Olemme 44v ja 45v pariskunta ja 20v avioliittoa tuli täyteen kesällä. Meillä on kaksi lasta, jotka ovat kohta aikuisia. Yhteiseloa on siis 23v. Olemme mielestäni "onnellinen" pariskunta ja elämässä olemme käyneet läpi erilaisia kriisejä ja aina selvinneet niistä. Mieheni osoittaa ja on osoittanut minulle rakkautta koko avioliittoajan. Yleisesti meidät tunnetaan rakastuneena pariskuntana.
Nyt minulle selvisi mieheni uskottomuus, joka on todellinen shokki, sillä en voi uskoa miten joku osaa näytellä niin viatonta. Mieheni oli ollut parin päivän työmatkalla ja tapahtui nk. "työtapaturma", joka johti puoli vuotta kestäneeseen viestittely lepertelyihin ja suunnitteluun uudesta tapaamisesta. Sänkyyn oli menty peräkkäisinä iltoina ja vietetty yöt yhdessä.Omatunto ei siis ole kolkuttanut ollenkaan miestäni.EI KOKO AIKANA. Menee sänkyyn ja viettää yön toisen naisen kanssa ja toistaa vielä seuraavana iltana-yönä saman...lisäksi elämään jää tekstiviestit ja meilit! Palaa kotiin ja on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan...OKSETTAA!!!
Nyt kun hän jäi kiinni nainen ei merkitsekään mitään, vaan oli vaan "hetken hurmaa". Ei halua luopua minusta ja rakastaa minua kuulemma ja ON AINA RAKASTANUT. Kuka uskoo???
Miten menetellä tälläisessä tilanteessa? Olen loukattu, petetty,menettänyt luottamuksen ja kunnioituksen mieheeni.
Mieheni tosin vakuuttelee minulle jatkuvasti rakkauttaan ja pelkää, että kostaisin hänelle.
Nyt minulle selvisi mieheni uskottomuus, joka on todellinen shokki, sillä en voi uskoa miten joku osaa näytellä niin viatonta. Mieheni oli ollut parin päivän työmatkalla ja tapahtui nk. "työtapaturma", joka johti puoli vuotta kestäneeseen viestittely lepertelyihin ja suunnitteluun uudesta tapaamisesta. Sänkyyn oli menty peräkkäisinä iltoina ja vietetty yöt yhdessä.Omatunto ei siis ole kolkuttanut ollenkaan miestäni.EI KOKO AIKANA. Menee sänkyyn ja viettää yön toisen naisen kanssa ja toistaa vielä seuraavana iltana-yönä saman...lisäksi elämään jää tekstiviestit ja meilit! Palaa kotiin ja on kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan...OKSETTAA!!!
Nyt kun hän jäi kiinni nainen ei merkitsekään mitään, vaan oli vaan "hetken hurmaa". Ei halua luopua minusta ja rakastaa minua kuulemma ja ON AINA RAKASTANUT. Kuka uskoo???
Miten menetellä tälläisessä tilanteessa? Olen loukattu, petetty,menettänyt luottamuksen ja kunnioituksen mieheeni.
Mieheni tosin vakuuttelee minulle jatkuvasti rakkauttaan ja pelkää, että kostaisin hänelle.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Oon mäkin ukkooni pettänyt ja pitänyt huolta, etten jää kiinni.
Kuiteskin haluan hänen kanssaan viettää loppuelämän.
Kannattaa olla varuillaan tautien suhteen - oikeasti! jos mies on ollut uskoton, et todellakaan voi luottaa siihen, että hän olisi puhdas, vaikka sanoisikin niin. Hän voi olla oireetonkin, mutta saattaa silti tartuttaa sinutkin. Marssita mies testeihin ja äkkiä! Suuseksistäkin voi tauti tarttua.
toimitat todisteet ukolles. Eiköhän rakkaaltas naama venähdä. Toteat vaan kullalles et sitä saa mitä tilaa. Ois kannattanu miehes olla rehti ja jättää tilaisuus käyttämättä. Näitä pettäjiä kohtaan ei voi kun iskee lujemmin takasin. Ja ei ne silti opi.
Sulla on valtit käsissäs. Eikun nöyryyttämään miestä kunnolla.
Onko mukavaa ajatella ehkä sitten yksinäistä vanhuutta?
Ihmiset on aina pettäneet ja tulevat aina pettämään.
Kaippa siinä on joku tarve silloin tehdä niin.
Jos toisesta tulee sika niin tarvitseeko itsekkin alentua sian tasolle ja möyriä katuojan loassa?
mieltä edellisen kanssa.
Lisäksi tuo ei varmaan edes ole 1. kerta, noita ei vain ole ennen paljastunut...
Molemmat edelliset: miten ihmisestä tulee "sika", kun hän täyttää omia Luojan luomia tarpeitaan ?
Ihminen tekee kyllä paljon pahaa, sotii, tappaa, raiskaa ja hyväksikäyttää lapsia esimerkiksi, mutta jos kaksi aikuista ihmistä lempivät ja pitävät toisiaan hyvänä, mitä pahaa siinä on ?
Ymmärrän kyllä; Ison Kirjan kierouttamille kaikki, mikä on nautinnollista ja hyvää, on syntiä.
No niimpä! Ei muuta kuin vaimokin vain lempimään ja saamaan hellyyttä muualta!
Aivan niin; toivottavasti vaimot alkavat olla niin fiksuja ja valveutuneita, että hakevat muualta sen, mitä kotoa ei saa.
Se on kuule vaan elämää. Etsi sinäkin sitä, jospa alkaisi helpottaa. Yhdessä pyöriminen vuosikymmeniä uuvuttaa ja harmaannuttaa ja latistaa kenet vaan, elämästä pitää ottaa ilot irti just silloin kun saa. Sitten kun makaat laitoksen vuoteessa etkä pääse enää mihinkään, se on myöhäistä, njotta elä niin kauan kuin voit ja elämää on.
Siinäpä sitten muistelet tuota sloganiasi kun yksin vuoteessasi makaat. Jospa jotkut ihmiset voivat kasvaa yhdessä tavalla jota et ole kokenut.
Just: niitä "yhteen kasvaneita" lojuu yksikseen siellä vuoteissa melkoiset määrät. Että ehkä on paree kuitenkin kasvaa ihan omaksi itsekseen, jos kasvaa puolikkaaksi toisesta, niin miten puolikas jatkaa matkaansa / elämäänsä, kun toinen puolikas poistuu, tavalla tai toisella. Kokonaisen ihmisen yksinäisyys ei ole läheskään niin surullista kuin puolikkaan, kun on osa pois, on hukassa. Snaijaatko ?
Juu just näin. Kato "ei niillä muilla niin välii kuhan itellä on kiva fiilis". Kaltaisesi eivät ole luotu parisuhteeseen.
Ei siinä mitään jos haluaa sutinaa, mutta vit*uako pitää suhteeseen astua??! Olkaa sinkkuja ja harrastakaa irtosuhteita niin siitä sitä sutinaa irtoaa. Miksi te rikotte toisten ihmisten psyykettä? Ja jos haluatte sutinaa niin kertokaa siitä AVOIMESTI, miks v*tussa pitää selän takana salaa? Antakaa sille toisellekin yhtälainen mahdollisuus saada sit sitä sutinaa! Mut ei, kato ei se käy ku itelle tulee sit paska fiilis. Parempi et tekee vaan ite ja pettää salaa toista.
Ehkä palaamme aiheeseen sitten, kun olet selvittänyt itsellesi, miksi yleensä "sutinat" suoritetaan salassa. Niitä "AVOIMIA" on liian monta, jotka ovat saaneet kuulan kalloon tai puukon kylkeen avoimuudesta kiitokseksi. Läpyt pois ohimoilta, että näet ja kuulet joka puolelle, päätä on turha aukoa, jos käsityskyky ei riitä oikein omiinkaan.
Pettäjäthän nauttivat tilanteesta, kun saavat puolisonsa kiemurtelemaan tuskasta. He nauttivat pettämisestä, koska tiesivät sen loukkaavan puolisoa. Erityisesti he nauttivat asian kertomisesta puolisolle, koska he tietävät sen loukkaavan.
"Mieheni tosin vakuuttelee minulle jatkuvasti rakkauttaan ja pelkää, että kostaisin hänelle."....luuletko oikeasti, että hän katuu syrjähyppyään? HÖPÖ-LÖPÖ...hän katuu KIINNIJÄÄMISTÄÄN!!!
Joten: sinuna en uskoisi. 23 vuotta ei muuten ole vielä mitään, ehdit hyvin löytää sen oikean onnen-minäkin löysin. Kamat jakoon, niin ei tartte huoraajaa kattella.
Totta, kiinnijääminen on se, mistä tulee katumus. Olen sitä mieltä, että kyllä jokainen täysijärkinen tietää, vaikka olis hieman humalassakin mitä tekee...Seurauksia ei ajatella ja sitten kun jää kiinni ihana hetken hurma muuttuukin "aivan kamalaksi" teoksi ja vääryydeksi. VOI V"###TU!
Holhouksen alle tuollaiset ihmiset kuuluu, jotka ei tiedä miten toimitaan!
Katumus tulee lähinnä siitä, että kaikki tietävät, mitä yleisesti ajatellaan sellaisesta ihmisestä, joka "jää kiinni". "Hetken hurma" pysyisi mukavana, lämpinänä muistona arjen loskassa rämpiessä, jos muut eivät likaisi sitäkin. Siinä hetkessä ei ole mitään häpeämistä eikä katumista mutta ns. aikuisten ihmisten pipipäistä asennetta tulisi tutkia oikein "Pohjanmaan kautta", teistä jokainen kuuluisi joko opiskelemaan aihetta nimeltä elämä muittenkin kannalta katsoen, tai sitten sinne "holhoukseen".
Sinä olet "rikki" siksi, että asennoidut asiaan väärin; typerästi, lapsellisesti, unohtaen olevasi aikuinen ja mitä se edellyttää, ja että sinä et millään voi päättää toisen elämästä, et mistään puolesta siinä etkä varsinkaan kenenkään seksuaalisuudesta ja sen luomista tarpeista. Kuka sinulle sellaisen luvan on antanut ? "Täysjärkinen" ihminen elää ja täyttää oman elämänsä tarpeet siellä, missä ne parhaimmin täytetään ja otetaan huomioon.
No täytä tarpees mutta älä sotke ketään valheilla siihen kuvioon. Harrasta seksiä kenen kanssa haluat mut älä valehtele yhdelle että olet valmis lojaaliin parisuhteeseen kun näin ei kerran ole. Pelisäännöt selväksi.
Mutta kun yleensä nämä pettäjät valehtelee toiselle ja tekee sitten mitä niitä sattuu huvittamaan. Ja tarpeita on... Mutta "täysjärkinen" ja "aikuinen" ihminen säätelee tarpeitaan. Vauvat ja lapset ne on niitä jotka haluaa "heti mulle nyt". Joten en puhuisi aikuisesta ihmisestä lainkaan.
"Lojaaliin parisuhteeseen" ? Sinä olet siis "pettäjä" kun tiedät ja osaat sanoa ja kertoa noin hyvin asioiden laidan ? "Valehtelu" on iso paha parisuhteessa, ja muutenkin, jos ei tiedä sen isommista pahoista yhtään mitään. Kannattaisiko silloin olla hiljaa.
Onko näistä vastauksista ollut apua kysymykseesi miten menetellä? Kaikki niin mielellään vaan nimittelee teitä: pettäjä ja petetty. Leimat otsaan. Elämä siten ainakin näyttää hiukan helpommalta kun sen yksinkertaistaa kaksiväriseksi. Muita sävyjä ei tarvi huomioida.
Kuvasit oman näkemyksesi teidän alkutilanteestanne, jossa teistä kumpikin oli yhtä viaton ja kaikkea muuta kuin potentiaalinen "pettäjä" tai "petetty", juuri niin kuin sitä yleensä ollaan onnellisessa ja pitkässä parisuhteessa elettäessä. Kunnes tapahtuu jotakin (jolla on yleensä jo pitkä tapahtumahistoriakin kuten kirjoituksestasikin käy ilmi) ja saadaan jompi kumpi leima otsaan...
Vaikka sä nyt olet kuohuntavaiheessa, vihantunteiden, pettymyksen ja syyttämisentarpeesi keskellä, mä ajattelin silti kirjottaa vähän toisensävyisen vastauksen kuin nuo muut "asiantuntijat". Yritä kestää:
Kysy itseltäsi jossakin vaiheessa haluatko sä lyödä aviomiehesi, pitkäaikaisen tiimikaverisi, otsaan sen "pettäjä" leiman jotta se on ja pysyy siinä hautaan saakka, vai haluatko sä että te molemmat opitte tästäkin mokasta jotakin, niin itsestänne kuin toisistannekin, ja pääsette jälleen yli yhdestä vastoinkäymisestä?
Turha sitä on kysyä itseltään juuri nyt kun tunteet on pinnassa ja tekee vaan mieli satuttaa sitä näennäisesti tyyntä "syyllistä" jonka sanaan ei halua enää uskoa. Mutta sitten myöhemmin, jos te ette eroa nyt, tuossa tunnemyrskyssä ollessanne, vaan päätätte selvitä vielä siitäkin yhdessä.
Se vastaus nimittäin vaikuttaa siihen miten sä tästedes asennoidut itseesi (vaimona, rakastajattarena, äitinä, ystävänä), sekä teihin parina ja mieheen siinä sun rinnallasi, (aviomiehenä, rakastajana, ystävänä, isänä).
Sitten kun se pahin tunnemyräkkä on rauhoittunut, koko sen tapahtumaketjun läpikäyminen yhdessä (pienissä erissä tai pitkinä kertaistuntoina) myös auttaisi teitä ymmärtämään toistenne näkökulmaa. On niin helppo kuvitella tietävänsä mitä tapahtui ja miten ja miksi asiat meni niin kuin meni, mutta mikä oli todellisuus, teille yksilöinä ja persoonina, on ihan eri juttu ja se pitää kuulla ihmisen itsensä kertomana.
Nämä siis vastauksena kysymykseesi miten tulisi menetellä sitten myöhemmin kun olet ensin selvinnyt shokistasi. Nyt on ihan sama mitä sulle neuvoo, sun tunteet haluaa vaan empatiaa ja kanssavihaajia, jotta se puoliso tuntuisi vaan mahdollisimman vastanmieliseltä. Se vaihe on myrskyisin ja silloin kannattaa vaan purkaa niitä tunteita pois (itkeä, lenkkeillä ja hikoilla, hakata säkkiä, huutaa kaksin puolison kanssa ja varoa tietoisesti purkamasta tunteita syyttömiin ulkopulisiin). Tunteiden rauhoituttua on sitten järjenkäytön vuoro.
Kiitos viestistä. Kirjoituksesi oli asiaa.
Olen toki NIIN loukattu, pettynyt,surullinen ja vihoissani, että välillä en tiedä miten toimia. Tunteet aaltoilevat tunneittain päivästä toiseen.
Toki meillä on ollut hyvä yhteinen arki ja elämä. Lapsemme, sukulaiset ja tuttavamme eivät voisi koskaan uskoa tälläistä todeksi mitä meidän kohdalla tapahtui, sillä mieheni on todella näyttänyt ja näyttää rakkauttaan minua kohtaan yhä edelleen. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja toki myös omaa elämää ja luottamusta. Nyt luottamus on koetuksella. Olemme molemmat avoimesti näyttäneet rakkautta toisillemme ja järjestetty erilaisia yllätyksiä toisillemme positiivisessa mielessä, mutta nyt tämä mieheni järjestämä yllätys vei kyllä pohjan kaikelta.
Todella aion miettiä mitä tehdä, mutta aika näyttää mikä ratkaisu tulee olemaan.
Näen ja tunnen lähes ahdistavana mieheni katumuksen. Hän on ollut yhteydessä minun vaatimuksesta tähän toiseen naiseen ja kertonut hänelle kaiken olevan vain niiden hetkien hairahdus ja tilanne teki sen mahdolliseksi. Olin myös itse yhteydessä häneen saman puhelun aikana ja tämä henkilö on soitellut minulle useasti pyydellen anteeksi... Paljon toki kiinnostaa jutella hänelle, mutta olenpahan saanut sanoa sanottavani MYÖS HÄNELLE. Kai pitkä suhde sitten haluaa virikkeitä ulkopuolelta toisinaan...eikä seurauksia ajatella, kuin vasta kiinni jäädessä! TYHMÄÄ niin TYHMÄÄ! Molemmat siis katuvat ja RASKAASTI, joten välillä tämä katumus todella ahdistaa minua enemmän ;)
Mutta vaakakupissa on kyllä koko historiaamme ajatellen enemmän hyviä hetkiä, kuin huonoja, joten se on yksi mikä asiasta tekee raskaan, mutta toisaalta helpon... Tällä hetkellä kuitenkin tunne on se, että unohtaa en voi koskaan ja miten se anteeksianto sitten ? Ei tälläista voi anteeksikaan antaa...
itse en pystyisi antamaan syrjähyppyä anteeksi. (enkä ole antanutkaan) pettäjä ei voi ikinä tietää miltä tuntuu petetystä tai päinvastoin. Jos suhde on ollut muuten hyvä, jatkaisin ehkä niin että miehesi tulee sallia sinulle myös hairahdus jos sellainen osuisi eteen. Tietäisipä sitten miltä tuntuu! En nyt tietoisesti lähtisi "pettämään" mutta jos mahdollisuus osuisi eteen ja haluaisit kokeilla niin tämä pitäisi olla sallittua. Uskoisin silti että miehellesi tämä syrjähyppy ei ole ollut tosiaan muuta kuin hetken hairahdus ja merkityksetön, katumus jo sen osoittaa. Miten miehesi jäi kiinni?
Sattumalta näin tekstiviestin, kun kännykkä oli jäänyt pöydälle. En harrasta kännykän tirkistelyä, mutta jotenkin osuin kännykkään siten, että viestiosio aukeni. Oli kai tullut kiire viestitellessä ja unohtanut...
Itse hän ei pysty kertomaan tai ei osaa kertoa miksi näin kävi, sillä ei löydä vastausta. On kuulemma tyytyväinen meidän elämään, rakastaa ja on varsinkin nyt hyvin mustasukkainen..? Tyhmyyttään ja "jännitystä" elämään ovat olleet vastaukset, kun olen kysynyt; miksi kannatti asettaa hyvä suhde vaakalaudalle? Ei hänelle ollut tullut mieleenkään koskaan erota ja aiheuttaa minulle mitään pahaa.No nämä vastaukset eivät riitä minulle vastaukseksi. Ei kuulemma ollut niin tärkeä suhde, että olisi ajatellut pidemmän päälle seurauksia... Kumpikin osapuoli oli naimisissa ja tämä nainen myös "onnellisesti" avioliitossa! Jänää molemmille siis... ;D YÄK!
Mutta paljon tätä miettii ja fiilikset vaihtelee hetkittäin. "Vertaistuki" tuntuu olevan tärkeintä.
Ei ole mahdollista antaa anteeksi vielä tossa kuohuntavaiheessa (edes itselleen sitä että rakastaa ja vihaa yhtä aikaa), mutta kyllä anteeksiantaminenkin on yksi valinnan mahdollisuuksista sitten myöhemmin, niin hullulta kuin se nyt kuulostaakin.
Teidän tuskaanne (ja häpeää) tietysti lisää se tosiasia, että kaikki teidän ympärillännekin kokisivat saman shokin jos tietäisivät, ja että teidän olisi sitten vastaanotettava niiden muidenkin reaktiot.
Sitä ei kukaan halua kokea ainakaan tuossa alkukamppailussa, joten en suosittele laajentaa vielä purkautumispiiriä kovin laajalle. Riittää kun nyt yksin ja kaksin yritätte ne haavanne käsitellä.
Se mies siinä sun rinnallasi teki sen (inhimillisen) virheen, ettei katkaissut imartelulta kaulaa järkipäätöksellä jo silloin kun se oli vasta viestittelytasolla, siis kevyttä ja harmitontakin, vaan päästi tilanteen ajautumaan tunteella. Tunne on yhtä huono renki kuin tuli, jos sallit vertauskuvan käytön.
Nyt hän maksaa siitä tunteella tehdystä virheestään kallista hintaa ja takuulla oppii sen läksyn. Hän on kokemassa sitä kaikkea nyt ekaa kertaa, ihan niin kuin sinäkin. Teistä ei siis ole neuvomaan toisianne, olette yhtä polvillanne ja avuttomia kumpikin, ja siitä pitäisi vaan selvitä takaisin jaloilleen, jotenkin.
Miehille on vielä tyypillistä pitää se pahin sisällissota muilta näkymättömissä, kun taas nainen on sitä pettymystään ja vihantunnettaan koko olemuksellaan, niin että välillä siitä voi olla jopa haittaakin (esim. duunissa). On löydettävä oma selviytymistie jälleen uudessa elämäntilanteessa, jolla on omat etenemisvaiheensa. Kaikki vaiheet on elettävä läpi, muuten ne jää sisälle mätänemään.
Luonnollisestikin alussa tunteet heittelee laidasta laitaan. Tuttu ihminen, jonka kanssa on jakanut elämänsä pitkään ja josta välittää jo ihan erilailla syvällisesti kuin joskus alussa, se ihminen onkin nyt yhtäkkiä tehnyt jotain sellaista joka horjuttaa perinteisen parisuhteen perustuksia ja tunteelle rakennettua liittoa.
Hämmentävää.
Pohjimmiltaan on kuitenkin kyse "pahasta" teosta, ei niinkään pahasta ihmisestä, ja sen myöntämiseen menee hetki. Oikeudenmukaisuudentunne vaatii päätä vadille, mutta rakkaudentunne ei noin vain muutukaan vihaksi.
Vihaamalla on helppo erota. Ymmärtämällä ei niinkään. Heti kun alkaa selittää päässään asioita toisen "puolesta" eikä vastaan, hyppää loukattu minä silmillee, että hulluko sä olet!
Kirjoituksessasi kuuluu se miten läheisiä te olette, sä ja sun miehesi. Näin ulkopuolisesta vaikuttaa siltä, että teillä on kaikki edellytykset selvitä tuostakin kokemuksesta takaisin onnelliseen yhteiseloon. (Anteeksi tuo sana onnellinen, kuulostaa varmaan herjalta juuri nyt :) Jos oikein inhorealistisesti jatkan, on tämänkin virheen mahdollista jopa lujittaa yhteenkuuluvuudentunnetta.
On ihmisiä jotka sen "kielletyn" koettuaan tajuavat vasta konkreettisesti sen miten hyvässä liitossa ovat siihen asti eläneet. On mihin verrata, ja se "hairahdus" ei täytänyt muuta kuin hetkellisen huomiontarpeen.
Jos sen panee vaakakuppiin pitkän parisuhteen kanssa, ei sillä yleensä ole mitään mahdollisuuksia.
Voiko hetkellinen tuulenpuuska kaataa kivitalon...
Kiitos taas kommenteista. Aika terapeuttista luettavaa... ja osut kyllä hyvin asiaan. Olet joko alan asiantuntija tai "kokenut". Palaan viestiisi vielä uudelleen...
Pettäjä on AINA JA YKSIN syypää pettämiseen-petetyllä ei ole osaa eikä arpaa asiaan. Jos muut kiinnostavat, kuin oma puoliso-silloin erotaan. Se on NIIN simppeliä, varsinkin, jos on lapsia. Ei riitä, että perhe on ulkoisesti ehjä-se pitää olla myös sisäisesti ehjä.
Mäkin tässä ihan ulkopuolisena ällistelen et onks tänne eksyny oikeesti joku näinkin välkky ihminen! :)
Otan oppia. Ja tuun lukeen useemmankin kerran.
Kiitti!
Kosta pois ja jatkatte siitä. Tai sovitte vihdoin, että suhteenne on vakaa, vaikka toisten kanssa makaa :)
Saman kokenut.
Lue sivulta www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/
Auttoi paljon ainakin minua.
Kiitos linkistä "tiedän tunteen". Täytyy lukea.
sitä, että kävisitte tilanteen läpi jonkun ulkopuolisen kanssa, lähinnä parisuhdeterapeutin tms. Tuossa helposti käy niin, että kumpikin kuohuntavaiheen jälkeen yrittää jatkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut - vaikka onkin tapahtunut ja ne tapahtumat vaikuttavat teihin molempiin.
Mulla on takana hiukan vastaavankaltainen episodi, tosin emme olleet olleet yhdessä kuin pari vuotta, ei ollut lapsia tai yhteistä omaisuutta. Mies järjesti itselleen sivusuhteen, erotuksena tilanteeseesi se, että hän kertoi mulle sivusuhteestaan, kun se oli joitain kuukausia ollut olemassa. Erosimme. Palasimme kumminkin yhteen alle puoli vuotta myöhemmin. Kuvittelin, että osaisin aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tavallaan osasinkin, en nimittäin miehelle puhunut niistä kiukuista ja epäilyksistä, joita mielessäni pyöri. Olin aika ankara itselleni ja luulin, että voisin päättämällä päästä eroon vaikeista tunteista. Käytännössä ne kumminkin saivat minut pitämään tiettyä etäisyyttä mieheen. Meillä oli pysyvä luottamuspula, vaikka näennäisesti kaikki oli hyvin.
En lopulta ollut edes yllättynyt, kun mies joitain vuosia myöhemmin jäi kiinni toisesta salasuhteesta. Tunsin koko ajan odottaneeni toistoa. En ensimmäisen pettämisen jälkeen enää uskonut sisimmässäni, että mies rakastaisi minua. Hänellä ei ollut tapana puhua ääneen rakkaudentunnustuksia, hellitellä tms., joten hänen tunteensa jouduin koko ajan päättelemään arkisista rivienväleistä, ts. esim siitä, miten paljon hän suostui viettämään kanssani yhteistä vapaa-aikaa.
En jaksa uskoa siihen, ettei pettämiselle olisi syvempiäkin syitä kuin vain satunnainen jännityksentavoittelu. Jos niitä syitä ei saa näkyviin, niin nehän pysyvät suhteessa mukana ja sama luultavasti tapahtuu uudestaan. Syitä taas on vaikea lähteä keskenään selvittämään, siinä pelätään puolin ja toisin, että paljastukset loukkaisivat lisää ja pahentaisivat tilannetta entisestään.
Meillä ne pettämisen syyt olivat monisyisiä, mutta yksinkertaistettuna suhteemme perusta oli yksipuolinen emmekä nähneet maailmaa samalla tavalla. Ehkä vielä joskus osaan arvostaa sitä aikaa, jonka olimme yhdessä parina, mutta toistaiseksi tunnen, että elämästäni vietiin ne 8 vuotta, jotka olimme yhdessä. Koen edelleen, ettei toinen rakastanut minua juuri noiden pettämisten takia. Miksi ihmeessä siis haaskasin aikaani suhteessa, jossa kuuntelin miehen rakkaudentunnustuksia muista naisista? Itseään voi kohdella monella tavalla huonosti, esimerkiksi sinnittelemällä suhteessa, joka on henkisesti kuollut.
Kuunnelkaapa kaikki raskautetut Kaija Koon 'Vapaa'. Ihminen ei rakasta yhtään ketään eikä mitään ennen kuin oppii rakastamaan itseään ja antamaan vapauden sekä itselleen että toiselle. Jos ei ole vapaa, ei anna sitä etuutta kummallekaan osapuolelle ja sellainen suhde on vankila eikä mikään "onnellinen" rakkausliitto.
Toi otsikko on mitä vähiten voin sanoa sinulle ja että se on aika paska juttu" mies lankesi sitten " No turha enää syyllistää enempää, tuskin se sinun tunteita rakasta kohtaan takas tuo eikä varsinkaan kosto, minusta sinun täytyy ajatella nyt itseäsi ja loukattua sieluasi, sitä puhdasta rakkautta ei enää ole,sekä sinun täytyy miettiä jaksatko elää tämän ihmisen kanssajohon ennen luotit ja kun et voi luottaa ihmiseen, pystytkö oleen hänen kanssaan, vain että teillä on yhteisiä lapsia ei ole syy! eikä varsinkaan vakuuttelut joihin et voi luottaa! Tämä kaikki on päässäsi ja sinä elät sitä, et ole syyllinen siihen älä edes ajattele sitä vaan ajattele sitä kuinka rakennat tulevaisuuden rikotun sydämmen ympärille ja kuinka tästä eteenpäin (tarvit happea) tarvit aitoa ystävää/ystäviä jotka auttaa sinut yli etkä mitään panoystäviä, se ei sinua auta se on varma että sua inhotta koko juttu ja siihen menee aikaa, ota askel kerralla punnitse askeleen kuuntele sydäntäsi en muuta voi sanoa, mutta älä lähde tekeen kompromisseja ja älä usko mitä toiset sanoo, itse rakenna tulevaisuus vaikka se kuinka pönkittelijöitä tee sitä tee tätä, muista rahalla ei ole merkitystä, eikä tähän ole ratkaisua eikä kytkintä OFF ! Sinä olet yksilö sinun täytyy olla vahva,itse se auttaa se on varoventtiili ! Mutta ole onnellinen elät ja tahdot elää, älä vaivu pettäjäsi sääliin mutta älä myös vaivu pönkittään häntä eteenpäin, sinulla on omat ongelmasi eikä niitä helpolla ratkoja eikä varsinkaan hän joka on sen aiheuttanut, matkusta nauti tai tee kaikki rikotun sydämmesi vuoksi mutta älä syyllistä enempää toista älä syytä enempää, koska silloin et ole mennyt eteenpäin, muista elämässä ei tarvita voittajia vaan selveytyjiä !
Kiitän ja kumarran syvään kunnioittaen sinua terveisin vain yksi ihminen joukossa
Kiitos hyvistä viesteistä, joista olen saanut ajattelemisen aihetta.
Tällä hetkellä tilanne kotona on rankka. Mies KATUU tekoaan eikä osaa selittää syytä teolleen. Aloitti terapiassa käynnin. Ei halua edes puhua erosta, sillä se ei ole koskaan tullut hänen mieleenkään. On vähillä seota, jos otan asian erosta puheeksi... Elämässä ei ole muuta, kuin minä ja tulen aina olemaan ja olen kuulemma AINA OLLUT hänen elämän ainoa rakkaus! No huh! Itse kun en jaksa asiaa käsittää. Enkä ainakaan sitä, että pettää ja ei ajattele seurauksia. Ihastuksia tulee ja menee varmaan kaikilla,, mutta jotenkin en ymmärrä tätä jatkumoa. Syrjähypyn ehkä pystyy antamaan anteeksi, mikäli se jää syrjähypyksi. Mutta tälläinen pidempään jatkunut yhteydenpito kaiken tapahtuman jälkeen... ja ei mitään syyllisyyttä asiasta kotona??? En voi käsittää!
Meillä mielestäni on ollut ihan omaakin tilaa elämässämme. Ei olla siis liian yhteen kasvaneita eikä myöskään liian erillään. On ollut omia menoja ja yhteisiä menoja ja matkoja. Ei siis olla mikään kaavoihin kangistuneet perunasoppaa keittävä yli 20v yhdessä ollut pariskunta. Meillä on synkannut kaikki hyvin ja näin miehenikin vakuuttelee.
Kyllähän tämä asia päivittäin mieltä painaa ja oma itsetunto on nollissa, vaikka aviomies kantaa ruusuja ja koruja kotiin. En minä kuitenkaan ruusuilla ja koruilla korjatuksi tule, eikä asia mielestä unohdu.
Viha, raivo, suru ja luottamuksen menetys on valtavia taakkoja kantaa mukanaan.
Että olet valveila tilanteesta, mutta älä anna toisen kuten olet maininnut jo ns.naruttaa, useasti isot puheet mutta ne teot jotka ihmisen tekee tai päinvastooin, minusta helppo nyt puhuu kaikkea mutta totuus on vain se minkä olet sanonut rahalla eikä millään maallisella osteta rikkinäistä mieltä !
Ajattele nyt itseäsi ja niitä sanoja jotka monet minun lisäksi ovat sanoneet, sillä on helppo tehdä hänen sama temppu uudestaan ja sinun on paljon helpompi aloittaa uudelta pöydältä uusi elämä ilman ilmassa roikkuvaa uhkaa koska taas uudestaan ja missä muodossa, anna hänen leikkiä mutta älä lähde kaikkeen mukaan, ei saa sitä luottamusta takaisin voit hyvinkin tuhlata elämäsi kun sinulla on se vielä edessä vaikka sitten missä muodossa parempikin elämä kuin se epävarmuus joka jo nyt on.
Mutta valintasi on vain ja sinun päätettävissä ja siihen on muitten ihan turha neuvojansa ja kokemuksiansa tyrkyttää, muista olet ainutlaatuinen ja itsenäinen ihminen ja itse päätät asiasta teit minkä ratkaisun vain!
Me muun annamme tukemme oli päätöksestä riippumatta(huom kaikki ei pysy mukana siinäkään)
Saat olla ihan varma että moralisoijat tippuu ensinmäisenä ulos, siinäkin toteat vaan olipa siinä ystävä ;)
Ei muuta kuin rohkeasti vaan eteenpäin !
Muista, että miehet ja naiset suhtautuvat seksiin eri tavoin. Miehen on täysin mahdollista olla rakastunut sinuun ja mennä vaihtelunhalusta toisen naisen sänkyyn. Nainen ei pettäisi aviomiestä, jota todella rakastaa.
Mutta miehesi on mies eikä nainen, ja sehän on vain hyvä asia, eikö totta! Ikävää, että hän lankesi, mutta sinulla ei ole syytä epäillä hänen rakkauttaan tai haluaan korjata liittonne. Jos se ei yhdessä meinaa onnistua, menkää vaikka ammattiauttajalle. Kannattaa kuitenkin yrittää, pahinta se olisi, jos heittäisit noin monen vuoden yhteisen elämän hukkaan yhden typerän hairahduksen vuoksi.
usko että kerta oli ensimmäinen. en oikeastaan usko pettämättömyyteen pitkissä suhteissa.
olen nuori nainen.
Niin olet varmasti oikeassa naisen ja miehen seksiin suhtautumisesta. Se vaan kyllä menee näin, mutta ihmettelen tätä toista aikuista (51v) naista...