tutustuttiin ensin kunnolla. Siltä pohjalta oli sitten huomattavasti helpompi ponnistaa liittoon asti.
Se on harvoin vain yhden osapuolen vika jos parisuhde ei pääse alkamaan. Nykyään epätoivoisimmat levittää revansa saman tien kun makkaraa tarjotaan ja makkaraa tarjotaan usein ekana, vasta sitten aivoja ja niiden sisältöä. Turha siinä on sitten mitään sen kummempaa odottaa tapahtuvankaan.
Ja tollaset aggressionpurkaukset kuvastaa ihmisessä olevan jotain jo pahasti vialla ja onneksi ne näkyy ja kuuluu myös vastapuolelle. On tietysti niitäkin akkoja, jotka ihastuu vaan siihen rikkaan ja menestyvän ukon imagoon ja ottavat sitten turpaansa sen ukon seuraavan raivokohtauksen eteen tullessa.
Musta aloittajalla kuulostaa olevan syvä katkeruus, jolle jopa viha naisia kohtaan ja se ei kyllä auta löytämään sitä ihannepuolisoa joka täyttäis ne herran kaikki vaatimukset...
Minä taas en huomioi kun valideja kumppaniehdokkaita. Jos haluaisin ulkomaalaisen, olisi naimisissa ennen vuodenvaihdetta. Thaikut vaan nauttii ainoastaan nahkamaton statusta minun silmissä.
Sehän on pelkästään HYVÄ asia, ettei löydy sitä "ihanne kumppania" tuollaiselle aikapommille. Siinähän saisi akka ja kakarat vähän väliä turpaansa, jos eivät joka hetki osaisi isäntää miellyttää. Toivottavasti hän ei pääse kenenkään lapsen elämää pilaamaan.
"Vaadin nähtäväksi neidin vartijakorttia, jolloin tämä pillastui aika perusteellisesti, asettui seisomaan eteeni keskelle oviaukkoa estäen minun poistumisen ja syytti minua kovaan ääneen varkaaksi. En jäänyt katsomaan pelleilyä vaan otin kurkusta kiinni, nostin seinälle, sanoin pari valittua ja hillittyä sanaa, päästin alas ja jatkoin matkaa kotiin."
Sinä siis OTIT KURKUSTA KIINNI JA NOSTIT? Ei kuulosta ihan hirvittävän hillityltä.... Noh, ehkä tosiaan on parempi, sekä sinulle että naisille, että et yhdessä elämääsi jaa kenenkään naisen kanssa. Kun parisuhteessa ja perhe-elämässäkin tulee niitä huonoja hetkiä ja jos se lapsi tai nainen nyt sattuukin tekemään jotain josta et itse pidä, niin ei se auta, että äänensävysi on rauhallinen jos pitelet häntä kurkusta ylhäällä. Ja jos tuollaisiin keinoihin täytyy turvautua ja noin reagoit, niin jo se kertoo, että yhteiselo ei ehkä ole sun juttus. Tai jätät ne lapsetkin väliin. Ja noitahan nyt on vaikka kuinka, jotka syntymästä hautaan elelevät yksin, naisia ja miehiä.
PS. Juu, mullekin miespuoliset asiakaspalvelijat kaupoissa ja baareissa flirttailevat tai käyttäytyvät erityisen ystävällisesti. Tottakai, pysyvät leivässä kun lafkalle tulee uudestaan ja uudestaan maksavia asiakkaita. En usko, että näiden ihmisten henkinen kehitys olisi kuitenkin jotenkin puolitiessään.
Kyllä näin on, mutta tuskin tein mitään mitä se vartijatar ei olisi minulle tehnyt jos olisin antanut mahdollisuuden. En varastanut mitään, ei ole mitään velvollisuutta jäädä mitään selvittämään.
Jos tarinasi pitäisi paikkansa, niin luuletko että se vartija olisi jättänyt asian sikseen? Ei olisi esim. samantien kutsunut poliisia paikalle? Jotain sairasta fantasiaa koko juttusi.
"En varastanut mitään, ei ole mitään velvollisuutta jäädä mitään selvittämään." Provo.
Et voi olla oikeasti noin aikapommi ja valittaa muiden käytöksestä. Tossahan olis voinut vain näyttää taskunsa, jotka olis olleet tyhjät. Ei voi olla koskaan noin vaikeata, vaikka vartija mokaisikin. Sitäpaitsi vartija tietysti veisi asian eteenpäin, ja valvontakamerasta nähdään sun kuva.
ulkoisesiin seikkoihin ja suhteesi epäonnistuvat samoihin asioihin?
Älä notku kädet taskuissa ja pipo silmillä siellä kaljahyllyjen luona, niin vartijattaret antavat sinun olla rauhassa. Äläkä nostele toisia ihmisiä kurkusta seinälle, jos haluat päästä adoptiojonoon.
Aika onnettomissa suhteissa kyllä olet ollut, poikaparka: naimisissa olevia asiakaspalvelijoita tekemässä töitään, opiskelijaprostituoituja, aikuisia yksinhuoltajia, joita seurasi ei liiemmin innosta, ja sinua parempaa seuraa kesäksi hommanneita tyttöystäviä, jotka jättävät lähdöstään pelkän sähköpostiviestin muistoksi. Isketkö sinä kiinni vain mahdottomiin naisiin ja kuvittelet hyvänpäiväntutuista liikoja vai onko asia niin päin, että kivat naiset ohittavat sinut kaukaa? Juttujesi perusteella arvelen kumpaakin.
"notku kädet taskuissa ja pipo silmillä siellä kaljahyllyjen luona"
en notkuisikaan jos muut juotavat olisi kauempana
"Äläkä nostele toisia ihmisiä kurkusta seinälle"
eikä sitten muut yritä hyppiä silmille
"sinua parempaa seuraa "
rikkaampaa
"naimisissa olevia asiakaspalvelijoita tekemässä töitään"
ja flirttailemassa asiakkaille??
"aikuisia yksinhuoltajia, joita seurasi ei liiemmin innosta"
ja jotka vakuuttaa jotain ihan muuta
"Isketkö sinä kiinni vain mahdottomiin naisiin ja kuvittelet hyvänpäiväntutuista liikoja"
en kuvittele liikoja, en iske kiinni mahdottomiin (mitä tällä sitten tarkoitatkin) ja pistän kiertoon heti kun tuntuu siltä ettei ole minua varten
"vai onko asia niin päin, että kivat naiset ohittavat sinut kaukaa? "
kivoja naisia on, ja on niitäkin tullut eteen. yleensä käy kuitenkin niin että löydän niistä jonkun karsivan tekijän ja pistän kiertoon
Nuo naiset jotka "pistät kiertoon" todellisuudessa voittavat siinä kaupassa. Toivompa totisesti että pidät loppuun saakka tuon korkean vaatimustasosi, eikä kukaan nainen (saati lapsi) joudu sinun kiusattavaksesi. Karmii ajatellakin sinua jonkun lapsiparan "kasvattajana".
Hyvä jos jäät sinkuksi!! Toivompa totisesti, ettei sinulle sitä adoptiolasta koskaan tulla antamaan!
On kaikille osapulille paras ratkaisu, että noin väkivaltainen ja säännöistä piittaamaton (mm. käy käsiksi virkaansa toimittavaan vartijaan) itsekeskeisyyden huipentuma viettää elämänsä vain itsensä seurassa.
"Naisvartija pysäytti ja väitti että olisin varastanut kaljaa, vaikka todellisuudessa en juo kaupasta saatavaa kolmosta. Vaadin nähtäväksi neidin vartijakorttia, jolloin tämä pillastui aika perusteellisesti, asettui seisomaan eteeni keskelle oviaukkoa estäen minun poistumisen ja syytti minua kovaan ääneen varkaaksi. En jäänyt katsomaan pelleilyä vaan otin kurkusta kiinni, nostin seinälle, sanoin pari valittua ja hillittyä sanaa, päästin alas ja jatkoin matkaa kotiin."
Joo, noinhan se meni.
Nauroin tälle jutulle aivan sikana.
Naisvartija varmasti syytti tätä "varkaaksi" ja mies nosti tämän seinälle.
Siellä on joku täysin himpeli nössö mies valittamassa miten naiset ovat hänen rahojen perässä ja hänellä ei kunnolla edes seiso.
Naisvartija ei koskaan olisi jättänyt asiaa tuohon.
Täysin naurettava avaus.
Tämä avaus on hyvä esimerkki siitä miksi atm:ien ei pidäkään lisääntyä.
"En jäänyt katsomaan pelleilyä vaan otin kurkusta kiinni, nostin seinälle, sanoin pari valittua ja hillittyä sanaa, päästin alas ja jatkoin matkaa kotiin."
Heh hee.. ja sitten heräsit unestasi... Ensinnäkin, jos olisist tehnyt kuten kirjoitit, olisit etsintäkuulutettu jo tässä vaiheessa, koska myös vartijat ovat samassa virkaantekevissä töissä kuten polisiisit ja heihin kun käyt käsiksi, rapsahtaa syytteet heti.
Kirjoituksesta päätellen, olet mt-potilas taikka alkava kirjailija..... :DDDDD