Jännä juttu kun yleensä minulla on ihan hyvä itsetunto ulkonäköni suhteen, kun katson peiliin näkemäni on ok. Mutta heti kun otetaan kuva huomaan etten olekaan niin kaunis mitä luulen. Miten peilistä katsottuna nään itseni kauniina mutta valokuviani häpeän aina? Ihan vaan ajattelin kysyä että onko muilla samanlaista ongelmaa, ja että mikä se "totuus" nyt sitten on, se mitä nään peilistä vai se mitä olen kuvissa..
ruma kuvissa
kysynihanmuutenvaan
4764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kauneushan on katsojan silmissä. Valokuvat paljastaa totuuden. Näin valitettavasti menee :). Varmaan sama juttu monella muullakin.
Ihan sama juttu. En onnistu kuvissa ikinä! Valokuva vangitsee vain sekunnin murto-osan kasvonilmeestä ja ilmeen hienovaraisuudet korostuvat. Jotenkin persoonallisuus tulee siinä (korostuneen epäedullisesti) esille. Olen melko ujo ja jännittäjäkin ja luulen, että tällaisen persoonallisuuden omaavan ihmisen kasvojen jännitystilat tulevat valokuvassa esille, kun mitään ilmeen muutoksia ei ole nähtävissä kuten livenä.
Ainoa keino saada itsestäni edes jokunen siedettävä kuva on ottaa niitä nopeina sarjoina, mikä nykykameroilla onnistuu, ja valita sitten niistä onnistunein. Ja jos ei onnistu, toistaa ja toistaa kunnes onnistuu. Onneksi digikameroihin ei tarvita filmiä...
...ovat valokuvauksellisimpia kuin muut.
Sanoisin, että totuus on se, minkä näet peilistä - liikkuva, elävä sinä kun on se, minkä muutkin näkevät, ei mikään pysähtynyt kuva.
Ihmisen ulkonäkö on summa eleistä, ilmeistä ja asennoista, joten erityisesti eloisat ihmiset tahtovat näyttää kuvissa hieman oudoilta ja vierailta - heidän ulkoisen persoonallisuutensa muut tärkeät puolet eivät välity valokuvan kautta.