Hei! kirjoittelin jo aikaisempaan keskusteluun, mutta ajattelin laittaa myös tänne. Lainaten suoraa aijemmasta kirjoituksestani:
Onko ketään/kokemuksia sairastelusta ja lapsesta? Haluan asiallisia kommentteja, muut voitte unohtaa.
Eli tilanteemme on tämä: Minä ja mieheni haluamme lapsen. Olen 24-vuotias ja yksi abortti takana. Selkäni on mennyt autokolarissa rikki, nyt sen pitäisi suht kunnossa olla, mutta jos raskautta ajatellaan, niin tiettyjä asioita pitäisi ottaa huomioon. Tämä ei kuitenkaan enää se suurin ongelma ole. Sairastuin jo 12-vuotiaana paniikkihäiriöön, läheisiä on kuollut ympäriltäni ja teini-iässä sain ahdistuneisuushäiriö diagnoosin. Käyn terapiassa läpi vanhoja asioita, mutta ahdistukset, paniikki, ajoittainen pieni masennus voi käydä. En ole töissä tällähetkellä ja minulla on vielä huimaus (joka on lääkärissä moneen otteeseen tutkittu, joko as.huimausta tai selkäperäistä) mutta haittaa elämääni, koska en ole oppinut kunnolla elämään tämän kanssa.
Mieheni haluaa kovasti lasta, kun aikaisempi jouduttiin keskeyttämään selkäni takia. Minulla myös kauhea vauvakuume, eikä ota laantuakseen. Haluaisin kuitenkin antaa lapselleni turvallisen ja rakastavan kodin. Onko täällä ketään kenellä olisi ollut sairauksia ja lapsia? entä jonkinsortin ahdistuneisuutta (ihan kunnon diagnoosit) ja silti lapsi? millaista se elämä on jos itsellä välillä vaikeaa? Olen myös kuullut, että joillakin lapsi auttaa selviytymään ja ne omat ongelmat jäävät taakse, kun lapsi vie kaiken ajan ja sille omistautuu. En halua lasta viemään "huomiota pois ongelmista" mutta haluaisin kuulla jos on tarinoita, vaikka muistakin sairauksista ja perheestä, eritoten tuosta huimauksesta. Tässä tuli nyt vähän kaikkea, mutta siis pointtina, minä ja mieheni haluamme vauvan, rakastan lapsia ja omasta haaveilen, mutta pelkään sitä arkea jos kaikki ei menekkään niinkuin elokuvissa :)
Kiitos jos joku vastaa ja varsinkin on omaa kokemusta! :)
vauva ja pelot!!
12
1074
Vastaukset
- äiti pohjanmaalta
Minulla on kuusi lasta. Minulla on myös usein lievää tai keskivaikeaa masennusta sekä pakkoajatuksia. Käyn psykoterapiassa ja syön tälläkin hetkellä masennuslääkkeitä. Ja silti uusi vauva saa tulla jos on tullakseen. Pystyn hoitamaan perheeni, toki mieheni ihanalla tuella tietysti. Itseäni hoidan liikkumalla paljon sekä pitämällä ahkerasti yhteyttä ystäviini. Usko on elämäni pohja ja peruskallio. Näillä mennään ja selvitään vaikka välillä ahdistaa.
- jgkjhg
Todella vastuutonta, lapset kärsii varmasti, jos äiti on mieleltään sairas...niin ja onko periytyvää ?
- vauvako(?)
jgkjhg kirjoitti:
Todella vastuutonta, lapset kärsii varmasti, jos äiti on mieleltään sairas...niin ja onko periytyvää ?
esim.skitsofrenia voi periytyä, jos sitä suvussa ilmenee.. mutta pelot ja ahdistukset jotka nuorena sattuneet (kuolemantapaukset ym..) ei voi vaikuttaa lapseen. Se kylläkin, etten pystyisi pitämään huolta, mutta siksi kirjoittelenkin tänne ja kyselen miten oikeasti te äidit jaksatte jos on ongelmia/sairauksia. Tuolla edellisellä palstalla joku ihana äiti laittoi jotenkin, että eivät ole este, vaan hidaste korkeintaan.. tai jotain sinneppäin! :)
Huh, kuusi lasta! Saatko arjen pyöritettyä ihan normaalisti, ettei ne vaikuta päiviisi lastesi kanssa? - äiti pohjanmaalta
jgkjhg kirjoitti:
Todella vastuutonta, lapset kärsii varmasti, jos äiti on mieleltään sairas...niin ja onko periytyvää ?
Siis mikä on vastuutonta? Lasten hankkiminen jos on pakko-oireinen häiriö? Vai mikä? Lapset kärsii myös jos perheessä on alkoholinkäyttöä, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät avioeroista, sitä meille ei tule. Lapset kärsivät henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, kumpaakaan meillä ei ole. Lapset kärsivät rajattomuudesta, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät, mikäli vanhemmilla ei ole lapsille aikaa, meillä on. Lapset kärsivät vanhempien riidoista, meillä ei (juurikaan) riidellä ja anteeksi pyydetään lasten nähden. Lapset kärsivät jos vanhemmat eivät osaa pyytää heiltä tarvittaessa anteeksi, meillä pyydetään.
Pitäisikö meidän sinun mielestäsi pysyä lapsettomina koska minulla on masennustaipumusta ja sen tuomia pakkoajatuksia? Entä kun meillä oli jo lapsia ennenkuin aloin oireilla? Lapset huostaan? Periytyvää voi tosiaan olla, kuten myös monet syövät, diabetes, veritulppariski jne. Siis ei lapsia heille? Sinulla on ehkä väärä käsitys siitä mitä tarkoittaa "mieleltään sairas". Se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Ainakin minä kykenen hoitamaan lapseni ja perheeni aivan hyvin. Toki minun on hoidettava myös itseäni lääkkeillä ja terapialla sekä liikunnalla. - äiti pohjanmaalta
vauvako(?) kirjoitti:
esim.skitsofrenia voi periytyä, jos sitä suvussa ilmenee.. mutta pelot ja ahdistukset jotka nuorena sattuneet (kuolemantapaukset ym..) ei voi vaikuttaa lapseen. Se kylläkin, etten pystyisi pitämään huolta, mutta siksi kirjoittelenkin tänne ja kyselen miten oikeasti te äidit jaksatte jos on ongelmia/sairauksia. Tuolla edellisellä palstalla joku ihana äiti laittoi jotenkin, että eivät ole este, vaan hidaste korkeintaan.. tai jotain sinneppäin! :)
Huh, kuusi lasta! Saatko arjen pyöritettyä ihan normaalisti, ettei ne vaikuta päiviisi lastesi kanssa?Kyllä meillä arki pyörii ihan nirmaalisti nyt kun lääkitys toimii. Kun olen huonommassa kunnossa (kuten ennen nykyisen lääkitykseni aloittamista) oli pakko hiljentää tahtia ja syödä helppoa puolivalmista ruokaa, ostaa siivouspalvelu jne. Nyt arki pyörii ihan normaalisti kun lääkitys toimii ja olo on hyvä. Jaksan taas tehdä perusruokaa perusaineksista, leipoa jne. Kun alkaa ahdistaa, lähden yleensä pienempien lasten kanssa ulos, se helpottaa. Sitä oppii elämään omien resurssiensa mukaisesti :)
- vauvako(?)
äiti pohjanmaalta kirjoitti:
Siis mikä on vastuutonta? Lasten hankkiminen jos on pakko-oireinen häiriö? Vai mikä? Lapset kärsii myös jos perheessä on alkoholinkäyttöä, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät avioeroista, sitä meille ei tule. Lapset kärsivät henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, kumpaakaan meillä ei ole. Lapset kärsivät rajattomuudesta, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät, mikäli vanhemmilla ei ole lapsille aikaa, meillä on. Lapset kärsivät vanhempien riidoista, meillä ei (juurikaan) riidellä ja anteeksi pyydetään lasten nähden. Lapset kärsivät jos vanhemmat eivät osaa pyytää heiltä tarvittaessa anteeksi, meillä pyydetään.
Pitäisikö meidän sinun mielestäsi pysyä lapsettomina koska minulla on masennustaipumusta ja sen tuomia pakkoajatuksia? Entä kun meillä oli jo lapsia ennenkuin aloin oireilla? Lapset huostaan? Periytyvää voi tosiaan olla, kuten myös monet syövät, diabetes, veritulppariski jne. Siis ei lapsia heille? Sinulla on ehkä väärä käsitys siitä mitä tarkoittaa "mieleltään sairas". Se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Ainakin minä kykenen hoitamaan lapseni ja perheeni aivan hyvin. Toki minun on hoidettava myös itseäni lääkkeillä ja terapialla sekä liikunnalla.näinhän se menee, itsestä pitää huolta pitää jotta voi olla lasten/ystävien/perheen/parisuhteen yms.. kanssa täysillä tekemisissä. Kiitos, sinulta tuli tekstiä ja ehkä sitä uskoa itseen, että voi selvitä siitä arjesta. Olen ehkä liiankin tarkka, mutta haluan oikeasti olla siinä tilanteessa sitten hyvä äiti, ilman että pelot ja ahdistukset tekisivät arjesta hirveän ja lastani en voisi hoitaa tai nauttia äitiydestä.
sinä pystyt siihen, todella hienoa! :) - 22gedrw<
äiti pohjanmaalta kirjoitti:
Siis mikä on vastuutonta? Lasten hankkiminen jos on pakko-oireinen häiriö? Vai mikä? Lapset kärsii myös jos perheessä on alkoholinkäyttöä, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät avioeroista, sitä meille ei tule. Lapset kärsivät henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, kumpaakaan meillä ei ole. Lapset kärsivät rajattomuudesta, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät, mikäli vanhemmilla ei ole lapsille aikaa, meillä on. Lapset kärsivät vanhempien riidoista, meillä ei (juurikaan) riidellä ja anteeksi pyydetään lasten nähden. Lapset kärsivät jos vanhemmat eivät osaa pyytää heiltä tarvittaessa anteeksi, meillä pyydetään.
Pitäisikö meidän sinun mielestäsi pysyä lapsettomina koska minulla on masennustaipumusta ja sen tuomia pakkoajatuksia? Entä kun meillä oli jo lapsia ennenkuin aloin oireilla? Lapset huostaan? Periytyvää voi tosiaan olla, kuten myös monet syövät, diabetes, veritulppariski jne. Siis ei lapsia heille? Sinulla on ehkä väärä käsitys siitä mitä tarkoittaa "mieleltään sairas". Se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Ainakin minä kykenen hoitamaan lapseni ja perheeni aivan hyvin. Toki minun on hoidettava myös itseäni lääkkeillä ja terapialla sekä liikunnalla.Väkisillähän se lapseenkin vaikuttaa, jos äidin pääkopassa ei ole kaikki ok! Selitetäänkö lapsille, että äiti ei nyt jaksa, äiti on vähän pipi.. kun masennus iskee? Äiti ei nyt siivoa/laita ruokaa/leiki, kun päässä vähän alkoi viiraamaan? :D Vai voitko skarpata olla vain -kaikki ok, lastesi edessä?
Raskas se täytyy olla miehenkin osa. Jaksaako loputtomiin katkeamatta. - Vieraileva tähti
äiti pohjanmaalta kirjoitti:
Siis mikä on vastuutonta? Lasten hankkiminen jos on pakko-oireinen häiriö? Vai mikä? Lapset kärsii myös jos perheessä on alkoholinkäyttöä, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät avioeroista, sitä meille ei tule. Lapset kärsivät henkisestä- ja fyysisestä väkivallasta, kumpaakaan meillä ei ole. Lapset kärsivät rajattomuudesta, sitä meillä ei ole. Lapset kärsivät, mikäli vanhemmilla ei ole lapsille aikaa, meillä on. Lapset kärsivät vanhempien riidoista, meillä ei (juurikaan) riidellä ja anteeksi pyydetään lasten nähden. Lapset kärsivät jos vanhemmat eivät osaa pyytää heiltä tarvittaessa anteeksi, meillä pyydetään.
Pitäisikö meidän sinun mielestäsi pysyä lapsettomina koska minulla on masennustaipumusta ja sen tuomia pakkoajatuksia? Entä kun meillä oli jo lapsia ennenkuin aloin oireilla? Lapset huostaan? Periytyvää voi tosiaan olla, kuten myös monet syövät, diabetes, veritulppariski jne. Siis ei lapsia heille? Sinulla on ehkä väärä käsitys siitä mitä tarkoittaa "mieleltään sairas". Se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Ainakin minä kykenen hoitamaan lapseni ja perheeni aivan hyvin. Toki minun on hoidettava myös itseäni lääkkeillä ja terapialla sekä liikunnalla.Olen sun kanssas aivan samaa mieltä, ihailtavaa, miten hienosti kirjoitit ja kunnioitat itseäsi ja perhettä :) Sitäpaitsi jokainen lapsi on lahja, minkä luoja on suonut ja kaikilla meillä tässä mailmassa on oma tarkoituksemme
- lkjhgkjhgf
Mulla sekä paniikkihäiriö- että ahdistuneisuushäiriödiagnoosit ollu kuusi vuotta. olen 28v, mulla on yksi lapsi, vajaa puolivuotias. Monta vuotta oli menny hyvin ennen raskautumista eli siis monta vuotta ilman lääkkeitä mutta raskausaikana jouduin alottamaan uudestaan kevyen lääkityksen. lopetin sen ajoissa, varmaan taisi olla raskausviikolla 30 tai vähän aiemmin. jouduin kuitenkin alottamaan uudestaan lääkityksen lapsen ollessa nelikuinen (en imettänyt). pari pv oli ahdistanut kunnolla, niinkuin ennen, hoidin kyllä lapseni mutta kuin robotti. haluan olla lapselleni enemmän, jaksaa olla hänen kanssaan. olo parani hyvin pian, mieheni ja äitini hoitivat lasta hieman normia enemmän että sain nukuttua muutamana päivänä pidempään. unenpuutehan laukaisee joskus piileviä ahdistuneisuuksia ja masennuksia ja sitten tietysti tämä pimeä vuodenaika... nyt menee taas hyvin kuitenkin, onneksi ei ehtinyt olo mennä ihan kamalaksi pitkäksi aikaa, toimin ajoissa avunhakemisen suhteen.
mulla ainakin fyysiset kivut joskus laukasee ahdistumista, ota se huomioon kun mietit että selkä tod näk oireilee raskauden aikana ja mahdollisesti myös synn jälkeen kun lihakset on heikommat ja lasta tulee kanneltua tosi paljon ja asento ei aina ole ihan paras mahdollinen! :D
mutta tsemppiä! selkäasioihin en sen kummemmin osaa kertoa enkä huimauksesta ollenkaan mutta sen sanon että paniikkihäiriötä pystyy hoitamaan onnistuneesti sekä raskausaikana että myös vauvan syntymän jälkeen. jos taipumusta on ja diagnoosikin niin kyllä se iso muutos ahdistaa ja paniikkia tulee enempi kuin normaalisti, oletan. ainakin kannattaa varautua siihen ja ajoissa puhua neuvolassa...- ainiin ja vielä
sellanen juttu että eilen justiin neuvolassa sanoivat lapsesta että ihanasti on kontaktissa ja luottavainen tutkimushetkellä. on vuorovaikutuksella ollut hyvä pohja.
- vauvako(?)
ainiin ja vielä kirjoitti:
sellanen juttu että eilen justiin neuvolassa sanoivat lapsesta että ihanasti on kontaktissa ja luottavainen tutkimushetkellä. on vuorovaikutuksella ollut hyvä pohja.
tätä vähän pelkäänkin, että aina isommat asiat laukaisee tämän ahdistuksen.. mutta taas toisaalta, saako sitä mitään elämältä jos ei uskalla kokeilla? "kiva" kuulla että olet pärjännyt ja tiedät mitä se ahdistus on, eikä sitä vain sivuuteta. Menen neuvolassa käymään ja puhumme näistä raskaushaaveista, se oli lääkärin ehdotus. He varmaan osaavat kokemuksella sanoa, mitä ovat nähneet ja mitä tukea voi saada jos sitä tulisi tarvitsemaan. Kuitenkin sillä haluaisin mennä, että itse pärjään ja nautin siitä. Toisaalta taas ehkä täytyy hyväksyä nämä sairaudet, ne ovat osa minua ja oppia elämään näiden kanssa.
Miten sinulla vaikutti yöheräämiset mielialaan? tai jos lapsi kamalan itkuinen ja itse väsynyt? tuliko ahdistusta ja paniikkeja enemmän?
ja ylläolevaan en taida hirveästi kommentoida. Nämä äidit täällä vaikuttaa hyvinkin aidoilta, myöntävät ongelmansa ja arki kuulemma pyörii silti hyvin. Onko täydellistä perhettä? tuskin!! Ja jos mies ei jaksa katsoa jos puoliso välillä tarvitsee apua, tai on ongelmia, niin sitten joutaakin lähteä kävelemään. Voi niitä muitakin sairauksia olla, esim. syöpä/anoreksia/jalka poikki.. lähdetäänkö silloin suhteesta kävelemään?
Jos mieheni ei jaksa minua tämän takia katsella, niin sitten on tie vapaa =) hänen oma mielipiteensä, ettei vaikuta meidän suhteeseen. - pienen äiti
vauvako(?) kirjoitti:
tätä vähän pelkäänkin, että aina isommat asiat laukaisee tämän ahdistuksen.. mutta taas toisaalta, saako sitä mitään elämältä jos ei uskalla kokeilla? "kiva" kuulla että olet pärjännyt ja tiedät mitä se ahdistus on, eikä sitä vain sivuuteta. Menen neuvolassa käymään ja puhumme näistä raskaushaaveista, se oli lääkärin ehdotus. He varmaan osaavat kokemuksella sanoa, mitä ovat nähneet ja mitä tukea voi saada jos sitä tulisi tarvitsemaan. Kuitenkin sillä haluaisin mennä, että itse pärjään ja nautin siitä. Toisaalta taas ehkä täytyy hyväksyä nämä sairaudet, ne ovat osa minua ja oppia elämään näiden kanssa.
Miten sinulla vaikutti yöheräämiset mielialaan? tai jos lapsi kamalan itkuinen ja itse väsynyt? tuliko ahdistusta ja paniikkeja enemmän?
ja ylläolevaan en taida hirveästi kommentoida. Nämä äidit täällä vaikuttaa hyvinkin aidoilta, myöntävät ongelmansa ja arki kuulemma pyörii silti hyvin. Onko täydellistä perhettä? tuskin!! Ja jos mies ei jaksa katsoa jos puoliso välillä tarvitsee apua, tai on ongelmia, niin sitten joutaakin lähteä kävelemään. Voi niitä muitakin sairauksia olla, esim. syöpä/anoreksia/jalka poikki.. lähdetäänkö silloin suhteesta kävelemään?
Jos mieheni ei jaksa minua tämän takia katsella, niin sitten on tie vapaa =) hänen oma mielipiteensä, ettei vaikuta meidän suhteeseen.Oletan että tarkotit mua, alle puolivuotiaan äitiä :o) Kyllä mulla valvominen vaikutta huonommin, ahdistaa helpommin kun on univelkaa. Meillä on aika tyytyväinen poika, itkee ihan harvakseltaan ja rauhottuu syliin paitsi ei silloin kun oli vähän kuumetta... Noh, viimeistään silloin aina rauhottunu kun sylittelee ympäri kämppää :o) Eihän se tietysti kivaa ole ja kun ei pysty nukkumaan päivällä vaikka jotkut sanoo että kannattaa nukkua kun vauva nukkuu mutta kun meillä päikkärit on 45min yleensä muutaman kerran päivässä.. Ei ehdi ite edes nukahtaa kunnolla kun kuulostelee koko ajan, lepään toki sängyllä. Yöt heräilen 2-6kertaa vauvaa hoitamaan, herään automaattisesti vaikka mieskin heräisi syöttämään. No joo siis eli eihän se kivaa ole kun ahdistaa helpommin uneliaana mutta silloin ainakin tietää sen että kun saa nukkua edes vaikka muutaman tunnin niin olo helpottaa. Onneksi mulla on mies joka ainakin yrittää ymmärtää mun tilanteen ja auttaa parhaansa mukaan. Lapsen itku ahdistaa kyllä myös, ehkä eniten siksi että kun ei osaa pientä auttaa. Jos itkee vaikka väsymystä tai nälkää niin ei tunnu niin pahalta koska asian saa yleensä korjattua helposti. Esim kun hampaita tuli niin ei voinut kuin yrittää auttaa ja antaa lääkettä mutta epämukavaa oloa ei lapselta saanut pois. En tiedä mikä olisi tilanne jos lapsi itkisi paljon... Tai uskallan varovasti arvailla. Ei sillä tavalla ole itku ahdistanut siis ilman syytä. Lapselle en ole hermostunut itkemisestä, itellä vaan sisällä se ahdistus. Luulen että kaikilla äideillä on paha olla kun oma lapsi itkee, itellään se tila vaan jotenkin on niin ylivirittynyt ja menee niin yliherkillä muutenkin (äitiys häiriöt). Kiva vuoropuhella jonkun sellasen kanssa joka tietää mistä on kysymys kun OIKEESTI AHDISTAA.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri181515- 281305
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631212Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111102Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651036Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271035Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?101026Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30999Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6991Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1990